torstai 17. joulukuuta 2015

Friedrich Hölderlinin In lieblicher Blaue -katkelma



Ja niin kuin kukan hede
seisoo kirkontorni sinisessä ihanassa
ja päivä avautuu sen neulan ympäri;


ja kyyhkyparvi joka kiertää kirkontornin
se joka päivä saman sinen läpi lentää
sen sinen joka kyyhkyn huudot kantaa multa sulle;


taas tiedämme kuink' korkealle ehti aurinko
kun kirkontornin katto hohtaa,
se tinaliuskoin vuorattiin:


ja tuulen yllä, miss' ei tuulta ole
käy siipi tuuliviirin,
se kukko kiekuu hiljaa tuulessa.




Tein todella pikaisesti tällaisen raakakäännöksen vain koettaakseni, miten runoa voisi tulkita. Olisi mukava yrittää kunnolla, saada tämä tarkasti suomeksi. Tämä on vaan prosessin aloitus, jonkinlainen hahmotelma.




Ei kommentteja: