torstai 3. joulukuuta 2015

Kuvia kotimaasta







Minkä värinen naama päässä raiskaaja hiipii tänä yönä,
millaisella pillumagneetilla, vai aivanko jalan yön selkää taittaa?
Minä istun olohuoneessa tytärteni kuvia katsellen, lukuvalo päällä veistän seivästä,
jonka syöksen sen pirun aivoihin ja vatsaan,
en odota huomisen uutisia, kiihkottomaksi siivottua keskusteluohjelmaa.




Miten uskallan mennä ovesta,
miten kävellä ohi vihasta tärisevän naapurin sedän,
hakkaako hän minut samalla tavalla kuin he hakkasivat isän siellä
mistä lähdimme?




Mutta heidän luonnolliset tarpeensa, hän katsoo peilistä otsaansa ja poskipäitään,
joille puuteri leviää, ja heilauttaa sitten hiuksiaan, suipistaa suutaan,
jolle puna leviää, ja hetkeksi hän unohtaa kaiken mitä on vuosia puhunut
suojautumisesta ja tasa-arvosta, on oltava jokin syy,
miksi he käyttäytyvät näin, paitsi tietenkin median suurentelu, tietenkin,
nämä traumatisoituneet nuoret miehet, kukaan ei ole täyttänyt heidän tarpeitaan
viikkoihin, kuukausiin, ja silti tämä ei ole se luonnontila, josta he ovat lähteneet...




Hän raapii hetken partaansa ja kirjoittaa niin selvästi kuin osaa:
On eittämätöntä, että tietyt halut tulee kuohita ja ohjelmoida uudelleen --
mikään vetoomus etnisten erityispiirteiden ymmärtämiseksi
ja yhdensuuntaiseen empatiaan ja kulttuurinlukutaitoon ei tule lopettamaan
uhkakuvia ja halventavia tekoja, jotka tuhoavat molemmin puolin mahdollisuudet
elää koskemattomasti ja rauhassa.


En ymmärrä minkään väristä raiskaajaa. Määriä on turha laskea ja selittää.
Jokainen raiskaus on absoluuttisesti oma itsensä, ja joissakin tapauksissa raiskaus
on pahempi kuin murha: uhrin on jatkettava elämäänsä.
Raiskaus kutsuu aina luokseen vihaa ja kostoa, elämän särkymistä,
tapahtuipa se sitten Pattayalla, Irakissa tai Suomessa, olipa raiskattu pieni poika
tai tyttö, nuori nainen tai kuka hyvänsä, joka voidaan häpäistä ja alistaa.

























15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Raiskaus on aina väärin kaikissa tilanteissa, eikä sitä voi oikeuttaa millään perusteella kenellekään. Erityisen järkyttävää on nuorten, lasten, kokema väkivalta, joka ei voi olla koskettamatta. Tärkeää olisi kiinnittää huomiota siihen, että uhrit saavat riittävästi apua ajoissa, että pystyvät jatkamaan elämäänsä. Harvalla uhrilla on väkivaltatilanteessa voimia lähteä taistelemaan itselleen apua, joten tukiverkoston tulisi olla aukoton. Epäilen, että näin aina on. Seksuaalisesta väkivallasta paljon jää piiloon, eikä Suomi ole erityisen esimerkillinen maa. Naisten kokema seksuaalinen väkivalta on yleisempää kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, puhumattakaan siitä, miten yleistä maahanmuuttajanaisten kokema väkivalta on. Kaikki vetoomukset nollatoleranssista tässä asiassa ovat tärkeitä.
Maarit

Vesa Haapala kirjoitti...

Kyllä, näin on. Tämä ikävä mutta todellinen aihe on noussut esiin taas uudelleen maahanmuuttoasian yhteydessä. Itselläni ei ole tarkoitus leimata kirjoituksellani ketään. Yritin tuoda tähän aiheeseen ikään kuin eri ihmisten näkökulmia, ajatuksia joita mahdollisesti liikkuu eri henkilöiden päässä.

Suomessa monet tulevat raiskatuksi parisuhteissaan. Se on väärin. Asiasta voi olla vaikea ilmoittaa ja siihen voi olla vaikea saada apua, koska perheväkivallan mekanismit ovat niin monimutkaisia. Muunlaiset raiskaukset ovat aivan yhtä pahoja, olivatpa ne sitten maan kansalaisten tai turvapaikanhakijoiden tekemiä. En toivoisi kuitenkaan, että kukaan katsoo yhtään raiskaustapausta sinisilmäisesti ja ymmärtävästi. Ihmisten tulee voida liikkua ulkona ja julkisissa tiloissa ilman väkivallan pelkoa.

Toki tulee ymmärtää mekanismit, jotka saavat jonkun raiskaamaan. Sanktioiden tulee olla riittävät, mutta myös ennaltaehkäisevää työtä on tehtävä. Eri kulttuureissa suhtaudutaan raiskaamiseen eri tavoin, ja voi olla, että tekijöillä itsellään on varsin kirjava käsitys sen suhteen, mikä on raiskaamista / väkivaltaa / sallittua.

Myös perheiden sisällä nämä asiat hämärtyvät, vaikka ihmiset periaatteessa tietävät mikä on oikein (tällöin raiskaamiseen sisältyy myös motivoitu henkinen väkivalta, turhautuminen jne. joka kohdentuu raiskattavaan henkilöön).

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoituksesi olikin vaikeasta aiheesta monipuolinen, eikä leimaava, kuten ihonväriin keskittyvä nettikeskustelu pääosin. Maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvä työ on tällä hetkellä erityisen tärkeää, kun suuria määriä ihmisiä tulee erilaisesta kulttuurista väkivallan keskeltä.

Anonyymi kirjoitti...

Juttu on hyvä ja erityisesti tämä keskustelu. Maarit, oon niin kaivannut sun kommentteja toisaallakin. Et ehkä lukenut aiempaa Debord-juttua, joka on loistava.
Kivan yhteiskunnallinen tämä blogi.
Terveisin Riina E.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos Riina E!

Anonyymi kirjoitti...

Luulen että se media mitä sinä luet (teen törkeän ja loukkaava stereotyypityksen) ei suurentele mitään, päinvastoin, niinhän he ovat päättäneet päätoimittajien kokouksessa suuressa yksimielisyydessään, vastuullisuudessaan ja ihmisrakkaudessaan.

Maassa on toinenkin media mistä tervon roskaväki, paaria, foobikot, rasistit, fasistit, tyttäriensä puolesta peloissaan olevat tavalliset isät, seinänaapurit ja kuplan ulkopuolelle jo vanhempiensa verenperinnössä heitetyt lukevat lisää siitä mitä itse näkevät omilla kielletyillä silmillään omassa elinympäristössään.

jope

Huh hu. Ylläoleva, seison sanomani takana, vaikken tiedäkään mihin joukkoon kuulun, tuskin muuhun koskaan kuin omaan pieneen perheeseeni, nousee siitä kyvyttömyydestä hampaiden pesuun, joka on pinnalla kun numeroista on tullut maassamme niin vaarallisia ja kiellettäviä, että ne on vaihdettu epäselviin sanoihin ja pedagogiaan, jonka tarkoitus on osoittaa tervon roskaväelle, nille "700 000":lle että yhtä raiskaajia mekin ollaan vaikkakaan emme.... tilastollisesti. Hullu vuosi 2015.

Vesa Haapala kirjoitti...

Myönnän itse, että kahden kauniin tytön isänä olen huolissani heidän turvallisuudestaan niin kauan kuin näitä raiskausuutisia / epäilyjä tulee päivittäin. Minulle on aivan sama minkä värinen raiskaaja on, kunhan asian todellista laitaa ei piilotella tai vääristellä. Raiskaajat on saatava kiinni ja potentiaaliset teot ehkäistyä. Sanktiot on oltava sitä luokkaa, ettei tee mieli enää yrittää. Ne jotka yrittävät ovat tiensä valinneet. Jos turvapaikanhakijoiden mahdollisesti tekemät väkivallanteot eli raiskaukset ovat todennettavissa ja tätä luokkaa, pitää siitä alkaa vetää johtopäätöksiä, kartoittaa ryhmät, jotka ovat alttiita ja kuuluvat riskiryhmään ja alkaa toimia inhimillisesti mutta lujasti. Valitettavasti traumat ja koettu väkivalta eivät tee immuuniksi väkivallalle, päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Rehellisyydestä. Kaikki eivät Vesa tuohon pysty. Eivät siihenkään että myöntävät pelkäävänsä lastensa puolesta. Maski on niin paljon rakkaampi.
Olen huomannut tämän saman jutun monessa paikassa, missä on keskusteluja käyty. Lapsettomat tai ne joiden lapset on aikuisia suhtautuvat aika usein eri tavalla näihin juttuihin. Itsekin olen tyttäreni puolesta pelkäävä isä. Olen oikeastaan kateellinen niille joilla on varaa olla suvaitsevainen, tässäkin asiassa. Syntyykö tästä halkeama kupliin? Reaalimaailma on ideamaailmaa vahvempi. On ainakin minussa.

Sama juttu tämäkin: Entä ne jotka ovat tulevia turvapaikkalaisten seinänaapureita esim. kaupunkien vuokrataloissa? Millä oikeudella joku vaatii lupaa heidän ajatuksiinsa ja pelkohinsa kun itse asuu omassa turvapaikassaan kaukana tänne tulleista ja nämä asiat ovat hänelle pelkää ideaa ja statusta, eivät arkea? Ja kuten tiedämme, tätähän tapahtuu, mediassa päivittäin. Mainitsemani uudelleenkouluttaja-kirjailija on tästä klassinen esimerkki.

t. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Ei minulla ole mitään vaikeuksia katsoa todellisuutta silmiin. Olen keskustellut rasististen ihmisten kanssa ja vihaan heidän vääristynyttä tapaansa nähdä maailma. He tekevät haittaa totuudelle, koska levittävät myös disinformaatiota ja asenteita. Yhtä lailla ällöttävät ihmiset, jotka eivät ymmärrä myöntää, ettei maailma ole yksinomaan hyvä. Samat ihmiset voivat kuitenkin myöntää, että lapsityövoima, seksiorjuus ja ihmiskauppa ovat totta jossakin, että ihmiset elävät olosuhteissa, jotka eivät ole ihmisarvoisia. Tietyissä oloissa miltei kenestä hyvänsä saadaan tappaja, ja noissa oloissa raiskaus on pikku juttu, ellei pelkästään huvi. He eivät tajua, että tuollaisen paskan keskeltä ei tule vain hyviä ja elämää kunnioittavia ihmisiä, jotka ovat kiitollisia uudesta mahdollisuudesta. Ongelma on jos joku ihminen / ihmisryhmä tuomitaan etukäteen. Mutta realistinen pitää olla eikä sulkea silmiään sen jälkeen kun faktat on tarkistettu.

Anonyymi kirjoitti...

Itse väsyin sisäiseen painiini mitä mieltä olen tässä kysymyksessä, mihin asettaudun. Tulin siihen, että annan tapahtumien, tekojen ja faktojen puhua puolestaan. En ryntää ottamaan asentoa jossa ajatellaan että kaikki ovat hyviä, pahuus on vain se kuuluisa "yksittäistapaus" enkä myöskään halua uskoa pahaa mistään ryhmästä sinänsä ryhmänä, joukkona, kuvitelmana siitä mitä se on tai ei ole.
Teot ratkaisevat.
Tässä asiassa ihminen on sitä mitä hän tekee.

Sata seksuaaliahdistelua yhdessä kuukaudessa ja poliisien päälle käyminen on ehdottomasti liikaa että voisin ajatella että kysymyksessä on vain kulttuurisokeutta ja yksittäisten ihmisten yksittäistä toimintaa.
Samalla en voi (vielä, toivottavasti en koskaan) vetää laajempia johtopäätöksiä tänne tulleista ihmisistä, en yleistävin ajatuksin enkä varsinkaan rasistisin ajatuksin.

Teot puhuvat sen puolesta nyt kuitenkin nyt että jotain ( en todellakaan tiedä mitä) on hemmetin pielessä. Asiat eivät etene hyvin seuraa niitä sitten omin silmin, valtamedian tai "vaihtoehtomedian" havainnoimana.

Panikoinko, fobioinko? Ehkä hieman. En kuulu porukkaan, joka voi valita elinolosuhteet ympärilleen ja moralisoida tervon roskaväen ahdasmielisyyttä pariskuntaillallisillaan.

Mutta kyllä tästä selvitään. Meidän täytyy vain lopettaa toistemme mielipiteiden vahtiminen kollektiivisesti molemmilla laidoilla ja tehdä todellisuuteen, ei ideologioihin perustuvia ratkaisuja.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Joo, ehdottomasti pahinta mitä voi tehdä tässä on sotkea joku ideologia juttuun ja alkaa tulkita. Minä luotan oikeusvaltiossa kasvaneiden ja asiat omin silmin nähneiden kertomiin ja todentamiin asioihin, aivan samoin kuin tähän asti. Ei tarvita mitään uutta tulkintakehikkoa niiden asioiden arviointiin, joita faktisesti tapahtuu. Kaikkein pahinta on vähätellä tällaisia rikoksia, mutta myös liika yleistäminen ja viattomien syyttäminen on turhaa. Ei mitään kollektiivista Tukholma-syndroomaa myöskään selviytymisstrategiaksi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Siis aivan yhtä vaarallista on katteeton yleistäminen ja viattomien tuomitseminen.

Anonyymi kirjoitti...

Joka tapauksessa kaikkien näiden meidän ajatusten ohella ajattelen suakin tässä asiassa lasten, tytärten, vasta maailmaan tulleen elämän, isänä. Se on se suurin juttu. Sehän se saattaa meitä pinnan alla määrittää aika pitkälle.

Minun käsityksiini tunne oman elämän so.perheeni turvan menettämisestä vaikuttaa liikaakin, tiedostan sen. Pakolaisinvaasion esiin nostamat mahdolliset maailmat ovat lisärikkana rokassa. Voi olla että olisin tässäkin asiassa ihan toisenlainen perheettömänä. En tajuaisi solutason (sen fyysisen yhteenkuulumisen tunnetta mitä tunnnemme lapsiimme)pelkoja, perusteettomiakin. Geenimme eivät puhuisi meillä samalla lailla. Hitto, sitä suojaamisen halun määrää.

Jos olisin westendiläinen vasemmistoporvarivihreä (hah ha, sellainen on ihan yleistä, usot sie...) tai muuten vaan ihan elämän käpyläläinen, ja vielä lapseton, niin voi itku sitä ääriliberaalia minussa joka halveksisi kaltaisiani foobikko-isiä piilonatseina.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Tämä on aivan selvä juttu. Pahimmat raivarit olen saanut parille suomalaiselle tyypille, jotka ajoivat vantaalaisella jäisellä pysäköintialueella sladissa varmaan kuuttakymppiä ja olivat vähällä tappaa tyttäreni, minut ja vaimoni. Jos olisimme olleet sekuntiakaan aikaisemmin tietyssä paikassa, olisimme olleet hengettömiä. En voinut mitään muuta kuin mennä noiden urpojen huutamaan että vitun idiootit luuletteko että olemme tehneet tämän lapsen siksi että te idiootit tulette ja ajattele autolla hänen päälleen (mikä oli tavallaan myös todella tyhmää koska nämä tyypit olisivat voineet tehdä mitä hyvänsä). voin sanoa suoraan, että en tiedä mitä tekisin jos joku raiskaisi lapseni tms. mutta en nyt jaksa sillä ajatuksella hekumoida, se ei vie mihinkään.

juha saari kirjoitti...

Hyvin keskusteltu. Työssäni on otettavava huomioon niin yksilön kokemus, hänen arvomaailmansa ja joskus kulttuurinsakin (enkä puhu nyt vain ulkomaalaisista vaan metodista sinänsä). Asenteet ja arvot kun ovat vapaaksi uskomaamme tahtoakin syvemmällä meissä. Arvotja asenteet. Siksi asoita on tärkeä tutkia mahollisimman tarkasti ja ilman ennakkokäsityksiä tai tabuiluja mihinkään suuntaan.