maanantai 15. helmikuuta 2016

Arkki joka ilmestyy tähän selvyyteen*


 

Niin kuin on aamu sinä aamuna kaunis eläin arkki

niin kuin aamu sinä aamuna kaunis eläin ilmestyy taivaalle

joka aamu joka arkiaamu joka tyhjä eläin on

joka aamu joka almu joka muu ja sinä

sinä aamuna sinä joku muu joku emu

sinä aamuna joku ja sinä joka kävelet käsin sivun

kävelet aasinkävelyin ilmestyt hyppyihin

 

Nämä ihmiset kuin aterimet sieraimet

nämä ihmiset uskovat liikkeisiin uskovat taipuvansa niin

jokin nimi ilmestyy ja seisonta

he uskovat toipuvansa he sakset

he uskovat he taittuvat akrobaattisesti

veden varaan he ja vielä veden alle taittuessaan uskovat

veden huuhtoessa heidän hiuksiaan uskovat

pohjattomuus, taivas on hauta

 

Savu tarttuu, he uskovat

hehehe on painajaismaista herätä tähän nauruun

kuin isot kirjaimet kuin pohjan aaveet

olisivat lähteneet liikkeelle

 

Olen toivonut herääväni kuvittelemaan

olen toivonut kirjavampaa yötä

 

Kaikki alenee romanialaiskylässä

tiet da constanţana pa covasnaţa

talot da dâmboviţaj tiet

olen läksyni oppinut

vanha mies hampaattomalla suulla

ni buzăuin turha huoli

hevoset takaisin giurgiuj pa gorjta nu

tuo toinen juoksi nopeammin jo alussa albaish nu aradas

da argeşon pa bacăunisor hauta pa bihorud da

minun bistriţa-năsăudni hautani minun kiveeni

botoşaniov da braşovlan hakattiin

pa brăilau minun kiveksiini da caraş-severinşi nu

lyötiin călăraşij nu cluja ja niskat

da doljiu nu ialomiţaşi da niskat

iaşifov kääntyivät da Ilfovreş

ennen kuin edes nu maramureşti pa mehedinţiş da

ennen kuin ehdin ennen mureşţ nu

murehtia neamţt pa oltva

on oltava pa he prahovau edes

da sature on oltava nu marej nu sălaju nu sibiuva

kirjoitus nu suceavan pa teleorman

niskat kääntyvät ennen kuin hauta on valmis

Kaunis eläin kuin arkki

ilmestyy tähän selvyyteen

kuin laskeuma

*Löysin vanhan tekstini, jota tuunasin hieman. Tämä tulee seuraavaan kokoelmaan.


8 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Tämä runo on vaikuttava. Se täsmäsi, kun luin sen äsken, omaan olemassaolooni. Siitä jäi puhdas ja hyvä kaiku mieleen, sellainen nykymaailmaa ja samalla yksityistä ihmistä kuvaava. Ja olen huomannut että oma mielentila vaikuttaa ainakin minulla siihen, miltä kaikki itsen ulkopuolella oleva tuntuu ja näyttää.

Eilen olin stressaantunut huonon nukkumisen ja asioiden paljouden takia, elämä näytti surkealta ja harmaalta ja sai itkun tulemaan kun telkassa näytettiin illalla Normandian maihinnousua ja sitä, miten ihmisiä tapettiin kuin kärpäsiä. Samaistuin jokaiseen ruumiiseen.

Tänään tuntuu ihan erilaiselta. Aurinko paistaa ja puut loistavat valkoisina lumesta, kun katsoo ikkunasta, mieli on hyvä, mukava tarttua töihinsä hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka kaikki pahat asiat ovat edelleen olemassa, niihin osaa suhtautua eri tavalla, ne eivät tule LIIAN lähelle. Niitä voi katsoa suoraan silmiin ja todeta ne pahoiksi, mutta niihin ei tarvitse mennä mukaan.

Jos olisin eilen lukenut tuon runosi, se olisi mennyt sisään ja aiheuttanut lisää pahaa oloa, järkyttänyt. Nyt oli hyvä, saattoi tarkastella sitä puoluettomasti ja NÄHDÄ se ulkopuolelta, vaikuttavana. Mutta se ei tehnyt huonoa oloa, vaikka kaikki asiat siinä ovat samat kuin ne ovat nyt.

Hieno runo. Liian laimeasti sanottu. Pitää sanoa MAHTAVA runo!

Mitä siihen ensimmäiseen romaaniisi tulee, suhtauduin siihen ensin maltillisesti. Mutta kun kerroit jossakin yhteydessä pitäväsi Gnausgårdista, jonka kirjoihin olen suuresti mieltynyt, aloittelen nyt vasta kolmatta osaa Taisteluni-sarjasta, alkoi mielenkiinto kasvaa. Ja sattui niin onnellisesti että minulla oli synttärit, ja kuten tavallista - kaikki tietävät lähipiirissäni että ainoa oikea lahja minulle on kirja - sain jopa kahdelta taholta kysymyksen, minkä kirjan haluaisin nyt lahjaksi. Sanoin heti kirjasi ja tekijän nimen, ja samana päivänä (siis seuraavana kun olit siitä ilmoittanut) tuli soitto, että sitä ei ollut kirjakaupassa. Sanoin, että sen voi tilata, ja sitä saa myös nettikirjakaupoista, ja voin sen itsekin tilata, ja minua ilahduttaa jo se aikomus antaa lahja, ja että se jo riittää lahjaksi, ja niin asiasta sovittiin ja nyt vain odottelen, milloin saan sen käteeni ( ant. liian pitkä kommentti, mutta kun kirjoitin, olkoon ja tulkoon kommenttilokeroosi) : )

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos paljon, Liisu! Tämä runo on sellainen, että sen voi lukea monella tapaa: poliittisesti, kieltä ja rytmiä pitkin, metakielellisesti jne.

Ja todella mukavaa, että pyysit romaaniani. Uskallan melkein luvata, ettet pety. Olen pyrkinyt kirjoittamaan sen kielellisesti ja emotionaalisesti tarkasti ja kiehtovasti. Kännykästä loppuu akku, joten se on moi!

Vesa Haapala kirjoitti...

Vielä, Liisu: mielentila vaikuttaa voimakkaasti siihen miten runon merkitys ja tunnelma avautuvat, varsinkin tietyn tyyppisissä avoimissa runoissa. Runolla kannattaakin antaa mahdollisuus, monenlaisessa mielentilassa (joskus mieli saattaa myös muuttua tekstiä lukiessa).

juha saari kirjoitti...

"Eilen olin stressaantunut huonon nukkumisen ja asioiden paljouden takia, elämä näytti surkealta ja harmaalta ja sai itkun tulemaan kun telkassa näytettiin illalla Normandian maihinnousua ja sitä, miten ihmisiä tapettiin kuin kärpäsiä. Samaistuin jokaiseen ruumiiseen.

Tänään tuntuu ihan erilaiselta. Aurinko paistaa ja puut loistavat valkoisina lumesta, kun katsoo ikkunasta, mieli on hyvä, mukava tarttua töihinsä hyvin nukutun yön jälkeen. Vaikka kaikki pahat asiat ovat edelleen olemassa, niihin osaa suhtautua eri tavalla, ne eivät tule LIIAN lähelle. Niitä voi katsoa suoraan silmiin ja todeta ne pahoiksi, mutta niihin ei tarvitse mennä mukaan."


Liisu. Valoisuutesi ja välitön tunteellisuutesi on kohottavaa. Tuntuu että persoonasi on nämä sanat, tuntuu että onnistut näyttämään jotain vilpitöntä itsestäsi.

Koin liikuttunuta iloa tässä älylliessä ajassa jossa on alati oltava valppaana ja varottava kyynisyyttä, sarkasmia ja kieroja aikeita. Jokin vilpittömyys puhuttelee minua näissä sanoissasi. En oikein saa muotoiltua valoa ja ääntäsi sanoiksi, mutta jos näitä äkkiä ilmestyisi proosarunoteoksena, niin mielistyisin niihin. Kumma että jokin näin ihmeellisen suora voi tuntua ihan uudelta.


Vesa. Sun runostasi en vielä osaa sanoa mitään. Tai ehkä sen, että se luo kyllin synteettisen maiseman ollakseen edelleen houkuttava.

Vesa Haapala kirjoitti...

Liisu on tosiaan onnistunut säilyttämään avoimen ja valoisan mielen tässä kyynisessä ja kyttäävässä maailmassa, jossa omat onnen hetket ovat nekin usein huolen reunustamia.

Juha, runoista ei tarvitse osata aina sanoa mitään. Kirjoittaminenkin menee usein rytmiä pitkin.

juha saari kirjoitti...

Ajatuksia runostasi:

Tämä on kuin seisoisi mahdollisten maailmojen rajalla, kytkentävirheessä joka lupaa mutta vain lupaa mielekkyyttä, liukuma(a)ssa, ilmestyskirja arkisen mittakaavassa... sanoja joista valo ja ääni ei pääse ulos, tai pääsee mutta vääristyneenä, ilmenee jotain kulunutta niin kummallisena että se on taas käyttämätöntä... sy tyyudestaanja kuolee samalla jasy tyy...


Näin, ikään kuin asettaisin peilin runosi eteen...

juha saari kirjoitti...

(Ajattelin ensin korjata tuon viimisen lauseen ku näppäimistö joskus tekee tepposet tässä tabletissa mutta sitten ajattelin että sopiikin tuohon...)

Vesa Haapala kirjoitti...

Tässä runossa tosiaan ollaan rajalla monella tapaa. Tulee mieleen Wallace Stevensin säkeet: "En tiedä mihin mieltyä, / äänen vai merkityksen / muutokseen."