tiistai 9. helmikuuta 2016

Karhunkivi





Tänään on löytänyt tiensä kirjakauppoihin ensimmäinen romaanini Karhunkivi,


ei muuta kuin hankkimaan kevätlukemista!














Kiitos vielä prosessissa mukana olleille!


Nyt sitten kohti uusia seikkailuja eli runokäsistä nimeltä Valekuolleet.





6 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Onnittelut!
Kiva kansikuva. Uskon että kannen allakin on jotain hyvää ja mielenkiintoista!

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Liisu,

kiitos! Markus Pyörälä toimi jälleen graafisena suunnittelijana. Kansi on tosi hieno (varsinkin livenä), sopii teokseen kuin esim. nahka nyrkin päälle, taitto myös on mitä mainioin. Ja luulenpa, että sisältökin pitää pintansa. Kannattaa tutustua. Kirjastoihinkin näitä varmasti tulee aikanaan.

Anonyymi kirjoitti...

En hae kirjastosta, haen kaupasta tilipäivän kunniaksi, hah. Kansikuva todella tuo mieleen hyvässä mielessä mun suosikki-vuosikymmenten (50,60,70) estetiikan, voisi olla vaikkapa Meren Veijon kansi mutta onkin Haapalan. Aihe liippaa läheltä myös.
Tietynkaltainen realismi käy mulle hyvin, vaikka pelkästään aihe/juonivetoisia romaaneja en oikein aina jaksa. Tarkoitan lähinnä tätä kun (nais)kirjailijamme ovat ryhtyneet historiallisten juttujen kuvittajiksi ja "asiantuntijoiksi."

Viime aikojen vaikuttavampia lukukokemuksia mulle ollut Handken Riisuttu epäonni, pieni kirja josta ei saanut selvää oliko se handkea vai jonkinlaista realismia. Myös Karl Oven hyperrealismista on ollut pakko pitää, vaikka itse kirjailijasankari on Suomessa täysin päin seiniä nähty, lähinnä eräänlaisena norjalaispehmona ja ihannevävynä.
Vittaan väärin nähdyllä "suureen kyklooppi-keskusteluun" (tietänet mistä puhun), joka oli todella iso juttu koko Skandinaviassa, mutta meillä ohitettiin kokonaan ilmeisen tahallisesti (HS) jostakin käsittämättömästä syystä. Se essee olisi pitänyt suomentaa ja julkaista Hesarissa kuten mm. Grassin yhteiskunnallisia esseitä on julkaistu ja suomennettu. Tosin essee ja keskustelu olisi rikkonut tuon ihannevävy-Ove kuvan. Villapaitamies saa jatkaa vaarattoman lutuista oloaan ja työnnellä lastenvaunujaan. Likelläkään tuskin on mitään sitä vastaan.

Voi muuten Vesa olla että olemme keskustelleet erityisopetuksesta (ja er.luokkien alasajosta) erään vantaalaisen opettajan blogissa. Muistan sieltä pointtisi. Luen kirjasi suuresti kiinnostuneena.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Jope, kiitos, hauska kuulla, että sua kiinnostaa hankkia kirja. Tässä Markuksen kannessa on tosiaan tavoitettu tuota vanhojen (ainakin kirjallisuuden kannalta) hyvien aikojen tunnelmaa. Kirja yhdistää sisällössään runollisuuden ja realismin, mutta pyrin siihen, ettei kieli käy liikaa päälle, vaan on sävynä mukana, eikä realismikaan toisaalta ime kaikkea voimaa ilmaisusta.

Juuri tuollainen hyperrealismi (Knausgårdin malliin) sopii mullekin tällä hetkellä hienosti, lukijana ja ehkä kirjoittajanakin yhä enemmän - ainakin kun proosasta puhutaan. "Pelkkä" fiktio tuntuu liian esteettiseltä. Mulla on vielä ne ihan viimeiset Knasut lukematta läpi, mutta olen jo nyt melkoisen koukuttunut. Saas nähdä vielä millainen kimppu päähenkilöstä seitsemännessä kirjassa kuoriutuu esiin.

Joo, luulen, että olemme ainakin vuonna 2013/2014 keskustelleet ko. blogissa. Jotenkin luulen, että tunnistan sinut sieltä, melko varmasti. Hauskaa, miten monissa paikoissa voi samat ihmiset törmätä. Vaikka sitten virtuaalisesti.

Tommi Melender kirjoitti...

Onneksi olkoon! Juuri laitoin tilaukseen, ehkä myös aikanaan kirjoittelen vaikutelmistani.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, Tommi! Se olisi suuri kunnia.