perjantai 29. huhtikuuta 2016

Leuka





Musta leuka jää ilmeettömänä kadulle.




Varjojen liikkeet kuin kaikki suurkaupungit ympäri maailman.



Huulten turpoava epätasapaino, superpallot.



Kastemadot kuin kaduille suolistettu aamu.



Tyttö, joka hyppii pakoon matoja, näkee ilmassa jänispuvun turvasataman.




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska toi viimeinen jänispuvun turvasatama! Jotenki melkein tuntee kevään aamun ja matojen megabuffetin, enää puuttuvat korpit klubikortteineen

Vesa Haapala kirjoitti...

Joo, tämä syntyi aamulla, kun vein tytärtä eskariin.

Hän pelkäsi aivan hirveästi (isoja) matoja, joita kiemurteli asfaltilla. Tyttö kulki katse tiessä, pomppi matojen kohdalla ja pyysi päästä syliin, kun sateen pintaan nostamat lierot inhottivat niin. Alkutrauma...

Selitys viimeiselle keksinnölle: heti kun päästiin tarhaan, tyttö veti päälleen jänispuvun vapun kunniaksi.

Mutta nythän minä banalisoin koko runon... Ei kun kerroin vaan tarinan, joka runoon johti, se elää jo ihan omaa elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Olette ihania ja toivon teille kaiken rakkauden mitä on

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, anonyymi tunteva ihminen. Epäilen ettet ole robotti!