keskiviikko 17. elokuuta 2016

Syksy


 

Vanhat mustat lehtikuuset
myrskyävässä harmaassa,
tyhjyys joka puuskan jälkikuvana;

eilen poltetun saven murskaa,
kivun ontto patsas,
joka meille unessa jaettiin.

4 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Tyhjyys, on sana, jolle annan arvoa, vaikka se ei pidä paikkaansa. Tyhjyyttä ei ole, sanoo tiede. Mutta sanana se sisältää ainakin minulle kivuliasta tunnetta. Tyhjyys on kuin unta, joka on täynnä asioita. Viimeisin uni, jonka muistan: vatsani on pyöristynyt. Odotan lasta. Sanon miehelle, että hän hankkisi rattaat vauvalle, sellaiset kuomulla varustetut. Mies lähtee heti ja kun hän vihdoin palaa, hän työntää kaksia rattaita. Ärryn, kun huomaan, että molemmissa rattaissa on jo vauva valmiina!

Tuo ensimmäinen säeparisi kuvaa mainiosti viime päivien luonnetta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Liisu: tyhjyydelle on paikkansa, vaikka kaikki ei olekaan sitä. Yllättävän paljon sitä kuitenkin on asioiden välissä ja asioissa itsessään (partikkeleiden väliset sidokset ovat yhtä totta).

Mutta olipa muuten uni! Muistatko sen aivan lähiajoilta vai oletko huonomuistinen unien suhteen?

Unet ovat toisinaan kovin runollisia, usein pettäviä mutta yhtä usein viisaita.

Jatkoin tätä runoa, mutten pistänyt jatkoa näkyviin. Se on sitten seuraavassa kokoelmassani, joka toivoakseni tulee ensi vuonna julki (jostakin).

Liisu kirjoitti...

Moi, Vesa!
Näen hurjasti unia. Useimmat niistä painajaisia, joihin herään. Yleensä herään aina johonkin uneen. Joskus harmittaa, kun herään juuri vähän ennen unen loppua. Oudointa on, että saatan nähdä unia, joissa sen ole itse ollenkaan mukana.

Tuo kertomani tuli vain ensinnä mieleen, kun se on niin hassu. Oikeasti luin sen joku päivä sitten päiväkirjastani, joka on 90-luvulta.

Kesä on mennyt täyttä vauhtia. Kirjoittamiseen ei ole ollut juuri yhtään aikaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kesä pitää elää kesänä, niin se itsellänikin menee miltei joka vuosi. En juuri tänäkään kesänä kirjoittanut tai lukenut. Tosin sitten niinä muutamana päivänä kun jotain tein, sain paljon aikaan. Mutta kesällä pitää olla ruumiillisesti maailmassa ja lukea kaikkea sitä vihreää, kirkasta ja sinistä jota joka paikka on täynnään!