torstai 22. syyskuuta 2016

Meditaatio


 
Sinä kesänä haavani eivät parantuneet
 
sekin tavallinen, jonka päälle lääkäri
kuroi ihon; ei maailma, vain itseaiheutettu vamma

Mitä on sisäinen?
 
Savua ja kanervia kilometrien kuvastimessa
ja kivet jotka heitimme

haava kuin kidus joka yrittää parantaa itsensä
muttei jaksa hengittää

ja kivet jotka jatkavat putoamistaan

”Kaikki olennot,
jotka ovat elämässään samassa tilassa kuin paholainen
ja siinä kuolevat, saavat Jumalan edessä yhtä vähän huomiota
osakseen kuin itse Saatana.”

Katoaminen, yhtä kuin huomiotta jääminen,
sanoi Juliana, mutta mitä katoaminen on?

Vain se mikä on kadonnut voidaan löytää

Mikään ei katoa molekyylien lingosta
eikä mikään tuo meitä unohduksesta jos emme itse tahdo niin
 
Hiekkaa, vettä, hiekkaa
haavat valkean ihon alla

Emme tule katoamisesta vaan esiintulosta
eikä mikään riistä meitä tyhjän ja pyhän väliltä

Pesen verta kivistä
maailma on ilmestys, se taivuttaa meitä

me katoavaiset emme katoa mihinkään

 

Ei kommentteja: