tiistai 11. lokakuuta 2016

Meditaatio II


 
Kirkas taivas on asettunut nojalleen seinää vasten,
vetää siveltimellään tyhjään kuin rukousta.

Heti aamusta sekoitin taivaan ja tyhjän, olin kuulevinani
sanat: ”En ole tyhjä, olen avoin.”

Mutta tyhjä ei käännä kasvojaan puoleemme, kuiskaa,
itse me tahdoimme näyttäytyä sille näin.

7 kommenttia:

Janne Kortteinen kirjoitti...

Tää on hienoin teksti, jonka olen sulta koskaan lukenut, ihan kuin olis sadepisaran sisällä, jonka lävitse aamu valkenee tai vetänyt punaisia kärpässieniä ja tavannut ystävän

Vesa Haapala kirjoitti...

No kiitos kovasti, Janne!

Tämä juttu heräsi sisälläni kun luin Tomas Tranströmeriä, jolta lainasin muutamia elementtejä tähän runoon. Ajattelin mennä tähän suuntaan seuraavassa kokoelmassa. Siis sinne sisälle, aamuun, ystävien luo. Kaikkea hyvää sinulle.

Liisu kirjoitti...

Olen äimistynyt, miten hienosti tämä runo puhuu asiasta, joka on vaivannut mieltäni pitkään viime aikoina. Sehän antaa siihen vastauksen ja tekee hyvän mielen. Asiat asettuvat siinä oikeille paikoilleen. Juuri noin, noin sen täytyy olla! Huokaan helpotuksesta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Hienoa, Liisu! Kiva jos sain olla avuksi.

Liisu kirjoitti...

Vesa, laitoin tämän runosi Iineksen blogin kommenttiosioon kysymättä lupaa sinulta. Voin sen poistaa sieltä, jos haluat. Tarkoitukseni oli osoittaa, miten kaunista runoutta tänä päivänä kirjoitetaan. Ja miten se voi vaikuttaa ihmiseen psyykeen.
Minulla se sitä valaisi.

Samana iltana kun luin tämän runosi oli minulla toinenkin ilonaihe. Sain radiosta kuunnella klassista nykymusiikkia, jota melko harvoin esitetään, ja josta kaikki eivät vielä pidä). Kaivataan aina vaan ikuisesti musiikkia menneiltä vuosisadoilta. Kaikki elää ja muuttuu kaikissa taiteenlajeissa, sitä ei vielä ymmärretä. Kyllä vanhaakin musiikkia tulee paljon kuunneltua, mutta se on ikään kuin pohjana uudelle.

Tuo musiikki, mitä eilen illalla kuuntelin, kuuluu sarjaan Aikamme musiikkia. Tällä kertaa se oli omistettu meille erittäin läheiselle säveltäjälle, Sauli Zinovjeville, jonka kolme orkesterille sävellettyä teosta soitettiin haastattelun lomassa. Viimeisen soitti haitarilla Harri Kuusjärvi. Se on muuten viimeksi julkaisemani blogikirjoituksen lopussa. Yleensä pidän blogiani yhdistäen siihen kuvataidetta, ja musiikkia, jotka jotenkin muodostavat tekstin kanssa kolminaisuuden eli puhuvat samaa kieltä. Useimmiten nämä kaikki osiot ovat "kotiarkistosta", niin kuin viimeksi.

Tuo Aikamme musiikkia on näkyvissä nyt Areenalla: Näpäytä tätä, suora linkki

Liisu kirjoitti...

Ja vielä. Korjaan virheen. Tuo ohjelmasarja, jossa tutustetaan ihmisiä aikamme musiikkiin. on oikeasti nimeltään Ajassa soi.
(Huomasin virheeni, kun kävin varmistamassa tuon antamani linkin kautta.)

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Liisu, ei haittaa, että linkkasit tekstini muualle. Ja kiitos hyvästä musiikkivinkistä, pitää tutustua!