perjantai 21. lokakuuta 2016

Olemme





Emme ole sotureita

emme mitään,

vain musiliinikangas

tai solukuvio

sen huomaa kun sunnuntain joki

tai tiistain

ja multa jonka

kukkuloilla näkee



4 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Hyvä runo. Tunnen kuuluvani tuon runon kuvaamaan joukkoon, tunnen samaa ahdistusta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Hyvä jos tähän voi samastua, vähäisenä, ahdistuneena, millaisena hyvänsä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun runossa on täysin tuntematon sana (musiliinikangas) se herättää tietyllä tavalla. "Sunnuntain jokeen" pääsen mukaan perheeni pienten su-retkien kautta. Joella useinkin.
Runojahan voi mielestäni lähestyä kolmella tavalla: ratkoa, jäljittää tai antaa niiden vain olla. Mun tavat lukea niitä (vaikka nyt viime aikoina TT:tä) ovat nuo kaksi jälkimmäistä. Jäljittäminen ei ole mulle analyysiä mistä tässä on kysymys, vaan kysymykset missä tässä ollaan ja millä tavalla. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Jope, tällaisen fragmentin kohdalla ei varmaan jää muita vaihtoehtoja kuin 2 tai 3, lähinnä syntyy joitain fiiliksiä jne. Pitäisi olla lisää ympäristöä, jotta merkitys alkaisi hahmottua.