perjantai 2. joulukuuta 2016

Joululuukku




Hetket, jotka varastimme ajalta,

ovat elämämme parhaat,

sementoivat pienen ikuisuuden.




6 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tämä on niin totta. Kunpa joskus pääsisi vielä lapsuuden aikaan, jolloin ei tuntenut kelloa eikä huolehtinut, ehtiikö tehdä jotakin.

juha saari kirjoitti...

Tämänkin takia on olemassa sellainen asia kuin päihteiden käyttö, humaltuminen. Haluamme pysäyttää ajan. Ongelmakäytön kohdalla runo kääntyy ironiaksi ja sarkasmiksi. Kun huonosti käy, aika vain katoaa jonnekin pois... olemisen ja ajan suhde vääristyy.

Heideggerilainen analyysi päihteiden ongelmakäyttäjän täälläolosta, ajan kokemisesta vois olla kiinnostava projekti.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, minäkin kaipaan tuota lapsuuden aikaa, hetkiä, jolloin ei ollut ajan piirittämä, koko ajan kiireessä ja kiinni aikatauluissa. Kyllä minä varastan aikaa. Päätän kesken päivää, että nyt en tee mitään hyödyllistä, olen vaan ja kuuntelen musiikkia, istun hiljaa keittiössä tai menen kävelylle. Sellainen on korvaamatonta, kun kaikki paineet ahdistavat. Että antaa itselleen luvan vaan hetken olla.

Vesa Haapala kirjoitti...

Päihteet ovat yksi tapa paeta aikaa, hukata aika tai laajentaa tilaa. Toisaalta nukkuminenkin on keino paeta aikaa. Ja paljon terveellisempi. Itsensä päihdyttäminen onnistuu tosin muutoinkin kuin kemikaaleilla. Tuohon heideggerilaiseen analyysiin en henkilökohtaisesti alkaisi, mutta kiinnostava se olisi! Varsinkin kännissä kirjoitettu heideggerilainen analyysi Daseinista joka pakenee aikaa ja keskittyy olemiseen!

juha saari kirjoitti...

Ens viikolla työpaikan pikkujoulut. Pidetään tämä mielessä.

Vesa HAapala kirjoitti...

Siinä on hyvä sauma alkaa analyysi, Pohjanmaan kautta! tai pikku hiljaa tissutellen...