torstai 30. maaliskuuta 2017

Päivän merkintöjä





Jokin karhea: unohdan hengittää ja täytän tilan

vain äänillä, joita en päästä.


*



Kirjoitan pölyisessä aulassa kymmeniä metrejä maan alla.

Täällä Chopinin nocturnet ovat ainoa luonnonmaisema.



*



Muistan kun ajoimme ohi pihkaisen puupinon ja tyttäreni sanoi:

Isä, tuollaiset verhot sinä halusit, ne olisivat olleet ihan hienot.




*


Joskus on aloitettava, vaikka laulaisi aivan muiston vierestä

ulkona kylmässä, pölyisen päivän sihdillä.



*


Ehkä huhtikuu oli kuukausista julmin 1900-luvun alussa,

mutta kiitos ilmaston lämpenisen, tuo julmuus on maisemassa

pikemminkin jo maaliskuussa, ainakin näin etelässä. Odotan

vihreän ilmestymistä pihoille ja metsiin, pölylauttojen, roskien

ja koiranpaskojen vähittäistä huuhtoutumista menneen horisonttiin.

Luulen kylläkin, että T. S. Eliot tarkoitti mentaalista maisemaa

kirjoittaessaan "April is the cruellest month..." Kevätvalon sekä luonnon

äkillisen kasvuun puhkeamisen myötä hyökkää monen itsensä elottomaksi

tuntevan kimppuun masennus, mutta minuun kevätkuukaudet lataavat

vielä toistaiseksi odotusta: kohta on kesä, pistän koneet kiinni ja alan elää

kuin ihminen "mixing memory and desire".




Ei kommentteja: