lauantai 15. huhtikuuta 2017

Uusi ääni




Pilvet, ensi kertaa tänä keväänä, ylittävät taivaan kuin kesäpilvet, mutta maa

on kylmä, ja viimevuotiset sanat kuuluvat viime vuoden kieleen, ja tulevan

vuoden sanat odottavat uutta ääntä.*



*T. S. Eliot kirjoittaa Little Giddingissään (II):
"For last year's words belong to last year's language /
And next year's words await another voice."
Juuri tältä minusta tuntuu, kun suunnittelen
romaanin kirjoittamista syksyllä ilmestyvän
runoteoksen jälkeen. En aio puhdistaa heimon
murretta, vaan keksiä sen uudelleen. Joka kirjalle
on löydettävä oma äänensä, ja tuleva haaste on
isompi kuin ehkä ymmärrän.




tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sfinksi




Näetkö, miten hän vie huulensa lähelle naisen korvaa ja kuiskaa,
rohtunut, mullan peittämä suu, ääni joka tuskin kuuluu:
– Sfinksi.
     Olen katsonut tätä maalausta kymmenesti, sen vahamaiset kerrokset,
munamaiset kerrokset ja kehyksen rystyt, kauniimmat kuin lihan poikki
leikatut syyt ja jänteet, hampaiden tasaamat kasvot, hiki ja veri.
     Joka aamu hän ilmestyy. Joka aamu hän ilmestyy juuri tähän, tavallinen
mies suussaan tuollainen sana.



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Huhtikuu





Nämä illat kun mustarastaat tulevat esiin

ja homehtuneet lehdet alkavat kahista ja solista.

Nämä aamut kun linnun silmässä yhä soi vanha säe:

"Päivä kolmannelta osaltaan valoton ja yö."





*




Meidän äänemme, ja mustarastaiden äänet.

Äänet, jotka kerättiin, ja äänet jotka vapaina jäivät soimaan.






keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Miete




Yhden roskaväki – toisen aarreväki.

Yksi toiset kaivuutoimissansa näki,

huusi totuutensa julki – käki,

heitti munan vieraan pesään.

Hautoivat ne sitä pitkään kesään:

yhtä kaikki  sama väki, samaa

                                 kivimunaa.





Kuva II




ja sitten

joku sanoi

saan kiinni

tästä elämästä


kuin kuvassa

kääntyvästä

lehdestä




tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kuva






joku sanoi

tämä kolmas

rakastaa vainajien

seppeleitä



kuin kuva

yhtä aikaa irti

ja juurillaan



kuin kuva


kuvien joukossa

lehteilty heitetty

maailmaan








Selfie







Kuin mies

joka katselee

etukamerasta kasvojaan



ja suljettuaan näytön

kohta unohtaa

millainen oli.





Rotaatio




"Nyt näemme kuin kuvastimesta",

hän sanoi, "arvoituksen tapaan."

Niin kuin kivet kiertoliikkeessään,

kuin puiden harmaat oksat

ja koko planeettamme rata,

sinne tänne jyrkänteille singotut nimet.

Mitä me näemme, minkä

arvoituksen nyt, kenen kuvastimesta?










sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hetki





päivän loputon haamu tulee

kello kaksitoista istun yhä sinivalossa ja uskottelen: jossain on aamun reuna


mutta aika ei ole uusi yritys vaan syvyys joka kääntyy ja kummittelee

jäätikön viimeinen lintu kastaa sulkansa mereen  






lauantai 1. huhtikuuta 2017

Fragmentti







ehkä silloin joku huus          {anna sen herätä eloon, pysäyttää aika


ole sen lukija, perusta itsesi}


                                                       elää niin kuin kaikki oleva


ja jossakin täysin piilossa