keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kuva II




ja sitten

joku sanoi

saan kiinni

tästä elämästä


kuin kuvassa

kääntyvästä

lehdestä




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pidin rytmistä. Mulle tuli mieleen että entä jos vain selailemme elämäämme, tai elämää?
Tai ei. Kyllä siinä totta on niin monessa kohtaa ja liiankin kipeästi. Ja silti emme saa siitä kiinni...
En ole ollut kovinkaan hyvä (sic) sivullisuuden tuntemisessa enkä ole juuri sellaisia eksistent. ahdist. kokenut kovinkaan paljon.

Mulle sen sijaan se ettei saa kiinni ei ole sitä että olisin sivullinen täällä, vaan jotenkin päinvastoin liian voimakkaasti osallinen, ruumiillisesti, mutta silti koko ajan tunne että keho on väärässä paikassa ja väärään aikaan.
Ajatellaan näin että kun "malja on täysi" ihminen väsyy ja alkaa haluta pois tai ainakin vetäytymistä tms. Mun kiinni saamattomuus on sitä että malja on niin iso ja siihen juomaa elämämerestä en löydä koskaan riittävästi, kaikki on vääränkokoista, liian pientä. Oma ruumis ei ikään kuin täyty siitä mitä elää. Joo, juuri noin. Ruumis kaipaa enemmän kuin mitä se saa kiinni ja minkä se saa elää.

En tiedä saitko kiinni mun subjekt. kokemuksesta, mutta kaiken tämän tuo runosi nyt hetkeksi päässäni tönäisi.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, saan vallan hyvin kiinni ajatuksestasi!

kyllä itsekin olen perusasetuksiltani pikemminkin janoinen kuin malja täynnä.

vaikka samalla taas voin sanoa: olen riittävän tyytyväinen, vaikka elämässä ei olisi enää mitään muuta, olen saanut kiinni siitä, mistä elämässä on kyse.