tiistai 11. huhtikuuta 2017

Sfinksi




Näetkö, miten hän vie huulensa lähelle naisen korvaa ja kuiskaa,
rohtunut, mullan peittämä suu, ääni joka tuskin kuuluu:
– Sfinksi.
     Olen katsonut tätä maalausta kymmenesti, sen vahamaiset kerrokset,
munamaiset kerrokset ja kehyksen rystyt, kauniimmat kuin lihan poikki
leikatut syyt ja jänteet, hampaiden tasaamat kasvot, hiki ja veri.
     Joka aamu hän ilmestyy. Joka aamu hän ilmestyy juuri tähän, tavallinen
mies suussaan tuollainen sana.



Ei kommentteja: