lauantai 15. huhtikuuta 2017

Uusi ääni




Pilvet, ensi kertaa tänä keväänä, ylittävät taivaan kuin kesäpilvet, mutta maa

on kylmä, ja viimevuotiset sanat kuuluvat viime vuoden kieleen, ja tulevan

vuoden sanat odottavat uutta ääntä.*



*T. S. Eliot kirjoittaa Little Giddingissään (II):
"For last year's words belong to last year's language /
And next year's words await another voice."
Juuri tältä minusta tuntuu, kun suunnittelen
romaanin kirjoittamista syksyllä ilmestyvän
runoteoksen jälkeen. En aio puhdistaa heimon
murretta, vaan keksiä sen uudelleen. Joka kirjalle
on löydettävä oma äänensä, ja tuleva haaste on
isompi kuin ehkä ymmärrän.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuohan on Neljästä kvartetosta jos oikein muistan,eikö? Se julkaisu,se jonka olen iyse lukenut, on todella hieno,kun siinä rinnalla sekä alkuperäinen että suomennos. Niinhän kaikki muukielinen runous pitäisi julkaista.
Tästä tulee nyt jo mulle maneeri (kun en muuta näkiskään), mutta viittasikohan TS tuolla uudella kielellä myös kristillisyyteensä, siis kääntymiseen sen puoleen? Ehkä niin ja moneen muuhun asiaan samaan aikaan niin kuin hyvä runo tekee.

No, joka tapauksessa onnea ja oivalluksia sulle Vesa uuden romaanikielen löytämiseen.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Siinä kvarteton toisessa osassa on sellainen hahmo, jonka runon puhuja kohtaa öisellä kadulla ja nuo sanat ovat sen hahmon. Pitäisi tarkastaa, millainen hahmo oli luonteeltaan, mutta muistaakseni puhujan kahdentuma, sellainen ajasta ja paikasta irti oleva ajatus, joka häipyy aamun äänien myötä. LG alkaa mitallisena runona, ja tämä sitaatti on vapaamittaisesta filosofisemmasta jaksosta. Kiitos toivotuksesta, Jope!