sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kävin kirjamessuilla



Yleensä ahdistun kirjamessuilla enkä viihdy siellä pakollisia esiintymisiä pidempään. Tänä vuonna kävin kahtena päivänä, mutta olin valinnut strategian, jota noudattamalla ahdistus ei päässyt iskemään.

Torstaina menin kuuntelemaan kaverieni Harryn (Salmenniemi) ja Jaakon (Yli-Juonikas) haastattelun. Matkalta tarttui mukaan signeerattu kappale Jaakon Jatkosota-Extraa (Siltala, 669 s.), ja senkin lukemisessa olen noudattanut turvaprotokollaa eli etenen 60 sivua illassa. Kylläpä kolisee, ei voi mitään. Aivan mahtava kirja. Tämän kirjan kohdalla minulla on kynä kädessä. Kirjaa voi lukea monella tapaa niin kuin Neuromaaniakin, mutta lukijaa ei ohjata yhtä voimakkaasti, ellei nyt sitten tahdo plärätä ensin teosta läpi ja katsoa, missä järjestyksessä luvut etenevät. Markuksen (Pyörälä) graafinen suunnittelu on jälleen kerran timanttia - hienoa, että tällaisia kirjoja tehdään ja kustannetaan!

En ala tässä eritellä kirjan rakennetta, mutta lukemista auttaa, jos on paneutunut postmodernistiseen kerrontaan tai pikemminkin siirtynyt siitä nykykerrontaan tai tutustunut nykyrunouteen ja tuntee jonkin verran nk. yhteiskunnallisia diskursseja, puolue-elämää ja etenkin historiaa. Toisaalta ihan perustiedoillakin pärjää monessa kohtaa. Kieltä ja poliittis-diskursiivisia asetelmia sämpälätään ja miksataan Jaakolle tyypillisellä kierteellä, mutta tekstimassa on nyt entistä laajempaa ja upottavampaa.

Jos Neuromaanin liiallisuutta saattoi yrittää jäsentää metafyysisenä salapoliisikertomuksena ja kommenttina aivotutkimukseen, niin Js-xtraa voi myös lukea ainakin osin metafyysisen salapoliisikertomuksen genressä (tai metafyysisen poliittisen selvitystyön genressä) kunhan ottaa huomioon sen, että yhtä aikaa on kyse myös satiirista tai pikemminkin poliittisen satiirin viemisestä askeleen eteenpäin, hieman samaan tapaan kuin historiankirjoituksellinen metafiktio kommentoi historiallista romaania. Mukana ovat tietenkin salaliittoteoriat, poliittiset juonittelut ja kansallinen turvallisuus sekä vuosi 1918. Uskomatonta, millaista tekstimateriaalia Jaakko kaivaa kerta toisensa perään teostensa aineksiksi.

Aivan yksinkertaisesti sanoen romaanissa kerronnan suhde kieleen on melko lailla sama kuin kieltä ja yhteiskuntaa tutkivassa runoudessa, mutta yksiköt ovat laajempia. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäiset jaksot, luvut ja kappaleet toimivat sellaisinaan mahtavina kirjoittamisen näytöksinä, mutta taustalla on sitten yhteensitovia rakennetekijöitä. Enempää en sano, koska olen lukenut vasta kolmanneksen. Huumoria ja karnevaalia ei tarvitse etsiä suurennuslasin kanssa, mutta ne ovat todella monikerroksisia. Mistään yksisilmäisestä satiirista ei ole kyse, vaan asiat ja toimijat näyttäytyvät hyvin juonikkaassa valossa.

No niin, oikestaan parasta torstaissa oli kirjan saamisen lisäksi kahvitteluhetki taistelutovereiden Harryn, Jaakon, Markuksen, Antin (Arnkil) ja elokuvaohjaaja Mika Taanilan kanssa vielä rauhallisessa messukahviossa. Lähdinkin sitten siitä suoraan kotiin tai oikeastaan vanhempainvarttiin.

Tänään eli sunnuntaina osallistuin Olohuoneessa hienoon runouskeskusteluun, jossa kävimme Tiina Lehikoisen ja Vesa Rantaman kanssa läpi Suomi 100 -hengessä itsenäisyysaikamme runouden. Kiinnekohtina oli viisi ässää: Södergran, Sarkia, Selja, Saarikoski ja Santanen. Päivi Kangas luki näytteet, Tiinan ja Vesan kanssa juttelimme. Olisimme voineet hyvin puhua kaksikin tuntia tällä kokoonpanolla. Tilaisuuden jälkeen kävelin viisitoista minuuttia ympäri hallia. Suunnittelin meneväni kuuntelemaan jotain asiallista ohjelmaa, mutta päätin poistua kompleksista. Se oli hyvä ratkaisu.

Kirjamessuista jäi tältä vuodelta hyvä maku suuhun. Minulle messut on paikka, jossa voin kohdata muutaman tärkeän ihmisen ja jossa hoidan muutaman asiallisen edustamisen.


4 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Vesa, kuulostaa onnistuneilta kirjamessupäiviltä ja hyvältä strategialta.
Olohuone-keskustelua olisi ollut kiinnostavaa seurata.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, tupa oli täynnä eli ne penkit jotka siinä lavan edessä oli miehitetty-naisitettu ja taaempanakin oli kuulijoita. Sujuva keskustelu, josta jäi itsellekin hyvä mieli.

juha saari kirjoitti...

Kiinnostavalta tuntuu tuo yli-juonikkaan kirja. (Neuromaanista en hirveästi syttynyt,)
Joko olet miki liukkosen lukenut?

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, en vielä, mutta kohta luen!