lauantai 21. lokakuuta 2017

#MeToo (omalta osaltani)


Todella kuiva kausi menossa: ei muistu mieleen, että kukaan olisi ahdistellut minua seksuaalisesti. En toisaalta ole itsekään ahdistellut ketään, joten tasoissa ollaan.

Seksuaalisesti minua on ahdisteltu vain kerran. Luultavasti sekään ei ollut varsinaista ahdistelua:  baarissa miespuolinen opiskelukaverini, karski pelastusalan työntekijä, kertoi muutaman tuopin jälkeen rakastavansa minua. Se oli jonkinlainen versio Turkan Isosta homosta, mutta ei siitä kummempaa seurannut, kun en asialle lämmennyt. Tämän miehen tyttöystäväkin oli ilmeisesti ihastunut minuun, joten se oli sitten oikein tupla-ahdistus, sellaista kolmen kimppaa olivat miettineet.

Joskus tytöt juoksivat enemmänkin perässäni, mutta silloin olin nuorempi ja komeampi eikä se minua haitannut. Tosin kukaan ei uskaltanut tulla kähmimään. Eli varsin tapahtumaköyhää on elämä tällä ahdistelun alueella ollut.

Otin kuitenkin kampanjaan osaa, kun se on merkki aikansa seuraamisesta ja onhan se niinkin, että monenlaisia kertomuksia tarvitaan. Ei minusta kuitenkaan tekemälläkään Tomi Metsäketoa saa.



18 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Hauska kannaotto, Vesa!
Minun mieheni on myös pahoitellut, miksi on kokenut niin vähän "ahdistelua".

Minunkin tekee mieli ottaa osaa tähän, leikillisesti. Vuosien varrella on sattunut kaikenlaisia tapauksia, mitkä olen ottanut huumorilla. Ei nainen - eikä mies - pienistä puserteluista todellakaan mihinkään säry. On erotettava se, mikä on väärin siitä mikä on leikkiä tai vähän osaamattomampaa kiinnostuksen osoitusta. (Kerran eräs mies esitteli minulle varustustaan shortsin lahkeesta rannalla ja kysyi, voisinko auttaa. Auttaa! Minä sanoin, että ohho, onpas komea mutta ei kiitos. Tämä on vain huvittanut. Asia on toinen, jos olisin ollut tapauksen sattuessa nuori tyttö. Olin varmaan jotain neli- viisikymppinen.)

Nykyään tämäntyyppiset kampanjat vesittyvät siihen, että joukkoon liittyy tyyppejä, joiden ei pitäisi. On muakin lääpitty - on muakin kiusattu jne., ja kampanjan aloittaneet raskaampia kokemuksia läpikäyneet joutuvat katumaan, että nostivat koko asian esiin.
Minua ärsytti taannoin, kun ihan tavalliset naiset alkoivat ilmoittautua erityisherkiksi yksi toisensa perään.

Tämä esiintulo tapahtuu nyt vähän ylilyödenkin, koska naiset ovat vaienneet liian pitkään. USA:n filmimoguleiden ym. porhojen törkykäyttäytymisen paljastaminen tuntuu hyvältä ja oikealta. Meidän #Me too -kampanjassa sen sijaan osa saattaa olla liioittelua.

Tuomas Enbuskella on Iltalehdessä rehellinen kolumni tähän liittyen.
https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2017/10/20/mina-olen-tukenut-ahdistelukulttuuria-vaikenin-siita-minka-nain/

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, ahdistelu on ehdottomasti inhottavaa, koska siitä seuraa vähintäänkin ahdistus. Seksuaalinen ahdistelu etenkin. Tärkeintä on, että ahdistelu loppuu ja että siitä puhutaan ja siten saatetaan tekijät edesvastuuseen ja vaikeutetaan asiatonta käytöstä.

Mutta tämä somerohkaisun "mua myös on ahdisteltu ja nyt kerron sen kaikille" ei ole ihan terve. Kuten sanoit, sinne tulee kaikenlaista mikä ei täytä kriteerejä. Pahimmillaan se voi johtaa myös aiheettomiin tai ylireagointiin perustuviin somelynkkauksiin. Todellista ahdistelua on vaikea käsitellä siten.


Kampanja on hyvä sinänsä, jos se auttaa havaitsemaan ongelman, mutta miksi kaiken pitää tapahtua sosiaalisessa mediassa, kun se ei ole paras foorumi tällaiseen?

Tuo mitä kerroit tapahtuneeksi itsellesi uimarannalla on kyllä jo melko törkeää, vaikka enempää ei tapahtunutkaan. Hyvä että selvisit sanallisesti ja huumorilla. Toki jos tuo muutoin oli turvallinen paikka, niin fyysistä uhkaa ei varsinaisesti ollut. Jossain muussa paikassa tilanteesta olisi voinut tulla ikävämpikin. Neli-viisikymppinen nainen voi olla uhri siinä missä nuorempikin, vaikka kokemusta tilanteiden hoitamiseen löytyisi paremmin kuin nuorella.

Pitää lukea tuo Enbusken juttu.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, joo, kyllähän se mukavaa on, jos esim. oma nainen muistaa sopivasti ahdistella. Siinä eivät pienet avunpyynnötkään haittaa:)

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä kuin tekin sekä todellisen ahdistelun ahdistavuudesta että yliherkästä mukanaolosta mukanaolon itsensä vuoksi.
Mua on mietityttänyt myös se että miten enää tässä ajassa nuoret miehet ja naiset voivat toisiaan edes lähestyä ilman rikossyyteen pelkoa. Normaalitkin soidinmenot on uhattuna tällä vahtaamisella. Ainahan voi myöhemmin (vaikka 10 vuotta myöhemmin somessa) kertoa että toi pakotti, toi ahdisteli.
Onko tämä outo moraali jonkun tavoitekin?
Onhan niitä olemassa esim. erilaisia "aatteellisia virtauksia" joissa ylpeästi todetaan ettei nainen tarvitse enää miestä mihinkään.

Ahdistelut joista tämä lähti on tietenkin väärin ja niin miehillä kuin naisilla on oikeus käyttää sanaa ei milloin tahansa, mutta kai väärä yliherkkyys mitä normaaleimman asian, fyysisen ja henkisen kaipauksen ja nälän, suhteen johtaa uudet sukupolvet entistä enemmän syvälle somen ja tietokoneiden syövereihin ja entistä kauemmas toistensa iholta.

Tässä vähän sama juttu kuin todellisen rasismin suhteen. Jos joku tekee todellisia rasistisia tekoja tai yllyttää sellaisiin, soitetaan poliisille. Jos joku ahdistelee ja loukkaa koskemattomuutta seksuaalisesti, asia on poliisin. Mutta nämä asiat selvittääkin nykyään twitter! Ja blogistan. Ja kolumnistan. Tässä sisäisessä kielen vartijuudessa on tapahtunut nyt selvästi jotakin.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, juuri tämä terhakkuus ottaa sosiaalinen media kaikkien asioiden ratkaisu- ja asianajofoorumiksi mahdollisimman epäselvin ja provokatiivisin rajauksin saa minut epäilemään. silloinkin kun kyse on nk. hyvästä aikeesta. tuntuu siltä, että on käynnissä oikea aalto erilaisia yhteiskunnallisia korjauskampanjoita. saa nähdä mihin tämä kaikki liittyy ja myös mihin se johtaa.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Totta, jokin outo moralismi on vallannut aikamme. Pyritään määrittelemään uudelleen asioita, ollaan yliherkkiä ja tuomitsevia.

Ajattelin juuri tuota samaa mitä jope, että kun suhde menee solmuun, niin sitten toinen, mies, onkin tarkemmin ajateltuna sovinistisika ja epäilyttävä raiskaaja, tai nainen jotain muuta, oikea bitch, vaikka aiemmin on ollut ihanan raju yms.

Vesa Haapala kirjoitti...

Ihan heittona: olisiko niin että ihmiset eivät enää jaksa odottaa hidasta muutos/päätösprosessia, joka syntyy perinteisin keinoin lainsäädännällä ja oikeuslaitoksen toiminnalla tai sitten he eivät usko niiden vaikuttavuuteen tai mikä ilmeisempää siihen, että heidän oma äänensä nousisi merkityksekkäänä esiin? twitter-politikointi ja vastaava kansalaisaktiivisuus on tätä päivää. somessa asiat menevät eteenpäin vauhdilla, johon nykyihminen on tottunut. syntyy myös vaikuttamisen kokemuksia.

Vesa Haapala kirjoitti...

Perinteisiin vaikuttamisen kanaviin kuuluu toki politiikka eri muodoissaan. On vaivattomampaa osoittaa sosiaalista aktiivisuutta twiittaillen kuin osallistumalla muutoin. Somen keskittyminen oletettuihin korjausta kaipaaviin moraalisiin ongelmiin viittaisi tähän, vaikkei selitys ihan täydellinen olekaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Sori, Marjatta, näistä mun kommenteista tulee tällaisia torsoja, kun näpyttelen kännykällä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, luin nyt tuon Embusken jutun. Erittäin hyvä ja valaiseva juttu. Itse en ole vihannut hetkeäkään kaikkia miehiä enkä uskonut, että kaikki naiset ovat joutuneet ahdistelun kohteeksi, mutta kyllähän ilmiö on laaja-alainen ja liian syvälle juurtunut kulttuuriimme (ja muihin kulttuureihin). Huomio tärkeälle kuntoon laitettavalle asialle on oikea! Siihen pitää tarttua. Tämä on hyvä puoli tässä someaktivismissa.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Turhalta tuntuu valitus somesta, tuolla ahdistelukokemusten jakamisen normalisoinnilla taatusti on vaikutuksia muihinkin kommunikaation tapoihin ja monen ihmisen elämään. Ylilyöntejä toki on en kiistä sitä mutten niihin tarraisi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jonimatti, asia on hankala - ahdistelua taatusti on, sitä on turha kiistää.

Sitä on varmasti kaikissa ikäluokissa. Itselleni ahdisteluskene on vieras.

Kun somessa aletaan perata näitä asioita, voi olla seurauksena yhtä paljon haittaa kuin hyötyä.

Entä jos joku tahtoo alkaa mustamaalata tiettyä tyyppiä - missä se onnistuu paremmin kuin somessa? Kun julkinen tuomio / epäily on langetettu, on asioita vaikea korjata.

En missään nimessä puolustele asiatonta käytöstä ja varsinkaan en puolustele seksuaalista ahdistelua, mutta yhdestä varomattomasta sanasta voi lähteä liikkeelle vyöry, jossa ihmisen elämä mullistuu.

Somessa tapahtuvassa jakamisessa mietityttää usein seuraava: Kuinka paljon esimerkiksi kahden yksityisen ihmisen välisiä asioita on käsiteltävä julkisuudessa? Onko somejulkisuus se areena, jossa asiat ratkotaan vai mitä tällä näkyvyydellä halutaan?

Ahdistelutapauksissa valta jakautuu täysin epäsymmetrisesti. Useimmiten niin että valtaansa käyttävä ihminen alistaa toista, heikommassa asemassa olevaa. Voi olla, että tällöin uhrin tekee mieli käyttää julkista joukkovoimaa (jos uskallusta riittää) ja varsinkin, jos oikeutta ei muuten asiassa saa. No, tässä kampanjassa ei välttämättä ole aina yksilöity ahdistelutapausta vaan on kysytty yleisemmin, kuka on kokenut ahdistelua.

Se on selvää, että sosiaalisen median standardit alkavat vaikuttaa elämään myös somen ulkopuolella - ihmiset tarttuvat tavallista kärkkäämmällä äänensävyllä asioihin, alkavat jankata jutuista joissa ei olisi mitään jankutettavaa, hankaloittavat päätöksentekoa, joka hyödyttäisi heitä itseään, koska löytävät mielipiteitä asioihin, jotka eivät heille varsinaisesti kuulu jne.

Joku sanoisi, että some on muuttanut suomalaista puhe- ja käytöskulttuuria, avartanut sitä. Kukin voi sitten itse miettiä, milloin ollaan menty parempaan, milloin huonompaan suuntaan.

Yleensä elämästä kuitenkin selviää käyttäytymällä asiallisesti.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

En kiistä näitä ongelmia. Ne koskevat somea yleensä. Tässä asiassa näen enemmän positiivista. Harvinaista kollektiivista trauman purkua. Yleensä sellaista ei tapahdu lainkaan. Nyt ainakin jonkinverran. Seuraukset jäävät nähtäviksi. Syyllisten osoittelu tuskin on olennaisinta, mutta anteeksipyynnöt tai rikosoikeudellisen seuraukset ovat tietenkin asiallisia.

Mustamaalaus, etenkin täyteen valheeseen perustuva on häirintää sekin vaikkei ehkä seksuaalista. Vallan epäsymmetriaa voi yhtäaikaisesti ilmetä eri alueilla eri tavoin. Kiusattu voi olla älykäs tai selvitä kiusaamisesta ja olla siten psyykkisesti ylivoimainen kiusaajasi nähden joka ei ole käsitellyt esim syitään kiusata. Kiusaaja voi silti tai siksi kenties alistaa taloudellisesti tai fyysisesti tai sosiaalisesti. Jne tms.

Keskustelun avoimuuden sijasta huolestuttavaa on minusta keskustelun tulahtumisen dynamiikat joita some/netti myös tuottaa. Esim. https://www.socialcooling.com

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Kiusaajasi = kiusaajaan.
Tulahtumisen = tukahtumisen.
Jes. Ja tässä siis korjausten korjaus. Haha!

Vesa Haapala kirjoitti...

Jonimatti,

olipa hyvä linkki! Tutkin vielä tarkemmin, mutta noinhan itsesensuurin ja sosiaalisen viilenemisen polku voisi helposti mennä: uusi läpinäkyvyys tai ylipäänsä näkyvyys ei meitä taidakaan pelastaa (jos joku siihen uskoi), tarkkailu ja laskelmointi lisääntyy väärästä itsesensuurista puhumattakaan. Lisäksi sähköä kuluu tuhottamasti somen / netin ylläpitämisessä ja se lämmittää kyllä ilmastoa aivan turhaan.

Johtopäätös: älä elä koko elämääsi tai ainakaan olennaisimpia osia siitä netissä, mikäli se vain on mahdollista. Vielä on, ehkä, ainakin hetken.

Joskus mietin miten kaikki menisi jos sähköt vain napsahtaisivat pois.

jonimatti joutsijärvi kirjoitti...

Joo. Omavaraisuusasteeni on mitätön. Lapsena sähkökatkos talvella ihastutti. Ja kesti niin lyhyen aikaa että harmitti. Eli ei ehtinyt alkaa harmittaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kyllähän siitä seuraisi kaaos melkein joka ikiselle, jos sähkökatko kestäisi sanotaan vaikka kaksi viikkoa. Meidät ihmiset on jo kytketty verkkoon, ainakin täällä länsimaisssa ja muillakin "kehittyneemmillä" alueilla. Perustoiminnot lakkaisivat. Rahaa ei ilmestyisi seinästä, vettä ei tulisi hanasta, vessat eivät vetäisi, pakasteet sulaisivat, junat eivät kulkisi eivätkä kohta autotkaan. Netti menisi nurin ja infra luhistuisi. No niin, ehkä tällaistakin voisi joskus tapahtua, ja täällä Suomessa se olisi talvisaikaan melko fataalia. Luulen, että selviytyisin jonkin aikaa, mutta keinoja pitäisi alkaa keksiä ja ottaa käyttöön.