perjantai 3. marraskuuta 2017

Valkea aamu (eka harjoitus katkelmasta Hämärä ei tanssi enää -kokoelmaan)




Kun nostan kaihtimet
ja siirrän verhot sivuun
näen taivaalle haljenneet koivut
kuin savuavien nuotioiden jäänteet
ensi kertaa tänä talvena
kuolleet ja heidän ylösnousemuksensa

150 miljoonaa tähän elämään lähetettyä
66 miljoonaa tästä elämästä lähtenyttä
nämä 84 miljoonaa lisääntyvät ja lähtevät liikkeelle
joka vuosi yhä kasvava luku
yli erämaiden ja kukkuloiden
sysimme heitä loitommas ryysyinemme
puhelimemme ovat sammuneet
vihdoin ymmärrämme kuinka paljon yksi ihminen syö
etsii ja jättää jälkiä lumeen

Ojan reunoilla valkea kaulus
vesi ruskeaa sammalista
sorapohjalla kaksi taimenta
niiden pilkut niiden ihojalokivet
hiekan sekaan leijuu sukujyviä

ihanan selkeä masennuksen maailma
jossa Saarikoski saattoi tuomita 60- ja 70-luvun
rakas 80-luvun alku
oli lämmin lapsuuteni nuoruuteni

Olen rakastanut lapsiani niin kuin olisin puhaltanut iholle puhdasta sokeria
syntymäsi jälkeisenä aamuna näin varpusia orapihlajissa
sinisen taivaan säteily
ei kertonut mitään siitä mitä tulisi
Kiina on valloittanut Afrikan
ja rahoittaa Yhdysvaltojen kulutusta

mitä tehdä myrkkyjen turmelemille robotiikan korvaamille massoille
nuori musta äiti haisevan salin lattialla
rinnoillaan kaksoset
onnellisuuteni aromaattiset hiilivedyt

Ihmistsunami täyttää pian kuusikymmentä vuotta
sen käärmeenpää nousee
yli kaikkien kuviteltavissa olevien esteiden
sulkakäärmejumala kuului evoluution aikaan
tsunami nielee sen riekalaita maailman kaikilla rannoilla
ja minä olen kuuntelevinani yön hiljaista virtaa


[- -]

Janten laki me kaikki olemme atomeja
miten siis kukaan tai mikään voisikaan olla muuta tai parempi

on vain mustia hattuja ja valkoisia hattuja
ja raidallisia hattuja ja ihmisten sydämissä yhtäläinen pahuus
me atomit emme voi muuta kuin unohtaa ja kirota Jumalan
jota ei ole brassikanavan myöhäisillan kisailuohjelmassa

uhkeat latinot narubikineissään vesiliukutornin huipulla
käsissään kynityt broilerit
kaikilla sama lähtöasento   vatsallaan
valtava liki paljas ahteri kohti taivasta
kamera kuvaa takaapäin
naiset lähtevät liukuun
bikinin narut syvällä pakaroiden vaossa
solahtavat mäkeen
hyppyrillä nousevat lentoon
heidän tehtävänsä on singota
broileri
uima-altaan takana olevaan
korissukkaan                   

broilerit eivät uppoa
kaunottaret putoavat vatsalleen uima-altaaseen
ja nousevat kiinteät rinnat vettä ja öljyä valuen
selkä uljaasti kaarella
rivi isomahaisia miehiä
antaa jokaiselle ansaitun yhdeksikön
tai täyden kympin

Hämärä ei tanssi enää
liukeneva seinä ei erota seuraavaa aamua


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta se lähtee. - Ensimmäinen säkeistö on tarpeeton. Aloita suoraan siitä toisesta.

Muutoin pelittää kyllä.

Sitten jatkossa lisää törmäyskursseja, lisää paniikkia.

Lisää repeytymistä. Lisää ohjauksesta irtautumista. Lisää purkautumista ohi muodon.

Matkaa todellisuuden suihkuun viitteittä menneeseen.

Repeydy, repeydy, repeydy!

Ennen vanhaan luonnehdittiin jotakin ihmistä "sehän on niin kuin perseensä repäissyt" - sinun pitäisi nyt runoilijana olla sellainen.

Yritäpäs, kuule nyt, repäistä perseesi. Jooko?

Älä reagoi vaan luo.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tämän laajuus tulee olemaan 33 sivua, eikä juttu ei lopulta ala ihan tällä. Mutta jossain kohtaa tuo alku on sillä arkinen verhojen poistaminen nykytekessä viittaa apokalypsiin. Siinä joudutaan kirjoittamaan uudelleen näyt maailman viimeisistä tapahtumista tai siis meidän maailmamme.

Vesa Haapala kirjoitti...

Nykytekessä po. nykyhetkessä.