keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Musta komedia, feat. Trump & Jay Z




Tahtoisinpa seurata suoraa TV-lähetystä, jossa kaksi yhdysvaltalaista, Donald Trump ja Jay Z, keskustelevat maailman tulevaisuudesta ja ratkaisuista, joita parempi elämä vaatii. Illan otsikkona on "Kapitalismi ja kuinka ymmärrämme rodullisen tasa-arvon". Keskustelua kommentoidaan kiivaasti somessa. Twitter räjähtää närkästyneiden viserrysten pauhusta. # superbug -, # white trash bin - ja # black empowerment -tunnisteet syöksyvät tornadojen tavoin ympäri maailman repien itseensä hurjat määrät ainetta ja voimaa.

Lopuksi juontaja ottaa esiin maailman tulevaisuutta koskevat tilastot ja antaa ennusteensa, joka ei kulminoidu Yhdysvaltojen sisäiseen tilanteeseen vaan Afrikan ja Aasian miljardeihin ihmisiin. Hän sanoo, että nämä tosiasiat ovat olleet jokaisen silmien edessä, jos ne vain on tahtonut nähdä. Niillä on vaikutusta myös Yhdysvaltoihin. Entä sitten, mitä tapahtuu? Voitte itse kuvitella studion tilanteen. Twitter hiljenee, keskustelu laimenee ja kääntyy miellyttävämpiin ja voimaannuttavampiin aiheisiin, ehkä osa jatkaa, koska ei ole ymmärtänyt, mistä on kyse, kenties alkaa rasististen twiittien jälkisade.*


*Mitä näemme tässä näytelmässä? Pinnalta katsoen egoistisesti vahvimman oikeutta ja turvallisuutta hakevan valkoisen liikemies-presidentin ja hyväosaisen, mutta asemansa ja keinonsa tiedostavan mustan liikemies-räppärin, emme muuta. Syvemmälle katsoen yksinkertaisesti vanhanaikaisen tai menneen maailman. Tuntemamme hyvä ja paha tai moraalisen närkästyksen joukkovoima, silloinkin kun niiden soveltaminen oli ja yhä on tietyissä kohdin oikein ja oikeutettua, ei ratkaise planetaarisessa kysymyksessä oikeastaan mitään. Kaikki olennaiset ratkaisut tapahtuvat näyttämön ulkopuolella, todellisuus on ajanut ehdotettujen mahdollisuuksien ohi. Moraalinen komedia on muuttunut tragediaksi. Siinä maailmassa ovat kusessa kaikki, aivan kaikki, paitsi ehkä nämä kaksi superrikasta amerikkalaista. Jotta emme olisi tekopyhiä, sama asetelma voidaan toistaa missä hyvänsä Euroopan maassa, minä hyvänsä TV-iltana.








36 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet näin aikoina vedossa. Juttu menee/menisi just noin.
Jenkeissä oli juuri jokin aika sitten liike, eräänlainen sisältöslogan, blacklivesmatter tai jotain, mutta kun liikkeen sisältä paljastui todella suoria rasisistisia juttuja ja valkoisiin kohdistuvan väkivallan avointa fantasiointia ja tekojakin, se olikin sitten siinä. Periaatteessa siis hyvä asia, hyvän puolella on aina niin hyvää olla, kukapa ei olisi, mutta kun epämiellyttvää faktaa tulee kehiin, siirtyy kiinnostus toisaalle.

Tässä väestödemossa se tietenkin merkitysarvoltaan niin isossa kuviossa kuin voi kuvitella.

Koska aikuiset väestövalheessa haluavat elää, olen miettinyt miten pitäisi asia tuoda esiin nuorille.
Ala-asteikäisille voisi kertoa turvallisessa hengessä maailman väestökasvusta ehkä syitä siihen miettien, mutta ilman mitään perusturvallisuutta horjuttavaa. Yläasteella tulisi olla esillä jo seurauksien pohdinta, mutta sekin vielä taiten. Sen jälkeen sitten, lukioiässä, kumulaation koko voima numeroineen esiin ilman arvoasetusten pakopaikkoja.

Armeijassa ja sivarissa asia pitäisi myös olla esillä, koska tässä jos missä on kysymys maanpuolustuksesta. Ja Maan.
Yliopistoissa pitäisi jokaisen suorittaa väestötieteen pisteitä, ja ilman arvopohdintaa. Kurssi jossa olisi esillä vain numerot, käytettävissä oleva aika ja paikkatiedot. Johtopäätöksistä olisi vastuussa jokainen henkilökohtaiesti.
Kurssin lopussa matemaatikko esittäisi todennäköisimmät numerot vuonna 2100 uusimpien tietojen perusteella, ei laskennallisten toiveunien, ja antaisi tehtävän: Miettikää jumalauta tätä tänään ja huomenna. Ja itse!

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

tuo sinun valistussuunnitelmasi kuulostaa hyvältä! ei muuta kuin itse kukin asiaa eteenpäin viemään:)

voisin mieluusti puhua Nykykirjallisuus-kurssilla nyt keväällä tästä teemasta, mutta ongelma on se, että ei ole oikein kaunokirjallisuutta, johon viitata ja jota analysoida. Toki on erilaisia katastrofi- ja ilmastonmuutosromaaneja, ehkä niiden kautta sitten.

juha saari kirjoitti...

Jopelta hyvää settiä niinku nuoret sanoo (vai sanooko?). Tuo on sen romaanin kotikeskustelun laajennettu jämerä versio. Just tuota haen! Numeroiden julma reaalisuus, kuten jope aina korostaa! Muuten se taas menee ideologiseen kinasteluun. Tosin voi mennä silti: Kenen tekemät tilastot? Paetaanko numeroilla kauhistelulla vain "vakoisen miehen" vastuuta? Kolonialismi historia jne.jne. Näitä kiistojahan voi käydä tappiin asti.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, kyllä, hyvä kommentti jopelta taas!

Aloin miettiä kun tuolla alempana Jonimatti toi mukaan sotatietoisuuspassiivisuuden. Jo nyt Afrikkaa puristavat suurvallat. Se ei tietenkään selitä räjähdysmäistä syntyvyyttä, mutta tuo oman lisäpaineensa ihmisille purkautua alueiltaan.

Kiina kolonialisoi Afrikkaa. Joskus se ehkä tekee jotain hyvääkin rakentaessaan infraa, mutta käsitykseni mukaan hyödyt menevät ennen kaikkea kiinalaisille ja muutamille paikallisille päälliköille, jotka ostetaan hiljaisiksi. Muut ovat suunnilleen orjina.

Ja onhan Yhdysvallatkin siellä entisestään. Ja Intia, kunhan alkaa talousvaltana kasvaa, tarvitsee resursseja myös.

Mitä tehdään tyhjiin imetylle mantereelle? Mikä arvo on sen ihmisillä? Voi olla, että tietyt suurvallat ajattelevat intresseihinsä kuuluvan senkin, että Eurooppaa kuormitetaan tulijoiden paineella. Se on kuitenkin lähin pakoalue ja heikoin lenkki mahtien rinnalla kun vertailukohdiksi otetaan USA ja Kiina.

Luulenpa, että 50 vuoden sisällä "valkoisen eurooppalaisen miehen" vastuu ja kolonialismin vuosisadat on pikkujuttu, kun sitä verrataan lännestä ja idästä tulevaan paineeseen ja vallankäyttöön kriittisessä planetaarisessa tilanteessa. Voi olla, että vahva ja yhtenäinen Eurooppa olisi hyvä tässä puristuksessa. En tiedä, on niin paljon arvailtavaa. Jos Euroopan yhtenäisyys alkaa rakoilla, tilanne muuttuu varmasti entistä hallitsemattomammaksi. Joka tapauksessa, ei hyvältä näytä tämä soppa rauhallisen planeetan näkökulmasta.

Anonyymi kirjoitti...

Juhan viimeisestä ilonpidosta pessimismin lopputulemana johdan vielä selllaisen ajatuksen, että vaikka nyt olemme Jari tarkoittamasa havahtumisen tilassa, tässä väestöasiassa ainakin (voi olla että eri tavalla kuin Jari toivoisi), odottaa meitä meidän kunkin psykologisen rakenteen mukainen luopuminen tässä asiasta, ainakin sen päällimmäisyydestä.

-Maailma on kuitenkin kaunis, eikö niin, puut ovat hienoja, eläimet, musa, kirjat, elokuvat, luonto, mitään välitöntä hätää (meillä) ei edes ole, löydämme varmasti jonkun tiedon, jonkun laskennallisen mallin jonka suojissa pahin alkaa meistä tuntua hyvin epätodennäköiseltä, haluamme olla kunnon ihmisiä emmekä puhua tälläisiä, ihmiset eivät jaksaisikaan sitä, ja me pidämme tietenkin heistä, haluamme samuutta, se on luonnollista, meillä on myös oma arkemme, kullakin oma taakkansa, ja omat ilot, lumi on kaunista, samoin aurinko, tähdet, useinkin mieleemme nousee että asioilla kuin asioilla on tapana järjestyä, ehkä olemme vain liian ihastuneita tähän tiedostamiseen tunteeseemme, sen tuomaan vahvuuteen, mentiinkös me tässä nyt liian pitkälle kysymme, kyllähän todelliset asiantuntijat tästä varoittaisivat ja olisivat varoittaneet jos hätä olisi sellainen kuin uskomme, miten nyt muka me, ja sitä paitsi asiallehan tehdään koko ajan ja paljonkin, YK, monet hyvät kampanjat, ensimmäisiä hidastumisen merkkejä on jo.... jne. ja jne.

En koe olevani lainkaan kyyninen, mutta ajattelen että sille kovasti toivotulle tv-illalle olisi olemassa juuri tuollainen sisäänrakennettu piiloteksti. Me putoamme kaikki, tarkoitan meitä kolmea, siihen suohon, että tosiasioiden eli tosinumeroiden katsominen olisi pessimismiä. Se on meissä niin syvällä, vaikka katsominen ja havaitseminen on mielestäni aina positiivinen teko: näemme jotakin mitä on ja miten se on. Pessimismiä on ohikatsominen hymyssä suin.

Maailma on sitä paitsi hyvin kaunis eikä puheittemme ja ajatuksimme mukainen, sen huomaa jo kun katsoo ikkunasta, me olemme etuoikeutettuja puhumaan tästä ja katsomaan samalla valkoista lunta puiden oksilla.

jope

Anonyymi kirjoitti...

Vielä tuohon, että mulla on sellainen ajatus ollut mielessä koko ajan (jo) että mikä minä olen sanomaan mitään näistä asioista ja tässä mittakaavassa! kun en ole omaa elämäänikään saanut tähän ikään järjestettyä "normaaliksi" ja vielä näin pienessä mittakaavassa kuin mitä yhden yksilön (tai siis kolmen) elämä on.
"Hoida ensin omat ongelmasi ja puhu vasta sitten suuremmalla suulla maailman vakavimmasta ongelmasta."

Silti tämä tietoisuus vain jotenkin tipahtelee mieleen, vaikka sitä ei valitse omaan päähänsä. Jonkilainen porttiteoria kai tässä toimii ja tilasta johon on tullut astuneeksi ei pääsee helposti takaisin, vaikka nuo edellisessä kommentissani kuvaamani mekanismit alkavat pian työnsä.
jope

juha saari kirjoitti...

"Hoida ensin omat ongelmasi ja puhu vasta sitten suuremmalla suulla maailman vakavimmasta ongelmasta."

Jopen (piilo?)sarkasmi osuu just kohalleen. Tossa se ansa on just miks meillä ei taida olla mahdollisuuksia. Kun ensin pitäis tietysti määrittää, että milloin ne omat asiat on hoidettu tarpeeksi, että väestöstä saa puhua. Ja milloin sodat ja kiinalaisten ja usalaisten jne.jne.jne... kolonialismi on tarpeeksi voitettu että väestöongelmasta saa puhua. Taitaa kyllä mennä liian kauan tuon sotkun selvittämiseen. Ja noita kolonialismeja ja omia ongelmiaan tietenkin on helpompi tutkiskella, kun niissä ei harhaudu ihmisyydestä sivupoluille... voi loppuun asti syyllistää hyvin mielin itseään. No. Onnellinen on se, joka tuhoutuu puhtain mielin.

Anonyymi kirjoitti...

Elämän tarkoitus on tulla tietoiseksi. Havahtuneissa ihmisissä tämä näkyy selkeimmin. Kuolleissa, vieraantuneissa ja havahtumattomissa vähimmin. - Ajattelu tarvitsee tilaa ja aikaa. Sitä juuri nyt on Suomessa ennen massiivista tulija-aaltoa, jolloin huohottaen joudumme etsimään yösijoja saapujille. - Elokuvan Saulin poika erittäin hienosti kuvattu elementti on jatkuva kiire keskitysleirissä. Näin ajettiin ajattelua pois.

Kirjallisuuden tarkoituksena on eri keinoin dokumentoida tietoiseksi tulemista eikä suinkaan sitä mitä onnistuneita seuraamuksia on tietoiseksi tulemisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Omana, tällä kertaa inhorealistisella tyylillä, jatkan että vaikka Kiina ja USA on juuri paskoja Afrikan suhteen kuin mitä yllä on erittäin hyvin kuvattu, ja asia pitäisi saada afrikkalaisten kautta kuntoon, koska ne luonnonvarat siellä ovat, ei väestöräjähdystä voi ulkoistaa kolonialismin syyksi, kyllä se lisääntyminen tapahtuu ilman jenkkejä ja kiinalaisia siellä enkä kyllä keksi minkäänlaista vaikutusketjua että tätä asiaa voisi nyt heijastaa taas pois omasta vastuusta, joka asiassa afrikkalaisilla on tästä omasta asiastaan. Siinä kuin muillakin.
Sama koskee korruptiota.
Jos alamme puhua väestöräjähdyksestä ja alammekin puhua nykykolonialismista, se että emme katso enää itse asiaa, tapahtuu taas.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Pojat hei,

kirjallisuuden tai minkä muun tahansa suoran tai epäsuoran tiedottamisen / keskustelun tehtävä on tosiaan havahduttaa ja artikuloida millä tavalla havahtuminen voi tapahtua. Ei voi muuta tehdä. Ratkaisut jäävät jokaiselle ihmiselle itselleen. Olisi tietenkin hyvä, jos syntyisi joukkoliikkeitä, mutta yleensä tällaiset tulevaisuuden nyt-tapahtuvat asiat eivät kiinnosta, eivät ennen kuin tapahtumien vyöry tempaa kaikki tavalla tai toisella mukaansa.

Henkilökohtaisesti väestönräjähsyksestä voi ahdistua, totta kai. Mutta ahdistusta voi lievittää tekemällä omalta osaltaan tärkeitä tekoja. Niitä ovat asioista keskuteleminen, kehitysmaiden auttaminen niin että ongelmat vähenevät. Niitä ovat sen tiedostaminen, että Kiina on kolonalisoiva valta 2.0 ja kyllä sieltä muitakin nousee.

Ympäristön ajatteleminen tällä ravinnon ja kulutustottumusten valinnanvaralla, joka meillä on, ei ole edes vaikeaa. Onpahan sitten vähemmän asteita planeetalla ja vähemmän muovia merissä, kun miljardit ihmiset täällä vyöryvät globaalisti ja hei miten fantsua se onkaan! Ei tarvitse tosiaan enää ajatella mitään. Sen kun laulaa mukana.

No niin, sarkasmiahan tästä helposti seuraa. Mutta, lupaus: multa lähtee vuosittain 1000 - 1500 euroa Afrikkaan suunnattuun vasektomiahankkeeseen, jos jossakin sellainen on ja piuhat todella katkeavat. Voin sitten kertoa käyttäjäkokemuksia veljille siellä.

juha saari kirjoitti...

Jope. Just tota tarkoitin tossa sua kommentoivassa kohdassa klo 16:54: kolonoalismi on yksi kehäinen tapa väistää ongelma.

Tmä anonyymin kommentti on älyttömän hyvä:

"Kirjallisuuden tarkoituksena on eri keinoin dokumentoida tietoiseksi tulemista eikä suinkaan sitä mitä onnistuneita seuraamuksia on tietoiseksi tulemisesta."

Vesa Haapala kirjoitti...

Kolonialismi ei tosiaan liity ongelman ytimeen eli afrikkalaisten kulttuurien sosiaaliturvaan, jossa lasten on ajateltu elättävän vanhempansa: mitä enemmän lapsia, sitä parempi vanhuus jne.

No, lapsia on varmasti tullut tällaisissa ei-moderneissa yhteisöissä. Huom! Vaikka monet naiset modernisoituvat, he saattavat yhä synnyttää 4-5 lasta.

Kuinka nopeasti tällainen elämäntapa modernisoidaan syntyvyyden osalta? Naisten koulutus ja itsemääräämisoikeuden lisääminen on avainasemassa. Se on kuitenkin planeetan kestokykyä ajatellen liian hidas tapa.

Kolonialisointi 2.0 suurvaltojen ja suuryritysten tapaan ei poista ongelmia vaan lisää niitä: omilta elinalueilta ei enää löydy elannon mahdollisuutta, raskasta työtä tosin on tarjolla. Myös aseelliset konfliktit ja puhdistukset ovat mukana. Molemmat lisäävät painetta lähteä pakoon.

juha saari kirjoitti...

Kun tässä kuitenkin visoidaan utopioilla, niin onko eettinen koloniaismi väestökysymyksessä mahdollinen? Täydellinen vetäytyminen Afrikasta kun ei ole ratkaisu.

Vesa Haapala kirjoitti...

En tiedä onko mahdollinen, mutta en kuitenkaan kutsuisi kolonialismiksi sitä, että autetaan joku maanosa raiteilleen. Ainakin tällainen "kolonialismi" on parempi vaihtoehto kuin se, että päästetään miljardi ihmistä tai edes sadat miljoonat liikkeelle, koska siitä seuraa täydellinen kaaos. Voimakasotteinen auttaminen olisi parempi vaihtoehto kuin se, että ihmisiä aletaan tappaa, koska näiden määrä uhkaa resursseiltaan yhä niukempaa planeettaa.

Se, mitä Euroopan ei pitäisi ollenkaan tehdä, on roudata Afrikan vesiltä kaloja omaan käyttöönsä. Se on törkeää, kun samalla ihmiset ovat lähialueilla nälissään.

Anonyymi kirjoitti...

Yksi ihan selkä juttu josta Eurooppaa voi kolonialismissa syyttää on Arikan väestön kasvun alkuun buustaus. Afrikkahan oli vuosituhansia todella harvaanasuttu manner, väestö tilaan nähden todella pieni.

Mutta ensimmäinen käänne (toki nykyiseen mittaluokkaan vielä pieni) tapahtui juuri "pahojen" kolonialistien ja lähetyssaarnaajien aikaudella 1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Ennen niin matala ja tasainen väestökäyrä kääntyi nousuun. Niin, ja se ei vielä johtunut mistään lääketieteen kehityksestä tai Raamatun lisääntykää ja täyttäkää maa-käskystä. Syntyvyys oli korkea ennen eurooppalaisten tuloa, mutta kuolleisuus hirmuinen. Fakta on se että tuossa vaiheessa eurooppalainen kolonialismi rauhoitti, suhteellisesti ottaen ainakin koko mantereen ja monet väkivaltaiset käytänteet. Belgian Kongo oli tietenkin yksi esimerkki eurooppalaisten luomista helveteistä afrikkalaisille ja yksi karmeimmista asioista mitä maapallolla on tehty, mutta todella väkivaltaista, ainakin jos historian tutkimukseen on uskottava, oli afrikkalaisten elämä ennenkin. Ja siksikin maanosa lähes kuin asumaton. Kolonialismi rauhoitti tilanteen siinä mielessä ja väestö alkoi kasvaa. Kumulaatio iskee kuitenkin vasta nyt toden teolla.

Eettinen, väestöeettinen kolonialismi, esititte. Millaista se olisi?

jope

jope

Vesa Haapala kirjoitti...


jope, minun kolonialismini olisi yksinkertaisesti massiivista avustustyötä, jonka ansioista Afrikan väkiluku vähenisi dramaattisesti ja ihmisille saataisiin kunnon elinolot. se olisi sellaista "kädestä lasta" -toimintaa. suuryhtiöt pois myös. täyttä utopiaa, tiedän!

Anonyymi kirjoitti...

Tänään Afrikka nai samalla tavalla kuten te tämän blogin isät olette naineet.

Sitten tullaan Suomen Yleisradion Eurooppaan, jossa Jari Tervo kyykyttää vastaanpanijoita.

Mutta Suomen määrittelee Venäjä. - Ei se kuuntele Jari Tervoa.

Pietari ei salli aivan sellaista Suomea kuin Yle.

On se vain niin.

Jeesusta ja asketismia ei Afrikassa kuule kukaan eikä Amerikassakaan.

Mutta minkäs takia te tämän blogin pojat lisäännyitte? Heh, kertokaa pois!

Teitte sen synnin, josta syytätte Afrikan poikaa! Vähän tolkutonta!

Älkää te tämän blogin siittäjämiehet syyttäkö Afrikan poikaa!

Olkaa hiljaa ja katukaa ja heittäkää heppinne päälle multaa!

Perkeleen lisääntyjät, joiden kanssa minun muka pitäisi olla puheväleissä.


Vesa Haapala kirjoitti...


Sano muuta, voi meitä syntisiä saatanakurjia, jotka näkevät risun toisen haarovälissä vaikka tukki on omassa.


Mutta hallelujaa, voin sanoa, että heräsin muutama vuosi sitten!

Enää ei minua kahlitse alullesaattamisen perisynti.

Ei siitos sinänsä mitään, kunhan se on kohtuullista.

Anonyymi kirjoitti...

Juhalla kaksi lasta, Vesalla kolme, jos olen käsittänyt oikein heidän perhetilanteensa; ja mulla yksi. Väestömatemaattisesti meidän hedelmällisyys yhteensä on juuri se 2, joka ei lisää eikä laskea väkilukua. Itse asiassa se hieman laskee, koska pitäisi olla vähän ylle. Jos mukaan laskee Vaasan askeetin, erään
kunnioittamamme Jarin lapsettomuuden, menee meidän osuus maailman väestönkasvusta jo miinuksen puolelle että heilahtaa. Meidän tilanne on muuten pienoiskoossa koko Suomen tilanne. Suomalaiset eivät siittämällä lukuaan lisää.

Afrikan poikaa sitten taas ei kukaan syytä vaan puolustaa. Pitäähän hänellä olla elinkelpoinen ja kukoistava manner. Mutta jos pienessä ajassa muutamasta sadasta miljoonasta tulee kolme tuhatta miljoonaa kuten YK laskeskelee, niin kyllähän väestölliset GPS-paikkatiedot tulee olla julkaistavissa, jotta vaikka se Vesan tarkoitama ja miksei minunkin kannattama massiivinen tuki väestötätätilaan voitaisiin kohdentaa oikein.


jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Laskin oman aikuislähipiirini lapset: kymmenen perhettä ja 15 lasta eli 1,5 lasta laskettuna per perhe / pariskunta. Tätä on Suomen syntyvyys ikähaarukassa 30-50 -vuotiaat. Jos laajentaisin otantaa, luku laskisi entisestään. Toki tällä länsimaisella elintasolla ei lapsimäärä kannatakaan olla juuri kummoisempi.

Anonyymi kirjoitti...

Pyydän anteeksi mielettömyys- ja tuskakohtauksiani, joita näköjään nyt alkaa dokumentoitua myös dosentti Haapalan blogiin. Saa poistaakin!

Olisinpa unelmani ja se unelma voisi olla se, että olisin ortodoksimunkki Athosvuorella enkä milloinkaan kirjoittaisi mitään. Harjoittaisin vaikenemiskilvoittelua.

Toki olen kodistani ikoneineen rakentanut eräänlaisen munkin keljan, mutta aina sorrun näihin netin leukailuihin. Herra armahda - jo! Säästä minua kirjoittamiseni häpeltä.

Olisin ikääni nähden ollut jo kauan askeetti ja erakko. Jos olisin ollut. En pystynyt.

Rakastan lapsia ja olisin rakastanut olla isä, jollen olisi liian vaikeasti traumatisoitunut. Se on perimmäinen sisäinen totuuteni. En ole parempi. Jos olisin lestadiolaiskulttuurin huumaama niin olisin saattanut olla 10-lapsisen perheen pää. Jos olisin Afrikan poika tänään niin en ymmärtäisi ihmistsunamivouhotusta. Totta kai kikkeli Mikkelissäkin siittää, kysyisin Afrikan poikana.

Niin tietysti on selvä, ettei kukaan suomalainen kirjailija uskaltaisi kirjoittaa tänään kirjaa, jonka nimi on Afrikan poika. Kun on tilaisuus kirjoittaa hämyisiä runoja ja menneen ajan romaaneja niin niitä sitten.

Juhan, Marjatan ja tämä Vesan blogi ovat olleet ne kolme blogia, joihin olen hulluuttani pärskinyt. Ei ole muita omani lisäksi ja omassani tulisi pysyäkin, koska siinä pystyn tekemään itse laajoja poistoja.

Vain minä meistä olen ollut tahdosta riippumattomassa hoidossa mielisairaalassa.

Te voitte nyökkäillä ja hymähtää oikeutetusti: noin hullu kirjoittaa.

Anteeksi!

Anonyymi kirjoitti...

(On huomattu monta kertaa: et kirjoita kun hullu vaan kuin oikea viisas. Siksi juuri vaikeneminen olisi Jumalan antamien lahjojen tuhlaamista.
Sanat ovat vain loppujen lopuksi sanoja, kirjoitus vain kirjaimia hieman eri järjestyksessä toisinaan. Kun liike-energiaa siirtyy ihmisestä toiseen, se on sanojen kuoressa ja on sitä mainitsemissasi paikoissa siirtynytkin. Tosin tyhjiäkin kuoria on, kommettikentät täynnä, mutta olen varma että täydellisyyden, vaikka täydellisen vaikenemisen tavoittelukin, on perkeleestä. Puritanismin sellaisesta. Armahda itsesi tuosta sanomisen paineesta sillä että uskot että sanominen kannattaa. Meillä on juuri nämä epäonnistuvat keskustelijat, muita ei ole missään. Eivätkä nämä sanat täällä muistomerkkejä ole. Sanoja voi aina muuttaa. Itse otan täyden oikeuden jo vapauden nimissä olla milloin tahansa eri mieltä kuin mitä olin eilen. Olla mieltä. Olla jotakin mieltä. Sehän on hyvä tavoite. Siis mieli.
Maailma on muutenkin niin täynnä puhetta vaikenemisesta ja hiljaisuudesta. Niin paljon että se hiljaisuus taitaa olla ihan muualla, muunlaista ja muussa. jope)

Vesa Haapala kirjoitti...

Hiljaisuus on hyvä, jokainen tarvitsee sitä aika ajoin. Minulle hiljaisuus on esimerkiksi kaksi kuukautta luonnon parissa ja hyvin vähän ajattelua ja itsensä piinaamista maailmalla. Tämä siis konkreettisesti. Jollekin toiselle se on jotain muuta. Ei ole yhtä hiljaisuuden muottia.

Lopullisesti turpansa tukkivat ovat harvassa. Paitsi kuolleet. No, heidän turpansa on tukittu.

Hiljaisuuden reunustaminen aggressiolla, itsensä ylentämisellä tai alentamisella eli erilaisilla poseerauksilla ja meuhkaamisilla ei ole minun juttuni.

Hiljaisuuteen lähdetään, laskeudutaan rauhallisesti ja hiljaa. Se tuntuu ainakin itselleni luontevalta. Se on iloinen asia.

Hiljaisuuden jälkeen voi arvioida uudelleen myös maailmassaoloa, kerta toisensa jälkeen, pienin muutoksin.

Anonyymi kirjoitti...

Juuri tuo on mitä ajattelen myös itse. Paaston suhteen olen samanlainen. En jotenkin osaa sitä omalla kohdallani lainkaan, koska kokisin heti tekeväni jotakin, pettäväni itseäni. Toisaalta on asioita joista olen luopunut pakosta ja joiden merkitys elämässä vähenee muutenkin. Tunnen toki ihmisiä joille paasto, kristillinen, on todella luonnollinen juttu eikä siinä ole mitään Jumalalle tai muille tehtyä. Kukin omalla tavallaan tässäkin.

Minkä netti- ja someaika on tehnyt selväksi on ihmisten erilainen suhtautuminen kirjoitettuun sanaan. Tarkoitan netissä. Joillekin sanat ovat hyvin painavia ja kestäviä, joillekin tuulta, joillekin taikinaa jota vaivataan. Itselleni ehkä tätä viimeistä. Ajatelkaapa jos sanat olisivat todellakin lopullisia luonteeltaan niin emmehän me voisi sanoa oikeastaan mitään mistään. Yksi virke merkitsisi kasvomme koko elämäksi. Olet se mitä sanoit!
Avioliitostakaan ei tulisi mitään, koska satoja kertoja sitä saa olla pyytämässä anteeksi sanavalintojaan.
Tästäkin syystä olen allerginen sellaiselle helpolle tutkivalle journalismille jossa kaivetaan esiin mitä joku sanoi josskain vuosia sitten ja siitä seuraa sitten esim. se anteeksipyynnön ja irtisanoutumisen-rituaali.

Itse arvostan yleiskliseen vastaisesti ehkä hieman enemmän hyvää kanssakeskustelijaa kuin ns. hyvää kuuntelijaa. Kiusaannun heti jos joku kuuntelee myötätuntoisesti minua yli puoli minuuttia sanaakaan sanomatta.
Itse pyrin kyllä olemaan myös kuuntelija, jos siihen on tarvetta, ja toisen kuulumisten kyselijä. Se sujuukin helposti, koska omassa elämässä ulkoisia tapahtumia sen on sen verran vähän, että olen todennut paremmaksi jutella kadulla vastaan tulleen kaverin kuulumisista kuin omistani.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

ilman muuta näin! mitä järkeä on järjestää kuulusteluja jollekin ihmiselle siitä, mitä hän on sanonut vuonna 70, ellei kyseessä ole jotakin rikolliseen tai moraalittomaan toimintaan liittyvää. ihmisellä on oikeus muuttaa mielipiteitään, katsomuksiaan ja näin. joskus - tai ehkä useinkin - olemme ristiriidassa itsemme kanssa vieläpä hyvin lyhyenkin ajan sisällä.

tällaisessa kehyksessä on mielenkiintoista tarkastella mitä kukin on puhunut ajan saatossa, mutta se että vaaditaan jotain yksinkertaista koherenttia järjestelmää ihmisen mielipiteissä ja sanoissa, no niin, se on yksinkertaisuutta ja että sen pohjalta joku vielä julkisesti nolataan, on aivan totaalista matalamielisyyttä. ihmiset, jotka sellaista tekevät, osoittavat vain oman typeryytensä. tai ehkä he itse ovat jumittaneet ensimmäiseen kohtaamaansa mielipiteeseen eivätkä osaa ajatella sen ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti...

Jari.
Jos Vesa sallii, laitan sulle tässä viestin.
Kuten tuolla yllä (2. helmikuuta 13:39) sulle kirjoitin "et kirjoita kuin hullu vaan kuin oikea viisas."

Luin juuri päivityksesi sunnuntaina, Sana ihmisten huulille, Epäselvyydellä poseerailu ja Naisen osa. Muita vastaavia olet kirjoittanut kymmeniä.
Koska itse tiedät mitä tiedät etkä kaipaa kiitosta koska yksityinen kiitos ei asiassasi johda mihinkään, totean vain, että pidän tässä asiassa sinua maamme johtavana ajattelijana ehdottomasti. Itse haluan tietenkin olla numeroistani huolimatta m y ö s mukava kaveri ja reipas isä. Sinä katsot asiaa koko ajan. Se on poikkeuksellista. Ja se ero. Se että olet tässä asiassa noin yksin on juuri se outo asia laajemminkin, josta aloin kirjoittaa ja selvitin omalta kannaltani tärkeät numerot.
Maailman tärkein asia. 2000-luku. Ja kaikki kriittinen ja hälyttävä tieto saatavissa mutta vain tämä viimeinen Ranta. Mielestäni Linkola on sanonut saman asian, ja Kuusi, mutta varsinkin Pentin kohdalla asia käännettiin eri asentoon ja alettiin keskustella asian ohi muusta. Mentiin pakoon länsimaisen kulutuksen kritiikkiin, koska väestötotuutta ei silloinkaan kestetty. Eikä vieläkään. Syy: koska he emmekä me. Totuuden määrä olisi toisenlainen, jos toisinpäin.

Nyt jatkan mukavaa elämääni. Oltiin kävelemässä tänään hankia. Oli kaunista. Ja hyvää. Iloisia ihmisiä joita ei uhkaa muu kuin henkilökohtainen kuolema, tuli vastaan. Mietin olenko itsekin sellainen. Hyvin todennäköisesti.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope ja Jari,

minäkin kävin lukemassa taas Jarin jutut. Harvinaisen selkeitä, eikä kukaan näistä puhu, näihin tartu. On mukavampaa vaikka kuolla hyvin mielin kuin tehdä jotain. Tehkööt sitten lapset ja heidän lapsensa jotain kun asia on akuutti. Niin se vaan on. Jahdataan me vaikka seksuaalisia ahdistelijoita, heistä saa näyttävät otsikot. Nimilista on varsin lyhyt verrattuna siihen, että pitäisi ratkaista muutaman miljardin ihmisen asia. Pistetään pahat valkoiset miehet poseen, ajetaan vaikka itsemurhaan. Tältä se näyttää, vaikka on aivan oikein napata nämä pahantekijät ja saattaa heidät vastuuseen. Mutta mittasuhteet ovat tällaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Otan kiitoksen vastaan. Hetkittäin en omaa kuviotani lainkaan käsitä. - Olen kokenut elämässäni paranormaalin energian vaikutuksen - en nyt mielestäni hörhöile. Harhat ja psykoottinen sekavuus ovat eri asioita. On olemassa JOKIN mikä pakottaa kirjoittamaan miettimättä sen kummemmin seurauksia. Voin kuvitella, että juttujani luetaan toisellakin tavoin kuin te. - En oikein kykene muotoilemaan paranormaalia sen kummemmin enkä pystyisi lähestymään asiaa esimerkiksi jonkun ammattiauttajan kanssa, koska se liitettäisiin väistämättä psykoottisuuteen. Aika tragikoomista, että on kuin joku olisi valinnut murtuneen kynän välineekseen. Tietysti toivoisin, että olisin hyvän väline. On olemassa paranormaalia hyvää ja myös paranormaalia pahaa. Tässä on nöyryyden ja vavistuksen paikka.

Luen teidän kummankin, jope ja Vesa kirjoituksia ja kiitän niistä. Saan niistä paljon.

jope, pystyt kirjalliseen teokseen, jos niin vain haluat. Mutta ymmärrän täysin nimimerkkivalintasi. - Mielenkiinnolla ja kyllä myötäelävällä ahdistuksella seuraan miten Vesa voit sijoittaa tiedemiehen ja jo huomatun kirjailijan uraan niitä asioita mistä keskustelemme.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tässäpä http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/4040 Linkolan ideoiden pohjalta lähtenyttä keskustelua. Äänessä Markku Laatu, Kelan erikoistutkija. Ihan hyvää maltillista pohdintaa varsinkin tuolla loppupuolella, tosin kysymysmerkkien takana.

Netistä etsien löysin tänään monia hyviä juttuja, ihan Ilta-Lehden pääkirjoituksestaä lähtien. Väestönkasvu uhkaa maailman vakautta: http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/2016070821871192_pk.shtml

Mutta jokaisessa jutussa ihmetellään miten vähän asiasta puhutaan. Tietoa on, mutta se ei tavoita ihmisiä ja sen taakse ei löydy voimaa.

Tai ehkä löytyy, suunnitelmia on tehty, mutta niistä ei puhuta ihmisille julkisuudessa. En tarkoita mitään salaliittoteoriaa, vaan sitä, että halutaan välttää paniikki- ja uhkamielialaa. Luulen, että suhtautuminen kriiseihin saakka eskaloituviin väestönsiirtymiin on otettu vakavasti erilaisissa kansallisissa suunnitelmissa.

Olen kirjoittanut seuraavan käsikseni perusrungon. Siinä on paljon siitä, mistä olemme keskutelleet porukalla täällä ja Juhan luona. Toivon, että tämä runokäsis julkaistaan. Jos saan sopparin, kehittelen sitä tässä kevään aikana lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, onnea käsikirjoitukselle. Uskallan ehdotttaa jotakin konkreettista ja radikaalia joka ei kuitenkaan ole kovin radikaalia. Hylkää ideani heti jos pienikin epäilys, jos siinä pientäkin itua, kehitä lisää.

Mutta, entä jos mahdollisessa teoksessasi, ikään kuin liitteenä, tai vaihtoehtoisesti kuin prologina olisi tilastollinen sivu, jossa maanosien väestötilastot numeroina esim. sarjassa 1975, 1995, 2015 ja ennusteet 2035, 2055, 2075. (Tai jokin muu vuosisarja). Eli ikään kuin ketju sinun varhaisimpien vuosiesi ajoista mahdollisten lastenlastesi noin keski-ikään.
Numerot ilman mitään selitystä. Tilastossa tietty se vaikeus että kasvukäyriä on useita, hitaan, todennäköisen ja nopean kasvun mukaisesti. Ehkä ne pitäisi olla kaikki mukana. Siitä valitettavasti käy ilmi myös hitaan kasvun jatkuvuus. Juttu pitäisi kai tehdä yhteistyössä vaikkapa jonkun realistisen ja arvotusvapaan maantieteen esim. yliopiston työntekijän kanssa. Toisaalta YK:n tilastot ovat valmiita asiantuntijoiden laatimia paketteja.

Liite kommentoisi tietenkin jollakin tavalla työtäsi jos asiaa käsittelet runoissa, ja samalla muutama sata ihmistä tulisi lukeneeksi ko. tiedot.

jope

Anonyymi kirjoitti...

Jätämme Vesalle tietenkin täyden vapauden tulevan teoksen suhteen. Muu ei olisi mahdollistakaan. - Mutta Vesa tietenkin ajattelemme sinua julkisuuskanavana. Siihen liittyy arkuutta ja ahdistusta. En usko, että tulet pääsemään vähällä, jos suuri yleisö enemmälti kiinnittää kirjaasi huomiota. Ajattelen ja kuvittelen sen sisältöä sellaisena. Jos Versoja-tekstisi ovat tienviittoja ja kaikki se mistä tässä pienessä piirissämme olemme keskustelleet (minähän saan aina välillä näitä raivareitani, antakaa anteeksi epävakaalle mielelle).

Itse näen sieluni silmin nuo jopen mainitsemat numerosarjat isona painettuina runokirjan kannessa. Sellainen kansi olisi minusta päin tulkiten kyllä komea. Olisiko vastaavaa runokirjan kantta missään päin maailmaa? - Enhän sitä tiedä. Kodissani on levällään auki kesken olevia kirjoja, mutta mikään lukuahmatti en vaivojeni vuoksi pysty olemaan eikä käteni missään tapauksessa ole runouden pulssilla.

Mutta tuo kansi. - Uskon että se voisi olla jonkinlaisen runollisen tietoisuuden merkkipaaluteoksen kansi.

Mutta en lietso enkä yllytä mihinkään. Ajattelen että merkkipaaluihin liittyy siis myös kärsimystä. Ihminen on naimisissa kirjansa kanssa.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, Jari,

jos kirja tulisi julki, ajattelisin että kannessa olisi hyökyaallon kuva - se olisi graafiselta ilmeeltään vähän kuin Saarikosken Tanssilattia vuorella, karsittu ja luonnosmainen. Juuri tuollaiseen kohoavaan aaltoon saisi hyvin infograafisesti upotettua kaiken olennaisen numerotiedon väestönkasvusta. Numerotietoelementti voisi juosta myös jotenkin taitossa, esimerkiksi sivujen alalaidassa.

Erittäin hyviä ehdotuksia, kiitos näistä!

Jarille ehdotus: tee ihmistsunamista oma pikku kirjanen. Se koostuisi noista tiiviistä puolen liuskan - liuskan laajuisista fragmenteista. Tuli mieleeni kun luin Turkan Kärmimys on turhaa, että Jari voisi hyvin julkaista tällaisen pamfletin ydinsanojensa ympärille. Ei tarvitsisi olla mitään juonta vaan sellainen Tulevaisuuden sanakirja -traktaatti.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, hyvältä vaikuttaa.

Kiitos myös ehdotuksestasi. Katsotaan mitä voisi syntyä.

Anonyymi kirjoitti...

(Vielä tuosta mahdollisesta ideasta jatkoajatuksiisi Vesa...
Toisaalta sen väestötietojutun pointti voisi olla myös nimenomaan siinä ettei sitä estetisoitaisi mitenkään millään erityisellä taidokkaalla visuaalisella grafiikalla. Pelkkä runokirjan kanssa visuaalisessa ristiriidassa oleva liite, miksei vaikkapa teoksen puolivälin paikkeilla, voisi olla siinä mielessä hyvä. Taulukko vailla muita elementtejä. Se saisi monen miettimään että mitä h-ttiä tämä tässä tekee? Taulukko joka selittää itse itsenä ja jonka ainoa viittaussuhde on todellinen maailma. Pulkkisen romaanisika joka syö kaikkea tässä siis ikään kuin myös runokirjassa.
jope)

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, liite, pelkkä liite voisi olla tehokkain. Mietin asiaa kun näen mitä kaikesta tulee.

Anonyymi kirjoitti...

Juuri niin, voimaa kirjoittamiseen. Niin hienolta demonstraatiolta tai siis puhtaalta teolta kuin nämä yo. idikset nyt tuntuvatkin siitä näkökulmasta ja aiheesta, mistä olemme taas keskustelleet, voisi juttu olla juuri teoksesi kannalta myös iso ohari... miksei se varsinainen merkityskenttäkin. Mieti siis monta kertaa, jätän nyt tämän ideoinnin tähän. jope