tiistai 30. tammikuuta 2018

Saattaa olla





Saattaa olla

kehitys-mua-kans-

ilmastonpuutos-

älyköt eivät aivan

tajua  :  3,3-

4,2 miljardia

afrikkalaista ei jää

plataanien

ja akaasioiden

alle

lukemaan

aapiskirjoja

ilmastonmuutoksen

ja supervaltojen

repimässä

maassa






18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nyt on pakko kannustaa joka välissä. Tämäkin on hyvä, eli totta. Ajattelen tietenkin sinänsä tärkeitä lukutaitokampanjoita. Tuo aapinen on kova veto.

Kirjoita sinä, minä vääntelen arvojen sijasta väestönumeroiden kanssa, numeroiden joita en saa enää tainnoksiin ja mahdollisuuksiksi enää millään, numeroiden joiden henkeä ei saa enää takaisin pulloon ja joista voin kertoa niin harvalle, Juha pommittaa väsymättä Sannikkaa (tosin pelkään että sellaisesta väestöillasta tulisi totaalinen fiasko juuri niillä takaporteilla joista on puhuttu) ja Jari tekee jo meitä ennen aloittamaansa pioneerityötään.

Onko tämä jokin yhteinen väestötiedostamishybris, kysyn vieläkin joskus ja mietin alistumista vanhoihin ajattelun kaavoihin. Vielä joulukuussa olisin ollut taipuvainen uskomaan niin, mutta en enää, koska vaste on niin vahva todellisuuden kanssa. Olo on jopa kevyempi????? nyt, koska numerot tuhosivat tekosyyt.

jope

Väestöilta voisi onnistua jos sille olisi ehdotin sääntö: ei sanaakaan puhetta arvoista. Vain numeroista ja seurauksista. Vasta silloin paljastuisivat vasta myös syyt.

juha saari kirjoitti...

Sannikka jo kyski multa vinkkejä eli nimiä ohjelmaan! No. Kolme tiesin antaa, tilastotieteilijänäkin tunnettu osmo soininvaara on yksi aika tylyn realistinen tyyppi tässä asiassa. Kahta muuta en nyt muista. Saa nähä miten käy.

juha saari kirjoitti...

"Cormac McCarthyn Tie on eräässä katsannossa hyvä romaani, eräässä katsannossa tympäisevä, siis lattea, siis lopunajan karkki. - Tie ei haasta kirjoittajaansa mihinkään. - Se ei päivitä kirjailijana olemista. - Luulen, että tämänkaltaisille kirjoille on tilaus. Niitä on mukava kirjoitella kammiossaan ja pistää tulemaan markkinoille. Ei tule poliisi pidättämään eivätkä naapurit kivitä. Tiekin on vain osa porvariston hillittyä charmia. Ei siitä seuraa kirjoittajalle harmia. - Tie on kirjallinen temppu."

Tuo näkemys on totta. Tien voi nähdä kitsinä, josta on aiemminkin joskys jossain blogini syövereissä keskysteltu ja olen siitä Tie-juttuuni maininnutkin... Toisaalta sanokaa yksi taideteos, joka ei fundamenttien aiheiden edessä kitsiytyisi karkiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Loistavaa Juha. Itse haluaisin ehdottomasti esiin sen, että väestön kasvun hidastuminen eikä sen puolittuminenkaan kehitysmaissa estä tilastollisesti maapallon väestöä paisumista vaikka 20 miljardiin. T ä m ä on juuri se fakta mistä käytännössä kukaan ei halua keskustella. Koko maailman tulisi syntyvyydessä eurooppalaistua.
Se on se yhtälö, joka ei tule todeksi edes Soininvaaran kalkulaattorilla, pelkään, mutta kuten niin usein, toivon taas tässäkin olevani väärässä.

Mulla on se tunne, että niidenkin jotka tietää, takaportti omassa päässään on se, että koska tässä on ehkä vielä aikaa (onko?) niin jotakin tapahtuu maailmassa joka estää numeroita räjähtämästä vielä tapahtuneen räjähdyksen jälkeenkin. Ikään kuin asia ulkoistetaan toiveelle, jonka odotetaan toteutuvan. Vastuuta tietämisestä ei tarvitse ottaa. Joku tai jokin tulee ja hoitaa.
Entä jos ei tulekaan? Se on itse asiassa se todennäköisin vaihtoehto. Miksi ja ja mikä ja kuka tulisi?

Toisessa maailmansodassa kuoli noin 50 miljoonaa ihmistä. Kaikki se tapahtui maailmassa jonka väkiluku oli 2,3 miljardia ihmistä. Tuon ihmiskunnan suurimman tapahtuman vaikutus numeroiden valossa oli olematon. Tämä ei tietenkään tarkoita että toivoisin mitään sellaista mutta sitä että ymmärrämme mittaluokan.

Mua ei saa enää kukaan laskemaan katsettani numerosta 2,0, eli hedelmällisyysluvusta joka ei enää lisää väestöä. Suomenkin väestö kasvaa vaikka on alle sen. Monissa maissa luku huitelee viidessä, suuremmassakin. Toisaalta sama lopputulos vaikka se olisi siellä vain 3.

Mutta nyt lupaan itselleni etten vähään aikaa kirjoita tästä mitään. Toistan samaa asiaa mutta mielestäni emme ole ymmärtäneet asiaa näin pitkälle ennen kuin vasta nyt.
Koen myös että tämä ajattelu on ollut hyvin inhimmillistä ja maailmalle hyvää haluavaa perustavalla tavalla, koska se perustuu tosiasioihin eikä arvojäniksiin, jotka poukkoilevat päät pusikoissa miten sattuu.

Olo on myös helpottunut, koska tuli tietämisen tunne. Joku voisi ajatella että itserakkautta ja jotakin tiedostamisnarsismia se vain on, mutta ei se mitään sillä samassa veneessä me kaikki ollaan. Mua ei loukkaa, vähän isommasta asiasta on kuitenkin puhetta. (Eli kaikki hyvä kommenttiystävillemme, jos olette tätä lukeneet, vaikka en teitä tuossa em. tarkoittanutkaan.)

jope

juha saari kirjoitti...

Tuo oli muuten laina jarilta, unohtu laittaa tohon sitaattiin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jarin tiivistys oli hieno. Voi olla, että Risto Isomäen kirjat ovat tässä suhteessa poliittisesti enemmän hereillä kuin McCarthyn Tie: siinä olennaista ei ole se apokalypsi vaan se miten isä rakastaa ja tietenkin myös toivo. Toivo ei koskaan saata häpeään, mutta toivo on kyllä laiha lohtu, ellei ponnistella mahdottomankin edessä niin kuin Tien isä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Vielä, toivon sydämestäni, että Väestöilta järjestettäisiin. En keksi poliittisesti ja globaalin tilanteen kannalta tärkeämpää aihetta. Joku Trump & co. on sen rinnalla aivan lillukanvarsia eli taatusti väistyvä ongelma.

juha saari kirjoitti...

Pistin tämän kommentin Hard Sun -postaukseeni, mutta se kuuluu yhtä hyvin tänne:

Vesan romaanin nimi: 2,0. Ja yhä vahvemmin näen romaanin sisältönä sen eka osan: kuinka puhua lapsilleen siitä, haluavatko he viettää elämänsä itsekkään onnellisina laosettomina vai ei. Kyse olisi julmasta perhetragediasta. Onko itsekkyys, halu elää vastuutta ja ilman pelkoa omaisen kohtalosta tässä sallittua? Ja jos ei, miksi? Vastaukseksi ei riitä, että ihmisyyden nimissä ei voi toimia niin. Ja jos vastaus on, että on omalta osaltaan tehtävä tulevaisuuden muuttamiseksi jotain, vastauksen on oltava kirjaimellinen. MITÄ? Koska nyt edes humaani vapaaehtoistyö ei auttaisi. Romaanin ainut lopputulema olisi tietenkin toivottomuus, koska muu olisi sitä kitsiä. Olisiko romaanin (tai mieluummin tv-sarjan) johtopäätös se, että se olisi turhaan kirjoitettu? "Älkää tuhlatko aikaanne tämän lukemiseen! PITÄKÄÄ HAUSKAA JUMALAUTA NIIN KAUAN KUIN VIELÄ VOITTE! JA YRITTÄKÄÄ SAADA LAPSENNE YMMÄRTÄMÄÄN TÄMÄ KOSKA JUURI HE TAI VIIMEISTÄÄN HEIDÄN LAPSENSA TULEVAT KOKEMAAN TÄMÄN!"

Teos olisi sellainen, että se pakottaisi lukijansa valehtelemaan itselleen ja sitten huomaamaan sen. Se olisi teos, jota olisi mahdotonta lähestyä esteettisesti. Sitä olisi halveksuttava, vihattava tai sitten se pakottaisi toimimaan eli kyseenalaistamaan lastensa onnellisen vanhemmuuden päin heidän kasvojaan.

Johdonmukainen pessimisti päätyy aina vihoviimeiseen ilonpitoon, voisi olla romaanin/käsikirjoituksen motto.

Uskaltaako tuollaista teosta kirjoittaa? Äläkääkä sanoko, että kyllä, jos se on tarpeeksi hyvä. Oikeastaan sen olisi oltava tarpeeksi huono ollakseen tosi.

juha saari kirjoitti...

Kun kuuntelin tänään a-studiossa Antti Rinteen puhetta väestökysymyksestä, ei hän kyllä mennyt pintaa syvemmälle. Ihmisyyden semanttiikkaa harjoitti. Sinne toivomaani iltaan ei yhtään poliitikkoa! Ellei sitten halua nähdä heidän kiemurtelevan valheellusuudessaan. Ja minä oikeastaan haluan. Eli joo. Mukaan vaan!

juha saari kirjoitti...

P.S. Jotenkin kuvaavaa on, että jo syntyessään jälkijättöistä Myrskyn jälkeen -minisarjaa pidetään tärkeänä...

(Minisarjoista kun puhutaan, niin aidon hätkähdyttävyyden suhteen JP SIILIN kasvatuksen umpikujiin keskittyvän Nollatoleranssin ylittänyttä ei Suomesta vielä löydy. Blogissani juttu siitä.)

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti Juhan kuvio Ylen suuntaan tuottaa tulosta. - Nythän oli jo pari päivää sitten erittäin asiallinen pätkä Ylessä muovista, muovin hirvittävästä ongelmasta. Siinähän nimenomaan tiede ja tutkijat puhuivat.

Pidetään peukkua ko. illalle.

On olemassa lastensuojelulaki ja välitön lastensuojelu ja esimerkiksi isän tai äidin tai molempien ihmistsunamiangsti ei saa ylittää niitä turvavelvoitteita, jotka kuuluvat lastensuojeluun.

Lastensuojeluun sisältyy toivo. - Lapsen toivoa odottaviin kasvoihin on vastattava toivon ja turvallisuuden kasvoilla. Tässä ja nyt.

Ihmistsunami hajoaa miljardeiksi välittämistä odottaviksi ihmiskasvoiksi, tunteviksi ihmissoluiksi, ja juuri sen tähden ihmistsunami onkin niin kouristava ilmiö.

Fasistinen toiseuden kieli ja ihmistsunamin objektivoiminen kuitenkin aiheuttanee Ihmistsunamin Lopullisen Ratkaisun.

Ylen Areenassa on juuri nyt katsottavissa oivaltavasti tehty elokuva Lopullinen ratkaisu. Siinäpä henki ja ilmapiiri, jossa ratkaisua tehdään... suosittelen mielihyvin katsottavaksi! (Samalla Areenassa on katsottavissa Saulin poika - mutta ihmistsunamiin kohdentuvat toimenpiteet tullaan toteuttamaan uudistetuin keinoin verrattuna Saulin poikaan...)

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha ja Jari,

ilman muuta peukkua tälle illalle. Planeetan räjäyttävä väestönräjähdysangsti ei kuulu lasten korville vaan toivo. Se on aivan totta. Meidän jokaisen on työskenneltävä sen eteen, että olisi edes hitunen enemmän toivoa, olkoonpa se vaikka sitten edes hiukan puhtaampi planeetta tai mitä hyvänsä, vaikka itse tulevaisuus ei näytä hyvältä, koska ympäristö- ja ilmastopuhe ei ratkaise ongelmavyyhteä, jonka ytimessä on myös kaiken mitan ylittävä ihmismäärä. Ja se on absoluuttisesti sitä, koska emme voi muuttaa ihmisen olennaista käyttäytymistä siinä lyhyessä ajassa, joka on käytettävissä.

2.0:n olisi pakko olla kollektiiviromaani, jo aiheensakin puolesta! Juha on kehitellyt erittäin herkullisen asetelman.

Minä todella tahtoisin kuulla jonkun tiedemiehen ajatuksia. Joitakin ajatuksia kuultiinkin Helsingin yliopiston Maapallon tulevaisuus -keskusteluissa, jotka löytynevät yhä yliopiston sivuilta. Tosin väestöräjähdystä ei sielläkään käsitelty suoraan, enemmän tätä ilmastoasiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Juhalla mahtava visio tuosta romaanista, Vesa olen jotenkin tästä iloinen. Tämän ymmärtäminen on musertavaa ja ahdistavaa niidcen lasten suhteen jotka ovat meille tärkeitä, mutta samalla jotenkin vapauttavaa mys. Trumpit tms. tuntuvat pieniltä tosiaan tän rinnalla tuon tason ongelmia vähättelemättä kuitenkaan.

Al Gore, merenpinnan nousu, Epämiellyttävä totuus. Hollywood-moraali joka ei ollut edes kovin epämiellyttävä tähän verrattuna.
Tässä oli olisi se todellinen epämiellyttävä totuus.

Ihan hakoteillä en ole näiden numeroiden kanssa. Jopa wikipediassa !!!
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailman_v%C3%A4kiluku
on viittaus laskentamalleihin jotka antavat maailman väestönkasvulle rajattomat suureet.
Ja Rooman klubi piti sitä 4 miljardia siis jo ylitsekäymättömänä rajana.

Tämä tieto on lastenkin luettavissa, mutta tämä silmien sulkeminen vastuullisten aikuisten jutuissa on oudoin elämäni aikana kohtaamani julkinen valhe. Olemme kuunnelleet ja lukeneet vain väestövalheuutisia.

jope

Anonyymi kirjoitti...

worldometers on tietysti se käytännön pulssi, jolla kannattaa googlata. - Tähän mennessä vuoden alusta laskien maapallolle on jo syntynyt noin 12 000 000 uutta runoilijaa mikäli kaikki ovat runoilijoita ja kaikkihan ovat jonkinlaisia elämänsä runoilijoita. Kaikki he tahtovat tulla runoilijoina kuulluiksi, toteuttaa minänsä runolliset päämäärät. Kaikki he tahtovat kiertää ja nähdä maailmaa ja perustaa perheen ja elää onnellisuuskuplissaan. Kaikki tahtovat kivan elämän. Kaikki tammikuussa Herran vuonna 2018 syntyneet tahtovat nähdä Suomessa oljenkorren, turvapaikan, jos muualla ei turvapaikkaa ole. Jos oma suojelusenkeli tahtoo johdattaa heidät Suomeen niin he tulevat. Tällaista on elämä tammikuussa 2018, kuukauden päättyessä. Sellaisia ovat vauvannutuissaan puhisevat runoilijat planeetalle tultuaan eikä vauvan unta häiritse seikka, että olisi syntynyt helvettiin. Eikä tarvitse häiritä sillä eihän maailma ajalehdi pitkäksi venähtäneiden vauvojen, aikuisten, käsissä, eihän? Kai maailmalla on jokin selviytymissuunnitelma, joka koostuu muustakin kuin jokelluksesta?

Anonyymi kirjoitti...

Muuten - Tsunami olisi sinänsä suussasulavan kaunis nimi tyttövauvalle. Esimerkiksi
Tsunami Tiihonen. Kyllä kelpaa!

Vesa Haapala kirjoitti...

Tsunami on hyvä nimi siinä missä Otava tai Sahara tai Kaisla tai Niili. Runoilijoiden kannattaisi vaieta - itseilmaisua ei oikeastaan enää tarvita - ja elää runollisesti mutta arvollisesti silti maan päällä. Parasta tietenkin olisi jos ei syntyisi ollenkaan ja toiseksi parasta, että kuolisi nuorena, niin kuin muinaiset kreikkalaiset ajattelivat. Mihinköhän sekin totuus unohtui?

Anonyymi kirjoitti...

Niin. Itselläni on jatkuva paha mieli siitä että joku tajuaisi asiat samalla tavoin kuin minä. Tämäkin skitso tilanne. Haluaa, että ihmiset oivaltaisivat ja samalla suree, että he oivaltavat. Varsinkin nuoret. Tahtoamme syntymiseen ei kysytä ja kun on syntynyt niin joku nuori äärimmäisen vereslihaisesti saattaa oivaltaa planeettamme järkyttävästi kestämättömän yhtälön ja ryhtyä antamaan itsetuhon merkkejä. - Yliopistoissa ilman muuta on sieluherkkiä ihmisenä olemisen tajuajia. Ja totta kai myös niiden ulkopuolella. En tiedä miten pitäisi kohdata viisaiden elämän alussa olevien nuorten parahduksia, jos niitä joutuisi kuulemaan.

Mutta voimatomat parahdukset voivat kyllä muuttua vihaksi. Minun sukupolveani kohtaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Sanopa muuta: Maailma pilattiin miltei kriittisesti aikana, jolloin eli vielä nykyisin elossaolevia ihmisiä, mentiin heidän ehdoillaan jne. Tieto ja ymmärrys tästä lisäävät tuskaa, kapinaa, joskus jopa välinpitämättömyyttä siitä mitä tulee, mutta niinhän se menee aina, vaikutukset ovat nyt vain dramaattisemmat. Eivätkö 80-luvulla megatähdet kiertäneet megakonsertteineen ja pelastaneet Afrikan... Lännen silmissä, hups, hyvän tekemisessä unohtui seurata miten tuo väestökehitys... 90-luvulla taisivat olla pinnalla toiset teemat... Riippuu kai kuitenkin vielä jotenkin meistä, miten toimimme, joltakin pieneltä osin...