perjantai 19. tammikuuta 2018

Tosiasioita




Vanhat miehet soittavat Chopinin masurkkaa puvut päällä, lumoutuneina.

Apina etsii heikosti kiinnitettyä kalteria häkkinsä reunoilta eikä löydä.

Nuorukainen veistää jousen kivensirulla ja kiilalla, kovettaa nuotiossa nuoliensa päät.

Nainen hyväilee klitoristaan, tekokynsissä kimaltelevat Minni Hiiret.

Radiossa miellyttävä ääni sanoo, ettei tiedä mikä on, korjausleikkaus meni taas pieleen.

Tikkaiden viimeiset pienat, myhäilee Wittgenstein itsekseen jättäessään teatterisalin.

Maailma on tosiseikkojen kokoelma. Kun kuvat häipyvät, alkaa myrsky.





Huohotusta, raukea katse. Kädenpuristukset, jotka muistaa lopun ikänsä.

Katu, jonka sade äkkiä lakaisee. Kynitty, majan orresta riippuva lintu.

Ruumiinkohtia, joita ei ollut ennen eikä ole vieläkään. Katkenneet kynnet,

poskeen saakka ulottuva haava. Ei ole tosiseikkojen kokonaisuutta.

Reuna vuotaa affekteja, vereen tahriutunutta ihoa, hetken kokoelmia.







Ei kommentteja: