maanantai 12. helmikuuta 2018

Hämärä ei tanssi enää*








Unohda jo tuo transsendentti varmuus

ja hengen käsite    ei mitään varmuutta

yhtä hyvin unohda

pateettinen solidaarisuutesi

kaikkea kohtaan

kaikki on ei mitään

ihmisen menestys luonnonolentona

on kääntynyt itseään vastaan  katso lukuja ja laske

ei uuden maailman synnytystuskia   tämän ainoan tuho


kaukaiset esi-isämme eivät tienneet kuolevansa

me tiedämme mutta meidän pitäisi ymmärtää  laji kuolee

yksilöiden vanavedessä   edessä on helvetti

holokausti vankileirien saaristo


kaikki tapahtuu uudelleen

vain suuremmassa mittakaavassa

ei mitään mystistä

ihminen valitsee ja sitten evoluutio

valitsee ihmisen pois


jokin toivo ehkä

melkein täydellinen sukupuutto

tai Alfa Centauri



+



Hämärä tanssii

väistöliikkeet

sielulle on nautinnoksi kastua yrittää

hämärä valitsee iphonestaan soittolistaa

mutta rytmi on kadonnut

väestöliikkeet

hän tanssii kompuroi  laskee alleen

hänet ruhjotaan maahan

klubin edessä hän unohtuu

tallautuu kultaan



+



Ajatus apua kaikille

jotka saapuvat ja sitä tarvitsevat

ei ole naiivi

nyt  joskus tuo ajatus on mahdoton

politiikka muuttuu hyvä muuttuu

ja se mikä kerran oli pahin mahdollinen

on silloin ehkä ainoa mahdollisuus yritys sanoa ei

ei kaikelle  on sanoa kyllä

jollekin selviytymiselle

muttei loputtomiin

ei ehkä selviytymistä lainkaan



+



Ei mitään luonnollista rajaa eikä mitään yhtä

mutta yksi jonka tulemme saamaan

ei ole se

mitä odotimme

yksi kaaos

juuri kukaan ei tahdo sitä odota sitä

yksi kaaos

ehkä luonto

joka tuntee vapautuvansa siinä ihmisestä

mutta luonnolla ei ole tällaista vapauden aistia



+



Voimme myöntää

ihminen valitsi sitten evoluutio valitsi

ihmisen pois siinä ahneutemme tulos

pois elonkehästä


jotkut sanovat

todellista solidaarisuutta olisi avata

hyvinvointivaltioiden rajat köyhille

nämä ihmisten rakentamat rajat


niin ei ole mitään luonnollista rajaa

eikä mitään yhtä

mutta ihmisyhteisöt eivät ole luonnollisia

ne on kuviteltu kaiken oheen

juuri niin ihminen tekee


siksi se ettei rajoja ole ei päde ihmiseen

juuri raja on se jonka ihminen tuntee

hän tuntee siinä itsensä

ja kuvittelee kaltaisensa kyllin kaltaisikseen

rajattomuudessa ei ole sellaisia sanoja

kuin etiikka solidaarisuus ontologia

ei ole on vain kaaos



+



Aikaperspektiivi supistuu

emme näe tulevaan [sanotaan sadan vuoden päähän]

siksi vauhti kiihtyy

vuoteen 2030 mennessä

yli kuusikymmentä prosenttia maailman väestöstä

[noin kuusi miljardia ihmistä]

kuuluu keskiluokkaan

[15 000 dollaria on keskiluokan vuositulojen globaali raja

mikäli dollaria vielä on]

vuoteen 2070 mennessä

kahdesta kolmeen miljardia ihmistä muuttaa kaupunkeihin

[sikäli kuin niitä ei ole tuhottu]

Suomi ei ole tämän tapahtuman ulkopuolella

olisi naiivia ajatella että luokkataistelu käydään

tietyn valtion tai kulttuurin rajoissa


Globaali luokkanousu luokkataistelu

ovatko ne pyrkimyksiämme

pitäisikö niiden olla

on vaikea nähdä miten planeetta kestää

kaaos luonnossa meissä


uskon aivan toisin ihminen valitsee

ja sitten evoluutio valitsee

ihmisen pois

sanotaan vaikka näin

sellainen on kaitselmuksen historia



+



Jos keskiluokkaa on yli kuusikymmentä prosenttia

mitä loput tekevät    ovatko he ilmastopakolaisia

sotapakolaisia  poliittisia pakolaisia orjia omissa töissään työllistymättömiä   

vai muutoin vain jotain alempaa

keskiluokkaa  mikä kulminaatiokohta tällainen on



+



Joidenkin loputon optimismi

kasvu keskiluokkaan

saa minut

tukehtumaan

nauruun


voimme avata rajoja

sulkea rajoja

hetkellisesti

silti ei muuta

mahdollisuutta

kuin hidastaminen

paikallisuus askeesi

ja heikoimpien

auttaminen



*Sijoittamattomia katkelmia uusimmasta runokäsikirjoituksestani.

2 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Jos katselee ulkoapäin, kuvittelee vaikka seuraavansa avaruudesta, pallomme liikkeitä, väestöliikkeitä tai kaikenkarvaisia väistöliikkeitä, niin kaikki alkaa näyttää lähes koomiselta, varsinkin rajojen määrittely.
Jotkut pakenevat henkensä säilyttääkseen toiseen paikkaan ja sieltä sitten pakotetaan sanasaivarteluin takaisin kuolemaan, koska tämä plänttihän on meidän.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

näinhän se on. Nykyinen rajojen määrittely ihmisten hätätilanteessa on koomista, olen siitä samaa mieltä.

Tulevaisuudesta olen sitä mieltä, että kasvava väestömäärä yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa ajaa meidät kaaokseen, josta ei ole helppoa ulospääsyä.

En tiedä mitä käy huoltosuhdelaskelmille eloonjäämiskamppailussa. Oikeastaan tahtoisin provosoida näkyviin luvut, että jotain alettaisiin tehdä.

Muuten kenellekään ei käy hyvin. Jos meno jatkuu tätä vauhtia, puhe solidaarisuudesta ei tulevaisuudessa ole enää millään tavalla relevanttia, koska mittasuhteet estävät sen.

Poliitikot puhuvat pakolaiskiintiöiden kymmenkertaistamisesta, kun ne muutaman vuosikymmenen päästä saattavat olla tuhatkertaisia.

Olen tässä suhteessa erittäin pessimistinen kaiken rationalisuuden ja idealismin suhteen. Kysymys rajojen sulkemisesta tai avaamisesta tai kansallisvaltioista tai mistä hyvänsä toimivista yhteiskunnallisista organismeista loppuu kansainvaelluksiin, jos niiden annetaan tapahtua.