keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Pieni fakta




The World Factbook arvioi vuoden 2011 väestönkasvuksi 1,092 % koko maailmassa.

Lajin määrän vuosittaisen kasvuprosentin ollessa 1, ennustetaan ihmismäärän vuonna

2200 eli noin 180 vuoden kuluttua olevan suunnilleen 37 miljardia yksilöä. Jo viisitoista-

miljardisen ihmispopulaation pysyvät elämismahdollisuudet edellyttäisivät

rajatonta luonnonvarojen käyttömahdollisuutta.



Ehkä joku nyt ymmärtää, miksi minusta esimerkiksi se, että 60 prosenttia maailman

väestöstä kuuluisi keskiluokkaan on kaamea painajainen eikä mikään osoitus

solidaarisuuden ihanteen toteutumisesta. Ei tuollaisia tavoitteita voi olla! Samoin

kuin kaikki tämä rajoittamattomuus: ihmisen rajoittamaton liikkuminen planeetalla

ja länsimaisen elämäntyylin omaksuminen. Länsimaisen ihmisen - joka nyt kaiketi

joka puolella asetetaan oikeuksien normiksi ja ihanteeksi - kulutusjälki on kehitysmaihin

verrattuna suunnilleen nelikymmenkertainen jos ei suurempi. Siis jokaisen meidän,

jotka tätä tekstiä luemme.



Joku tuollainen vuosi kuin 2200 tuntuu aivan mahdottomalta ajatella. Miettikää: alle

200 vuotta eteenpäin ihmisen miljoonia vuosia kestäneessä taaperruksessa - ja

ajanjakso on aivan utopistinen planeetan kantokyvyn kannalta.



Tällaiset luvut asettavat esimerkiksi nykyisen politiikan ja sen kömminnän seuraamisen

ja närkästyneen vatvomisen ja kaiken maailman lakkoilun ja lisäahmimisen niin

naurettavaan valoon, että en viitsi edes lehteä avata.



Jospa vaikka Juha Hurme kirjoittaisi humoristisella tyylillään jatkoa Niemelle,

niin muutamakymmentätuhatta suomalaista voisi herätä todellisuuteen romaania

selaillessaan. Poliitikkoja ja toimittajia kiinnostavat aivan muut asiat.



Hurme voisi aloittaa maailmanlopun historian tällä Niemen tyylille ominaisella

anakronistisen fantsulla ja pian erittäin ajankohtaisella kappaleella: "Suomalaisuus

kuten kaikki muutkin -laisuudet ja -läisyydet ympäri maapallon ovat tietenkin

yhä liiketilassa, ihmiset kulkevat ja sekoittavat geenejään. Se on ihanaa ja terveellistä!

Mixing The Colours, kuten Iggy Pop laulaa. Prosessi pysähtyy vasta ihmislajin

kadotessa planeetalta." (Niemi, s. 32.) Ihanaa ja terveellistä, tosiaan! Ehkä 11 000 ja

5 000 ja 50 vuotta sitten, kun väestömäärä ei vielä ollut ylittänyt kriittistä rajaansa

ja puhuttiin kymmenien tai satojen tuhansien tai korkeintaan miljoonien ihmisten

liikkeistä. Geenien sekoittamisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta kun

puhumme satojen miljoonien tai peräti miljardien henkensä vuoksi pakenevien

ihmisten liikkeistä, niin eipä siinä paljon monikulttuurisuus tai geenipankin rikkaus

lohduta, paitsi niitä harvoja, jotka selviytyvät tulevaisuuden kaoottisessa maailmassa

- heille asiasta voi olla etua.









16 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Tämä kokoelmasi esipuheeksi. Se dekonstruoi heti alkuunsa kaiken sen jälkeen tulevan. Ihan kaiken. Sun kirja joko heitetään seinään tai luetaan epäilevin mielin! Tai velvollisuudesta. Mutta ilman puhdasta mielihyvää. Se ois tukahtunutta estetiikkaa. Heti kun lukija alkaa unohtua runouteen, hän alkaa epäillä tarkoitusperiäsi. Neutraalia tasoa ei ole. Sitten se kuuruno viimeiseksi: 200 vuotta ei ole paljon ja siksi lastensa kanssa on katsottava mieluummin kuuta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

hyvä idea! Voisin tehdä tästä hieman terävämmän vain! Kari Aronpurolla on hieno teos Minä viihtyy, ja hän yhdistelee siinä hienosti Jouko Siiven sosiologista väitöstutkimusta (muistaakseni) omaan runouteensa. Ilman muuta esipuhe olisi tehokas juttu. Se kuuruno kävisi loppuun. Nyt siellä on käsiksessä sellaista lumisadetta jne. mutta noin olisi ehdottomasti parempi.

Anonyymi kirjoitti...

(Rhkä viimeinen kommentti Vesan uusiin teksteihin, varsinkin tekstiin Pieni fakta + pitkään keskusteluun ja sen tuloksiin.)

1. Niin. Nyt näet, tai me näemme ehkä tarkemmin,
Aloitimme mielästämme yleisestä huolesta yleisine kliseineen ratkaisuista ja se kiteytyi nyt viimein viime viikkoina todellisuuteen eli siihen mitä väestönkasvun kumulaatiolla on varattuna Maa-planeetalla ja ihmiskunnalle. Ja yksilöille yksi kerrallaan, perheille. Tuleville ihmisille, nille jotka ovat jo täällä.
Niille järjestelmille jotka pitävät ihmisistä huolta. Emme tiedä mikä tässä on aikajänne, MUTTA se ei ole ainakaan se, että parasta on työntää tämä tieto pois.

2. Mulle on käynyt niin että monet muut aiemmin ongelmallisina pitämäni asiat on nyt menettäneet arvonsa. Omia yksityisiä huolia on, tietenkin, mutta melkein kaikki asiat mistä ihmiset vaahtoavat poliittisen tms. kentän millä laidalla tahansa, näyttävät nyt naurettavan pieniltä. Myös kysymykset siitä kuka sanoi ja mitä sanoi ja missä sanoi ja miten olisi pitänyt sanoa.

3. Mielessä kaikesta tästä on haikeutta, muttei paniikkia. Ja en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä tai mitä minun pitäisi tai mitä voisin tehdä. Itse asiassa olo on puhdistunut lähes, tyynikin, mutta mitä se auttaa ketään, se on vain oma psykologinen tila jonka kertomisen ei olisi kannattanut nähdä edes muutaman sanan vaivaa.

4. Mitä nyt? Minne tästä?

jope

juha saari kirjoitti...

Siihen johdonmukaisen pessimistin vihoviimeiseen ilonpitoon.

Anonyymi kirjoitti...

Eikö tämä Juha, Vesa, Jari, muut ole tilanne, jossa laatikko on avattu eikä sieltä silmille hypännyttä saa enää takaisin kannen alle?
Itse asiassa aika avuton tilanne nyt maailman kannalta. Miten kukaanmikään tätä voisi saada hallintaan?

Kävin edellisen kommenttini jälkeen keittiössä, söin viilin ja huomasin että aloin ajatella, että tällä ei voi olla muuta ratkaisua kuin että Jumala katkaisee tämän. Miten maailma voisi muka toimia useamman kymmenen miljardin ihmisen kanssa? Miksi Elon Musk ja vastaavat eivät ole ratkaisemassa juuri tätä ja samoin koko muu fucking smiling Kalifornia teknofantasioineen ja Soros-rahoitettu ja liberalisoitu somemoraalimaailma?
(Ei, en ole menettänyt itsehillintääni.)
Jumalan ratkaisulla tarkoitan tietenkin, sitä että aika todellakin loppuu. Minkä muun merkki tämä todennäköinen 30-miljardinen kumulaatiotuotos voisi olla? Nykyinen seitsemänkin on jo ainakin puolet liikaa.
(Teidän ei tarvitse ajatella noin, metafysiikasta vastausta hakien, toin sen esiin kuitenkin rehellisyyden nimissä koska ajattelen myös noin, varsinkin koska inhimillistä ratkaisua ei ole -kai- näköpiirissä).

Tämä yo. voi olla naurettavin kommenttini koskaan, mutta ei tätä keskustelua voi järkevästikään lopettaa. Tilanteen mukainen kommentti.
jope

Anonyymi kirjoitti...

Tässä voi hälytellä ja kaaoksesta puhua mutta väistämättä asiat eivät ajaudu kaaokseen. - Meile.

Vaihtoehtoja:

1) tiedän, että henkimaailma on olemassa. On olemassa paranormaali energiakenttä ja se voi puuttua tapahtumien kulkuun.

2) on lapsellista ajatella, että muualla ei olisi älyä ja vieläpä paljon suurempaa älyä mikä meillä on, tämä ei ole edes kristinuskon vastainen ajatus - muualla oleva äly saattaa puuttua tapahtumien kulkuun

3) todennäköisin vaihtoehto on kuitenkin superase, joka lienee kehitteillä, tätä asetta tullaan käyttämään väestökeskittymiin

Nyt on niin yksinkertaisesti, että meidän suomalaisten voidaan katsoa olevan turvatussa asemassa. Me synnyimme kultalusikka suussa. Meille tarjottiin elämän pullapitkosta rusinat. - Linkolaa voinee lukea ehkä niinkin, että hän ilmoittaa, että olemme syntyneet kultalusikka suussa.

Tässä filosofisesti ajatellen on kysymys siitä, miten selitämme itsellemme, että olemme oikeastaan hyvin onnellisia ja huojentuneita siitä kun superase toisaalla tuhoaa jättiläismäärän ihmisiä. Siis deletoi heidät.

Me emme sijaitse elämän keskitysleirissä vaan elämän kylpylässä. - On turha kuvitella, että olisimme ahdistuneita kun massat katoavat.

Todellista surua ja ahdistusta toisten vuoksi ei voi teeskennellä.

Arvelen, että superase merkitsee kivutonta kuolemaa. Minulla on siitä mielikuva ja käsitys ja yritän aiheesta itse väkystellä käsikirjoitusta romaaniksi. Saapa nähdä riittääkö intoa...

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tuollainen superase voisi olla totta, kuka tietää. Se olisi kaamea juttu, natsit ja Stalin ja muut olisivat pikkutekijöitä menneisyydestä jos sellainen olisi ja otettaisiin käyttöön.

En osaa sanoa, uskonko mihinkään jumala koneesta -ratkaisuun, joskin tuo superase olisi sekin kyllä varsinainen jumalakone.

Kristinuskon mukaan maailma on tuhoon tuomittu, mutta liikakansoituksen ilmiötä ei luonnollisesti tunnettu ajanlaskun alussa. Sanotaan, että niin kuin maailma kerran hukkui veteen, niin nyt se tuhoutuu tulessa (no näin käy viimeistään miljardien vuosien päästä kosmologisista syistä, mutta sitä ei Raamatussa taideta tarkoittaa).

Onko universumissa hyväntahtoista asutusta ja planeettamme asioista kiinnostuneita olioita? En osaa sanoa. Teoriassa voi olla, olosuhteita elämään on varmasti. Ovatko nuo elämänmuodot ehtineet jo oman kehityskaarensa päähän, missä ne sijaitsevat jne. Vaikeita kysymyksiä.

Jos on hengen maailma, miten se vaikuttaa meihin faktisesti, historiallisesti jne?

Isoja kysymyksiä. Olisin taipuvainen uskomaan, että ihmiskunnan itsensä on ratkaistava aiheuttamansa ongelmat.

Ongelma on, että ihmistsunamin myötä käsitejärjestelmämme murskautuu - ennen ei ole etiikkaa ja moraalia testattu tällaisessa globaalissa tilanteessa, jossa on kyse enemmän tai vähemmän koko lajin olemassaolon ratkaisevista toimista muutaman sukupolven aikana.


Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

jos olemme kristittyjä, voisi ajatella, että Jumala ratkaisee tämän. Miten sitten ratkaisee, niin se jää nähtäväksi. Minusta on ihan hyvä ratkaisu, että "Jumala sanoo": "Teidän aikanne loppui nyt, katsotaanpa mitä saitte aikaan." Sellainen kokkisota - mitä useampi kokki, sitä pahempi soppa.

juha saari kirjoitti...

Myönnän että kadehdin jumaluuksianne ja hengellisyyksiänne, joihin mielikuvistusta voi jatkaa. Uskonnottomalle se kuuruno kertoo kaiken. Se on kaiken mitta. Kylmä ydin.

Anonyymi kirjoitti...

"Ongelma on, että ihmistsunamin myötä käsitejärjestelmämme murskautuu - ennen ei ole etiikkaa ja moraalia testattu tällaisessa globaalissa tilanteessa, jossa on kyse enemmän tai vähemmän koko lajin olemassaolon ratkaisevista toimista muutaman sukupolven aikana."

Tuo! Kovasti yritetään vanhoilla käsitteillä ja arvoilla hallita tätä uutta tuntematonta. Mutta voiko niitä edes soveltaa tässä asiassa, en tiedä. Yleisin ratkaisu on toistaiseksi ollut kyllä pään lumihankeen työntäminen ja asian ohittaminen. Linkolan suusta otetaan muutama lause, niillä fiilistellään, mutta samalla ohitetaan se todellisuus mistä ne nousevat.
Jarin kanssa olen tunteettomuudesta ja empatian puutteesta sillä tavalla samaa mieltä, että juuri nuo ohittajat eivät näytä tuntevan minkäänlaista myötätuntoa tulevaisuuuden ihmistä kohtaan ja niitä kohtaan jotka ovat tänne jo syntyneet ja tulevat tämän kohtaamaan.

Kunpa olisikin niin onnellisesti, mitä keskimääräiset fiksut ihmiset ja "vastuullliset" päättäjät ajattelevat, että merenpinnan metrin tai jopa kahden nousu ja lämpötilan nousu olisikin se sukupolvemme ja seuraavien sukupolvien suurin haaste. Tähän verrattuna ne kaikki vaikuttavat jopa ratkaistavissa olevilta asioilta tai ainakin tilanteelta johon ihmiskunta kyllä kykenisi sopeutumaan.

Mutta kymmeneen tai jopa kymmeniin miljardiin ihmisiin ei mitenkään. Ei planeetan eikä yksilön kannalta. Tosin kaikkein resurssoiduimmat ihmiset pärjäävät aina tapahtuu ympäristössä missä tahansa, vartioitujen muurien takana tms. asustavat (arvo- ja fiilisliberaalit, sic! ja hah) jatkanevat sielläkin kyllä kuplaansa puhallellen uusia kuplia ilmaan.


jope

Anonyymi kirjoitti...

Eniten olisin valmis täysin arkisesti ajattelemaan niin, että tämä superase on kehitteillä. - On ongelma: ihmistsunami - ja se ratkaistaan tällä aseella.

Pääkysymys ja kiintoisa moraalinen asetelma on se, että jos aseen laukaisunappi sijaitsee Suomessa niin kuka sitä painaa.

Jos vääjäämättä tiedämme, että painamatta jäämisestä seuraa Suomen valtion hukkuminen ihmistsunamiin. Kun tiedämme epäilyksettä, että sosiaalisen järjestelmämme rakenteet eivät kestä. Kuka nappia painaa?

Presidentti? Arkkipiispa? Kansalaisten yhteisvastuukäsi?

Tiedän: syntyy valtava joukko ihmisiä, jotka paheksuvat napin painajaa, joka mahdollistaa heille inhon napin painajaa kohtaan.

Näyttää siltä, että seuraava ristiinnaulittu on tämä napin painaja, jota elämän ja turvallisuuden saaneet vihaavat.

Ihmistsunami on täysin arkinen asia ja evolutiivinen asia. Suotuisissa oloissa mikä tahansa eläinlaji lisääntyy siihen saakka kunnes tulee romahdus.

Missä on apinatsunami? - Apinatsunamia ei voisi olla, koska ihminen metsästäisi apinat siihen mittaan, etteivät ne enää uhkaisi ihmisen hyvinvointia.

Siis ihmistsunami luonnontieteellisenä tapahtumana on sinänsä suurin osoitus siitä, ettei Jumalaa ole.

Tällä hetkellä ei voi olla muuta kuin kireytyneitä kristittyjä, kaikki uskon auvoisuus on planeetaltamme pois pyyhkäisty.

Todellisuus peukuttaa uskonnotonta.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tällaisia tilanteita voi tulla eteen, mutta uskoisin että jos tähän mennään, nappia painaa USA:n, Kiinan ja muiden supervaltojen "uskottu mies", ei kenties Suomen presidentti.

Tuollaisessa tilanteessa paheksunta on turhaa. Tai en tiedä: ehkä pelastuneet olisivat voineet uhrata itsensä ihmiskunnan hyväksi.

Pieni ajatusleikki (heh heh): ehkä eettisille ihmisille kaikissa valtioissa annetaan mahdollisuus nihiloida itsensä ihmiskunnan hyväksi. Jos vapaaehtoisia ilmenee riittävästi - sanotaan vaikka 4 miljardia seniorikansalaista - ei tarvitsisi käyttää superasetta. Reilua kaikille vai mitä!

Lapset ja lapsenlapset voivat sanoa: Onhan tämä planeetta hiukan paskassa kunnossa, mutta isä / isoisä ja muut hyvät ihmiset antoivat sentään mahdollisuuden. Pistetään planeetta taas kuntoon ja huolehditaan me ehkäisystä...

Jos minun aikanani ilmaantuu tuollainen mahdollisuus, ilmoittaudun jonoon ja seuraan Jeesuksen jalanjälkiä ihmiskunnan vapahtajana. Aika jees vai mitä. Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisen puolesta, sitä Raamatun lausetta mietin kun minut kivuttomasti nihiloidaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on vain se vaikeus että siihen liittyy kysymys ihmisen vapaudesta.

Milloin ihminen on vapaa? Lapsenako? - Ei, silloin täytyy tehdä mitä äiti ja isä käskevät.

Peruskoulussako? Täytyy tehdä mitä opettaja ja rehtori käskevät.

Vapaa-ajallako? Ei, täytyy tehdä mitä valmentaja käskee.

Opiskelijanako? - Ei, silloin täytyy tehdä mitä dosentit käskevät (tähän voisi liittyä hymiö tai irviö mutta en osaa sellaisia liittää).

Työikäisenäkö? Ei, silloin täytyy tehdä mitä työnantaja käskee.

Työttömänäkö? Ei, silloin on pakko aktivoida itseään.

Vasta seniorina eläkkeellä ihminen on vapaa ja tahtoo nauttia vapaudestaan eikä suinkaan poistaa itseään päiviltä mistään syystä.

Eivät siis seniorit ole niin hulluja, että ottaisivat itsensä poistamisen tabletin.

Seniorina reissataan ja otetaan ilo irti elämästä.

Seniorina ei tarvitse mennä edes sotaan. - Nuorukaiselle kuolla kuuluu...

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

kehittelin tätä skeemaa hiukan uudessa postauksessani - en suinkaan tahdo esimerkiksi sinun tuhoasi, tai voisimmehan me yhdessä sitten kun se päivä koittaa, parantaa osaltamme maailmaa:)

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä. - Asioita voi kehitellä teoriassa ja kirjallisuudessa - ja se onkin kirjallisuuden tehtävä.

Mutta jopa minulla erakolla on ihmisiä, jotka käytännössä saattaisivat kärsiä poismenostani. En ole varma. Täytyy lähettää asia lausunnolle.

Mutta isämiesten kohdalla asia on selvä. - Vapauttavaa lähtömyöntöä ei synny. - Aina on lapsi tai lapsenlapsi mankumassa ukon perään.

Isämiesten elämään kehittyy sidoksia ja riippuvuussuhteita, joista ei helpolla karata kuolemaan.

Käsite ISÄ merkitsee elämäntuomiota eikä kuolemantuomiota. - Ja elämäntuomio on joskus hyvin raskas asia... ehkä raskaampi kuin kuolemantuomio.

Elämäntuomion saaneet isät lohduttivat lapsia saastaisissa junanvaunuissa matkalla keskitysleiriin.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

olet oikeassa, näin on perusteltua ajatella.

Mutta meidän olisi aika kääntää tilanne oikeaan, asioiden tilan vaatimaan asentoon. Ei enää Abraham uhraamassa Isakia vaan Abraham, joka uhraa itsensä, jotta Isak voisi elää. Sopivana aikana, sopivassa hetkessä. Sitten kun se mitä isänrakkaudesta on voitu välittää. On parempi, että Isak elää kuin että Abraham elää. Uskon isä elää teoissaan.