maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kenellä on paras aatemaailma?



Voitaisiinpa maailman ongelmat ratkaista sellaisella kilpailulla, jossa katsottaisiin kenellä on paras aatemaailma.

Mutta hetkinen, tällainen kilpailuhan on käynnissä. Sitä kutsutaan politiikaksi, ja ratkaisua ei näy.

Miksi ei? Koska ei ole tuomaria, ja koska on unohdettu, että politiikka voisi olla yhteisten asioiden hoitamista eikä omien aatteiden väkinäistä kauppaamista.


6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otsikkosi kysymysmerkki on ihan turha, koska asia on jo päätetty ja valittu. Valinta on nähtävissä päivittäin mediassa jollakin tavalla, yleensä aihevalinnoissa ja vielä enemmän niissä aiheissa, joita ei nosteta esiin. Onneksi ihmisillä on omat silmät kuten ennenkin on ollut. Pitää vain avata ne, käyttää vähän aivoja ja paljon sydäntä niin näkee rehellisesti mitä maastossa tapahtuu. (Mulla on jo pitkään ollut sellainen hieman ärsyttävä "mitä mä sanoin" -olo, mutta sillä ei ole merkitystä sillä olen aina toivonut nimenomaan olevani väärässä. Harmi oikeasti etten ole kaikissa toivomissani asioissa ollut.) jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, yritän vain hieman ironisoida...

olen itsekin lopen kyllästynyt aatteiden tuputtamiseen mediassa - itse asiassa olen alkanut tuntea juuri sellaista aversiota mistä itse olet puhunut. minut on rokotettu nyt tälle vihervasemmistolaiselle propagandalle - ja huom! ne ovat tehneet sen ihan itse. ei voi mitään, en enää usko, vaikka pidän joitakin päämääriä yhä hyvinä.

me emme oikeastaan tee paskaakaan näillä iänikuisilla aatteilla. emme vain tee. jotkut vähän vanhemmat ihmiset jotka elivät 70-luvun tiedostavien ihmisten, etenkin taistolaisten joukossa ahdistuneina ja kusi sukassa, sanovat että sama kaiku on askelten.

minua alkaa ällöttää, että ajattelevia ihmisiä ohjataan fantasiamaailmaan. minä olen hieman katsellut nyt vihreiden aiempien ja nykyisten johtohahmojen puheita: ville niinistön ja touko aallon (en niin paljon hänen). varmasti hienoja ihmisiä omalla tavallaan, mutta monissa kriittisissä asioissa aivan pihalla kuin lumiukot. ei enää uppoa.

media eli jotkut paremmin tietävät ihmiset nolaavat itseään jatkuvasti ujuttamalla omia asenteitaan jokaiseen mahdolliseen kohtaan, mihin vain pystyvät. ei tehoa enää, ovat rokottaneet minutkin jo niin tehokkaasti.

resepti kaikkiin tauteihin on sellainen sinisilmäisyys, etten näe sillä mitään realistista arvoa todellisuudessa. no, ehkä tietyssä luonnon ajattelussa kyllä, se on hyvä juttu, siihen voin uskoa vielä.

mutta kriittisten yhteiskunnallisten ilmiöiden diagnosointiin ei pystytä, ei tule muuta kuin avutonta räksyttämistä ja utopioita jostakin millä en näe mahdollisuuksia tosielämässä. olen tullut siihen johtopäätökseen, että suurin osa tietyn poliittisen suuntauksen katsomuksesta on hyväosaisten idealistien uskontoa, joka kyllä toimii jollakin taiteen ihanteiden sektorilla mutta jolla ei ole enää aikoihin ollut katetta maailmassa eikä tule olemaankaan, kun ongelmat kaatuvat niskaan.

elleivät vihreät saa järkeä päähänsä ja jotain realismia, en näe hyvänä sitä, että he ovat seuraava suuri voittaja eduskuntavaaleissa. no, jos he ovat luontopuolue, niin ehkä sitten jotain tai jos he pistävät stoppia koulutuksen alasajolle, niin sitten, mutta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikka on aivan utopiaa niin kauan kuin he eivät näe mitä maailmassa todella tapahtuu. toki joukossa on järkeviäkin yksilöitä ja mukavia ihmisiä, jotka ihmisinä ovat tärkeitä, sitä en tahdo sanoa.

mutta siniset, vihreät ja punaiset, en todellakaan äänestä. ja mediassa tapahtuva aivopesu, se pesi minut porukasta pois.

tältäkään osin en kuulu mihinkään, en niin kauan kuin näen jotain järkevää enkä pääosin unelmahöttöä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuon kirjoittamasi jälkeen totean, että no niin, nyt olet (säkin) alussa. Tästä eteenpäin pitää katsella vain todellisuutta ja sen markkereita siloin kun todellisuudesta nimenomaan puhutaan. (Taide, runous, kirjallisuus, oma intiimi on sitten erikseen).

Rikkaat ja rikkaat idealistit haluavat, tietenkin, johtaa maata, se on niillä veressä, koska ovat tottuneet jossakin kohtaa samaan mitä haluavat. Luulevat että voivat maailmankin muuttaa oman idealisminsa, oman fantasiansa kuvaksi. Että joulupukki tulee jokapäivä.
Ja monet kuvittelevat vielä, että oma fantasiaidealismi, vaikka pääkaupunkilaisvihreys, kulttuuri-porvarillinen liberaali fiilis on parasta mitä kaikki muutkin vielä itse sitä tietämättä haluavat ja tarvitsevat.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, minulle on aivan sama mitä ihmiset päänsä sisällä uskovat, koska itsekin uskon ja epäilen kaikenlaista, mutta yhteiskuntapolitiikassa pitää olla realismia, myös idealismin tulee olla sidottu siihen. unelma parammasta maailmasta lähtee siitä, että tunnistetaan tosiasiat ja asioiden mittasuhteet ja mietitään tarkkaan mihin rahkeet riittävät. siinä vaiheessa turhat unelmat karisevat.

Vesa Haapala kirjoitti...

minä en enää ota mitenkään todesta tiettyjen tahojen kriittisiä heittoja ja puheenvuoroja, koska porukalla ei ole mitään itsekritiikkiä. se on tärkein kriittisyyden muoto, jos tahdotaan mennä eteenpäin. jos se puuttuu tai ole edes yritystä siihen, niin se on moro, vaikka takana olisivat millaiset kannatusjoukot.

maailman näkeminen varistaa pois hyvin paljon uskomuksia, hyvin paljon ennen itsestään selvinä ja hyvinä pidettyjä ajatuksia. itse olen joutunut miettimään uudelleen omia uskonnollisina pitämiäni uskomuksiani siitä, mitä ihmisen hyvään kuuluu. maailman näkeminen riisuu meitä, ja ellei onnistu riisumaan ja toimimaan, niin eipä kovin hyvältä näytä.

kaikissa ihmisissä on kyky hyvään, ja tätä yhteistä hyvää pitäisi käyttää ja jakaa parhaansa mukaan, mutta pitäisi myös tajuta, että samalla havahtuminen vaatii realismia ja hyvyyden ilmenemismuotojen uutta määrittelyä.

meillä ihmiskuntana ei ole enää kovin monta tärkeää intressiä ja prioriteettiä jäljellä - ei ehkä kuin pari, johon kaikki muu niveltyy. ennen kuin niille raivataan julkisesti ja yleisesti poliittisessa ajattelussa ja toiminnassa tilaa, liki kaikki muu kriittisyys on aivan mitätöntä, koska emme tee sillä mitään, kun realiteetit paukahtavat tajuntaamme.

Vesa Haapala kirjoitti...

sanottakoon vielä lievennykseksi, että jokaisessa puolueessa on hyviä yksilöitä ja hyviä ajatuksia, se on selvä, mikään ei ole mustavalkoista.

toivoisin, että jotain radikaalia tapahtuisi poliittisessa elämässä, jotta eri puolueiden edustajat löytäisivät ne olennaisimmat yhteiset jutut ja alkaisivat tehdä yhteistyötä todellisten ongelmien poistamiseksi. poliittinen valtapeli ja vastapuolen toiseuttaminen inhottaa minua suunnattomasti.