lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kirjailija, ideologia, tiedostaminen



Pitäisikö kirjailijan ryhtyä ollenkaan - tietoisesti - poliittiseksi ja puhua yhteiskunnallisista asioista siten, että on puolensa valinnut? Minusta tämä on hyvä kysymys.

Monet hienoistakin kirjailijoista, jotka ovat näin tehneet, ovat tuottaneet johonkin ideologiaan hurahdettuaan surkeaa taidetta - yleensä se on ollut aikansa taidetta, poliittisesti korrektia ja oletusarvoista taidetta. Parhaat palat ovat kuitenkin syntyneet ideologian hylkäämisen jälkeen tai silloin, kun ideologiaan on löytynyt tarvittava etäisyys.

Ja silti monet suuret kirjoittajat ovat käyneet läpi jonkin vaiheen elämässään, jossa on ollut tärkeää etsiä kotia ideologian tai uskomusjärjestelmän parista.

Kenties juuri tietoiseksi tuleminen siitä, että ideologiaa julkilausuttavana osana taidetta on erittäin vaikea toteuttaa uskottavasti, on tehnyt heistä taitavampia kirjoittajia, myös yhteiskunnallisessa ja poliittisessa merkityksessä.


*

Toimittajien ja median edustajien on puolestaan miltei mahdotonta olla valitsematta puoltaan, ainakin tällaisessa pienessä maassa kuin Suomessa ja enpä lukemani perusteella voi sanoa muuta isompienkaan maiden toimittajista. Mutta mikäli toimittajat onnistuvat pysymään itsenäisinä - ja maailmalla tällaisia ihmisiä on luonnollisesti enemmän kuin yhdessä pienessä maassa - heitä voi pitää todella suurina persoonina. Enimmäkseen toimittajat ovat tätä tai tuota leiriä, ja se on kyllä todella masentavaa.


Olla itsenäisesti poliittinen, olla ideologi omalla tavallaan, siinä ehkä mielekkäimmät tavoitteet tuossa suunnassa. Tai: vähät välittää koko asiasta.


*

On myös niin, että tietyt puheenaiheet ovat jo itsessään niin poliittisesti latautuneita, että sanoipa niistä mitä hyvänsä, tulee liki automaattisesti sijoitetuksi johonkin ideologiseen lokeroon. Tämä on tietenkin hyvin inhimillistä ja usein perusteltuakin - näin toimimme kaikki jossakin määrin. Kiinnostavimpia ovat joka tapauksessa ihmiset, jotka eivät pelaa oletusarvoisesti ja uskaltavat ylittää nopeasti piirrettyjä hyvän ja pahan edustamisen rajoja tai häiritä niitä.


*

Kun ideologiasta tulee julkinen totuus ja toimintatapa, voi jo ennustaa, että se näyttää muutaman ajan kuluttua idioottimaisuudelta. Varmaa on, että jokainen aika keksii omat idioottimaisuutensa. Me nauramme kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua tällekin ajalle, jos maailmanmeno vain sallii meidän nauraa. Me nauramme tämän ajan tietoiseksi tulleelle ihmiselle.


Hän tuli tietoiseksi, mutta liian myöhään ja tiedosti asiat perustavanlaatuisesti väärin.


Hän tiedosti muutamia asioita, jotka pönkittivät hänen omaa hyvänolontunnettaan ja vastasivat symmetrisesti sitä, mihin hän oli aina ennenkin uskonut.


*


Jos kirjailijalla on ideologia, tuleeko hänen ilmaista sitä? Vaikea kysymys tämäkin.

Sanoisin: taistele ideologiaasi vastaan, koettele sitä kaikin keinoin, yritä tuhota se, ja jos onnistut, se ei ole sinulle enää totta, mutta et sinä siihen kuole.


*

Jos tyydyt ideologiaasi, siihen jota joku sinulle tarjosi tai johon aikasi sinut vietteli, lutkutat sitä. Siitä kuuluu pelkkä lutkutuksen ääni.

Jos olet terve eli kasvat, huomaat aikanasi: tämä ideologia on tyhjä, en tarvitse sitä enää, se ei ravitse minua, ei maailma ole tällainen.


*


Ehkä ajattelet: Tämä ideologia tukee arvojani, se pukee ne sanoiksi, se luo yhteyden toisiin. Hyvä on, ehkä on niin. Mutta kysy itseltäsi yksin, hiljaisuudessa: Onko arvoillani paljonkaan tekemistä sen kanssa mitä tapahtuu ja mitä kaikesta seuraa?



39 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjailijan ideologia on totuuden ideologia. - Se merkitsee sitäkin, ettei koskaan saa kirjailijan arvoasemaa eikä kukaan puhuttele kirjailijaksi eikä kukaan koskaan kustanna teoksia ellei niitä itse kustanna. - On outoja ihmisiä, joita kukaan ei osoita kirjailijoiksi vaikka he ovat kirjailijoita. Perkeleellistä höttöä myydään. Ei heitä.

Kirjoittaja tekee kaupat kustantajan kanssa ja ne voivat olla pirunkaupat. Johtaa maailmanmenestykseen ja olla silti pirunkaupat. - Koko ajan kuolee kirjallisia harhaanjohtajia juhlallisin seremonioin.

Syvimmältään kirjallisuus ja tiede ovat sama asia. Ei Einsteinilla ollut mitään ideologiaa fyysikkona. Sama koskee Hawkingia.

Poliittinen puhe on tietenkin olemassa. Sanojen poliittinen magia.

Mutta sillä ei ole tekemistä kirjallisuuden kanssa.

Kirjallisuuden täytyy olla ylpeä määritelmästään ja torjua kaikki lässyttävät ideologiset sanakaappaukset.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, hyvin puhuttu. Niin, kirjoittamiseen ei tarvita mitään ideologiaa. Eikä tieteeseen. Yleensä ne menevät vain pilalle siitä. Samoin politiikka, vaikka se onkin pitkälle ideologioiden ja mielikuvien edustamista ja edistämistä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Harharetki ideologioiden maailmassa voi kuitenkin tuoda kirjoittamiseen jonkin momentin, ja tämä on kiinnostavaa.

Anonyymi kirjoitti...

(En malta olla laittamatta paria riviä, heikko luonne.
Päivityksesi tikka on tasan napakympisssä! Totta kai voi olla "erillisideologinen" ja sillä tavalla ideologinen: mm. Orwell, joka jätti vasemmistolaisen maailmanselityksen ja kirjoitti ideologian toiselta puolelta 1984. Paras ideologia on havainnoida todellista näkymää, havainnoida todellisuutta niissä kohdissa jotka jätetään katveeseen. Sellaisen aika on aina, vaikka sellaista toisinajattelijuutta on tosi vähän - tosin juuri toisinajattelijoiksi ilmoittautuvat aina nekin, jotka ovat ideologisen korrektin innokkaimpia opetuslapsia ja partiopoikia. Esimerkki: ilmastototuus on ok, väestötotuus, toistaiseksi? ei. On muutakin.
Mutta pakko todeta Vesa, en tiedä, mikä on kirjallinen suunnitelmasi, mutta totean - vaikka Jari on varmasti eri mieltä - että laske kustannukset tarkkaan. Todellisuuden hahmottaminen kokonaisuuksien ja vaikutusketjujen kautta ja sellaisen kaunokirjallinen esiintuominen näyttää olevan tarkkaan säädeltyä hommaa. Tahra on varattuna valmiina. Aiheita on paljon, mutta muutamat eivät ole luvallisia. Mutta mies tekee mitä..., jope)

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinen keskenjätetty virke on typerä ja aikansa elänyt. Sori. Nyt se on luettava muodossa: Silmien on nähtävä se, mitä ne näkevät. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, kiva kun tulit käymään! kyllä sitä voi aina lauantaisin repsahtaa hiukan juttelemaan kavereiden kanssa:) menen tästä saunaan, mutta palaan asiaan illemmalla.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

ei minulla ole muuta tarkoitusta kuin kirjoittaa siitä, miten asiat konkreettisesti ympärilläni näen sikäli kuin voin luottaa omaan havainto- ja arvostelukykyyni. kyllä minä ainakin vielä luotan itseeni. onko se sitten fiksua, en tiedä.

asioiden todellinen paino ei nyt kuitenkaan ole siellä missä sen yleisesti ajatellaan olevan.

kirjoitan mitä ajattelen ja mikä on totta, ja jos jotkut sitten kieltävät sen ja sanovat, ettei saa nähdä asioita sillä tavoin kuin näen, niin olkoon niin. aivan vapaasti. totta kai nykyään on helppo kaivaa verta nenästään, kun pitää ennen kaikkea olla mallikkaasti, sama siitä, miten homma lopulta menee.

tällaiset historian murroskohdat, jossa mekin elämme, ovat vaikeita. mutta on sitä nähty ennenkin miten pahasti pielessä iso joukko kaikkein tiedostavimpia ihmisiä on ollut - tämä aika ei tee siitä poikkeusta, päinvastoin minusta tuntuu, että sama pihallaolo on miltei symmetristä, kun katsoo muutaman vuosikymmenen taaksepäin.

epärealistisuus on historiallinen ilmiö, joka toistuu ajasta aikaan samankaltaisten yksilöiden joukossa.


Anonyymi kirjoitti...

Tämä vielä. Juuri noin sen on oltava. Joidenkin on aloitettava. Ne itsepetokset, joista vaikka täällä on paljon keskusteltu hajoavat ja paljastuvat vielä. Niin on ennenkin ollut. Berliinin muuri oli ideologinen ja betonista tehty. Nykyinen on tehty eri aineksista, pääasiassa tiedon-, mielen ja kielen rajoitteista, mutta vertailua todellisuuden kanssa ei sekään tule kestämään. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, sanonpa nyt näin:

minusta on aivan naurettavaa, miten nämä nk. totuuden puolustajat kohdentavat hyökkäyksensä omaan symmetriseen vastapuoleensa eivätkä yksinkertaisesti näe, miten hukassa he itse ovat maailman mittakaavassa mielipiteineen - ja ettei ole mitään helppoja ratkaisuja tiedossa. tekisi mieli kirjoittaa auki selkeällä kielellä koko paska joka suunnasta.

en tiedä, ehkä sen vielä kirjoitankin. en kuitenkaan tänä iltana, koska saattaisin sanoa jotain typerää.

minua ahdistaa ja harmittaa ennen kaikkea se, että keskustelu menee kahteen leiriin, joista huudetaan toiseen leiriin, eikä ole mitään keskustelua. alkaa hiljalleen vituttaa, miten totta onkaan, että Suomeen sopii yksi totuus kerrallaan - näin yksinkertaisia ja helppoja ihmiset ovat, ei siedetä sitä, että tällä hetkellä kaikki näkyvimmät osapuolet ovat omien näkemystensä rajoittamia ja melko lailla pihalla isosta kuvasta, tosin toiset joillakin alueilla enemmän kuin toiset, ja sitten taas päinvastoin.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, vielä tämä:

jos ihmiset voisivat edes hetkeksi laskea suojauksensa ja kohdata todellisuuden, he näkisivät miten päin helvettiä maailma on tai ainakin mitkä todelliset riskit uhkaavat omaa maatamme, Eurooppaa ja koko maailmaa. s i i t ä voisi alkaa jotain todellista, jokin yhteinen ratkaisu. jos suojaukset laskettaisiin, ei kenellekään tulisi mieleenkään alkaa syytellä vastapuolta. näin ajattelen aivan rehellisesti. olemme aivan totaalisessa kusessa ennen kuin asiaa huomaammekaan, ja silloin ei enää tepsi vanha resepti, jossa vastapuolelle nauretaan. ketään ei naurata, takaan sen.

Anonyymi kirjoitti...

Pakkohan tätä on jatkaa, ja todeta että tervetuloa, sinäkin.
Rehellisyyden nimissä totean samalla itselleni, että vaikka ihan samalla tavalla ajattelen ja samoilla perusteillakin, niin että kun joskus olen ollut turhautunut ko. kuuromykkyyteen/huutoon, symppaan jossakin osassa mua juuri sitä väärää leiriä, jos ei muuten niin, vaikka ihan vain vit...ei kun ollakseni väärällä puolella kaiken keskustelun turhuuden vuoksi. Ei ehkä aikuista, mutta vapauttavaa.
Tosiasiassa oikeaa asiaa puhutaan joka suunnalla yksittäisissä asioissa, mutta missä ja kenellä on kokonaisnäkemys? Huligaanit tökkimässä toisiaan rintaan suorassa tv-lähetyksessä. Se olikin hyvä kuva.
Lapsenahan sitä hetken kuvitteli että maailma on turvallisten aikuisten hallussa ja käsissä ja "kaikesta pidetään huolta." Mielestäni kaikkialla nyt vilisevät ideologiset herkkäuskoisuudet kertovat, että tuossa lapsenuskossa, että kauniit sanat maailmasta voivat muuttaa maailman todellisuudenkin kauniimmaksi, on moni vieläkin. Ei tarvitse huutaa eikä olla hiljaa eikä tökkiä toisia, mutta todellisuuden mittarit tulisi ottaa käyttöön ja ilmiselvät tietoiset ohikatsomis-ihanteet, jotka vaikkapa vääristyneen suvaitsevaisuuden yläkäsitteen sisällä ovat voimissan, tulisi heittää pois. Mikään ei ole myönteisempää kuin havaita miten asiat ovat. Maailma sellaisena kuin se on, on se maailma.
jope

juha saari kirjoitti...

Terve. Uusin postaukseni sopisi tähän kommentiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Historia ei ole sanoja vaan se on TEKOJA. Tästä on nyt kysymys. Ideologioista voimme jauhaa kyllä vaikka tuomiopäivän iltaan saakka. - Vesa tekee dosentin tekoja sellaisessa uskottavuuskehyksessä, että ura jatkuu ja tienestiä syntyy. Kun sain tietää, että Vesa leipoo niin se on minulle toiminnallisesti äärettömän tärkeä näky, koska se on rakkaudellinen teko.

Tietysti voi aina änkätä, että myös kirjoittaminen on teko.

Mutta se ei ole sellainen teko mitä avaruudesta päin meitä tarkkailevat tahot näkevät tekoina.

Minä teen töissä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallinnon erityisasiantuntijana omat tekoni (siihen ei muuten millään voi sisällyttää julistusta ihmistsunamista). Täytyy olla todellisuudentajuinen. - Psykoosissa tein hullun tekoja. Eräs perheenisä jota kirjallisuus ei kaiketi suurestikaan kiinnosta pelasti minut varmasta kuolemasta.

Juha tekee rikosseuraamustyöntekijän tekoja. Hän yrittää pelastaa ihmisiä uusintarikollisuudelta.

jopen hyväntahtoisen välittämisen tekoina pystyy lukemaan kaikista rivien väleistä.

Marjatta tekee tekoja omissa ympyröissään ja tiedän, että hän on hyvän opettajan ikoni.

Vuonna 1918 tehtiin tekoja.

Kun me puhumme siitä mistä me puhumme niin viittaamme siihen mihin me uskallamme.

Minkä tien me avaamme todellisuuteen itsemme hinnalla?

Mitään uutta tietä emme ole vielä avanneet.

Me tuskittelemme poroporvarillisissa kehyksissä mutta me emme riko näitä kehyksiä.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Juhalle näin Vesan blogin kautta hänen viimeisimpään postaukseensa liittyen sanoisin, ettei teatteri sahaa oksaansa poikki. - Yhtä vähän kuin sinä rikosseuraamustyöntekijänä öykkäröit yhtä vähän teatteri öykkäröi. - Kukaan ei tahdo menettää toimeentuloaan ja teatteri on eräiden ihmisten toimeentulo.

Juha toteuttaa rikosseuraamuslaitoksen ideologiaa ja teatteri toteuttaa omaa ideologiaansa.

Vesa toteuttaa yliopiston työntekijän ideologiaa.

Kaikki menee päin helvettiä kun kaikki toteuttavat ideologioitaan.

Ihmistsunami on toteutuvien ideologioiden kimara.

Näin maailma loppuu. Harva kynsii ihonsa rikki toisten edessä.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Vaarantamisesta. - Minun tekisi mieleni väittää, että meistä olen vaarantanut eniten tähän mennessä. Olen kirjoittajana asettautunut uhan alle.

Mutta mitä merkitystä tuollakaan on?

jope ei vaaranna mitään, koska hän kirjoittaa nimimerkin takaa puskista.

Juhalle ja Vesalle sallitaan heidän omalaatuisuutensa kunhan vain se ei työpaikalla näy.

Niin. Vuoden 1918 ihmisistä olemme niin kaukana kuin ikinä.

Olemme taskuun pantavia voihkailijoita.

Emme tee historiaa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

olen kyllä myös iloinen siitä, ettemme ole vuoden 1918 tilanteessa - ja toivon ettemme senkaltaiseen ikinä päädy. Rauha on tavattoman tärkeä asia. Se mikä sodassa - etenkin "sisällissodassa" (en nyt ala saivarrella käsitteellä) - revitään rikki, on erittäin vaikea korjata.

No niin, me olemme mitä olemme. On totta, että tuskittelemme suomalaisen keskiluokan kehyksissä. Ehkä joku miettii tosissaan pitäisikö loikata pois ja mihin ja mitä se maksaisi... Kun on tämä perhekin... Jos joku nämä kehykset murtaa, niin se on maailma. Siltä voi odottaa mitä hyvänsä.

Miten sinä, Jari, tahtoisit tehdä historiaa ja mistä aloittaisit?

Anonyymi kirjoitti...

Jari, en mene nyt siihen, miksi kirjoitan anopuskasta (vaikka piti olla hiljaa, hah, blogien pitäjät sitä paitsi tietävät kuka olen), siihen on todelliset syynsä, eräänlainen kiusaaminen, mutta olisi outoa jos väestöräjähdyksestä puhuminen ja kaikkien saatavissa olevien faktojen esiituominen
vaarantaisi jonkun ihmisen, sanokaamme vaikkapa nyt hänen maineensa.
Esimerkiksi niiden numerotietojen havainnollistaminen, joista lähdin liikkeelle, totta kai ne voi todeta.
Itse puhun työkavereitteni kanssa asiasta aivan samoilla sanoilla, vaikka he eivät toistaiseksi osaa analysooida yhtä hyvin kuin te, he pyörittävät vielä päätään epäuskoisesti. Tosin en ota asiaa esiin ellei se jotakin kautta muuta kuin minun kauttani esiin tule.

Sen sijaan ratkaisujen etsiminen voi maineen vaarantaa kyllä ja juuri niillä mekanismeilla, joita Vesan päivitys ja jälkikommentit toivat esiin. Moni uskoo ja kuvittelee nimittäin olevansa hyvinkin epäpoliittinen, mutta kun vähän raaputtaa, sieltä paljastuu tiukka käsitys oikean ja väärän ajattelun (kuvitelluista) rajoista.
Tämä ilmenee vaikkapa sillä vähän typerällä esimerkillä, jota olemme nyt käyttäneet analogiana, eli esimerkiksi kun Linkola kertoo mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tehdä, ne tosiasiat hyväksytään ja ratkaisuehdotuksetkin aika pitkälle ainakin teoriassa, mies on "viimeinen viisas", mutta kun Halla-aho sanoo ihan saman, niin samat tosiasiat nyt kielletään jyrkästi ja ratkaisuehdotukset demonisoidaan, vaikka ne olisivat huomattavasti humaanimpeja kuin Linkolalla (niin kuin ovatkin).

Tuolla en tarkoita, että kannattaisin kumpaakaan, tässä tilanteessa ei pidä kannattaa ketään eikä mitään paitsi faktoja ja riittäviä ratkaisuja.

Mulle sopisi että nämä asiat olisivat jonkinlaisen asiantuntija/virkamieshallituksen käsissä ilman erityistä arvopolitiikkaa ja arvodemoamista. Mutta tässä on demokratian heikkous: me todella kuvittelemme, että kaikki ovat oikeassa omasta puolestaan ja kaikista asioista voidaan muodostaa kaunis kompromissi. Arvopolitiikka voi olla relativismia sokeimmillaan. Väestöräjähdyksen suhteen sellaisen seuraus on tuhoisa. Vätän että ilmaisemme itseämme niillä arvoilla jotka imuroimme omiksemme. Toinen haluaa leimaantua Hollywoodiin ja Kallioon, toinen ei. (en tiedä avautuiko toi)

(Nyt yritän pitää sitä taukoa - toki kommenttinne lukeminen vetää puoleensa aina.)

jope

Anonyymi kirjoitti...

Se pakollinen lyhyt täsmennys. Musta ei mitään ekosoturia saa. En keksi oikein mitään mitä ekologisesti voisin/haluaisin vähentää. Mun keskus ei ole siinä. Vaihtaisin mielelläni esimerkiksi uudempaan autoon, jossa olisi vähemmin pikkuvikoja. Lihansyöntiä voisin ja ehkä haluaisinkin vähentää, jos en itseni tai ajatuksieni, niin vaikkapa esimerkin vuoksi tyttärelleni. Mutta en muuten ole mikään ekologisti, en laske kulutukseni ja jalanjälkieni määrää, se on aika alhaalla jo nyt, en murehdi siis juurikaan sitä. Jos olisi varaa lähtisin pitkälle automatkalle Eurooppaan ihailemaan kulttuuria, luontoa ja vuoria. Tyypillinen nostalgikon trippi siis.
Mun pointti on väestökasvu ja sen seuraukset yhtä hyvin ihmisten hyvään elämään kuin luonnon ja eläinten tilaan. Kulutuksen ongelmat on saatavissa helpommin hallintaan kuin kumulatiivinen väestön lisääntyminen. En halua että valtameret tukehtuvat muoviin, mutta yhtä paljon en halua että Eurooppa, sen parhaat asiat, tukehtuu hallitsemattomiin kulttuurisiin muutoksiin ja pieleen menevään globaalisuuteen. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

yritän parhaani ekoilussa. lentokonetta en ole juuri käyttänyt viimeiseen kymmeneen vuoteen muuta kuin muutamissa työmatkoissa. en katso, että omat mielipiteeni tai tietoni ovat sen arvoisia, että lentäisin esimerkiksi johonkin konferenssiin Yhdysvaltoihin jakamaan niitä tms. niin, tämähän ei ole mitenkään hyvä urakehityksen kannalta, mutta enpä ajattele itseäni muutenkaan minään urarakettina. kun ruoat perheelle tekee itse ja suosii läheltä saatavaa ruokaa ja katsoo, että kaikki ruoka tulee syödyksi, tekee jo paljon hyvää. ja vähentää energiankulutusta jne.

Väestönkasvu ja siihen liittyvät ilmiöt kuten koko Eurooppaa koskevat massamuutot ovat suomalaisen poliittisen kentän sokea piste tällä hetkellä - kaikkein "tiedostavin" porukka elää auttamisen kaikkivoipaisuuskuvitelmassa ja aatteellisessa impivaarassa eli eivät tajua ollenkaan missä mennään - no se ei ole mikään yllätys, kun katsoo miten hienosti osa tästä porukasta on historian saatossa ummistanut silmiään maailman pahuudelta ja vieressä rehottaneelta hirmuvallalta ja ihmisten sensuroimiselta.

Ne tahot jotka puhuvat maahanmuutosta ja väestönkasvusta osin myös järkeviä, ohitetaan tai pelleytetään - kaikkien vahingoksi. Huom! toki tässä on myös asioista puhuvilla itsellä usein lusikka sellaisella mutkalla sopassa, että saavat syyttää myös itseään. Ovat myös omaan pelleyttämiseensä syypäitä monessa asiassa.

Tuhoisa globalismin ihailu ja sinisilmäinen muuttoliikkeiden tukeminen vie vihreiden sinänsä erittäin hyviltä ja arvostettavilta asioilta pohjaa pois, kun he eivät huomaa omaa ristiriitaisuuttaan. Silti tässäkin joukossa on monia erittäin fiksuja ihmisiä (esim. Soininvaara).

Meillä elää sellaisia sinisilmäpoliitikkoja, että he saavat paljon pahempaa tuhoa aikaan kuin opportunistisiniset konsanaan. Valitettavasti.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, myös ensimmäinen kommenttisi oli hyvä, juuri noin kaksinaismoralistista se on.

Linkola saa olla profeetta ja ehkä Paloheimo (häntä ei tosin noteerata), mutta kun Halla-aho sanoo jotain ja vieläpä lievemmässä muodossa, niin demoni ilmestyy paikalle... Porukka on ihan saatanan yksinkertaista, kun alkaa heti leiriytyä eikä kuuntele mitä puhutaan.

Sitten tämä sote, joka on ilmeisen sysipaska viritys. Hiilamo kritisoi sitä ansiokkaasti, mutta kun Lepomäki sanoo jotain, niin Hiilamo virittää toisen äänen kelloon... Onko tämä sattumaa vai ei - pitäisi tutustua tarkemmin... Mutta minua tällainen kääntyily poliittisista syistä harmittaa... Elämme todellakin faktojen jälkeistä aikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voi yrittää miettiä mikä on oma mukavuusalue. Mutta sitten mitä tekoja pystyisi tekemään mukavuusalueen ulkopuolella. - Enpä kai itse pystyisi muuta kuin syventämään kummallisen ihmisen mainettani, jonka arvelen olevan totta. Kaikki teot olisivat jonkinlaisia performansseja. - Saattaisin jakaa iso sininen muovipotta päässäni Vaasan torilla ilmaiseksi ihmistsunamiesitteitä. - Kirjoitan paikalliseen sanomalehteen juttuja ja toivon niiden julkaisemista, koska niihin suhtaudutaan suuremmalla vakavuudella kuin fiktiiviseen kirjallisuuteen tyyliin kirjoittaako se nyt meistä.

En tarkoittanut enkä toivonut uutta sisällissotaa vaikka se on mahdollinen silloin kun köyhien asuntoalueet ylitäytetään tulijavirralla. Silloin alkaa köyhien kapina vastaanottoratkaisun tehneitä vastaan. Köyhiin liittyvät ilman muuta ne muualta tulleet, jotka ovat paikkansa jo saaneet.

Mitä suomalaisiin kaupunkeihin tulee niin ne kaikki puhuvat kasvun kieltä. Ne kaavoittavat ja rakentavat uusia alueita ja väestönkasvu kuuluu keskeisiin onnistumisen mittareihin.

Omalla sektorillani se tarkoittaa tietysti tarpeen mukaisesti lisää päiväkoteja ja lisää peruskouluja.

Tilanne nyt kyllä on lukossa planetaarisesti. - Luulen, että tässä kommenttikeskustelun arkisessa puitteessa teemme historiaa kun verbalisoimme asioita.

Viime yönä näin unen, että vieras voima tulee toisesta ulottuvuudesta tänne ja tekee ihmisestä orjan. - Se on korkeasti kehittynyt voima ja sivuuttaa ihmisen massiivisuudellaan.

Ihminen ei näe itseään nokkelismiltaan. - Auttaisiko sitten yhtään jos Niinistö pitäisi seuraavat Linnan juhlat niin että kaikkien hän mukaan lukien tulisi olla alastomina paikalla...

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt elämme ehkä Ihmisen Suurinta Hetkeä. Ihminen hyväilee rintaansa ja muhkeilee. Patsastelee.

Mielestäni me ukot täällä olemme kuin rähmäsilmäisiä rupisammakkoja. Kurnutamme varoittavaa kurnutusta, jonka kuuntelemiseen ei ole tilausta. - Kuulluksi tulemisen markkinoilla lauma korkokenkäisiä mannekiineja liiskaa meidät koska tahansa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

luultavasti näin on - ketään ei kiinnosta. Paitsi ehkä hienovireisesti pysyä hiljaa. Toisaalta: jos selaa nettiä, niin kyllähän aika moniakin on kiinnostanut ja kiinnostaa, ihan kansainvälisestikin. Eli ollaan osa kurnuttajien joukkoa sittenkin, vaikka ääni ei juuri kuulu. Suomessakin eri puolueiden parissa jotkut ovat asiasta kiinnostuneita eli ei tämä ihan tyhjyyteen kaiu.

Sisällissota olisi mahdollinen vain osana isompaa eurooppalaista liikehdintää - en usko, että se alkaa Suomesta, mutta voi levitä tänne muista maista, joissa olisi runsaasti tulijoita / maassa olijoita, ja yhtä-äkkiä ei olisikaan mahdollisuuksia ylläpitoon, jolloin syntyisi kapinointia, koska myös lähtömaat ovat tuusan nuuskana. Tämä nyt vain tällaisena mahdollisena skenaariona. Olen varma, että tulevaisuudessa yhteiskuntien rapautuessa tällaisiakin asioita voi tapahtua, tietenkin toivon että ei.

Anonyymi kirjoitti...

Mulla tämän asian tiedostaminen on ollut eräänlainen paskanräjäyttäjä. Näen maailman nyt toisin. Henkilökohtaisesti tämä on jopa myönteistä, koska oma motiivi on ihan selvä: haluan tuntemilleni ihmisille jotka tulevat tämän vuosisadan elämään sinne sen loppupuolelle saakka hyvää siten kuin sen hyväksi käsitän. Toivon tietenkin hyvää kaikille muillekin, mutta ihminen on ihminen. Kun vasemmistolaisuus putosi niskasta aikoinaan ja sai jonkinlaisen traditionalismin muodon, se oli iso taakan pudotus. Tämä on vielä isompi. Tulevaisuus ikään kuin tuli syliin jo nyt.

Merenpinnan nousu antaa vielä odottaa itseään, mutta 7,5 mijardia on jo täällä ja jo nyt. Sireenit eivät kylläkään soi.

Samalla on uskottava eli nähtävä että vastaus on mukana Isä meidän-rukouksen ensimmäisillä riveillä. Mutta se ei oikeuta passiivisuuteen tiedon ja tiedostamisen suhteen.

jope

Anonyymi kirjoitti...

Jokainen tahtoo lähipiirilleen hyvää. Se on luonnollinen tavoite.

Sitten vain jossain vaiheessa käy niin, että köyhien lähipiirit tulevat uhatuiksi ja näköalattomiksi. Silloin nousevat yhtaikaa pelko ja kiukku. Tästä on pieni matka aseelliseen toimintaan nimitetään sitä sitten sisällissodaksi tai ei. Joka tapauksessa yhteiskunnan turvallisuuskulttuuri romahtaa.

Suomessa pelataan nimenomaan köyhien ihmisten selkänahalla. Köyhät ovat jo nyt mahdollistaneet suomalaisen monikulttuurisuusilmiön. - Eivät turvapaikanhakijat sijaitse rikkaiden asuntoalueilla. - Tällä hetkellä rikkaat kohtaavat turvapaikanhakijoita katumaisemassa ja siitä maisemasta he palaavat omakotitalojensa ja osakkeidensa väljyyteen.

Naapurihäirintä, yömelu - kaikki tällainen on kohdannut köyhiä.

Rikas suomalainen vasemmistoliittolainen tai demari ovat täysin irrallaan köyhyydestä ja elämän arjen kamppailuista monikulttuurisessa viitekehyksessä.

Ylirasitetusta köyhälistöstä tulee kyllä nousemaan jotain kun kurjistuminen etenee tai totaalisesti yllättää tulija-aallon rantautuessa.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuota on käyty aikanaan Jari paljon läpi Niitsessä, mutta totta on, että myönteisimmin maahanmuuttoon suhtaudutaan siellä missä ei juurikaan Afrikan ja Lähi-idän alueilta maahamuuttaneita ole. Ja päinvastoin. Riippuu tietenkin siitä mistä määristä puhutaan, mutta taloissa joissa em. tulijoita on jo puolet tai yli, eivät koodin mukaiset käsitykset suvaitsevaisuudesta ole vallassa. Itse olen tuon asian ajatellut jo loppuun sillä tavalla, että tästä aihepiiristä tulee ensi sijaisesti kuunnella asianosaisia.
Ei siis pidä mennä kysymään vihreästä puu-Käpylästä, mutta kylläkin ns. hotspot-taloista vaikkapa Itä-Helsingistä. Alex Stubb ei ole maahanmuuton asiantuntija mutta Pirkko Korhonen on.
Itse asun nyt talossa jossa on maahanmuuttajia noista mainitsemistani paikoista. Ihania perheitä kaikki. Mitä parhaimpia naapureita ja tullaan enemmän kuin toimeen.
Mutta en minä tästä yksittäistapauksesta ja henkilökohtaisesta kokemuksesta vedä yleisiä johtopäätöksiä. Olen sen verran puhelias ja avoin vieläpä, että tiedän että minun kanssa on helppo tulla toimeen. Edellisessä talossamme oli ongelmia, ja taisin niistä kertoakin.

Mutta siinä Jari olen edelleen samoilla linjoilla, että odotan hartaasi sitä, että tämän läntisen maailman eliitti linjalla Hollywood-Käpylä keksii, että meillä on täällä köyhiä, valinnanvarattomia ja heikkoja ihmisiä muissakin kuin Välimeren ylittäneissä ja että heitä pitää alkaa puolustaa ja ajaa heidän asiaansa, vaikka he eivät aina täytä korkeita uhri- ja laatuvaatimuksiamme sen enempää puheen kuin käytöksen kohdalla. Pulassa oleva ihminen ei ole kaunis aina.

jope

Anonyymi kirjoitti...

jep, jope

--- Asuntovaranto, asumisväljyys, asumisviihtyvyys ovat tilastollisesti avattavia asioita.

Kansalaisille on helpostikin kerrottavissa, että tässä on se asuntovaranto, se asuntokanta, joka otetaan käyttöön, jos tulee suurempi tulija-aalto.

Jos lähdetään siitä, että tahdotaan sijoittaa yksiöön kymmenen ihmistä niin se on sitten niin. Itse katson, että siinä jo romahtaa meidän lastensuojelummekin.

Mikä on omakotiasujien rooli tässä? Löytyykö hätämajoitukseen tilaa ja kuinka paljon omakotitaloista, joissa asumisväljyys voi olla hyvinkin suuri. Siinä on todella tilaisuus tehdä lähempää tuttavuutta tulijoiden kanssa.

Kouluja käytetään kesäisin tilapäismajoituspaikkoina. Mikä on koulujen rooli? - Voi syntyä painetilanteita, jolloin perusopetusta ei pystytä toteuttamaan kun tilat ovat tulija-aallon käytössä.

Juha ehdotti Ylelle sitä väestöräjähdysiltaa. - Minä voisin ehdottaa Asunnot ja ihmistsunami - iltaa.

Pystytään laskemaan asumiseen liittyen se raja-arvo mitä ei voi ylittää. Mikä se on?

Kun jotakin ei voi ylittää niin kuka sanoo ein ja kenelle?

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, jope,

voisin kertoa muutaman jutun siitä, mitä monikulttuurisuus on Vantaan lähiöissä ja maahanmuuttajavoittoisissa kouluissa ja sosiaalialueilla, joita on tässä meidänkin lähellä Itä-Vantaalla oikein mukavasti. Enpä usko, että kovinkaan moni vasemmistolais- tai viherideologi on vieraillut haastattelemassa ihmisiä, jotka elävät ja toimivat näiden ihmisten ja muiden avuntarpeessa olevien kanssa. Mitä kauempana arjesta ideologit ovat, sitä sinisilmäisempiä ja postikorttimaisempia ideoita satelee.

Tässä en ollenkaan väitä, että tulijat olisivat ongelma. Ongelma ovat resurssit, niiden riittävyys ja priorisointi. Resurssit, joita tulijoiden auttamiseksi ja kotouttamiseksi vaaditaan, ovat suoraan pois muilta avuntarvitsijoilta. Ja volyymit kasvavat jatkuvasti.

Kun vielä tiettyjen alueiden humanitaaristen autettavien käsitys yhteiskunnasta ja elämän perusperiaatteista on näin länsimaisessa katsannossa todellakin erilainen, niin resursseja todellakin tarvitaan. Positiivinen syrjiminen esimerkiksi avustuksissa näkyy tiettyjen alueiden suomalaisten silmissä - niin heidän syrjimisenään.

Pyrkimys auttaa on aina hyvä. Mutta nythän on niin, että ne köyhät, jotka jo olivat keskuudessamme, eivät kiinnosta auttajia kovinkaan paljon - en puhu nyt Hursteista ja muista leiväntarjoajista, he tekevät tärkeää työtä ja arvostan heitä suunnattomasti. Mutta tietylle porukalle omat köyhämme eivät ole välttämättä niin monikulttuurisia ja mediaseksikkäitä kuin pitäisi - heistä ei ole lemmikeiksi ja mannekiineiksi, heissä on kurjuutta, mutta he eivät välttämättä jaa lainkaan suvaitsevaiston mielipiteitä ja ajatuksia (niin kuin eivät todellisuudessa kyllä jaa läheskään kaikki tulijatkaan).

Oikeastaan kaikki tämä on sittenkin toissijaista. Olennaisinta on, että "suvaitsevaisella" puolella ei näytä olevan lainkaan realistista käsitystä siitä, että tulijailmiö ei ole lainkaan hoidettavissa Suomen kokoisen maan resursseilla eli verovaroilla - ei ainakaan pitkään ja ihmismäärien kasvaessa. Ei yksinkertaisesti ole, vaikka kristillistä tai muuta rakkautta hädänalaisia kohtaan olisi kuinka. En tiedä, ajattelevatko ihmiset ollenkaan tulevaisuuden volyymeja, mutta katteeton hyvyyden manifestointi verovaroilla on todella edesvastuutonta. Kun jonkin alueen kantokyky romahtaa, niin se vain romahtaa, ja vaikka ei täysin romahtaisikaan, niin tyytymättömyys lisääntyy.

Tarvitsemme jonkin verran työperäistä maahanmuuttoa. Se on aina hyvä juttu. Parhaiten tilanne menee, kun tulija ottaa vastuuta uudesta asuinpaikastaan ja kantaa kortensa kekoon. Mutta jos tulijat jatkavat elämäänsä niin kuin ennen ja ajattelevat, että heitä autetaan vastikkeettomasti, siitä seuraa arvoristiriitoja ja suoria käytännöllisiä ristiriitoja.

En nimeä tässä alueita enkä ihmisryhmiä, mutta monet elävät sellaisilla kulttuurisilla koodeilla, joissa on erittäin vakavia ihmisoikeudellisia ristiriitoja ja suoranaisia rikkomuksia - ne liittyvät lähes poikkeuksetta vakaviin naisiin, lapsiin ja vammaisiin perheenjäseniin kohdistuviin rikkomuksiin. Ja tämä ei tapahdu siksi, että tulijat - ennen kaikkea perheiden päät - olisivat ilkeitä tai pahoja. He vain noudattavat tapojaan, jollaisia yksikään suomalainen ei voisi noudattaa joutumatta vastaamaan viranomaisille, ensimmäisenä lastensuojelulle ja poliisille. Se mitä tässä sanon, on todellisuutta tässä muutaman kilometrin säteellä eikä kenenkään ihmisryhmän panettelua, ei pelkoa eikä demonisointia, vaan asioita, joita tapahtuu.

Vesa Haapala kirjoitti...

Vielä: tuo viimeinen kommenttini ei koske läheskään kaikkia tulijoita, mutta koskee kuitenkin tulijoita niiltä alueilta, joissa paine lähteä on kenties kovin. Käsitys lasten kasvatuksesta, vapaudesta, sukupuolten välisestä kanssakäymisestä jne. on aivan toinen kuin liberaalissa Suomessa.

Monet meille ja lapsillemme tutut käytännöt ovat suloisille tulijalapsille kiellettyjä, suorastaan rangaistavia. Näitä asioita selvitellään kouluissamme sitten asiantuntijaryhmien voimin.

Monikulttuurisuuden ikävimpiä puolia ovat esimerkiksi tyttölasten lähettäminen parin viikon ympärileikkausmatkoille Pohjois-Afrikkaan. Voidaan sanoa, että tällaisten kulttuuristen erojen kitkemiseen täytyy pistää resursseja. No niin, niinpä on, kun näitä asioita kuitenkin jatkuvasti tapahtuu, ja tapahtuu yhä enemmän, ellei sanota, ettei tällainen vaan käy, jos aiotaan elää Suomessa maan lakien mukaan.

Näen tietenkin valistustoiminnassa mahdollisuuden muuttaa ihmisten elämää, se on hyvä puoli ja määrätietoisella toiminnalla voidaan todella muuttaa ihmisten elämää paremmaksi. Mutta onhan tässä myös jatkuvasti erittäin pahoja konflikteja tiedossa ja viranomaisten olisi oltava hereillä yhteiskuntapoliittisessa suunnittelussa ja nimenomaan siten, että syntyy hyvää ja realistista maahanmuuttopolitiikkaa, joka auttaa niin tulijoita kuin meitä muitakin - nimenomaan positiivisella tavalla rikkaaseen kulttuuriin.

En kaipaa ollenkaan tiettyihin kulttuureihin kooditasolla kuuluvia ihmisoikeusrikkomuksia maahamme. Täällä on ihan tarpeeksi jo omasta takaa väkivaltaa, pahoinvointia ja mielenterveysongelmia hoidettavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Aina täytyy muistaa maantieteellinen asemamme. Me ajattelemme jos uhkakuvia ajattelemme niin, että Venäjä on meille uhka mutta me olemme uhka venäläisille. Tästäkin toisessa yhteydessä on ollut puhetta.

Venäjä ei päästä tilannetta sellaiseksi, että Suomesta tulee Venäjään suuntautuvien terroritekojen lähtöalusta. - Meidän ei pitäisi venyttää venäläisten vieteriä liian pitkälle.

Ihmisvirrassa Suomeen tulee sellaista ääriainesta, joka osaa käyttää moderneinta sotilaallista aineistoa mutta muutoin edustaa alkeellisuutta.

Koska Mannerheim vältti suomalaisten hyökkäyksen jatkosodan aikana Pietariin niin ei tänäänkään millään tavalla Pietari saa olla suomalaisen maaperän suunnalta uhattu.

Jos näin tapahtuu niin Suomi ei enää ansaitse olla itsenäinen valtio.

Suomen valtion riskien hallintaa tänään voi vain ihmetellä tarkkailemalla todellisuuden tapahtumia.

--- Mitä Suomessa sijaitsevaan työhön ja sen kautta hyvinvointiin tulee niin se pitää turvata suomalaisille ja jos yli jää niin sitten muille.

- Mikään notkollaan oleva sosiaalihotelli Suomi ei pysty olemaan vaikka löysät tilastolukutaidottomat höttöhumanistit sitä tahtoisivat. Viittaan yllä olevaan venäläiseen realiteettitajuun ja sen puuttumiseen tapahtumien kulkuun Suomessa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

voimme olla monta mieltä myös Venäjän itsensä vakaudesta ja sen toimista lähivuosina. Ei näytä hyvältä sielläkään. Minä en usko suoraan sanoen, että Venäjää uhkaisi Suomeen tapahtuvan maahanmuuton puolelta jokin terroriteko - tai pitäisin sitä ainakin erittäin epätodennäköisenä; täysin mahdotontahan se ei tietenkään ole, jos ajatellaan Venäjän toimia kriisialueilla, jolloin jonkun motiivina voisi olla kosto. Suomessa on kuitenkin toistaiseksi niin hyvä turvataso, että en usko täältä suuntautuvan Venäjälle uhkaa. Se tarkoittaisi lähinnä itsemurhapommi-iskua eli junalla Pietariin jne. Siinä pitäisi olla paperit kunnossa jne. Mitään raketteja täältä ei lähde Venäjälle, siitä voi olla varma. Eri asia on jos suurlähetystöä loukataan tms.

En ajattele itse turvapaikanhakijoita uhkana. Vain volyymit ja huoltosuhde ja yhteiskunnallisen jännityksen lisääntyminen huolestuttavat minua - jos ollaan liian avokätisiä ja väärällä tavalla sinisilmäisiä kotouttamisessa.

Ajattelen pikemminkin niin että Venäjä on itselleen uhka ja tietenkin myös lähialueilleen mikäli se tahtoo näyttää voimaansa. Asiaa ei tietenkään auta lännen pakotteetkaan ja Venäjän harjoittama erittäin manipulatiivinen politiikka (ei niin etteikö lännessäkin osattaisi).

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

vielä: siitä olen kuitenkin kanssasi täsmälleen samaa mieltä, että on Suomen ja muiden lähialuiden etu pitää turvallisuustilanne niin vakaana kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa järkevää ja suunnitelmallista sisäpolitiikkaa mutta myös Eurooppa- ja maailmanpolitiikkaa (mukaan lukien ihmiskuntapolitiikan, joka vaikuttaa meihin monin tavoin). Suhteet Venäjään tulee pitää vakaina aina kun siihen voi itse vaikuttaa. Vakaa Suomi ei ole uhka Venäjälle.

Anonyymi kirjoitti...

Valta on käsite, jota myös aina pitäisi pohtia. Vallan olemusta. - Valtahan ei katoa eikä tuska ja kipu käyttää valtaa. - Meidän pitää vain miehuullisesti kantaa kipu suomalaisen vallan käyttämisestä ja siihen liittyvät muuta maailmaa turhauttavat ratkaisut on tehtävä vaikka sielua riipoisi.

Vallan kipuun liittyy realistinen mittasuhteiden taju.

Enempää ei ole kuin on.

Valta ja tunnetuska ovat erillään.

Suomalaisella vallalla ei pysty poistamaan sitä tunnetuskaa mitä maailman tila aiheuttaa.

Jari Ranta.

Liisu kirjoitti...

Hyvä on. Tutkitte asioita mallikkaasti kaikki. Epäilen, että olette kaikki oikeassa. Mutta onko ajattelunne muuttanut maailmaa? Lähiympäristöänne? Teitä itseänne? - En tiedä, epäilen. Mutta sen voin iloksenne sanoa, että se on koskettanut minun maailmaani. Olen kuullut sanojen kalsketta, kuullut aivoistanne peräisin olevaa sanojen tulvaa. Ihailen ja pelkään samanaikaisesti. Ahdistun.

On hyvä, että asioista puhutaan. Ikävistäkin. On hyvä että joukossa on väkeä, jolla on vielä päässä järkeä. Jos tuo sitä ilmoille, se helpottaa lähinnä omaa itseä. Välillä on hetkiä, jolloin häpeää olla ihminen. Se johtuu niiden vaitiolosta, joilla olisi todellista valtaa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Kiroan mielessäni kaikki puolueet, jotka haluavat valtaa. Kiroan kaikki ihmiset, jotka haluavat valtaa. Kiroan kaikki uskonnot, jotka ovat ainoat oikeassa olevat, mielestään. Rakastan ihmisiä, jotka vain ovat. Ovat olemassa. Ovat saaneet lahjan syntyä tähän ihmeelliseen maailmaan, jossa luonto hoitaa itsensä. Tekee sen hienosti, jos ihmiset eivät puuttuisi sen asioihin.

Olen iloinen kaikesta hyvästä, mitä maailma tarjoaa. Musiikista. Kuvataiteista. Kirjallisuudesta. Kaikista taiteista, jotka leijuvat näkymättömänä maailmana ympärillämme. Iloitsen ihmisistä, jotka pystyvät tekemään tuota maailmaa meille näkyväksi ja kuultavaksi..

Iloitsen siitäkin, kun pari viikkoa sitten sain kätellä Pentti Linkolaa. Puhelimme. Hän valitti vanhenemisen hiljentäneen voimiaan taistella luonnon puolesta. Mutta kirjoituksillaan ja mielipiteillään hän on muuttanut ajatuksiani, vaiikken ole onnistunut saamaan mitään aikaan. Iloitsen kuitenkin kaikesta siitä hyvästä, mitä luonto on antanut meille ihmisille. Toivon ja uskon, että luonto hoitaa kaiken, jos annamme sille siihen mahdollisuuden, emmekä intoilisi ja vaatisi omaa osuuttamme maapallosta. Meillä ei ole mielestäni omistusoikeutta mihinkään maapallolla. Me saamme siitä kuitenkin nauttia.

Vesa Haapala kirjoitti...

Liisu, kiitos hienosta pohdinnasta.

Olen itsekin viime ajat pohtinut, onko ajatteluni muuttanut maailmaa. En osaa sanoa, sen tietävät muut, jotka tätä temmellystä ovat seuranneet. En usko muuttaneeni maailmaa kovinkaan paljon, mutta kyllä olen alkanut ajatella toisin ja hieman elämäänkin toisin. Isoille poliittisille päätöksille tai Afrikan väestöräjähdykselle en voi mitään, ja kun en ole poliitikko, voin vain ihmetellä, mitä kaikkea tapahtuu ja millaisia päätöksiä tehdään ja millä perusteella ja millainen lopputulos mielessä. Kyllä minuakin hiukan ahdistaa maailman meno, enkä usko sen johtuvan siitä, että olisin pudonnut kärryiltä.

Ja onhan se niinkin kuin sanot, ettei pitäisi tuijottaa vain niitä ahdistavia ja vaikeita asioita. On niin paljon hyvääkin. Mutta mitä enemmän asioita ajattelen, sitä syvemmin olen sitä mieltä, että olisi hyvä saada muutos aikaan tärkeimmissä kohdin, etteivät ne hyvät asiat tuhoutuisi ja että voisi luottaa, että lapset ja heidänkin lapsensa niitä vielä todistavat. Niin kuin tätä luontoa ja yhteiskuntia, jotka eivät ole kaaoksessa.

Luulenpa voivamme olla ihan varmoja siitä, että luonto hoitaa lopulta kaiken. Se jää tänne muutamaksi miljardiksi vuodeksi ihmisen jälkeen ja häviää, kun aurinkomme on kuluttanut itsensä loppuun. Kunpa ihminen oppisi käyttämään nautintaoikeuksiaan oikein ja samalla myös ottamaan vastuun siitä, miten elää - ettei ihmiskunnan tulevaisuutta tarvitsisi laskea kymmenissä tai sadoissa vuosissa.

Tämä ei nyt varmasti auttanut paljoakaan, mutta onpahan edes jotain iloa siitä, että näitä ajatuksia purkaa ja muotoilee sanoiksi. Näistäkin sanoista ihmiset helposti loukkaantuvat, luulen. Ja olenhan varmasti jotain typerää ja epäkorrektia tullut ilmaisseeksi. Sellaista ei hyvällä katsota ajassa, jossa on tärkeintä mennä korrektisti vaikka helvettiin, kunhan vain ollaan mahdollisimman korrekteja.

Mukavaa, Liisu, kun kävit täällä juttelemassa!

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

"Suomalaisella vallalla ei pysty poistamaan sitä tunnetuskaa mitä maailman tila aiheuttaa."

Ei pysty ei. Tässä kohtaa alkavat kuitenkin tunnepitoiset ratkaisuyritykset, jotka - ellei järkeä saada peliin - päättyvät ikävästi, pelkäänpä.

Ei kuitenkaan ole mitään kohtuullista on-off-tyyppistä ratkaisua näköpiirissä, vaikka nyt näyttää siltä, että juuri sellaiseen asetelmaan hakeudutaan eli "rajat kiinni" tai "hanat auki". Kumpikaan ei onnistu, mutta kummankaan ei tarvitse olla ehdottoman väärä ratkaisu, kunhan pohditaan asiaa kaikki vaihtoehtoiset kombinaatiot auki pitäen: rahahanoja voidaan avata, rahoja voidaan kohdentaa tehokkaaseen auttamiseen, mutta myös rajoja täytyy jossain määrin pistää kiinni, rajoja täytyy säädellä.

Suomen resurssit ja valta ovat pieru Saharassa eikä edes sitä, kun jonoon lyödään kymmeniä miljoonia tai sitäkin enemmän autettavia. Jos joku luulee, että miljardin lähivuosikymmeninä syntyvän pakolaisen pelotevoima kumpuaa vieraan pelosta, niin väärinpä luulee. Typerää olisi kuitenkin mennä seisomaan tsunamin eteen ja viittoa ystävällisesti ja sydämellisesti: Tänne päin, olkaa hyvä, reippaasti vain tänne... Niin, jäljelle jää ihmisriekaleita.

Suomi voi kuitenkin auttaa kohtuullista määrää pakolaisia, ja se on oma juttunsa. Mutta ei meistä millään saada leivottua pelastajaa ilmiölle, jonka juuret ovat silkassa järjettömyydessä eli siinä, että ihmiskunta lisääntyy holtittomasti ja toisesta päästä tuhoaa ympäristöään (sille kyllä voimme paljonkin, ainakin omalta osaltamme).

Anonyymi kirjoitti...

Liisulle terveisiä. Pysyhän tällä kanavalla.

Aikanaan aloitin yliopisto-opiskelut Jyväskylän yliopistossa vuonna 1977. Suoritin koulutusohjelman, jossa painotettiin suunnittelua. Kasvoin suunnittelun henkeen ja työuraani ovat sävyttäneet suunnittelun kysymykset pitkältikin.

Urani alkuvaiheessa kuntasuunnittelussa tehtiin 10 vuoden tavoitesuunnitelma kerran valtuustokaudessa ja vuosittain talousarvion yhteydessä viiden vuoden aikakaarella toteuttamissuunnitelma.

Voimassa olevassa kuntalaissa säädetään kuntastrategiasta.

37 § Kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon.
1) kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen;
2) palvelujen järjestäminen ja tuottaminen;
3) kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet;
4) omistajapolitiikka;
5) henkilöstöpolitiikka;
6) kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet;
7) elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen.

--- Muistan silloin kauan sitten miten myös uhkakuvia pyrittiin skenarioimaan.

Ihmistsunamin vaikutukset voidaan aivan hyvin arkistaa kuntatasolle, jos niin tahdotaan. Minun arkisessa ympäristössäni kysymys on esimerkiksi siitä miten Vaasan kaupunki kestää tulijapainetta?

Työskentelen päiväkoti- kouluverkoissa Vaasassa kun mennään vielä fokusoidumpaan ammatilliseen toimintaan. - On kysymys siitäkin miten voimme eri tilanteissa toteuttaa lainsäädännön päämääriä.

Toisin sanoen on kysymys siitä missä kohdin systeemi alkaa kaatua.

Olen niin sanotusti vanhan liiton mies suunnittelijana ja ajattelen, ettei ole pahitteeksi laatia erilaisia skenaarioita vaikka ne eivät toteutuisikaan. Emme tahdo kauhukuvien toteutuvan mutta voimme ne verbalisoida.

Työni realismia on se, että päiväkotipaikkoja on se määrä mitä on ja samoin perusopetuslain tarkoituksiin hyvän perusopetuksen katsannolla on tietty määrä opetuspaikkoja.

Jos koulut menisivät tilapäismajoitukseen äkkinäisen tulija-aallon saapuessa niin sitten ne menisivät eikä perusopetusta pystyttäisi toteuttamaan. - Koulujahan käytetään nyt tilapäismajoituspaikkoina esimerkiksi kesäisten urheilutapahtumien yhteydessä.

Vaasassa on myös ihan konkreettisesti tietty määrä vuokra-asuntoja, joihin tulijat voitaisiin sijoittaa ja on sijoitettu sillä kokoonsa nähden Vaasa on hyvinkin monikulttuurinen kaupunki.

Vaasassa on hienostoalueita mutta en pysty kuvittelemaan, että sieltä löytyisi vastaantuloa, jos joku suurempi tulijarysähdys syntyisi. Sehän tarkoittaisi asumisväljyyden hyödyntämistä hätämajoituksessa.

Näin kysymys Suomesta realisoituu minulle kysymykseksi Vaasasta. Sama kuntatasoinen realismi on kaikkialla: Vantaalla, Helsingissä.

Kun tämä kuntatasoinen realismi summataan niin siinä on Suomen kyky reagoida ihmistsunamiin. - Nyt on vain kyse siitä kuka tämän summauksen tahtoo tehdä.

Kuntaliitto voisi aivan hyvin perustaa työryhmän, joka antaa vastauksen kuntien edellytyksiin ottaa vastaan maahanmuuttajia, turvapaikanhakijoita.

Mikä on se poliittinen kerrostuma, joka välttelee antamasta selkeitä ja summaavia vastauksia? Mitkä ovat sen tavoitteet?

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Entäpä verottavat kirkkomme?

Minusta on erittäin moraalitonta jeesustella toisen piikkiin. Esimerkiksi kuntaorganisaatioiden piikkiin.

Kirkoilla ei ole majoitustiloja. Kirkon tiloja ovat kaiketi lähinnä kirkkorakennukset, seurakuntasalit, leirikeskuskukset.

Toki niitä voidaan muuttaa hätämajoitustiloiksi, jos kirkkokunnat niin haluavat. Vielä kun ihmiset käyvät aika harvoin kirkkorakennuksissa.

Kuten jo aikaisemmin olen sanonut niin kirkkosaleihin on mahdollista tuoda kerrossänkyjä ja tehdä keittiötiloja etnisen ruuan valmistamista varten. Siirrettäviä vessoja saadaan kirkkojen paikoitusalueille.

Ruokaa saadaan hankittuja irtisanottujen pappien palkkamäärärahoilla.

Siltikin... jossain vaiheessa kaikki tilat ovat täynnä. Eivät ne riittäneet, koska ihmistsunami rules.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

sinä vanhan liiton suunnittelija - järkipuhetta. En voi muuta sanoa kuin että olisi ihan hauska kuulla tällaista järkipuhetta myös jonkun edistyneenä itseään pitävän ihmisen suusta.

Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että maailmassa on ilmiöitä, joita ei voida poliittisen päätöksen ja suunnittelun avulla ohjata ja kontrolloida.

Ikään kuin kaiken pitäisi vain tuhoutua siihen, että ihminen on päättänyt nussia maapallon hengiltä. Ja sen puolustaminen on hyvyyden puolustamista.