torstai 8. maaliskuuta 2018

Linkola, ihmiskunta, auttaminen



Pentti Linkola Saska Saarikosken haastattelussa.

Jotenkin tämä asetelma vuodelta 1991 näyttää aivan vuodelta 2018. Tähän tarvitsisi vaihtaa vain Jussi Halla-aho Linkolan tilalle. Saska Saarikoski ei ole muuttunut paitsi hiukan ulkonäöltään.

Tosin Halla-ahokin vaikuttaisi pehmeältä ehdottomaan Linkolaan verrattuna, vaikka sanoma väestönliikehdintäasioissa olisi miltei tismalleen sama. (Itse asiassa Linkola on paljon ehdottomampi niin kuin koko ihmiskunnan suhteen - porukkaa pitäisi vain harventaa, niin kuin hän ajattelee. Halla-aho on lähempänä Paloheimoa.)

Jos ajattelemme kylmiä tosiseikkoja ja empiirisiä havaintoja maailmasta, Linkola puhuu asiaa. Silti minun on vaikea omaksua hänen asennettaan: TV tai netti kiinni, ei apua niille, jotka ovat sotkeneet asiansa.

Nykymaailmassa suhde kehittyviin maihin ei voi olla näin mustavalkoinen, sillä se kostautuu ennen pitkää meille itsellemme. Emme voi jättää kehittyviä maita omilleen, se ei vain toimi niin.

Päinvastoin kehitysapua pitäisi antaa huomattavasti massiivisemmin, mutta se tulisi suunnata ja kohdentaa paremmin.

Tärkein tehtävämme olisi pitää afrikkalaiset Afrikassa, nimittäin ennallistetussa maanosassa, vähitellen uudelleen vihertyvässä ja metsittyvässä Afrikassa, jonka yhteiskunnat voisivat kehittyä rauhassa. Siellähän on valtavia luonnonvaroja, kuten Shell ja kiinalaiset tietävät.

Läntiset ja kiinalaiset toimijat pitäisi saada toimimaan eettisesti sikäli kuin he pysyvät Afrikassa. Muuten he voivat suksia vittuun. Asevarustelu tulisi vaihtaa muunlaiseen varusteluun.

Valtiolliset infrastruktuurit pitäisi saada pystyyn ja toimiviksi. Etnisiä ja uskonnollisia konflikteja tulisi kyetä lieventämään.

Aivan ensin afrikkalaisille pitäisi opettaa ehkäisyä. Naisten asemaa tulisi parantaa. Laajoja kansanjoukkoja täytyisi kouluttaa. Niin, tuo syntyvyys pitäisi saada suurissa Afrikan valtioissa liki pysähtymään.

Haasteet ovat massiivisia, miltei tyrmääviä, mutta toisaalta kukaan ei hyödy satojen miljoonien tai jopa miljardin ihmisen liikkeelle lähdöstä.

Afrikan asian tulisi olla jokaisen eurooppalaisen ja vauraan läntisen valtion ja islamilaisen öljyvaltion asia: muslimiveljiä ja -sisariahan siellä riittää.

Valintana on: pikainen kehittyminen tai kaaos. Afrikkalaiset itse eivät tätä muutosta saa aikaan. Ilmastonmuutos kiihdyttää heidän lisääntymisensä aiheuttamaa hävitystä.

Kiina ja muut rikkaat Aasian maat voisivat auttaa Aasiaa samaan tapaan.

Jos massiivinen muuttoliike kohti Eurooppaa kiihtyy, emme voi auttaa ketään, emme edes itseämme. Tai sitten edessä on yksisuuntainen joukkotuho. Tämäkään vaihtoehto ei ihmetyttäisi minua, kun katson ihmiskunnan lähihistoriaa.

PS. Tässä Linkolan ihmisrakkautta jotenkin lohdullisemmassa, mutta ei yhtään vähemmän vaativassa muodossa. Sitä ihan lopetusta saisi jokainen poliittinen ihminen niin vasemmalla kuin keskusta-oikealla kuunnella korvat punaisina.



5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä kyllä pelkään ja kammoan vihreää raivoa yhtä paljon kuin vasemmistolaista tai äärioikeistolaista. Toivon vain että tosiasiat tunnustetaan ja tehdään välttämättömät ja väistämättömät johtopäätökset ja toimimtapäätökset.
Linkola ylisti Pol Potia, joka lienee ollut vihrein + punaisin päättäjä koskaan. En siis toivo että tästä nuoresta polvesta löytyy puritaaneja ja/tai väkivaltaisia luonnon puolustajia. Väestötsunaminkaan ratkaisua en antaisi ihmisvihaajien käsiin. Enkä kulttuurirelativistien jotka puhuvat, että meillä länsimaissa on kaikki niin pielessä ja ihmiskuva on välineellinen toisin kuin aidoissa etnisissä kulttuureissa jne. ja jne. Nuo ovat tämän asian suhteen aivan naurettavia romanttisia kuvitelmia.

Väestön ja luonnon ongelman voi ratkaista vain maltillinen ihmisjärki joka uskaltaa havaita mitä tapahtuu ja vetää rajan sinne minne se kuuluu ja toteaa esimerkiksi, että minkään subjektiivisten oikeuksien -periaatteiden vuoksi ei enää tueta lisää väestönkasvua. Linkolahan oli ja on täysin kaikkea kehitysapua vastaan. Itse en ole, mutta tuen on viimeistään nyt muututtava ehdolliseksi väestökasvun suhteen. Muu ei ole humanismia.

Paloheimoa arvostan ehkä eniten. Silti en usko hänen tuho ja siitä uusi alku-asetelmaankaan, tai siis siihen miten Vesa sitä hahmotit. Jos vaikkapa miljardi ihmistä kuolisi nyt, mitä tapahtuisi? Näillä kasvuluvuilla miljardi olisi korvattu 10-15 vuodessa ja jatkettaisiin matkaa kohti 10 miljardia...ja kauas pidemmälle.
Siis edes tuo 20 kertaa (!!) toista maailmansotaa suurempi katastrofikaan ei toimisi pysäytyksenä.
Siksi en toivo kenenkään kuolemaa enkä edes kuolevaisuuden kasvua ajamalla terveydenhoitoa alas. Luonnoton elämän pitkittäminen on erikseen.

Ei ole olemassa kuin yksi ratkaisu, koska ihmiskunnan tuho se ei ole.
Vain se että syntyvyys painuu alle kahden, eli siis siellä missä se ei ole, ja huitelee mahdottomissa ja täsin räjähtävissä luvuissa. Mtaematiikka ei anna mitään muuta ratkaisua ja matematiikkahan tässä jyllää eivätkä arvot, tahtomme tai ideologiamme.

-Ihan sivuseikka asian kannalta on se, mitä Vesa minäkin pohdin, että miltä tämän asian käsittely näyttää poliittisin signaalein ja mutu-tuntumin. Tuo Linkola versus Halla-aho avaa sitä juuri. Valitettavasti se avaa myös sen, miksi asiasta keskustellaan edelleen ikivanhoin poliittisin tunnuksin. Niin kauan kun omat symbolimme ja signalointimme siitä mitä me olemme ja mitä me emme (muka) ole, ovat meille statusta tai pelkkää metaa, karkaa tämä aihe entistä kauemmas. On aikamoinen skandaali että vain kourallinen ihmisiä on käsitellyt tätä aihetta viimeisen kymmenen vuoden ajan siten, että ulostulojen pohjalla on ollut faktatietoa tästä kehityksestä. Kaikki ne muutamat muut - paitsi Linkola on tyrmätty. Kaksoissidos Linkolaan on aika koominenkin. Häntä rakastavat eniten ihmiset jotka eivät hyväksy hänen ratkaisujaan.
(Minä en rakasta, minun mielestäni syntyvyyden alentaminen on se tie). Toki kulutuksen alentaminen hyväksytään, sehän on melkein jo kotoilua ja down..mitä se nyt oli...shiftingiä. Sillä ei toki väestöasiaa ratkaista, ei sinnepäinkään.

Olinpa nyt pisteliäs, mutta menköön.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

me saamme virkata täällä vaikka pajunkuorista alusvaatteita ja syödä männynkuorta ja iloita siitä leipäkakkosesta, jonka kyhäämme omin käsin tilhille aikomastamme olkilyhteestä, mutta jos syntyvyys Afrikassa, Intiassa, Pakistanissa jne. ei laske, niin ei auta mikään, ei vain auta, ei vaikka kuuntelisi maailmanparannusmusiikkia ja katsoisi voimaannuttavia elokuvia ja meditoisi tai muuttaisi Chileen viljelemään luomuavokadoja. ei auta vaikka dekonstruoimme Suomen valtion suhteellisen nuorena ja nationalistisena mätäpaiseena, joka on itse asiassa hybridi kaikesta muusta kuin nk. alkuperäisestä suomalaisuudesta tai vaikka todistaisimme sen paikaksi joka on itse asiassa vain alue, jossa käy jatkuva muuttoliike...

kaikkea tätä tehdään, mutta se tuo vain ihmiselle itselleen hyvän mielen, ei siitä muuta hyötyä ole. ja samalla: näin voi toimia ja hakea itselleen hyvää omaatuntoa.

tuo mitä sanoit Linkolasta, Halla-ahosta ja muusta pitää täsmälleen paikkansa. tällaista tämä on. melkoista komediaa lopun edellä.

Anonyymi kirjoitti...

Mistähän muuten tulee sellainen "aura" että ihmiset, jotka näitä asioita julkisesti miettivät ovat jotenkin ihmisyyttä vastaan, kuin salaa pahoja, ihmisyyden kauneutta vastaan tms. Vakava ja hidas asioista puhuminen, sellainen profeetallinen on monelle kyllä okei, noita mainittuja kuunnellaan kyllä ja se puhe täyttää vakavuuden kiintiön vähäksi aikaa, mutta samalla se johtaa kuitenkin kummeksuttaviin reaktioihin: minä en sittenkään ala halua jakaa heidän epätoivoaan ja synkeyttään. Toivotaan toivotaan jonkinlaista ratkaisua joka tulee itsestään ja nykyistä kuvaa maailmasta yhtään edes tönäisemättä.

Epätoivoa ja synkeyttä onkin mielestäni enemmin siellä missä kielletään tämän asian tärkeys, tai siis oikeastaan kaikista tärkeimmyys.
Itse koen paljon vapautta ja myönteisyyttä näissä asioissa, koska koen vahvasti että yksi sumuverho (kyllä niitä vielä jäikin) on vetäisty silmiltä pois ja voi katsoa kirkkaammin eteenpäin. Taas ideologiaa on vähemmän. Aika ja paikka on ikäänkuin paremmin havaittavissa.
Maapallo ei voi olla millään tavalla humaani paikka todennäkösimmillä väestökasvuilla, jotka varsin luotettavasti ovat laskettavissa eikä väestöpakoineen. Tässä tilanteessa ainoaa toimivaa humaaniutta (!) on puhua sellaisenaan ja oikeilla nimillä ja paikoilla väestökasvun mahdottomuudesta, sen kumulaation loppuseurauksista ja ratkaisujen välttämättömyydestä.

Väestökasvusta keskustelu pitää saada pois kouralliselta partaisia tai vanhempia miehiä, jotka siis täyttävät meidän vakavan isän kiinitiömme, mutta joiden juttujen jälkeen jatkamme älytöntä karnevalismiamme maailman tulkitsemisen suhteen.
Asia on tavallisten ihmisten, kaikkien asia. Se on myös jokaisen valtion ykkösasia ja sillä paikalla sen pitäisi myös olla. Median tulisi ottaa tämä myös vastuulleen eikä olla hiljaa ilmiön suhteen, joka on suurin muutosvoima mikä on nhyt nähtävissä. Yksityisen ihmisen tasolla koen, että humanismi 2000-luuvlla on juuri tässä asiassa.
Linkola katselee asiaa bilogismin näkökulmasta, mutta asiaa voi katsoa myös ihmisten näkökulmasta, heidän hyväkseen. Jos mun kaltainen tavallinen ja keskinkertainen tyyppi tajuaa kaiken tämän niin kyllä pitäisi tajuta muidenkin, ja kyllä pitäis kiinnostaa. Mutta väkisin ei voi asiaa edistää.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

kai se aura tulee siitä, että kun puhutaan väestöräjähdyksestä niin kuulija olettaa, että siihen sisältyy jokin ehdotus väestönkasvun hillitsemisestä tai väestön vähentämisestä - riippuu puhutaanko lyhyellä vai pitkällä aikavälillä tarvittavista toimista.

Juuri tuo, että toivotaan jotain itsestään tai kehityksen myötä tapahtuvaksi on se huono juttu, koska silloin ei tehdä aktiviisesti mitään. En tiedä onko noissa toiveikkaiden leireissä epätoivoa ja synkeyttä. On vain sitä tavallista, että ei tahdota ajatella ikäviä asioita, koska ne ovat ikäviä eivätkä positiivisia ja kohottavia. Näinhän jotkut ihmiset toimivat vaikka talonsa suhteen. Tiedetään, että katto vuotaa tai alakerrassa haiskahtaa home, mutta eihän niille kannata tehdä vielä mitään, kun ei varsinaista haittaa ole, mitä nyt eristeet katossa kastuvat ja ruoteet mätänevät tai kosteutta kertyy rakenteisiin. Voihan sitä sitten kun on ihan pakko... No tässä esimerkissä tulee kyllä mukaan se hirvityskin ja epätoivo: eihän meillä ole varaa korjata tätä, pitäisi ottaa pankista lainaa jne. eikä siihen ole varaa.

Jos näistä asioista ei puhuta, niin ei voi mitään. Olen selaillut nettiä ja törmännyt puheeseen Suomessa, valitettavasti vain sellaisissa paikoissa, jotka julkisesti tuomitaan kulttuuriväen joukoissa. Ihan normaalien ihmisten, kuten Paloheimon, nimeä seuraamalla olen päätynyt paikkoihin, joissa normaalin suvaitsevaisen ihmisen ei oleteta käyvän ollenkaan. En puolustele kaikkea sitä paskaa, mitä näistä ympäristöistä saattaa löytyä, mutta kyllä siellä saa puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä minua kummastuttaa, että tietyissä poliittisissa suunnissa ei saa puhua asioista ja ilmiöistä niiden totuuden mukaan vaan aina pitää vääntää juttu kiemuralle ja alkaa syyllistää ihmisiä rehellisyydestä. En yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi Linkola ja Paloheimo lähtivät, jäivät yksin ja ilman kotia ajatuksineen. Ei ollut ihan keskivertokamaa ja hauskaa ja kohottavaa.

Totta kai ymmärrän tässä myös ajatuksen hybriksestä: "Mitä nämä asiat meille kuuluvat, ne ovat liian isoja ja mahdottomia", "Helppohan sitä on paperille tai nettiin kaikenlaista rustata, mutta käytännössä..." Niinpä niin. Tärkeiden aiheiden käsittelyn tuleekin olla vaikeaa, mutta se että kaikki torpataan sanomalla, että "Nämä ovat ihan vanhoja juttuja", "Ei kiinnosta", "Ei tuo vie mihinkään" jne. - tämä on minusta hälyyttävää ja outoa, varsinkin kun torppaus tulee asiat hyvin tiedostavien ihmisten suusta.

No niin, siinä sitten miettimään, olenko suuruudenhullu, kun edes mietin globaaleja kysymyksiä... On aivan varma, että mediassa tällaiset jymyjutut eivät lyö läpi, kun taas mitä erilaisemmat muut jymyjutut eli joutavanpäiväisyydet niin ihmisten yksityiselämässä kuin politiikassa taatusti lyövät läpi. Kunhan on sellaista paheksuttavaa ja tirkisteltävää kamaa, niin taatusti kiinnostaa mediaa ja myy.

Linkola maalaa itsensä nurkkaan varsinkin haastatteluissaan, vaikka olenkin samaa mieltä hänen kanssaan ja voisin istua samassa nurkassa. Kyllä asioille olisi tehtävissä paljonkin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Pitäisi tehdä täällä missä asiat tunnetaan mutta niitä ei tahdota kohdata ja pistäisi tehdä siellä missä niistä ei ole hajuakaan ja silti tuhoa syntyy kuin luonto sitä jakaisi. Ei pitäisi ajatella ollenkaan ensisijaisesti yksilöiden oikeuksien näkökulmasta vaan nähdä oikeus olemassaoloon paljon laajemmasta perspektiivistä. Se ei ole antihumanismia, että toivoisi ihmiskunnan säästyvän.

Poliitikot ovat aivan liikaa omien oikeuksiensa eli oman uransa ajamisessa kiinni, ja tiettyjä tahoja sitoo varmasti ryhmän ajattelu. En näe mitään valoisaa käytöntöä, jolla pääsisimme eroon ongelmasta. En vain näe. Valitettavasti. Mennään kohti tulevaa hieroen jotain todella pientä asiaa ja valmistautumatta kohtaamaan suurta - katastrofit tulevat aina muka yllätyksinä. Niin se on. Sittenpähän katsotaan ja nähdään ja koetaan.

Ei tarvitse kuin katsoa seuraava video, jossa läsnä sinänsä rauhallisesti järkeviä jutteleva Matti Apunen ja jyrkkä ja ehdoton Pentti Linkola, jonka ideat ovat välillä aika utopistisia länsimaiselle ihmiselle, ja heti tietää, kuka viettelee kuulijat paremmin puolelleen. No Apunen, jolla on evankeliumi, jossa ihmisen ei tarvitse itse tehdä juuri mitään muuta kuin pikkuisen hillitä pahimpia himojaan. Se kelpaa melkein kaikille, ja niillekin joille ei sellaisenaan kelpaa niin kelpaa kuitenkin paremmin kuin Linkolan tylytys. Tekniikka pelastaa: https://www.youtube.com/watch?v=naYhJcZ0WFw

Ei minkäänlaista selviytymismahdollisuutta syväekologisella läpimenemisellä... Ei vain ole.

Helppo sanoa: Linkola nyt on tuollainen jäärä... Vaikka enkeli taivaasta ilmoittaisi, että nyt käy tällä menolla huonosti, niin eipä sitä uskottaisi, koska se ei ole kivaa. On mukavampaa kuunnella vähän toisentyyppistä juttua ja silleen, kun siitä ei tule edes paha mieli ja silleen.