torstai 8. maaliskuuta 2018

Massamuutot, kulttuurinen monimuotoisuus ja luonto



Tässä Eero Paloheimon kaksi hyvää puheenvuoroa otsikon asioista:


1. Massamuuton kolme ongelmaa

2. Kansainvaellukset ja luonto


No niin, aika samansisältöisethän puheet ovat. Olen liki kaikesta samaa mieltä, joskaan noissa puheissa ei käsitellä ongelmien "ulkoisia" syitä eli entistä ja nykyistä kolonialismia ja ilmastonmuutosta kovin laajasti, vaikka sisäiset syyt tulevat esiin. Näitä ovat väestöräjähdys, luonnon tuhoutuminen, piittaamattomuus omasta alueesta - ja toki näihin voisi lisätä myös pirstoutuneet yhteiskuntarakenteet ja etniset ristiriidat. Tarvittavat toimenpiteet ja johtopäätökset eivät kylläkään paljon muutu, vaikka syiden juuristo jää pintapuolisesti kuvatuksi.

Ainoastaan tuon ensimmäisen esityksen jälkipuheen ajatuksen "arvot ja moraalit kulttuurien yhteen mössääntymisenä" nyansoisin toisin. Hyvällä tavalla "mössääntynyt" ja moniarvoinen kulttuuri voi olla rikastakin, kunhan se ei mene liian pitkälle eli kun yhteiskunnan perusrakenne ei hajoa liikaa ja pystytään päätöksentekoon suhteellisen yhtenäiseltä arvopohjalta, niin kuin nyt vielä pystytään. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että ei edes harkita jonkun sharia-lain tuomista oman lainsäädäntömme rinnalle. Kaikki tällainen pitää torpata toimekkaasti.

Asia on kuitenkin toisarvoinen tärkeimmän ohessa eli verrattuna kantokykyiseen planeettaan, joka on järkevästi ja vastuullisesti asutettu.

Toisessa linkatussa esityksessä Paloheimo puhuu muuten samalla perustelunsa sille, miksi jätti Vihreät. Hän katsoo, että Vihreät vesittävät ekologiset ideansa kannattamalla rajoittamatonta maahanmuuttoa / väestösiirtymiä - molemmat liittyvät olennaisesti laajempaa ihmiskuntapolitiikkaan.

Minusta meidän pitäisi olla erottelukykyisempiä puhuessamme globalisaatiosta, yhteisestä maailmasta ja monikulttuurisuudesta arvona. Väestönsiirtymissä ei ole kyse mistään yksinkertaisesta etnisyyksien ja kulttuurivaikutteiden siirtämisestä ja sekoittumisesta, työvoiman liikkuvuudesta tai turvapaikanhakijoista siinä merkityksessä kuin niitä nyt olemme todistaneet, vaan paljon massiivimmisista liikkeistä ja ihmisyhteisöjen rapauttamisen logiikasta. Toki nykyiset liikehdinnät ovat alkuoireita näistä.

Tässä vielä kolmas juttu, jossa Paloheimo väittelee Esko Valtaojan kanssa - Paloheimo puolustaa planeetan kokonaisuutta, myös niitä gorilloja, ja Valtaoja hakee lisää resursseja avaruudesta:) Valtaoja toteaa jotain niin outoa kuin "vain ihmiskunta voi ratkaista planeetan ongelmat" - tavallaan totta, mutta vähintään yhtä totta, että ihminenhän tässä juuri on se ongelma eikä varsinainen ratkaisu, jos näillä mennään ja ratkaisu vaatii satoja vuosia. Ihminen on saattanut asuinpaikkansa siihen jamaan, että aikaa tarvittaville korjaustöille ei tahdo olla. Asumme planeetalla, joka on sairastunut pahimman luokan melanoomaan.



25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oikein hyvä. (Jotain tuosta näkyy siitäki, että miksi minä jätin vasemmiston. Tosin se ei ollut kyllä niille mikään tappio tai mikään.) jope

Vesa Haapala kirjoitti...

joo,

katselin tässä Paloheimon ja Linkolan juttuja youtubesta. On aivan jäätävää kyytiä vihreille ja vasemmistolle, niin hyviä ihmisiä kuin siellä onkin. Tosin kyllä esimerkiksi Paloheimon jutuissa on paljon myös sitä, mitä löytyy vasemmiston ja vihreiden parhaista paloista.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tähdennän vielä, että nämä herrat Paloheimo ja Linkola eivät ole mitään oikeistolaisia - se on hieno juttu! He kiertävät nykyisen räksytystasoisen polarisoivan logiikan erittäin onnistuneesti.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvät oli linkit Vesalla. Jatka!

Olen joskus livenä kuunnellut Valtaojaa ja siinä hän on oikeassa, että avaruuden resurssit ovat olemassa ja taas Paloheimo on siinä oikeassa, että aikaa ahmiva ihmistsunami vaatii välittömiä ratkaisuja eikä anna aikaa ajalle. Se ei odota ja se ratkaisee itse itsensä.

Todellisuuden perusilmenemismuoto on kirjo. Tähän voidaan liittää ajatus ihmisen seksuaalisesta ja sukupuolisesta kirjosta.

Todellisuuden sinfonia on muuttumassa samanlaiseksi junttaamiseksi kaikkialla.

Kyllähän Paloheimo on realisti ja hän tekee nykyhetkestä jatkuvuuden laskelmia.

Valtaojan miellyttävyyskerroin taas on omaa luokkaansa ja hän hakkaa Paloheimon mennen tullen.

Sarjakuvafriikki Valtaoja on se sarjakuvahahmo, jonka karisman suuri yleisö ostaa.

Ennen kaaosta on Valtaojan tieteellisen stand up -komiikan aika.

En koe tarpeelliseksi mitata kumpaakaan kundia ulottuvuudella oikeisto - vasemmisto. Se ei ole se juttu.

Mitä tahtoon tulee niin tahtoisin Valtaojan olevan oikeassa. Mutta taas tiedän, että Paloheimo on oikeassa.

Kuten Linkola.

Kaikki nämä kolme eivät nouse politiikasta.

Ylidosentin palkalla varustettu vasemmistolainen sähköasentaja nousee politiikasta eikä hänellä omakotitalon rakentamiseltaan eikä Thaimaan matkoiltaan ole aikaa miettiä kysymyksiämme. - Sama koskee kokoomuslaista tehtaan diplomi-insinööriä jättiveneineen ja ekonomihifistiakkoineen.

Aika hyviä ihmisiksi: Paloheimo, Valtaoja, Linkola. - He haistelevat ihmishikeä tavallaan. Arvostan. Kaikki voivat pukeutua mustaan muovisäkkiin ja heittää sen mereen kun kainalokohdat ovat kuluneet liiaksi.

Keitä tulee puhujien ja kirjureiden jälkeen?

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Valtaoja on varmasti hieno tähtitieteilijä mutta en jaksa uskoa hänen optimismiinsa.

Luulen, että tulevaisuudessa käy ensin suunnilleen (tai sen tapaisesti) niin kuin Paloheimo sanoo ja sitten - kun katastrofi on kohdattu, on Valtaojan valoisuuden aika, jos sille on aikaa, tahtoisin uskoa, että on, mutta ihmiset kyllä kiroavat meidät 1990-luvun ja 2000-luvun alun ihmiset, sillä planeetta on olennaisesti vaurioitunut.

Anonyymi kirjoitti...

Nämä ovat vanhoja miehiä: Valtaoja, Paloheimo, Linkola.

Nousee nuori vimma.

Se vimma ja raivo on tulossa. Sillä ei ole harmaata hiuksissaan.

Se tapahtuu täällä. Mutta jossain galaktisessa kaukaisuudessa on toisin. - On lepo lempeä ja rauha rauhaisa. - Maailmassa ne tappelevat, raatelevat toistensa kurkussa, siellä juuri on ihmistsunami. Sukupolvien välinen sota. Nuorempien pettymyssota vanhempia vastaan.

Ah, kun ei sitä tääl
tän oh mailman pääl

Nuorviisas siinä on tuo nokkela kurkku
isäs sun se, se pettävin mulkku, kulukku!

Sä siitit kersasi, hänet
mut ei sit kestä planet

Kärsi, perkele ja itseäsi pilkkaa
nuoruus katsoo itsensä nilkkaa

Haista vittu kuule pullava dosentti
puhuttelen sua katumuksesi prosentti.

Maista vittu mä, olen vain tympee mä!
Saastainen sä, vielä saastaisempi mä.

Ja meri helpottaa! Tuoksu. Väärinymmärrysteni anteeksiantaminen.

On hyvä lukea kirjoittajia pienimmästä
suurimpaan.

Kuin luetteloa selviytyjistä.

Kuka tekee kohta mitä?

Jari Ranta.



Anonyymi kirjoitti...

Minä kyllä pelkään ja kammoan vihreää raivoa yhtä paljon kuin vasemmistolaista tai äärioikeistolaista. Toivon vain että tosiasiat tunnustetaan ja tehdään välttämättömät ja väistämättömät johtopäätökset ja toimimtapäätökset.
Linkola ylisti Pol Potia, joka lienee ollut vihrein + punaisin päättäjä koskaan. En siis toivo että tästä nuoresta polvesta löytyy puritaaneja ja/tai väkivaltaisia luonnon puolustajia. Väestötsunaminkaan ratkaisua en antaisi ihmisvihaajien käsiin. Enkä kulttuurirelativistien jotka puhuvat, että meillä länsimaissa on kaikki niin pielessä ja ihmiskuva on välineellinen toisin kuin aidoissa etnisissä kulttuureissa jne. ja jne. Nuo ovat tämän asian suhteen aivan naurettavia romanttisia kuvitelmia.

Väestön ja luonnon ongelman voi ratkaista vain maltillinen ihmisjärki joka uskaltaa havaita mitä tapahtuu ja vetää rajan sinne minne se kuuluu ja toteaa esimerkiksi, että minkään subjektiivisten oikeuksien -periaatteiden vuoksi ei enää tueta lisää väestönkasvua. Linkolahan oli ja on täysin kaikkea kehitysapua vastaan. Itse en ole, mutta tuen on viimeistään nyt muututtava ehdolliseksi väestökasvun suhteen. Muu ei ole humanismia.

Paloheimoa arvostan ehkä eniten. Silti en usko hänen tuho ja siitä uusi alku-asetelmaankaan, tai siis siihen miten Vesa sitä hahmotit. Jos vaikkapa miljardi ihmistä kuolisi nyt, mitä tapahtuisi? Näillä kasvuluvuilla miljardi olisi korvattu 10-15 vuodessa ja jatkettaisiin matkaa kohti 10 miljardia...ja kauas pidemmälle.
Siis edes tuo 20 kertaa (!!) toista maailmansotaa suurempi katastrofikaan ei toimisi pysäytyksenä.
Siksi en toivo kenenkään kuolemaa enkä edes kuolevaisuuden kasvua ajamalla terveydenhoitoa alas. Luonnoton elämän pitkittäminen on erikseen.

Ei ole olemassa kuin yksi ratkaisu, koska ihmiskunnan tuho se ei ole.
Vain se että syntyvyys painuu alle kahden, eli siis siellä missä se ei ole, ja huitelee mahdottomissa ja täsin räjähtävissä luvuissa. Mtaematiikka ei anna mitään muuta ratkaisua ja matematiikkahan tässä jyllää eivätkä arvot, tahtomme tai ideologiamme.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Paloheimolla on normaalin tervejärkisen ihmisen ajatukset ja järkevät ehdotukset uudesta kaupunkirakentamisesta ja Saharan metsittämisestä mukana. Samoin tästä kaikkein olennaisimmasta eli väestönkasvun ja globalisaatiohässäkän lopettamisesta. Arvostan kovasti hänen ajatteluaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulin noissa Vesan linkeissä Paloheimon määrittelevän että planeettamme kantokyky on yksi miljardia ihmistä. Meitä on seitsemän ja puoli miljardia ihmistä ja laskukone raksuttaa koko ajan lisää. - Eivät Paloheimo ja Linkola ole väkivaltaista ratkaisua vastaan. Paloheimo vain olemukseltaan on tyyni.

Valtaoja on omassa sarjakuvatodellisuudessaan väkivaltaista ratkaisua vastaan.

Tulossa ovat Huonon Lyriikan Päivät. - Runouden ääni on muuttumassa.

Oletteko muuten ajatelleet tosiaan ihmisen äänen käyttöä? Hyvinvoinnissa ihmisen ääni on aivan toisenlainen kuin kauhussa. Huomaatteko miten ahdistumaton ja peloton ihminen muodostaa äänen? - Sitäkin voi tarkkailla. - Puhetta hyvinvoinnissa. Tarkoitan että tarkkailkaa miten hyvinvoiva ihminen muodostaa äänen. Miten salpautumaton ja kauhuun tukahtumaton keho muodostaa äänen. Siinä äänenmuodostuksessa on eurooppalainen ääni.

Niin, mitä tulee runouteen niin sen ääni tänään on vieraantunut. Vieraantumisessaan siitä on tullut koristeellinen, omaa erinomaisuuttaan tuijottava.

On selvää, että kohta alkaa sukupolvien välinen sota.

Ylen sivuilta eilen luin lasten ympäristökanteesta Yhdysvalloissa.

Linkola, Paloheimo ja Valtaoja ovat lähtökohdittain todellisuuden kirjureita ja sihteereitä.

Runoilijoita he eivät ole, koska runoudesta on niin lyhyt matka tekoihin.

Runous on aikomusten ilmiantamista.

Vesa, vedota teoksillaan normaaliin tervejärkisyyteen on kehno lähtökohta.

Tiedän että osaat suorittaa runoutta. Toivon, että et koskaan suorittaisi runoutta.

Toivon ja rukoilen, että olisit runoilija.

Olla Göran Sonnevin kaiku, olla ranskalaisen runouden kaiku... sitä en sinulle toivo enkä sellaista jaksaisi lukea.

Tiedän, että vaatimukseni ovat äärimmäisen kovat. Kustannusyhtiöillä ei ole laisinkaan niin kovia vaatimuksia kuin minulla.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

ääntä on hyvä tarkkailla, siinä on todella monta kerrosta muualtakin kuin ihmisestä itsestään.

Kun kuulee oikein hyvää ja asiansa miettinyttä runoilijaa, joka osaa vielä ääneksi saattaa runonsa, niin se on taidetta se, eikä mitään vieraantumista. Itse olen enemmän kirjoittaja. Ei se vieraantuminen ole edes aiheesta kiinni. Maailmaan mahtuu yhä monia tärkeitä aiheita, jotkut ovat sitten kunkin meidän mielestämme tärkeämpiä kuin toiset.

Hyvän runon kuuleminen voi olla yhtä tärkeää kuin perhonen aukomassa siipiään maantiellä. Se ei tiedosta välttämättä, miten nopeasti rekka tulee ja lennättää sen tiehensä. Eivät kaikki ihmisetkään tiedosta kaikkea, ja se sallittakoon.

Ei runoudella vedota normaaliin tervejärkisyyteen, vaikka ei sekään ole kaukana runoudesta, onhan myös runous havaintojen tekemistä, ajattelua ja kielellistämistä kaiken muun ohessa. Paloheimosta sanoin, että hänen puheensa vetoaa normaaliin tervejärkiseen ihmiseen.

Runouden suorittaminen on osa kirjoitusprosessia. Sitten on muita tasoja. Pitää vain päästä eroon suorittamisesta, siinä tarvitaan sitä ethosta ja pathosta ja muuta sellaista - myös sanottavaa. Omassa äänessä voi kaikua vaikka mitä - sehän on meille lajityypillistä, olemmehan matkijoita. Varastaa voi ja kannattaa, mutta vain parhailta.

Minusta lähtee sitä piiperrystä mitä lähtee. Parhaani teen, että ääni kantaisi kovimpienkin vaatimusten esittäjien ja ateljeekriitikoiden korviin. Ei tietenkään tarvitse lähtökohtaisestikaan yrittää miellyttää ihmistä, riittää että luottaa siihen ääneen minkä saa aikaan ja minkä tuntee suuhunsa sopivan.

Sitä sopivan äänen etsimistähän kirjoittaminen on. Pelkkä aihe ei riitä.




Kuulin tässä syksyllä

Anonyymi kirjoitti...

Ei sinusta mitään piiperrystä lähde. - Sinä olet suomalaisen nykylyriikan huippu ja toivo kuten täällä Pohjanmaallakin tiedetään. Olet suuri lahjakkuus ja sinun ei ole lupa piipertää.

Sinun täytyy kirjoittaa se mitä minä en osaa kirjoittaa.

Varmaankin itse odotan sinulta kolkkoa tuimuutta, askeettista jylhyyttä kuten olen aikaisemminkin maininnut.

Mutta en tahdo blogissasi enkä missään olla runoilijan työpaikkakiusaaja.

Emmehän koskaan tapaa. - Kommenttini julkaiseminen on sinun harkinnassasi ja saat toki kirjoittamani poistaa. Siitä vain!

Runoilija... on siinäkin käsite... kuin joku olisi ottanut tehtäväkseen nylkeä itsensä.


Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

eivät kommenttisi ole olleet lainkaan kiusallisia. Niin, runoilija, sillä täytyy kyllä olla jokin yhteys nylkemiseen tai muuhun nahkojen itseltään repimiseen. Made on helppo nylkeä, runoilija vaikea. Itsenyljentä se vasta aiheuttaakin tuskaa - taju lähtee jo alussa. Mutta: ei muuta kuin kirjoittamista sinnekin!

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että etsin olemuksellisesti päivitettyä ihmistä. - Onhan niin, että Suomessa sata vuotta sitten oli paljon paniikkia. Nyt ei ole paniikkia.

Olen käsittänyt, että Linkola viittaa oman mielenterveytensä natisemiseen todellisuudesta tekemiensä havaintojen takia.

Ihmistsunamin havahtuneen oivaltamisen pitäisi johtaa todellisuuspaniikkiin.

Edelleen mitä runouteen tulee niin en etsi muotoa vaan sisältöä.

Ja tietenkin etsin ääntä.

Kuten aikaisemmin sanoen niin ääni ihan elimistöllisenä tapahtumana on kiinnostava.

Hyvinvointi ja havahtumattomassa onnellisuuskuplassa eläminen tuottaa omanlaisensa äänenmuodostuksen.

Voisi olla jopa niinkin, että esimerkiksi Uuno Kailaan runojen luettaminen nykyihmisen äänellä aiheuttaisi hirmuisen selkäkeikkanaurun. Hyvinvointi-ihmisen helmeilevä hapetus menisi niin karkeasti ohi runoilijan sisällön ja soinnin.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

jos on esimerkiksi perheenisä tai kun on, ei voi mennä paniikkiin. Pitää herätä joka aamu ja hoitaa hommat, ei voi pettää toisia, kun on heidät maailmaan tuonut. Ehkä voi sitten mennä paniikkiin myöhemmin. Tiedän, että paniikkiin voisi mennä.

Toisaalta omat aivot toimivat niin yksinkertaisesti, että ne kysyvät "Mikä voisi olla sen pahempi kuin kuolema?" ja vastaavat "Ei mikään, voit pahimmillaan vain kuolla, eikä siinä ole mitään sen kummempaa. Aivan turhaan menet paniikkiin."

Entä sitten jos ihmiskunta kuolee? Senkin kukin yksityinen olento kokee tavallaan. Se siitä. Jos ihmiskunta on valinnut kuoleman tien, niin mitä sitten? Jos itse yrität parhaasi, ei se siitä muuksi muutu.

Muuten. On hieman hassua, että liki paras runouden tulkki Suomessa on koomikko ja monilahjakkuus Loiri. Tämän sanominen on hieman banaalia - luultavasti - mutta Vesku pääsee miltei aina esittämiensä kappaleiden sisään. Hän ei vain laulele niitä.

Esimerkiksi tämä jonkun muun esittämänä vähintäänkin melodramaattinen kappale "Vanha mustalainen" toimii todella maagisesti. Siinähän on piirretty paitsi yhden (etnisen) ihmisen myös koko taiteilijakunnan kohtalo. Näin käy jokaiselle runoilijalle, taiteilijalle, ihmiselle ennen pitkää. Olen kuunnellut tätä useampana päivänä, ja monesti se soi päässä heti aamulla, kun herään. Kas tässä.

https://www.youtube.com/watch?v=NPVyF-aTP00




Anonyymi kirjoitti...

Hieno tuo Loiri. - Hän on aina hieno ja tuskin aasialaiset tai afrikkalaiset ovat toista mieltä. Kun on kuunnellut Loiria niin on puhdistunut ja valmis siittämään lisää lapsia. Jos ei ole Jumalaa niin on ainakin Loiri.

Vesa, en suinkaan välttämättä tahdo ymmärryttää sinua mielenterveysongelmilla.

Mutta nyt on niin, että syvässä masennuksessa isä ei pysty nousemaan aamulla ylös keittämään puuroa vaikka koko perhe ulvoisi. Hän ei vain pysty. Mutta mihin hän pystyy? Hän pystyy häpeämään sitä, että hän ei saa aikaiseksi.

Mielenterveysongelmiin liittyy suunnaton häpeä.

Ihminen ei pysty toteuttamaan rooliaan, ei häneen asetettuja vaatimuksia.

Ihminen rikkoo roolinsa ja sen mihin hän on sitoutunut.

Häpeäkipu on suunnatonta.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Ymmärrän masennuksen ja olen todistanut masentuneen perheenisän taaperrusta halki vuosien. Hänestä ei ole vastuunottajaksi, hän on irrallaan ja myös häpeää ja jossain vaiheessa alkaa turruttaa häpeäänsä. Silloin pitää olla vahva toinen vanhempi, vaikka ei sekään korjaa kaikkea. Olen onneksi nähnyt, miten masennus häipyy pikku hiljaa. Ihminen ei kuitenkaan ole enää sitten aivan normaalisti toimintakunnossa, ainakaan niissä tapauksissa joita olen nähnyt.

Anonyymi kirjoitti...

Masennus on aina reaktio johonkin.

Voisi sanoa niinkin että masennus on terve reaktio johonkin ylivoimaiseen.

Joku ylivoimainen tekee alistamastaan masentuneen.

Mikä tuo ylivoimainen on? - Juuri sitä pitää tutkia.

Masennus on reaktio pahuuteen. Mikä tuo pahuus on?

Kukaan ihminen ei tahdo olla masentunut eikä itsessään synnytä masennusta.

Kun näemme masentuneen ihmisen niin meidän on kysyttävä mikä pahuus on aiheuttanut hänen olotilansa.

Tämä pahuus ei ole masentunut! Ei suinkaan!

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Lisään: koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, perheväkivalta, mitätöinti, ettei tule kuulluksi. Että ei saa viestiään läpi. Nolaaminen. Häpäiseminen. Sivuuttaminen. Juuri nämä aiheuttavat masennusta.

Masentunut ihminen on merkki siitä, että ympäristön olisi syytä mennä itseensä.

Masentunut häpeää, mutta ympäristön tulisi hävetä vielä enemmän.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Minä olen nähnyt sellaista masennusta, joka kumpusi jo lapsuudesta vaikka oireili aikuisella miehellä. Kun tiesi taustat ei ihmetellyt, että psyyke ei kestänyt perheen painetta - tässä tapauksessa perhe oli itsessään hyvä mutta paine liikaa, ei olisi ehkä pitänyt perustaa perhettä niin aikaisin ja tilanteessa, jossa ei ollut jaksamista. Onneksi oli vaimo, joka raahasi koko porukan selville vesille, mutta ei sekään ihan tervettä ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Inhoan masentuneisiin liittyviä syyllisyyskuvia.

Masentuneelle on aina tehty jotain mikä aiheuttaa masennuksen. Aina.

Se voi olla seksuaalinen hyväksikäyttö tai jotain muuta.

Arvelen, että se hyvin usein on seksuaalinen hyväksikäyttö.

Jo vauvaikäistä käytetään seksuaalisesti hyväksi. Tätä ei saisi sanoa, mutta niin tapahtuu.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

näin on. Tässä tapauksessa, josta puhun, ei ole kyse seksuaalisuudesta. Mutta taustalla on persoonallisuuden häiriötä, epävakautta, narsismia ja suoranaista väkivaltaa ja sen uhkaa. On vain kaikkea liikaa.

Masentunutta ei saa syyllistää, se on totta. Mutta siitä voi sanoa sanansa, jos masentunut alkaa vetää viinaa masennukseensa. Se vain pahentaa asiaa, ja se on todella huono juttu, kun sitten esimerkiksi vaimo joutuu ottaa vastuun kaikesta ja yrittää vielä samalla rakastaa miestä, joka vetää viinaa, koska on masentunut ja kierre vain jatkuu.

Jos mahdollista, asiat pitäisi käsitellä jotenkin... Mitä se jotenkin on, on sitten vaikeampi asia. Yleensä jo se, että taakkaa otetaan masentuneen hartioilta, helpottaa hiukan.

Anonyymi kirjoitti...

Niin viina, suomalaisen miehen pakopaikka.

Asiat ovat vaikeita.

Ajattelen niin, että masennuksen aiheuttaa petos. - Joku jossain on pettänyt ihmisen, joka masentuu. Masentuneen arvot on petetty.

Masentuneen lähellä on hyvin hankala olla. - Masennus ei suinkaan välttämättä ole oman vaimon syytä. - Vaimo kärsii ja se on myönnettävä. Perhe kärsii.

Mikä avuksi?

Antaisin avuksi petoksen käsitteen.

Missä sinua on petetty, masentunut? - Sitä kysyisin.

Joku jolle annoit arvon, suurimman arvon, on sinut pettänyt.

Masennuksesta parantuminen on petostyön käsittelyä.

Mutta on myös masennusta, josta ei koskaan pysty parantumaan.

Petos on liian räikeä. Silloin olisi hyvä jos ei olisi avioliitossa.


Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...


Näen, että niissä tapauksissa, joita itse olen todistanut, lapsen itsetunto ja turvallisuudentunto on murskattu. Esimerkiksi holtiton ja narsistinen vanhempi on antanut niin kaamean lähtökohtdan eli totaalisen turvattomuudentunteen, ettei siitä ponnisteta perheenisäksi. Ihminen voi olla vastuullinen, mutta hän masentuu sen taakan alle, koska hän on itse turvaton ja sitten elämä ei menekään niin turvallisesti kuin pitäisi mennä: esimerkiksi työ lähtee, tulee fyysistä sairastumista jne. - siitä turvaton ihminen ei enää nouse taistelemaan, vaan vaipuu masennukseen. Kun sitä jatkuu vuosia, siitä tulee kauhea taakka ja sitten otetaan lääkkeeksi viinaa oikein sillä tavalla reilusti ja sitten noidankehä on valmis itsemurhan partaalle saakka. Häpeä epäonnistumisesta se siellä tietenkin lurkkii myös ja täyttää varmasti mielen miltei äärilleen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tai oikeammin häpeä omasta olemisesta ja mitättömyydestä... Häpeä ei kohdistu mihinkään yksityiskohtaan tai ominaisuuteen vaan koko omaan olemiseen.

Anonyymi kirjoitti...

Oikein Vesa, sinä kirjailija, runoilija. Siinäpä kirjoittamisen aihetta.

Jari Ranta.