sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Muuttumisiin, muuttumisiin...


Ylen kulttuuritoimittaja Jonni Aromaa kirjoittaa jutussaan ”Vuosisadan ahdistavin gaala” parin päivän takaisesta elokuvapalkintojuhlasta. Aromaa onnistuu vangitsemaan otsikkoonsa Jussi-gaalan tunnelman. Myös minusta gaala oli täynnä jännitteitä, tilaisuus  oli erittäin pakonomainen ja siksi jopa irvokas. Joidenkin ihmisten ilo Louhimiehen paljastumisesta, joidenkin ristiriitaiset tunteet, ja toisaalta useimpien halu todistaa omaa hyvyyttään puskivat läpi kaikesta.

Aromaa arvostaa Aku Louhimiehen rohkeutta tulla gaalaan, josta niin monet olisivat tahtoneet hänen jäävän pois. Lainaan tässä Aromaan ”Vuosisadan ahdistavin Jussi-gaala” -jutun keskikohtaa ja etenkin loppua:

"Hän tuli.
Itseäni kylmäsi, kun näin Louhimiehen profiilin MTV3:n suoran tv-lähetyksen alussa.
[- -]
Ennen juhlia itselläni oli tunne, että olen lähdössä riistametsälle. En harrasta metsästystä, eikä minulla ole siitä minkäänlaista kokemusta, mutta voin kuvitella, miltä ensikertalaisesta tuntuu, kun karhu ilmestyy näkökenttään.
[- -]

Yleisö-Jussin saanut Louhimies nousi gaalassa pitämään kiitospuheen sen väen eteen, jonka riveistä hänet kaadettiin. Se on aikamoinen teko ja vaatii horjumatonta uskoa omaan itseensä.
Louhimies puhui muutoksesta, joka on alkanut. Hän viittasi elokuva-alan lisäksi itseensä.
Toivon, että Louhimiehen paperista pitämä puhe tuli sydämestä, eikä tilaustyönä kriisiviestinnän ammattilaiselta.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat halunneet muuttua. He ovat hakeutuneet esimerkiksi psykoterapiaan ja kertoneet, että tuloksia on alkanut näkyä vuosien päästä.
Louhimiestä tuskin nähdään lähivuosina Jussi-gaalassa palkintoehdokkaana.
On kiinnostavaa nähdä, löytääkö hän tulevalle elokuvalleen tuottajaa, ja jos löytää, miten kotimaisen elokuvan tärkein rahoittaja Suomen elokuvasäätiö suhtautuu asiaan.
Se on vakuuttanut puuttuvansa alan ongelmiin.
Louhimies on kiistatta lahjakas taiteilija, mutta hänen julkisuuteen tulleita työtapojaan ei voi hyväksyä missään olosuhteissa, eikä minkään taiteellisen työn välineenä."

Mitä ajatuksia teksti teissä herättää - toiveikkaita, masentuneita, vapautuneita, mitä?



17 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Masentuneita ja pettyneitä.

Jussi-gaala oli nolo kaikin tavoin. En ole katsonut sitä koskaan ennen. Nyt katsoessa vertasin Oscar-gaalaan, jossa oli mitä lämpimin tunnelma ja kiva, fiksu, juontaja, joka tiesi alasta ja toi juonnoillaan esiin mielenkiintoista tietoa. Jussi-ilta oli mitä jäykin ja oudoin. Krista Kososen elämöinti oli kaikien huippu rumuudessaan.

Minusta koko syyttelykampanja on mennyt hyvin infantiiliksi.

Ei ole enää edes kyse sukupuolisesta häirinnästä ja sen ohessa esiin nostetuista vääristä johtamistavoista, vaan toisten persoonaan puuttumisesta ja omituisesta hysteriasta.

Joku paneelikeskustelija sanoi eilen Amnestyn kevätkokouksessa, hyvin itsevarmana ja pontevana, että nyt pitäisi siirtää miesohjaajat ja tuottajat syrjään noin kymmeneksi vuodeksi.
Memyös -kampanjan aloittanut nainen luetteli, että tämän liikkeen piiriin kuuluvat naiset, naisoletetut ja muunsukupuoliset. Minä katsoin kauhuissani ympärilleni, kun juuri edellä oli Minna Haapkylä todennut, että tasa-arvoa rakentamassa pitää olla KAIKKIEN. Olisin kysynyt, eivätkö miehet saa olla mukana ja eivätkö hekin koe toisinaan häirintää ja lannistamista, mutta en saanut puheenvuoroa.
Olin katsonut edellisenä iltana tanskalaiselokuvan Kauhea nainen ja ollut hyvin samaa mieltä siitä, että naiset osaavat olla manipuloivia ja saada tahtonsa läpi parisuhteissa. Elokuvassa käsiteltiin valta-asetelmaa lämpimän komediallisesti.

Oli ilo lukea Lena Andersonin tervejärkinen haastattelu Hesarista, mutta heti sen jälkeen tuli tietoon, että Benny Fredriksson on tehnyt ajojahdin seurauksena itsemurhan. Se siitä ilosta.

Minä luulen, Vesa, että tämä menee jonkin aikaa vielä pahemmaksi. Tuukka Temonen oli kuulemma jo rientänyt pyytelemään anteeksi, ettei joutuisi piinapenkkiin johonkin ajankohtaisohjelmaan.

Kohta on yliopistoväen vuoro. Sinähän voit joutua syytettyjen joukkoon näiden pohdiskelevien postaustesi vuoksi. Sieltä otetaan jokin yksittäinen lause, ja mitäpä teet.
Aku Louhimiehen kuva oli koko sivun kokoiena HS:n kulttuurisivujen alkulehdellä. Näin voi käydä myös jollekin tuntemallesi vähän erikoisemmale miehelle, josta kaikki eivät pidä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

kiitos hyvästä ja rehellisestä puheenvuorosta.

Luulen minäkin, että puhdistukset jatkuvat ja laajenevat alueille, joihin ne eivät kuulu. Mukaan lähtevät populistipoliitikot puoluekannasta riippumatta - he ottavat kaiken hyödyn irti jonka tarvitsevat omaan uraansa. Mukaan lähtevät ihmiset, jotka eivät ymmärrä taiteen tai luovan työn tekemisestä tuon taivaallista. Miten muka sukupuoli liittyy taiteeseen? No, totta kai se on yksi ihmisen ominaisuus, mutta ei sillä taidetta tehdä! Taiteen tekeminen liittyy herkkyyteen, yksilölliseen taitoon, traditioiden ja keinojen tuntemiseen, lujuuteen ja päättäväisyyteen ja omiin ideoihin. Sukupuoli on vain yksi juttu, mutta jos miehet putsataan pois ja väärin ajattelevat putsataan pois, se on suuri virhe.

En pelkää, vielä. Tämä tuntuu aika hurjalta sanoa. Minä hoidan työni korrektisti. Minä yritän omissa yksityisissä puheenvuoroissani katsoa tätä aikaa ja nähdä sen läpi ja kysyä: mihin kaikki johtaa, mitä tästä seuraa.

Puhdistuksia tulee varmasti kaikkialle. Siitä ei ole epäilystäkään. Historia toistaa itseään, ja ne jotka ovat aikansa vallassa nauttivat siitä kaikin siemauksin niin kuin aina ovat nauttineet ne, jotka valta juovuttaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, vielä vähän.

Kaikki se mitä olen sanonut vapaasta mediatilasta ja muusta liittyy tähän samaan asiaan.

Rasismi ja muu sellainen on väärin, mutta tämän ajan ihmiset eivät juurikaan osaa enää ajatella.

Minusta tuntuu, että kaikki ne tutkimukset, jotka osoittavat että ihmiset ovat yhä tyhmempiä (ehkä myös sosiaalisempia), pitää hyvin kutinsa.

Ihmisissä olisi potentiaalia, mutta kaikki on niin valmiiksi kaavoittunutta, että mitään omaa ajattelua tai kriittistä etäisyydenottoa ei synny.

Ihmiset on vietelty valmiiksi näennäiselämään ja näennäisajatteluun.

Ei tämä tietenkään ole koko kuva, mutta kyllä ajassamme on monia erittäin pelottavia ilmiöitä.

MM kirjoitti...

Kiitos ajatuksistasi tästä aiheesta, josta julkisuudessa näkyy sallittavan vain tietynlaisia ulostuloja. En tiedä olenko kaikesta samaa tai eri mieltä kanssasi, sen verran hämmentävä koko juttu ja kaikki siihen liittyvä me too-jupakka, feminismihenkisyys ym. on.

Naisena tunnen olevani hämmentynyt sen edessä, että tuntuu kuin olisin suuren luokan rikollinen, kun/jos en jaa kaikkia nykymuodin mukaisia doktriineja (voi olla että käytän tuota sanaa väärin, en hallitse kaikkia sivistyssanoja...) jotka jokaisen 20-40v naisen kuuluu omaksua.

Pahinta on, että uskon monenkin ihmisen, naisen ja miehen, jakavan hämmennykseni, mutta asiasta vaietaan. Ne, ketkä eivät vaikene toitottavat sitten sitä muodikkainta torvisoittoa. No, onhan tässä vaikenijoissakin vikaa. Mutta kaikenlainen kriittinen, älykäs keskustelu asiasta puuttuu (melkein). On oikeastaa ihmeellistä, miten tällainen tabunomainen vaikeneminen voi tapahtua nykyään kun mukamas ollaan niin avoimia ja kaikille äänille mukamas on tilaa... ei ole.


Louhimiehen puhetta en kuunnellut tai lukenut mutta lööpeistä tarttui silmiin ärsyttävä lause: "Olen käyttänyt väärin sitä valtaa, mikä minulle on jaettu" tms. Tai tämä tuo esiin sen, mikä ärsyttää koko nykyajassa. On niin muodikasta puhua vallasta ja vallankäytöstä, ja näitä sanoja käyttämällä Louhimiehellä on toivoa saada sosiaalisia pisteitä, kunhan se yhdistyy siihen hattu kourassa/ anteeksipyytelevään asenteeseen, jonka media haluaa nyt nähdä. Uransa kannalta AL varmaan teki tarpeellisen siirron, mutta minua ärsyttää tämä asetelma, että hänen pitää heti olla pyytämässä anteeksi koko suomen kansalta ja etenkin nuorilta vihaisilta feministeiltä...

Vielä jäin miettimään: Aromaa kirjoittaa:
"Toivon, että Louhimiehen paperista pitämä puhe tuli sydämestä, eikä tilaustyönä kriisiviestinnän ammattilaiselta."
Minusta tuntuu, että se tuli molemmista. Voiko niitä erottaa, mitä jos ne ovatkin ns. sama asia?


Sori, nämä olivat aika jalostamattomia ajatuksia, tässä kiireessä ja unisena vielä. Halusin vain kommentoida, että hyvä kun joku kirjoittaa fiksusti ja rehellisesti tästä asiasta!

Anonyymi kirjoitti...

Taide on uhmaamista. - Jokaisen blogikommentin, yleisönosastokirjoituksen, runon, romaanin pitää vain olla uskollinen tälle asialle.

Askeettinen jylhyys sikiää uhmaamisesta.

Jos Louhimies on sitä mitä toivon hänen olevan niin hänelle ei olisi voinut tapahtua mitään parempaa kuin nyt tapahtui. Nyt mies tiukkuu uhmaa.

Heh, saattaapi olla mitä melkoisimpia lehvoja tietossa... ninj!

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta, hyvä postaus. Turvallista jotenkin että sinäkin näet tämän mentaalisten soihtujen tunnelman mikä nyt vallitsee. Ja olet ehkä lukenut tuolla aiemmatkin kommentit. Niistä syvyyttä ehkä myös kaikelle tälle. Tällä kertaa myös IS:ssä Appelsin osuu naulankantaan. Terve järki näkee kaiken kyllä.

Tämä Vesan: ..." Myös minusta gaala oli täynnä jännitteitä, tilaisuus oli erittäin pakonomainen ja siksi jopa irvokas. Joidenkin ihmisten ilo Louhimiehen paljastumisesta, joidenkin ristiriitaiset tunteet, ja toisaalta useimpien halu todistaa omaa hyvyyttään puskivat läpi kaikesta."

Tuohon kun vaihtaa gaalan tilalle "tämän ajan" ja Louhimiehen tilalle melkein kenet tahansa, joka ei jaksa leikkiä kiihtyvien korrektiusvaatimusten pudotuspelejä , meidän aikamme uusi normaalitila on tuossa sanottu.

Itse en ole jaksanut muutamaan vuoteen leikkiä. Tämä vapautunut aika minulle on ollut sekä raskasta mutta myös vapauttavaa.

Vasta sitten kun metoo-kampanja ja sen sivujuonteet, jotka alkavat vaatia ihmisiä tilille kohta melkein kaikesta 50-luvun mccarthyläiseen henkeen, alkaa ottaa tosissaan KOKO maailman tyttöjen ja poikien asiat ja hyvinvoinnin ilman relativismia kulttuurien suhteen, alan olla toiveikas. Toistaiseksi tämä menee päin helvettiä.
Se tässä on hyvää, että luulen että superhyvisten punaviherporukoiden (tyhmä termi, mutta en jaksa nyt alkaa etsiä muuta) omat vihamotiivit paljastuvat yhä useammalle.
Akun tapaukseen tämä kommenttini ei ollut varsinainen kannanotto, mutta samaa julkisten kansantuomioistuimien henkeä on siinäkin.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Hei MM,

kiitos hyvistä ajatuksistasi. Niin, tämä on ihan meille kaikille jotka tätä seuraamme erittäin ristiriitaista ja sekavaa. En minäkään tiedä tai ymmärrä kaikkea, mutta yritän jotenkin sanallistaa tätä kuviota itselleni. Ihmisten pitäisi avata suunsa rohkeasti, jos eivät ymmärrä mistä on kyse, jotta tärkeät äänet eivät vaimenisi ja nähtäisiin, että maailma ei ole niin kahtiajakoinen. En välttämättä ole aina itsekään itseni kanssa samaa mieltä viikkoja putkeen, pikemminkin tämä on sellaista asian oikean tilan etsimistä ja analyysia.

Itse en enää hirveästi pidä elokuvissa seksillä ja väkivallalla ratsastamisesta. Se on helppoa, halpaa ja yleensä myös niin vaikea alue, että sitä on hankala tehdä uskottavasti. Totta kai jos näitä alueita tutkitaan rehellisesti elokuvan keinoin, niin silloin jutut voivat toimia niin kuin minkä hyvänsä aiheen tarkastelu.

Varmaan kukaan ei voi kiistää, etteikö AL olisi toiminut jossakin kohden väärin ja esimerkiksi sokaistunut vallasta - tietyt alkuvaiheen elokuvien prosessit viittaavat siihen. Merkit ainakin ovat vahvoja.

En tunne Louhimiehen persoonaa enkä ole ollut paikalla. Jos tuntisin ja olisin ollut, olisi myös helpompaa arvioida asiaa.

Mutta se menee pieleen, jos nyt kansan laki tästedes on se, että kaikki yhdistetään toimijan sukupuoleen ja vedetään se johtopäätös, että varsinkin miehet ovat lähtökohtaisesti pahoja vallankäyttäjiä ja tahtovat vahingoittaa muita ihmisiä... Edes tästä ei ole mitenkään yksinkertaisesti kyse Louhimiehen kohdalla.

Median ja sosiaalisen median valta on hirvittävä, ja vielä hirvittävämmäksi sen tekee se, että puhujan tunnettuus ja mediapresenssi ratkaisee, ei välttämättä se mitä ja miten hän sanoo. Kaikki sananvallan käyttäjät eivät ole kovin fiksuja vaan tahtovat ennen kaikkea varmistaa oman paikkansa.

Katsotaan, miten kaikki menee. Toivoisin rohkeutta kaikilta ja ennen kaikkea kykyä kyseenalaistaa ja esittää kysymyksiä.

Rohkeaa on myös tuoda esiin epäkohtia niin kuin metoo-kampanjassa eri ulottuvuuksineen on tehty. Mutta sitten tarvittaisiin myös fiksuutta käsitellä sitä rohkeutta ja myös omaa halua antaa takaisin niissä asioissa, joissa on kokenut vääryyttä. Epäkohtien korjaaminen on eri asia kuin kosto.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

kirjoittaminen, taide, elokuva, kaikki se on uhmaa ja uhmaamista, myös tämä blogikirjoittelu on sen uhmaamista, että kaikki muuttuu paikkansa löytäneestä moninaisuudesta ideologiseksi mössöksi!

jope, kuten tiedämme historia on vaihtelua, nyt elämme tätä aikaa ja tältä se näyttää - toivotaan, etteivät erilaiset kulttuurivallankumoukset pahene - tällä en tarkoita, että jotkin oletetut alistusrakenteet pysyisivät mahdollisimman ennellaan vaan että ihmisillä pysyisi järki päässä siinä mitä he tekevät.

voin luvata, jope, että jossakin vaiheessa maailmasta aletaan välittää, mutta tämä aika ei vielä ole sitä aikaa. ehkä se aika tulee, jos ehtii tulla. jos maailma pakottaa meidät siihen aikaan emmekä itse siihen ryhdy, jälki on hirveää.

minä näen tässä ajassa sellaista viimeisen romahduksen lopunajallista hekumaa. tai jos ei tahdota ajatella noin pitkälle, niin näen tämän puritanismin taustalla valtavana hehkuvan ikävän energian, hekuman jossa on myös väkivaltaa, eikä se ole ihan helppo juttu se. en näe ainoastaan hyvää ja vapauttavaa, vaan myös hallitsemattomuutta ja kostonhalua. valitettavasti en näe rakkautta niin paljon kuin tahtoisin. kaikki tämä kireys kertoo siitä.


Vesa Haapala kirjoitti...

jope, vielä: tässä on niin monta isoa prosessia niin kulttuurin kuin kansallisen ja kansainvälisen yhteiskuntapolitiikan saralla menossa, ettei kaikkea tietenkään voida niputtaa noihin edellisiin sanoihin, mutta pää on pidettävä kylmänä ja ennen kaikkea mieluummin hieman epäiltävä kuin uskottava suorilta käsin, mitä meille sanotaan. terve epäily on hyvä merkki siitä, että ihminen on elossa - silti epäilyn ei tarvitse erottaa ihmisiä ja sukupuolia toisistaan erilleen ja antagonistisiin suhteisiin. Tässä mielessä tarvitaan myös yhteyksien, monenlaisten välisten yhteyksien ja ymmärrysten rakentamista. mutta ei mitään kattoideologiaa...

Marjatta Mentula kirjoitti...

Jope, olen lukenut aiemmat keskustelunne täältä Versoista ja Juhan blogista. Hyvää asian tarkastelua ja keskustelua!
Minun on tehnyt jo aiemmin mieli osallistua, mutta olen toipilaana kädestäni ja säännöstelen näpyttelyä.

Minusta tuntuu kauhean tökeröltä, että miesten odotetaan nyt julkisesti ilmoittautuvan naisten puolelle, joiden taas oletetaan kaikkien olevan yhtenä rintamana vailla pienintäkään epäilyä.
Jussi-gaalassa tämä näkyi selkeästi. Luodaan samanlaista pelkoa kuin jossain Maon Kiinassa ja samalla toitotetaan, että tämä on nyt vapautumista.

Minä ihmettelen, miten jotkut sietävät itseään: ne jotka ovat puhuneet vääristä syytöksistä ja joidenkin miesten luhistumisesta oheisvahinkoina taistelussa (eräs ruotsalainen kansanedustaja syytettynä, kun erehdyttiin ulkonäön vuoksi ja Tukholman kaypunginteatterin johtajan itsemurha), ne jotka ovat keksineet asioita ollakseen lisäämässä hiostusta (Louhimiehen syyttäminen lapsinäyttelijöiden kiusaamisesta), ne jotka ovat laatineet ajoituksen paljastuksille (AL tietenkin Jussien alla) ja mitä vielä onkaan tulossa.

Omiin poteroihin asettuminen ei ole koskaan edistänyt minkään asian objektiivista tarkastelua ja kehittämistä. Poteroissa vedetään mutkia suoraksi, ja kun liikehdinnän periaatteeksi otetaan 'tarkoitus pyhittää keinot' niin syntyy pahaa jälkeä, jonka korjaamiseen menee aikaa.
Jotkut unohtavat, että räimiessä menee rikki.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Vesa, vertasit aiemmassa kirjoituksessasi Jussi-gaalan tunnelmaa vanhoillislestadiolaisten hoitokokouksiin. Tuossa tiivistyy se, mistä koin syvöä myötähäpeää. Kun Krista Kosonen mellasti, minun oli pakko panna kädet silmien eteen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Niin, minä aivan aidosti vaimoni kanssa luulin, että hän oli ottanut jotain. Mutta varmasti kyseessä oli se, että Kosonen herkkänä ihmisenä kanavoi eleillään ja ilmeillään koko tilaisuuden valtavaa jännitettä. Sitä oli aivan kauhea katsella! Tunsin muutenkin syvää myötähäpeää, koska tilaisuus ei ollut eheyttävä. Ihmiset eivät edes olisi tahtoneet Louhimiestä paikalle!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Jos Louhimies ei olisi nöyrtynyt tarpeeksi, hänet olisi buuattu ulos. Vain tällaisena hänet nyt hyväksytään.
Gaalan jälkeen joku toimittaja tiukkasi häneltä, mitä nyt, mitkä on suunnitelmat. Miten hän muka voisi tuohon vastata?

Ehkä kannattaisi suunnata katse ulkomaille.

Vesa Haapala kirjoitti...

Niin, se oli aika paha myös se MTV 3:n haastattelu tai siis Louhimiehelle se koko tilanne, jossa vielä kävi ilmi, että hän on suorassa lähetyksessä. Minusta näytti siltä, että Louhimies oli jo tuossa vaiheessa aika uupunut, vain se panssari pysyi.

juha saari kirjoitti...

"Joku paneelikeskustelija sanoi eilen Amnestyn kevätkokouksessa, hyvin itsevarmana ja pontevana, että nyt pitäisi siirtää miesohjaajat ja tuottajat syrjään noin kymmeneksi vuodeksi.
Memyös -kampanjan aloittanut nainen luetteli, että tämän liikkeen piiriin kuuluvat naiset, naisoletetut ja muunsukupuoliset. Minä katsoin kauhuissani ympärilleni, kun juuri edellä oli Minna Haapkylä todennut, että tasa-arvoa rakentamassa pitää olla KAIKKIEN. Olisin kysynyt, eivätkö miehet saa olla mukana ja eivätkö hekin koe toisinaan häirintää ja lannistamista, mutta en saanut puheenvuoroa."


Järkyttävää!!! Kiitos marjatta tuosta!

Yritän nyt sanoa tarkkaan mitä tästä kaikesta ajattelen. Kolme asiaa tässä on nyt tärkeää: metoo itsessään, louhivuoren metodit esiin tuoneet naiset ja louhimiehen puhe gaalassa. Puhe oli eräänlainen dialektinen käänne vihan keskiössä. Siitä syntyi minulke kipeä toiveikkuus. Tietenkään anteeksipyyntö ei saa siirtää vastuuta uhreille (tätä työssäni toitotan esim. katuville seksuaalirikollisille). Mutta en kokenutkaan louhimiehen puhetta niin että olisi siirtänyt vastuun uhreille.

Yksi asia mikä minua ärsyttää ja minkä lyhyessä omassa postasuksessani toinkin esiin, on näyttelijöiden ammattitaidon surkuttelu. Jos joku näyttää hyvältä ilman sitä, se riittää. Esim. Kahdeksassa surmanluodissa oli muutama ammattilainen JA HYVÄ NIIN. Paavo Pentikäinenkin näytteli aivan liikaa muihin verrattuna. Niskanen ja tarsala olivat upeita. Elokuva on parhaimmillaan kun se NÄYTTÄÄ näyttelijän eikä näyttelijää NÄYTTELEMÄSSÄ. Mutta mikään tietenkään oikeuta julmia metodeita.


juha saari kirjoitti...

Mitähän löytäisimme jos elokuvahistoria kåytäisiin läpi tuon metodien kyseenalaisuuden suhteen... Ingmar Bergman, Stanley Kubrick, Bertolucci, Abdellatif Kechiche ja oma Akumme jo nimettyinä.. keitä muita?

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, löytäisimme varmasti paljon väärinkäytöksiä. Kyllä ymmärrän senkin ajatustavan, että kysytään: Ovatko nämä elokuvat sen arvoisia, että ihmisiä on loukattu. Tai että: Ovatko Egyptin pyramidit ja muut valtavat rakennelmat sen arvoisia kuin ovat, koska niiden rakentamisessa kuoli tuhansia ja tuhansia ihmisiä. Asioita on hyvä arvioida. Voi olla, että miltei kaikkien suurten kulttuurituotteiden takana on myös tragedioita, jotka eivät ikinä tule näkyviin. Nyt kun se tiedostetaan, asiaan pitää puuttua, joskaan taiteilijoita on turha liiallisesti kuohia tässä prosessissa.