perjantai 30. maaliskuuta 2018

Toksiset patriarkaalisuudet



Arvoisa yleisö. Patriarkaatti ei ole yksi ja sama. Patriarkaalisuus kytkeytyy lukemattomiin yhteiskunnallisiin, uskonnollisiin ja kulttuurisiin käytäntöihin. Kaikki patriarkaatit eivät edes kykene keskustelemaan keskenään muutoin kuin asein, ja siitä seuraa sotia.

Pyydänkin, että kun mietitte seuraavan kerran esimerkiksi patriarkaatin tai myrkyllisen miehisyyden käsitteitä, teette tutkimusretken eri puolille planeettaamme.

En ala tässä sen syvällisemmin saarnata, mitä tarkoitan, koska asioita on hyvä oivaltaa itse. Mutta ottakaa esimerkiksi seuraavien maantieteellisten alueiden yhteiskuntia tarkasteluun. Mietiskelkää sitten esimerkiksi intersektionaalisen* lähestymistavan avulla kaikkia mahdollisia vääryyden ja vallankäytön muotoja, joita voitte tosiasioiden pohjalta kyseisiin paikkoihin ja niiden machokulttuurisiin ympyröihin sijoittaa. Kas tässä, olkaa hyvä.


1. Pohjoismaat
2. Pohjoinen Afrikka ja Lähi-itä
3. Saharan eteläpuolinen Afrikka
4. Venäjä
5. Kiina
6. Etelä-Amerikka
7. Väli-Amerikka
8. Pohjois-Amerikka
9. Hollywood
10. Etelä- ja Keski-Eurooppa
11. Intia ja Pakistan

Ja jos seuraava ehdotukseni ei sodi aatemaailmaanne vastaan, voitte myös asetella alueita jonkinlaiseen miehisen myrkyllisyyden määrän mukaiseen järjestykseen. Voitte miettiä siis, miten esimerkiksi naisten, lasten ja luonnon oikeudet toteutuvat kyseisillä alueilla ja miten ne eivät toteudu tai miten alueilla suorastaan rikotaan ja tuhotaan näitä oikeuksia. Tämä tiekartta antaa hyvät maamerkit sille, minkä alueiden naisten, lasten, seksuaalisten vähemmistöjen ja muiden vähemmistöjen eteen on kaikkein kiireisintä tehdä työtä.

Jos joku tahtoo esittää tutkimustuloksiaan, kuulen niistä mielelläni!

PS 1. Jos joku ajattelee, että tämä retki ei onnistu nojatuolissa, niin suuntaviivoja antavan reissun voi tehdä pääkaupunkiseudullakin ja sisällyttää siihen käytännön kenttätyötä muutaman seutulipun verran. Tällöin voi miettiä samoja kysymyksiä ja tarkkailla esimerkiksi sellaisia alueita kuin Eira, Myllypuro, Käpylä, Meri-Rastila, Kruununhaka, Aurinkolahti, Kallio, Kulosaari, Hakunila, Koivukylä ja Ylästö.

PS 2. Mielestäni feminismissä ja sukupuolentutkimuksessa parasta on pyrkimys tasa-arvoon ja intersektionaalisuuden menetelmät tai intersektionaalisuus lähtökohtana. Sen tahtoisin intersektionaalisuuteen liittyen sanoa pienenä kriittisenä lisäyksenä, että siihen olisi maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin tärkeää sitoa mukaan myös uskonto ja uskonto nimenomaan ei-itse-valittuna osatekijänä. Se on erittäin tärkeää pohdittaessa esimerkiksi musliminaisen tai tiettyjen kristillisten yhteisöjen naisten identiteettiä ja niitä jäsentäviä vallan / vallan puuttumisen asetelmia. Toki voidaan joissakin tapauksissa perustella, että uskonto on myös itse valittu normi, mutta näin on todellisuudessa hyvin harvoin.

*Interektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että erilaiset yhteiskuntaan ja yksilöön liittyvät tekijät ja kategorisoinnit vaikuttavat yhtäaikaisesti. Esimerksi ikä ja sukupuoli vaikuttavat samaan aikaan, eikä vaikutusta voida tietää sen perustella, miten ne vaikuttavat erikseen.


Intersektionaalisuus on myös teoreettinen ja metodologinen työkalu analysoida kuinka valtaerot ja rajoittavat normit – jotka perustuvat diskursiivisesti, institutionaalisesti tai rakenteellisesti tuotettuihin sosiokulttuurisiin kategorioihin, kuten sukupuoli, etninen tausta, rotu, luokka, seksuaalisuus, ikä/sukupolvi, vammaisuus/vammattomuus, kansallisuus, äidinkieli, jne. – ovat vuorovaikutuksessa ja tuottavat monenlaista sosiaalista epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisia sosiaalisia suhteita. Riippuen teoreettisesta puitteesta, sosiaaliset mekanismit voidaan teoretisoida valta-asema/alistuva asema, mukaan ottaminen/syrjäytyminen, nähdyksi tuleminen/näkymättömyys, valta vaikuttaa/ voimattumuus, etuoikeus/ei etuoikeutettu asema, enemmistö/vähemmistö, jne. (Nina Lykke 2010) http://wom.fi/tasa-arvotietoa/tasa-arvosanasto/



27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tää oli hyvä.

Uskonto ei-valittuna juustokupuna kaiken yllä määrittää kyllä aika paljon.

Mutta meillä asia on ihan selvä. Täällä naisen asema on ehdottomasti paras Kalliossa ja Käpylässä (eläköön hyvien ihmisten kylät!)- myös Espoon ranta-alueet kuuluvat joukkoon.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, Espoo jäi tämän katselmuksen ulkopuolelle - pitäydyn Helsingin ja Vantaan seuduilla, mutta totta kai, kaikki se kunnia Espoon ranta-alueille mikä niille kuuluu!

Tosiaan, uskonto ei-itse-valittuna kategoriana tuppaa usein unohtumaan intersektionaalisesta analyysista. En tiedä miksi, tai oikeastaan tiedän, mutta en sitä itse sano ääneen.

Anonyymi kirjoitti...

No, sanoittamattomuutta, mykkyyttä, hiljaisuutta, uutisoimattomuutta, poisjättämistä, suhteellistamista ja ulkopuolellistamista jne. - tässä on opittu lukemaan jo pidemmän aikaa; taito on suorastaan osa tarpeellista uuslukutaitoa. jope

Anonyymi kirjoitti...

Kuule, Vesa, kirjoitapas tuo juttusi niin että tällainen Peräkylän mummokin tajuaa.

No joo tietysti jotain käsitän. Ja tiedemiehenä kirjoitat kuten kirjoitat.

Mutta selkokielisyys on osallistamista!

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Piti sanomani, että tällainen Peräkylän vaarikin tajuaa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...


jope, ihan kaikessa uutisoinnissa ja ylipäänsä teksteissä on todella tärkeää pystyä näkemään myös se mitä ei sanota ja mitä rajataan pois ja millaisin periaattein. usein tekstit opponoivat jotain mikä ei välttämättä ole suoraan läsnä & ne sisältävät premissejä, joita ei ole ilmaistu aivan suoraan mutta jotka voi kuitenkin nähdä taustalla. kaiken tällaisen metatiedon esiin kaivaminen on erittäin tärkeää. niin kuin vaikka se, että intersektionaalisen lähestymistavan peruspakettiin ei kuulu uskonto - usein on ajateltu, että se on yksilön itsensä valitsema toisin kuin etninen tausta, ikä, sukupuoli jne. mutta eihän se todellakaan ole. tässä jää aivan valtavia sokeita kohtia. jotkut uskonnot ovat kietoutuneet etnisyyteen ja tapakoodistoon, ylipäätään elämän mahdollisuuksien hahmottamiseen ja sukupuolelle annettuun asemaan todella tiukasti.

pidän omalla kohdallani kunniatehtävänä sitä, että avaan mediatilassa sanoitettuja ja ongelmattomiksi oletettuja asioita. se on todella harvinaista nykyisin, koska ei ole aivan hirveästi monenlaista kriittisyyttä omaavaa lukijakuntaa, ei ainakaan sellaista, joka sanoittaisi ilmiöiden erilaisia tarkastelutapoja. tässä mielessä tiedostavakin Suomi veisaa aina yhtä virttä kerrallaan - siis Suomeen sopii aina yksi totuus kerrallaan...




Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, yleisönä oli tässä kirjoituksessa tiedostava väki, he osaavat lukea tätä juttua. Voin tänään kyllä jossakin vaiheessa hieman avata ja kirjoittaa selkeämmin, niin tulee juttu yleiskielellä. Hyvä huomio!

Vesa Haapala kirjoitti...

Selitin tuolla edellisessä jutussa mitä patriarkaatti ja toksinen maskuliinisuus tarkoittavat. Tässä oli alaviitteenä suoraan Tasa-arvo-sivustolta tuo intersektionaalisuus, joka on nykyisin sukupuolentutkimuksen ja yhteiskuntatieteidenkin peruskäsitteitä / menetelmällisiä lähtökohtia. Mutta kirjoitan selvemmin!

juha saari kirjoitti...

Eikö Malala Yousafzai on henkilöitymä tuosta ei-valitun uskonnollisuuden unohtamisesta? Oikea naistutkimuksen herkkupala? Se, ettei hän riisu vahigossakaan huiviaan, edes provokatiivisesti ota sitä pois ja pistä vaikka heti takaisin (ainut tapa, jolla hän voisi todistaa vapautensa uskonnollisesta patriarkaatista; mikään puhuttu kieli ei siihen pysty), herättää minussa väkisinkin tämän kysymyksen (ikään kuin ankan ja jäniksen kaksoiskuvana): mitä hän sittenkin jättää patriarkaatissa silleen. Feministisen puolueen puheenjohtajan ristiriitaisuutta arto nybergissä en ihmettele, sitä osasin odottaa, mutta tämä saa mut mietteliääks.


(Sano se vesa ääneen, haluan kuulla.)

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

arvostan kyllä kovasti Malala Yousafzaita ja hänen taisteluaan. En tiedä tarvitseeko hänen tehdä huntudemonstraatiota - hän on tehnyt paljon hyvää. Voi olla, että hän tahtoo olla muslimi ja kunnoittaa hunnullaan jotain periaatetta, jota ei tahdo edes symbolisesti kumota. Se ei välttämättä liity "maalliseen" patriarkaalin valtaan tms. hänen tulkinnassaan vaan alamaisuuteen Allahille jne. Mutta kyllähän musliminaisten ja -lasten oikeudet ovat kuuma peruna kenelle hyvänsä feministille, myös täällä Suomessa.

Muistan kun puhuit tästä Arto Nyberg-jutusta. Multa jäi silloin katsomatta. Löytyisiköhän YLE Areenasta tms. Muistatko milloin Nybergin ohjelma tuli - joskus viime syksynä?

Vesa Haapala kirjoitti...

Tavallaanhan MY:n strategia voi olla se, että hän pysyy uskonnon sisällä ja sieltä käsin purkaa valtarakenteita, voi olla että vaikuttaminen on tehokkainta niin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tarkoitan tätä: MY huntu päässä mutta tekoineen on tuhansia kertoja rohkeampaa kuin suomalainen rusetti rinnassa toitottamassa tuhat muuta samanmielistä ihmistä ympärillään metoo-asiaa, enkä nyt väheksy yhtään tämän länsikampanjankaan tärkeyttä. Mutta arvoskaala on suunnilleen tämä, siis minun ajatuksissani.

juha saari kirjoitti...

On siitä yli vuosi reippaasti. Voi olla että ei enää löydy. Löysin kyllä muiden kirjoittajien komnmentteja samasta kummallisuudesta mutta en nyt ainakaan ite ohjelmaa.

Avostan MYtä myös valtavasti. Mutta jos nyt pohditaan tuota ei itse valittua uskonnollisuutta intersektionaalisuuden yhteydessä, hänen hahmonsa (ja tuo nybergin haastateltava, joka siis oli muslimi) on sen kiinnostava henkilöitymä, ikään kuin dekonstruoitava teksti täynnä jälkiä. Miksi naistutkimus ei tartu tähän? Miksi tämä huomio jätetään AINA, siis ihan AINA oikeistolaisten ääriajattelijoiden kontolle? Uskonnon ja patriarkaatin liitto on niin tiivis, että kumpaakaan ei tämän pään peittämisen kysymyksen kohdalla voi edes ajatella erikseen. Niiden jäljet risteytyvät. MYn ei tarvitse tehdä todellakaan enempää, mutta naistutkimuksen olisi tätä tutkittava. Kuten sanoit, se jätetään pois intersektionaalisuudesta.

"Intersektionaalisuudella tarkoitetaan sitä, että erilaiset yhteiskuntaan ja yksilöön liittyvät tekijät ja kategorisoinnit vaikuttavat yhtäaikaisesti. Esimerksi ikä ja sukupuoli vaikuttavat samaan aikaan, eikä vaikutusta voida tietää sen perustella, miten ne vaikuttavat erikseen."

Tuossa se on.

Vesa Haapala kirjoitti...

Luulen, että kysymys uskonnosta on yksinkertaisesti poliittisesti liian arka. Toisaalta länsifeministit eivät ehkä tunne ilmiöitä tarpeeksi tai tunne uskontoa muuten omakseen - he ottavat etäisyyttä jopa siinä määrin, että tunnistavat väärin.

Poliittisella kentällä aktiivisesti tasa-arvoa ajavat puolueet, kuten vihreät ja ehkä myös vasemmisto (vasemmistoliitto ja sdp), ovat ottaneet nykyisin islamin suojiinsa. He eivät uskalla keskustella todella polttavista ja ajankohtaisista aiheista, jotka liittyvät nimenomaan islamin uskonnollis-kulttuurisiin käytäntöihin ja jotka tapahtuvat myös Suomessa. Parasta mitä he saavat suustaan ulos on: he ovat kuin me ja islam on rauhan uskonto, eli tällä tasolla on todellinen monikulttuurisuusväki, joka vannoo kulttuurien moneuden ja kulttuurierojen nimiin.

Naisen asema islamissa ei vastaa kaikin osin pohjoismaista tasoa, vaikka muslimit asuisivat Suomessa. Lapsia lähetetään ympärileikattavaksi. Alaikäiset ihmiset ovat naimisissa täysi-ikäisten kanssa. Moniavioisuutta esiintyy. Vaikeneminen mm. näistä asioista antaa ainakin minulle kuvan siitä, että vihreät ja vasemmisto sallivat räikeitäkin epäkohtia, kunhan siitä on heille itselleen strategista hyötyä. He ummistavat silmänsä juuri siinä, missä heidän pitäisi avata suunsa ja sanoa: Tämä ei käy. On todella kaksinaismoralistista pyytää suomalaisia sopeutumaan ja muuttamaan omia traditioitaan, kun tulijoita ei pyydetä oikaisemaan edes räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia tai naisen alisteista asemaa.

Tämähän ei koske kaikkia muslimeja, mutta koskee kuitenkin osaa. Muiden muassa silmien ummistaminen näin ilmiselvien asioiden kohdalla antaa sen kuvan, että itseään tiedostavina pitävien ihmisten ajattelumaailma on täynnä umpikujia, joita he eivät ole selvittäneet edes itselleen. Tämä heittää epäilyksen monen vihervasemmiston ajaman asian ylle, jotka ratkeavat faktisesti vasta tulevaisuudessa, vaikka voisimme jo nyt analogian nojalla vetää muutamia kriittisiä johtopäätöksiä sen perusteella, mitä olemme nähneet muualla Euroopassa jo tapahtuneen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Esimerkiksi metoo menettää tehonsa heti kun puhutaan islamista. Islamissa ei ole kahta sanaa siitä, kuka määrää ja ketä. Nainen ei voi ikinä saavuttaa tasa-arvoista asemaa siinä merkityksessä kuin me sen käsitämme. Lähtökohta on patriarkaalinen, siihen ei tehdä mitään korjauksia eivätkä naiset sitä islamin sisälle edes vaadi.

Anonyymi kirjoitti...

(Taas ollaan kulttuurimme kaksoiskoodeissa, tällä kertaa niin läpinäkyvästi että hävettää, ja ihan faktisesti taas asiassa, josta olen minäkin puhunut jo vuosia.
Tabu, itsesensuuri tässäkin asiassa on ollut, ja on edelleen uskomattoman voimakas. Hollywood, Helsingin kulttuuriylimystö, poliittiset trendisetterit EIVÄT halua kohdata maailmaa sitten millään sellaisenaan.
He haluvat tarkasti valita kohteensa, jotka murjotaan sitten kyllä armotta, mutta 99 prosenttia niistä jotka toimivat juuri noita hellittyjä periaatteita vastaan, jäävät kokonaan vaille MITÄÄN huomiota.
Tämän asian toteaminen on ihan itsestäänselvyys, laitan sen siksi sulkuihin, koska siinä mielessä kommenttini on ihan turha, mutta asia ei tunnu liikkuvan yhtään rehellisempään suuntaan. jope)

juha saari kirjoitti...

Sehän siinä on että ei voi ihan tarkalleen edes tietää, mitä naiset islamin sisälle vaativat. Onko sellaista kieltä olemassa? Sitä juuri tarkoitan tuolla huivin riisumusella ainoana totena ilmaisuna. Vain tuo teko voi viitata johonkin kohteeseen. Tässä on ehkä yksi ongelma, miksi länsifeminismi ja vasemmisto ei osaa tarttua asiaan. Yhteisen kielen ongelma. Mennään viihtyvyyden ulkopuolelle. Mutta tämäkin pitäisi sanoa ääneen. Ja on turhempiakin asioita on tutkittu. Tätä voisi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, ymmärrän nyt mitä tarkoitat!

Voiko toimia esimerkiksi sellainen monikulttuurisuus, jossa ei ole esimerkiksi yhteistä käsitystä tasa-arvosta?

Kuinka pitkällä kristillis-sekulaari ja islamilainen tasa-arvokäsitys voivat olla toisistaan, jotta yhä voidaan toimia saman kulttuurin sisällä samoilla säännöillä ja asia pysyy "rikkautena", mitä helvettiä se sitten ikinä tarkoittaakaan?

Eihän meillä ole mitään ongelmaa tataarien ja muiden kulttuuri-islamilaisten yhteisöjen kanssa (vrt. kulttuurikristityt).

Minusta, niin kuin jope sanoo, tiettyjen puolueiden ja heidän kannattajiensa arvomaailma on vain erittäin erittäin ongelmallinen - he eivät tajua itsekään miten typerältä heidän tekemänsä poliittinen aivopesu vaikuttaa, kun sitä tehdään täysin estoitta laput silmillä.

Tulevaisuudessa suhteemme islamiin (saatikka sharia-lakiin) ei ole yhdentekevä, ei edes yhteiskunnallisesti ja lainsäädännön kannalta.

Herätys nyt, vasemmisto ja vihreät. Tiedän, että joku teistä tätäkin juttua lukee, joten voisitteko yrittää jotenkin vastata?

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

otan taas lempiesimerkin. Esimerkiksi Hesarissa voidaan antaa kokonainen palsta Pauliina Rauhalan kirjoittamalle kirjalle lestadiolaisten tabu-asiasta eli hoitokokouksista. Mitä luulet, että kävisi, jos joku kirjoittaisi vuoden sisään kirjan vasemmiston ja vihreiden tabuista, kuten suhteesta islamiin? Tulisiko palstatilaa aukeaman verran?

menkääpä katsomaan heidän twitter-tilejään. siellä puhutaan nyt metoon seuraavista askelista. ei jäädä kiinni akulouhimiehiin vaan edetään valtarakenteisiin. no niin, onko listalla mitään tästä mitä olemme puhuneet? ei taatusti. edes räikeimpiä asioita ei yritetä korjata, koska se ei kuulu omaan agendaan + koska siitä ei hyödytä.

totta kai voidaan sanoa, että tämä mitä me puhumme on strategia, jolla asiat käännetään pois poliittisesti paljon tärkeämmistä ja olennaisimmista asioista, kuten suomalaisten miesten sikamaisuudesta, mutta niinhän tässä ei käy vaan ollaan vähemmistöjen sisällä elävien vähemmistöjen oikeuksien asialla.

minulla nousisi välittömästi sympatia vihreitä ja vasemmistoa kohtaan, jos he edes yrittäisivät muotoilla kantaansa asiaan ja tehdä jotain ihmispoloisten hyväksi - asia korostuu kun he kuitenkin ovat ottaneet islamin jotenkin suojiinsa jopa siinä määrin että puolueitten kantavina voimina on muslimitaustaisia ihmisiä ja monet vihreistä ja vasemmistolaisista kykenevät suhtautumaan halutessaan erittäin kriittisesti kristinuskoon. lisäksi ihmisoikeuskysymykset kuuluvat aivan heidän politiikkansa ydinalueeseen.

no ehkä tämä oli tältä erää tässä.

juha saari kirjoitti...

(Piti taas poistaa kommentti ja korjata.)


Riittäisi että sanottaisiin edes ääneen tämä kielen ongelma.



"Voiko toimia esimerkiksi sellainen monikulttuurisuus, jossa ei ole esimerkiksi yhteistä käsitystä tasa-arvosta?"

Niinpä!

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

juuri tuo hiljaisuus / väistäminen / kieltäminen on minusta kaikkein pahinta sensuuria. Siinä tulee sellainen olo, että eivätkö puolueet, jotka ovat täynnä todella koulutettua väkeä itsekään käsitä mitä tekevät. Tämä itsekritiikin puutteen ja hiljaisuuden yhdistelmä on jotain aivan kaameaa. Se on kaameampaa kuin jotkin "kouluttamattomien" perussuomalaisten typerät mutta ymmärrettävissä olevat tuomion saaneet lohkaisut. He sentään ovat yrittäneet puhua ongelmista, jotka huolestuttavat heitä, mutta menneet sopivuuden rajojen yli. Luulen, että vihreät ja vasemmisto pelkäävät kriittistä keskustelua, koska heillä ei yksinkertaisesti ole mitään puolustusta kestävää kantaa.

Kyllähän meillä on Suomessa muitakin uskonnollisia yhteisöjä, joiden käytäntöjä voidaan aivan avoimesti kritisoida ja joista voidaan keskustella asiapohjalta niin kuin pitääkin. Luulen, että esimerkiksi lestadiolaisten lasten synnyttämisen pakosta käyty julkinen keskustelu on saanut jotkut lähtemään liikkeestä ja toiset toimimaan liikkeen sisällä siten, että he ovat ottaneet ehkäisykeinot käyttöön. Naisten, lasten ja miesten asema on parantunut, Herranen aika!

Miksi em. puolueet eivät tee samaa muslimien suhteen? Eivätkö he usko, että asiat muuttuvat? Mutta eihän Suomessa kuitenkaan voida sallia niitä asioita, joita tuon uskonnon piirissä tapahtuu, vai voiko? Ja miksi ihmeessä sivistyneet ihmiset sotkeutuvat asioihin, joita eivät pysty perustelemaan kuin itselleen houkuttimena kannatuksen lisäämiseen?

Anonyymi kirjoitti...

Islamilaisuutta tulisi lähestyä sen ytimestä päin. Jos yhtään oikein ymmärrän niin islamilaisuus on elämäntapauskonto, jossa rukouselämä ja paasto kuuluvat ytimeen.

Koska me ortodoksit pyrimme lähtökohdittain samaan niin luulisin, että esimerkiksi meillä olisi mahdollisuuksia tässä suhteessa aitoon keskusteluyhteyteen vaikka uskonnolliset opit ovat erilaisia.

Ihmiset jotka ovat pitkälti maallistuneet tai täysin sitä eivät pääse siihen eksistenssiin, joka elämäntapauskonnossa on vallitseva.

Elämäntapauskonnon eläjä ja älyilevä filosofi eivät kohtaa.

Koska olen elänyt elämässäni hyvin koettelevia aikoja niin siitä oli seurauksena, että tämänkin vuoden paasto meni pieleen ja jumalanpalveluselämäni on ollut pitkään nolla.

Minulla on hyvin vaatimaton ikonikoti, kammio, kelja, jossa teen kyllä ristinmerkkejä.

Tänään Vaasan Pyhän Nikolaoksen kirkon jumalanpalvelusjärjestys oli seuraava:

klo 9: suuren perjantain aamupalvelus (12-kärsimysevankeliumia)
klo 14: suuren perjantain ehtoopalvelus, ristiltä alasotto
klo 18: suuren lauantain aamupalvelus ja ristisaatto, Kristuksen hautauspalvelus

Paastonneille ihmisille tuli paljon seisottavaa sillä ortodoksinen rukousasento on seisominen.

Itse tiuskin ja tuskittelin koko päivän. - Mutta pakko oli mennä palvelukseen klo 18 ja kun kirkkoon astui niin tömähti siihen elämäntapaan ja oikein hävettää siinä suitsukkeen tuoksussa ja tuohuskynttilöiden valossa katsoa paastonneita ihmisiä.

Kävi niin, että minua pyydettiin kantamaan lyhtyä ristisaatossa. Lyhty kulkee saaton ensimmäisenä ja sen jälkeen risti ja kannettava Kristuksen hautakuva ja kaikki muu väki.

Oli siinäkin valinta lyhdynkantajaksi! Valon kantajaksi!

Minua kyllä koko ajan houkuttaa poistua blogiyhteyksistä ja keskittyä kristilliseen ortodoksiseen elämäntapaan ja hoitaa niitä tehtäviä jotka eivät suo minulle koskaan kirjallisuuden Finlandia-palkintoa (Kaipaan Finlandia-palkintoa enemmän kuin ikävää ja nalkuttavaa muijaa lähelleni, mutta tuota palkintoahan ei saa ellei ryhdy jo vihdoin kirjoittamaan jotain, olen harkinnut käyttää taiteilijanimeä J. Rantahurme) vaan ovat pienimuotoisia ja maailmalle näkymättömiä mutta kirkolle tarpeellisia.

Ruudinkeksijä en ole mutta kommenttiosioihin näköjään pään sahanpuru humahtaa keskeytyksettä. - Eikä mikään todella edisty.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuolla ed. ketjussa jo kirjoitinkin uudesta imperatiivisesta valta- ja vallankumoustunnosta, joka nyt dominoi kaikkea, ja se joka ei nuole myötävirtaan, joko ohitetaan tai heitetään rannalle.

Mutta muistakaa: Suomessa ei ole kahta ääripäätä, on vain yksi. Hah. Ja jos ette usko tuohon, toistakaa se niin monta kertaa että uskotte. Vasemmalla, vihreällä, liberaalissa oikeistoporvaristossa ei voi olla ääripäätä, eli radikaalin typerää ja sokeaa ajattelua, koska siellä lähtökohtaisesti ollaan oikeassa, jonka oikeaan muu ajattelu vain vertautuu ja todistuu vääräksi.

Mitä tulee (onhan pääsiäinen) siihen, että ed. porukassa on täysi vapaus potkia kristinuskoa, mutta sitä toista uskontoa ei edes kunnolla arvioida, niin se kertonee jo kuka seisoo missä ja kenen joukoissa. Kristinusko hyväksytään toki, kunhan sekin on itsensä nihiloivaa ja aiemmin mainitun porukan edessä matelevaa laatua, eli kun se käyttää oikeita turvalausita ja oikeaa poliittista tietoisuutta "sanomassaan."

jope


juha saari kirjoitti...


Voisko tässä olla kyse myös eräänlaisesta yhteiskuntakritiikin logiikasta, jossa toiseus kelpaa vähän muotopuolenakin edustamaan ideaa muutoksesta? Liioittelunkin uhalla: toiseus on alluusio muutoksest? "Hyvä kaveri", jonka kautta saa etäisyyttä siihen, mustä itse on kotoisin. Ja hyvää kaveria ei halua loukata.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, siinä on kyse juuri tuosta, mutta ideaa ei ole mietytty loppuun. Näin arvelen. Harmittaa, että sydämeni on muuttunut niin kitkeräksi v & v:lle. Mutta mua on alkanut korveta se valehtelu ja ylimielisyys. Monet muslimit ovat hädänalaisia, mutta en keksi muuta keinoa kuin pelastaa heidät omilta säännöiltään - varsinkin naiset ja lapset - eli haluni on pikemminkin rikkoa suvaisevaisuuden illuusio kuin säilyttää se. Jos ollaan rehellisiä, ajattelen näin.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, Suomessa on vain yksi ääripää eli sumuttajat ja kusettajat. sitten on eriasteista muuta porukkaa. sumutus- ja kusetusporukkaan kuuluu ääret oikealta - heitä ei käytännössä normi ihminen näe - ja vihervasemmalta, he taas näkyvät kaikkialla. toki talouseliitti voidaan laskea samaan porukkaan. v & v on tosin lähinnä syyntakeettomia sinisilmäisyydessään, tai olisivat jos eivät samalla yrittäisi syyllistää normaalia elämää eläviä ihmisiä jostain minkä ei pitäisi kuulua meille ollenkaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, hyvä kuvaus pääsiäisestä ja sen ristiriidoista. Minäkin lankesin turhuuteen: olisin voinut ajatella Kristusta ja hänen kärsimystään, mutta politiikka vei voiton - vaikka henki olisi altis, on liha kuitenkin heikko. Eipä vaadi paljoakaan kiihottua näistä ihmismaailman asioista, vaikeampaa on mennä sinne hiljaisuuteen ja tutkia itseään.

Monet näistä keskusteluista liittyvät ihmisiin, jotka ovat todella hädänalaisia. Tässä on koko ajan puntarissa se ketä auttaa ja ketä ei, kenen asiaa ajaa ja kenen ei. Paskamainen tilanne.

Mulla on mennyt jotenkin tunteisiin tämä v & v:n poliittisuus. Varmasti siksi että se on oma viiteryhmäni noin koulutuksen ja kulttuurielämän kehyksessä. pitäisi varmaan pitää vaan suu kiinni, mutta sitten se harmittaa entistä enemmän. ihmiset joilla on hyvät tarkoitukset mutta hölmöt päämäärät, voi voi...