lauantai 24. maaliskuuta 2018

Vielä Louhimies-casesta

Prosessoin eteenpäin tätä Louhimies-casea, ja asenteeni muuttui hieman, kun mietin näyttelijöiden ulostuloa ja sen ajoitusta. Fakta on, että Louhimiehen metodiikka on ollut näyttelijöille tuttu vuosikaudet.

Ohjaajan syntilista on hieman lyhennellen tämännäköinen. Napsin nopeasti uutisvirrasta:

- Matleena Kuusniemi on sanonut esimerkiksi Levottomien (2000) seksikohtauksista, että kuvauksissa hänestä tehtiin pornonäyttelijä.

- Pamela Tola on kertonut haukkumis- ja kiusaamisongelmista Paha maa -elokuvan (2005) teossa. Kuvauksissa ja muissa tilanteissa on ollut myös seksuaaliseen häirintään viittaavia piirteitä. Tola sanoo yrittäneensä keskustella Louhimiehen kanssa ongelmista, mutta mies ei ole kuunnellut.

- Pihla Viitala on kuvannut Käskyn (2008) metodeja seuraavasti: torakantoukkia iholle, oksennetun ruoan syöntiä, ”vanhempasi ovat kuolleet” -valhetta lapselle, jotta itku olisi todentuntuista, naiset metsään ilman ruokaa ja lämpöä.

Louhimies on kommentoinut Ylelle, etteivät asiat ole sujuneet siten kuin Viitala on kuvannut. Yle haastatteli juttuunsa myös miesnäyttelijöitä sekä muita elokuva-alan työntekijöitä. Osa näyttelijöistä ei jutun perusteella uskalla puhua julkisesti Louhimiehen kyseenalaisesta käytöksestä.

- Lisäksi Jessica Grabowsky, Lotta Lehtikari, Saija Lentonen, Rebecca Viitala ja Manuela Bosco ovat kertoneet Louhimiehen oudoista metodeista, alentavista koekuvauksista ja roolituksista. He kieltäytyvät tekemästä enää töitä Louhimiehen kanssa. Grabowsky ja Kristo Salmi ovat esittäneet, että 8-pallo-elokuvassa (2013) väkivaltaa – kuristusta, hakkaamista, potkimista – piti esittää mahdollisimman todentuntuisesti.

Pidempi versio löytyy täältä: https://yle.fi/uutiset/3-10115456


*

Voidaan olettaa, että esiin tulleiden näyttelijöiden sanoma oli: meillä ei voi teettää mitä hyvänsä, näyttelijän pitää luottaa ohjaajaan eikä tiettyjä fyysisiä ja psyykkisiä rajoja voi ylittää.

Minusta tämä on hyvä viesti. Aku Louhimies tunnisti viestin, koska pyysi menettelyjään anteeksi. Haastatteluissaan hän ei myönnä, että olisi ahdistellut seksuaalisesti, mutta tunnustaa metodiensa rankkuuden.

*

Huonoa kohtelua kokeneiden ihmisten lista on pitkä. Silti mietin, miksi tätä ongelmaa ja anteeksipyyntöä ei voitu hoitaa ilman julkisuutta? Ainoa järkevä selitys on, kuten Tola esittää, että Louhimies ei ole kuunnellut tai välittänyt.

Tuntemattoman kohdalla kukaan naisnäyttelijöistä ei ole tietääkseni ilmoittautunut. Tuntemattomassa metodeina ja roolivalmisteluina ovat mukana laihdutuskuurit, fyysinen rääkki, väsyttäminen, eristäminen jne. roolisuorituksesta riippuen. Tarkoitus on ollut saada näyttelijät edes jotenkin vertautumaan 40-luvun suomalaissotureihin. Tämä metodiikka on koskenut lähinnä miehiä.

Edellä mainituista naisnäyttelijöistä yksikään ei ollut Tuntemattomassa. Paula Vesalan näyttelemä Lyyti on leffan naispäähenkilö. En ole ainakaan kuullut, että Vesala olisi valittanut ohjauksesta.

Myös tuotantoyhtiö ilmoitti, ettei ole kuullut epäkohdista ohjaajan toiminnassa Tuntemattoman osalta. Silti osa yhtiön väestä koki, ettei Louhimiehen pitäisi tulla hakemaan mahdollista ohjaajapalkintoaan ja että jonkun muun pitäisi lukea kiitospuhe. Hmmm... Hekin tuntuvat yllättyneen Louhimieheen kohdistuneista väitteistä, toki myös tyrmistyneen.


*

Mikäli naisnäyttelijät (ja mahdollisesti miehet) ovat yrittäneet hoitaa asiaa vuosien ajan Louhimiehen kanssa, mutta se ei ole onnistunut, tällöin asia siirtyy ennen pitkään ja ajan tavan mukaan julkisuuteen.

Tämä hetki, jolloin Louhimiehen kurmuutus julkisuudessa alkoi, kertoo paitsi mitan täyttymisestä myös siitä, että ulostulo oli strategisesti mietitty. Paljastukselle haluttiin mahdollisimman suuri painoarvo, ja varmasti loukatut ihmiset tahtoivat, että Louhimies saa kärsiä nimenomaan suuren päätyönsä kohdalla. Ei tästä oikein muuta voi päätellä.

En vähättele ollenkaan näyttelijöiden kokemuksia. Todistajia on ilmaantunut sen verran, ettei kyse voi olla yksittäistapauksista ja väärinkäsityksistä. Luulenpa kuitenkin, että he ovat saaneet tukea muualtakin kuin toisiltaan.

Suomalaisessa kulttuuriskenessä rohkaisun motiiveja ei tarvitse hirveästi miettiä. Kateus on ainakin se, jonka kaikki tunnistavat ja joka kaikkia liikuttaa niin hyvässä kuin pahassa.

Ei ole hirveän mukava katsoa sivusta, kun joku ärsyttävä ja itseriittoinen tyyppi menestyy eikä hänen tuotteittensa laatua voi tavattomasti moittia. Silloin on hyvä iskeä tällaisilla aseilla.

*

Summa summarum: Louhimies on kaivanut verta nenästään pitkään. Hän tajuaa sen itsekin. Myös kosto oli tarkkaan harkittu. Sen on haluttu osuvan mahdollisimman kovaa. Mielestäni se osuikin, kun ajattelee, että Tuntematon jäi ilman Jussi-palkintoa ohjauksesta ja parhaasta elokuvasta. Ilman näyttelijöiden ulostuloa ne olisivat olleet aika varmat, uskoisin. Myös Louhimies on pudotettu maan tasalle. Lopulta tämä on hyvä juttu, kaikkien kannalta.

Silti sanoisin, että Louhimiehen kannattaa pitää metodeistaan kiinni, mutta viimeistään nyt hänen on otettava järki käteen siinä, miten hän säätelee intuitiotaan ja miten hän rakentaa luottamusta näyttelijöihin sekä miten hän heihin suhtautuu.


14 kommenttia:

juha saari kirjoitti...

Joo tuskin ovat ihan hatusta vetäneet näitä juttuja. Louhimiehellä on karaannu into tehdä naturalismiaan käsistä.

Anonyymi kirjoitti...

Aku Louhimies olisi ollut ainoa mahdollinen ohjaaja filmille IHMISTSUNAMI.

Louhimiehen häpäisy on järkyttävä teko.

Se että näyttelijät eivät ole olleet ollenkaan Louhimiehen tasalla... mitä siitä voisi sanoa?

Mihin bileisiin näyttelijät ovat katsoneet tulluiksi?

Louhimiehen olisi pitänyt tehdä selväksi, että hän on haudanvakava. Tässä hän on epäonnistunut.

Nyt on edessä vuosikymmeniä näyttelijäturvallisuuselokuvia samalla kun ihmistsunami syvenee.

Joka sitä sontaa tahtoo katsella...

Aku, älä nujerru siihen että olet Suomea suurempi.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Minusta paras ratkaisu olisi, että Louhimies tekisi tiukan, minimalistisen elokuvan vähän Juha Seppälän romaanien tapaan, erkanisi seksistä ja väkivallasta, tekisi tutkielman miehistä, yksinäisyydestä ja kohtalosta - jotain tällaista, mihin ottaisi vain muutaman karun luottonäyttelijän. Olisi naturalisti, mutta viitteellisemmin, piinaavasti. Luulen, että tällainen onnistuisi häneltä.

Anonyymi kirjoitti...

Ohjaajaa ei voi käskeä.

Louhimieskeissin myötä suomalainen elokuva on tuhottu.

Se nousee ehkä uudelleen parin vuosikymmenen kuluttua.

Liian myöhään.

Onneksi olkoon te perkeleen näyttelijät mitä saitte aikaiseksi!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, uskon että Louhimies pystyy vielä tekemään hyviä töitä, mutta milloin, sitä en osaa sanoa. Ja kuinka elokuvaskene häntä tahtoo rajoittaa, halutaanko nyt uusia tyyppejä tilalle. Jos "kosto" Louhimiehelle jatkuu, tulos voi olla masentava. Sinänsä epäkohtiin puuttumiset ja tasa-arvon kasvu eivät mitenkään tarkoita, että syntyisi hyviä elokuvia. Seuraavaksi sieltä alkaa putoilla näitä "saalistajia" - listalla reilut 5 nimeä. Tilaa tulee kentälle, mutta tarkoittaako sekään mitään itse leffojen laadun paranemisen kannalta - rohkenen epäillä, että ei mitenkään ilmiselvästi.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä ei ole ketään vastaan eikä vähättelyä, eikä koske oikeastaan erityisesti tätä Louhimies-juttua, mutta totean, että mä en enää vähään aikaan, pariin vuoteen, ole tajunnut ns. keskustelusta, esiin tulevista aiheista, julkisuusilmiöistä, irtisanoutumisista, kannanotoista, pöyristymisistä, somen ja median sekoituksen johtamasta uudesta kulttuurikoodistosta yhtään mitään. Sympatiat on vahvasti Tarzanin ( ja tietysti Janen) puolelle, joka törmäilee New Yorkissa milloin mihinkin. Itselläni ei ole muita tuon viidakkosankarin avuja kuin kohtuullisen hyvä uimataito, mutta en taida minäkään osata ja ehtiä päivyttyä tähän uuteen aikaan ajatuksiltani mitenkään. Sääliksi käy nuoret ja miehet ja naiset, tää aika tuntuu lastaavan niiden niskaan mahdottoman tarkan ja kapean elämisen mallin - jokainen ulos tullut sanakin tulee olla oikea, ettei lynkata. Kiusaaminen ja häirintä on pahasta aina, ja niitä hoitavat viranomaiset, mutta entä sitten kun lynkkaus ja häpäisy alkavat olla uusi kansanhuvi jo pelkistä elämäntapavirheistä?
jope

Anonyymi kirjoitti...

Elokuva on matka.

Etukäteen ei voida laatia sopimusta siitä mitä matkalla tapahtuu.

Näen että Louhimies on lumoutunut matkoistaan.

Hän on tahtonut ohjata totta eikä näyttelemistä.

Hän ilmeisesti on kuorinut näyttelijöiltä näyttelijyyden ja se on tuntunut pahalta.

Louhimies on aiheuttanut mielen jättiyllätyksiä niille ihmisille, joita hänen kameransa kuvaa.

Sitähän muuten jokainen runoilija ja romaanikirjailijakin tavoittelee.

Että aiheuttaa mielen jättiyllätyksiä.

Saattaa tässäkin blogissa olla jo sellaisia herra Vesan ilmaisuja, joissa täytyisi miettiä mitä on lukijansuojelu. Moitteellista runoutta!

Kun nykyään niin paljon on kaikkea niin täytyisi olla salamasotaa nopeampi, että ehtisi tuomitsemaan.

En muuten pilkkaa näyttelijän tarvetta mennä elokuvaan muuttumattomana ja palata kuvauspaikoilta muuttumattomana.

Näyttelijää ei saa nöyryyttää niin kuin elämä nöyryyttää ihmistä. Näyttelijähän on näyttelijä.

Louhimies luuli, että on tekemisissä ihmisten kanssa, mutta hän oli tekemisissä näyttelijöiden kanssa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

tämä kulttuurikoodiston ja uuden korrektiuden tuleminen on hämmentävää - varsinkin kun samaan aikaan elää täysi "vapauden" kulttuuri tietyillä elämänalueilla.

oma työ- ja henkilökohtainen elämäsi saattaa olla yhdellä twiittauksella ohi, kun massat tuomitsevat: yksikin ajatusvirhe, "rasistinen" tai jotakin kolmatta (media)osapuolta häiritsevä teko tai ajatus, ja olet mennyttä, olipa kyse ollut tapakoodin kannalta harkitsemattomasta teosta, ajatusvirheestä tai sitten rehellisestä mutta väärästä ja virheellisestä huomiosta tai mielipiteestä. pahimmillaan tämä on tätä.

sitten on tällaiset pidemmät prosessit, jotka päättyvät somelynkkauksiin ja julkisiin toverituomioistuimiin ja hoitokokouksiin. somessa on helppo ottaa valta omiin käsiin, jos ei a) todelliset rikoksen tunnusmerkit täyty, mutta vituttaa joku tyyppi, b) jos on liian hankalaa alkaa prosessoida jotain asiaa oikeusteitse ja tietää siellä häviävänsä / tapauksen olevan tulokseton JA KUITENKIN HALUAA KOSTOA JA OIKEUTTA OMALLE LOUKKAANTUMISELLE c) joku on ideologisesti väärällä puolella ja d) paljon tietenkin on ihan oikeaa kriittistäkin ajattelua ja oikein julkisuuteen tuotuja asioita.

samalla kun on kova tapakoodiin kasvatus lännessä, muualla eletään entiseen malliin. tästä seuraa tietenkin kovimmille ideologeille rajuja sisäisiä epäloogisuuksia, mutta mitäpä niistä, pääasia että omalla kulttuurialueella nitistetään pahikset eli toisinajattelevat.

ja samalla ihminen voi kyllä olla täysin moraalittomassa ja kaikkia vahingoittavassa tosi-tv-sarjassa ja olla suosittu ja hyvä.

ja joku toinen voi rikkoa vaikka kuinka monta omaa ja toisten avioliittoa tai suhdetta ja jättää lapsia sinne ja tänne, mutta hei hänhän on kulttuuripersoona ja suuri persoona ja elämä on elämää, tällaista se nykyään on, katsos kun pitää kehittää ja ilmaista itseään, niin mitäs muutamasta muusta ihmisestä eikä hätää vaikka näillä tyypeillä ei olisi edes varsinaista käsitystä itseydestä, mutta kun he ovat hyviä ja puhuvat oikein koodein niin hehän ovat idoleja!

toisaalta nykyaika tarjoaa paljon hyvääkin vapautta ja mahdollisuutta olla itsensä, mutta tarkkana saa olla, kieli keskellä suuta mennään, ettei vaan todettaisi rikolliseksi ja karteltavaksi ihmiseksi. varsinkin jos on yhtään omaa ajattelua, joku periaate jostain edeltäviltä vuosikymmeniltä jne. toteemit tietenkin erikseen.

hyvä tapakoodi-ihminen syö oikein, ajattelee oikein, tuomitsee oikein (ei välttämättä oikeudenmukaisesti), saa lentää elämänsä aikana ympäri planeettaa kymmeniä kertoja ja tuhota elävää ja elollista luontoa järkyttävät määrät, mutta kunhan on oikea elämäntapa ja tavoitteet ja vapauden tuntu, niin mitäpä pienistä.

ymmärrän, että tämä kaikki voi hieman rassata, mutta toisaalta: täällä sitä kuitenkin jutellaan ja tutustutaan toisiimme - ainakin se hyvä puoli asioissa on.




Vesa Haapala kirjoitti...

jari,

ylen toimittaja näkee Aku Louhimiehessä mahdollisuuden muutokseen. Aku voi ehkä vuosien psykoterapian avulla parantua (herää tietenkin kysymys mistä ja onko hän alkujaankaan sairas vaikka olisikin käyttäytynyt "kyseenalaisesti"). tiedämme kaikki, että siitä tulee samalla kuohitsemisprosessi: Akusta pitäisi tulla ylen toimittaja - se kai tässä on sitten se oikeus ja kohtuus. se toki tarkoittaa, ettei ole enää ohjaajapersoonaa, mutta onhan kuitenkin sitten elokuvailua harrastava ylen toimittaja - tässä se vasta on elämän irvikuva kun niitä elokuvailua harrastavia näyttelijöitä ja ylen toimittajia ja hyviä ihmisiä on joka oksalla mutta ei montakaan sellaista jolla olisi oma käsiala ja idea.

luulen, en tiedä, että AL on töpännyt ja ollut arvostelukyvytön noiden naisnäyttelijöiden kohdalla. hän ei ole osannut lukea tilannetta näyttelijän kannalta, koska on ajatellut ihmisistä enemmän, hän on halunnut rikkoa ja muovata heistä olentoja omaan elokuvansa todellisuuteen. näin ajattelen. ymmärrän, että se on ollut joiltakin osin epätervettä ja ylittänyt tarpeellisuuden rajan. hän on varmasti tarttunut kyseenalaisiin metodeihin, koska ei ole mielestään saanut irti näyttelijästä sitä mitä tahtoo - oikeastaan hän on itse tehnyt virhearvion palkatessaan tiettyjä näyttelijöitä, koska nämä eivät ole osoittautuneet siksi mitä hän on heidän ajatellut olevan ja mihin hän on ajatellut heidän pystyvän. hän on voinut ja todenäköisesti on myös käyttäytynyt kiusaavasti ja häiritsevästi oman metodinsa sisällä. minun on tavattoman helppo ymmärtää molempia osapuolia, väärät ihmiset tekemisissä toistensa kanssa. toinen tekee taidetta, toiset mieltävät elokuvailun toisin, kumpikaan ei ole väärässä, mutta lopputulos on huono. akun pitäisi jatkossa valita paremmin, jos hän vielä saa rahoitusta ja muuta taakseen.

mikäli Louhimiehen ura tuhoutuu, se on surku. en usko, että näin käy mikäli se riippuu hänestä itsestään, mutta aina kaikki ei riipu ihmisestä itsestään.

Louhimies on voinut rikkoa ihmisiä metodeillaan (osin kyseenalaisilla), mutta hän on tehnyt sen luullakseni saadakseen parempaa jälkeä aikaan, ja vain se on merkinnyt hänelle. jos hän tarvitsee terapeuttista apua, niin ehkä siihen miten näyttelijää kohdellaan tietyn taiteellisen produktion rajoilla ja siinä hienolla rajalla, mutta ei terapian tarkoitus ole tuhota metodeja, joita ohjaajalla on. nyt näkyy myös se, että Louhimies on kohdellut eri tavoin eri persoonia, jotkut ovat ottaneet itseensä, jotkut eivät, jotkut ovat murtuneet, toiset eivät - ja tässä on myös lievää sukupuolijakaumaa... Tässä on hankala kohta: a) kohteleeko Louhimies naisia huonosti mutta pääosin miehiä ei, b) kokevatko naisnäyttelijät asiat herkemmin ja Louhimies ei ota tätä huomioon, koska ajattelee että tässä ollaan nyt fiktion sisäisessä maailmassa ja eletään sitä todeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt oivalsin: pitää PARANTUA. Sitähän Aku lupasi ja etsii PARANTUMILUPAUKSEN kautta uutta mahdollisuutta. Taaskaan en tarkoita tätä kohua, en osaa sitä pitää keskiössä, mutta tuohan on juuri sitä mitä tässä ajassa yleisesti on liikkellä tuossa uudessa koodissa josta puhuin ja johon vastasit Vesa hyvin.

Toisenlaisuudesta yleisimminkin pitää parantua.
Mikä on ollut viimeisten vuosien yleisin patologinen leima? Fobia. Fooobikko.... Foobikko sitä sun tätä. Sairaaksi leimaaminen. Sairauden tunnustaminen....Lupaus tulla samanlaiseksi kuin muut, enemmistö, sellaiseksi mitä tämän ajan somen ja median outo tuomioistuin vaatii. Jokaista väärää sanaa ja ajatusta on valvottava. Väärät sanat ovat sairaita, foobisia, spitaalisia - eivät vain vääriä.

(Henkilökohtaisesti tämä ei kosketa mua koska en rankistele taiteessa ja olen perheenisä, joka on ns. juoksunsa jo ajat sitten juossut, mutta ennustan että tällä kiihtyvyydellä meikäläisen kaltaisille konservatiivisille fundamenttikristityillekin vielä löytyy ajatuskurittajia. ) jope

jope

Anonyymi kirjoitti...

Ruotsistako se (yllättäen) pitää tulla meille sanomaan ennen kuin on myöhäistä:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005617401.html

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Luin saman juuri äsken. Sarasvuo twiittaili samaan malliin jo eilen, kertoi vaimo.

Tulkaa kaikki, tulkaa Ylen toimittajien kaltaiseksi on nykyajan evankeliumi - röhönaurua... Ihana tasalaatuinen maailma, joka kuitenkin sitten menee paskaksi mutta meneepä ainakin korrektisti.

Anonyymi kirjoitti...

Kommenteissani olen puolustanut elokuvaa taidemuotona. - Elokuvaa haastavat äärirajat. Elokuva koettelee äärirajoja. Se hakeutuu äärirajoille.

Aku Louhimiestä en tunne laisinkaan. En tiedä mikä mies hän on.

Sen tiedän elämässäni, että alkuvaikutelma saattaa olla hyvin pettävä.

Louhimiehen alkuvaikutelma on symppis. Miellyttävyys.

Umpipahuudella on joskus sellainen alkuvaikutelma. Ei se muuten pystyisikään kataluuteensa.

Louhimiehestä sinänsä näytöllisesti en pysty sanomaan mitään. En tunne häntä.

Kun ei tunne eikä tiedä niin ei tunne eikä tiedä.

Katsojat näkevät vain elokuvan näyttönä. - Ilmeisesti meistä kukaan ei ole ollut kuvauspaikoilla.

Kyllähän lopputuloksissa Louhimies kuuluu suomalaisen elokuvan harvoihin onnistujiin.

Niin Yle. - Koen että farssi ja tragedia ovat parisuhteessa. - En pidä lainkaan yksinkertaisena kirjoittaa farssia asioista, joista voisi tehdä tragedian.

Sain aikaiseksi farssin. Kipeän farssin. - Lähetin sen käsikirjoituksen Ylelle ja vastauksena oli se, että se on hauska farssi, mutta he eivät sitä tee. (Olihan ja onhan se kyllä ihan törkeä!)

Louhimies kyllä selviää tästä.

Mutta varmasti kaveri joutuu katsomaan peilikuvaansa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, täällä saat olla ihan mikä olet!

Jari, hyvää pohdintaa Louhimiehestä - lopulta analyysimme hänen persoonastaan jäävät arveluiksi. Emme tunne häntä. Mutta tätä tilannetta voimme kyllä analysoida.