maanantai 9. huhtikuuta 2018

Case closed





Toimittaja tahtoi tehdä jutun aihepiiristä, jolla on yhteyksiä viime aikoina voimakkaasti esiin nousseeseen, suomalaisia instituutioita mädättäneen ahdistelukulttuurin paljastamiseen ja korjaamiseen.

Hän päättää soittaa muutamille aktiiveille ja saada pienen kommenttikierroksen "kohusta", jonka mukaan Suomen naisten palloilumaajoukkueissa on esiintynyt runsaasti naisten välistä seksuaalista ahdistelua 1990-luvulta 2010-luvulle saakka. Kyse ei ole ollut mistään pikku jutusta vaan vuosia jatkuneesta ahdistelukulttuurista, jonka uhreina ovat olleet nuoret naiset:

- Patriarkaatin eli miehisen valmennusjohdon vika!
- Oletteko ihan varmoja, etteivät miehet salakuvanneet pervouksissaan luonnollista naisten välistä seksiä?
- Ihan normaalia seksuaalikäännyttämistä, loistavaa toimintaa!
- Metoo ei koske lesboseksiin houkuttelua ja pakottamista, sillä lesbous on ihanaa.
- Tällä on pitkät perinteet antiikista alkaen, nyt vain naiset ovat viimein voimaantuneet ottamaan paikkansa tyttöjen valistajina.
- Sen sijaan että puututtaisiin näihin yksittäistapauksiin, pitäisi tutkia urheilun miehistä johtoa, joka ei ole reagoinut asiaan.
- No kuka siitä nyt traumatisoituu, jos saa hieman hellyyttä vanhemmalta naisurheilijalta.
- Ai mitä nimiä esiin?
- Luuletko, että jonkun urheilijan ura tai pelimenestys oli tuollaisesta kiinni, aivan vapaaehtoista tyttöjen välistä flirttiä.
- Metoo koskee aikuisten naisten kokemaa ahdistelua, emme ota kantaa nuorten tyttöjen ahdisteluun.
- Ei ole kuule hääviä alkaa palloilu-uran jälkeen alkaa etsiä paikkaansa yhteiskunnassa saati että tulee leimatuksi seksuaaliseksi ahdistelijaksi.
- Eivätköhän naiset voi sopia tämän ihan keskenään, jos katsovat tarpeelliseksi.
- Julkisuutta ja nimiä esille vaativat miehet eivät tule koskaan ymmärtämään naistoimittajien esimerkillistä hienotunteisuutta ja tunneälyä tämän asian käsittelyssä - joidenkin asioiden on paras antaa parantua itsekseen.
- Ei nykyään ole tällaista, lebsot voivat hankkia seuraa aivan julkisesti, että ihan turha vihjailla, että tällaisia juttuja ilmenisi enää.
- Monet näistä nuorista tytöistä elävät nykyään onnellisissa lesbosuhteissa, joten antakaa olla.

Missä A-studiot, Hesarin ja Ylen juttusarjat ja somekansan raivo? Hesari liimaa yhden MTV:n jutun nettisivuilleen, jottei päästä sanomaan puolueellisuudesta. Haha, ketään ei kiinnosta.

Eikä taida tulla myöskään ehdotuksia siitä, että urheilugaalat vaihtuvat Metoo- ja Shetoo-gaaloiksi. Case closed.

Tässä kuitenkin se yksi vaatimaton artikkeli aiheesta: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005634836.html


*

Täytyy ensinnäkin sanoa, että olen väsynyt kaikenlaiseen kohuiluun. Minua kiinnostaa tässä tapauksessa eniten häirinnänpaljastuskampanjoinnin johdonmukaisuus.

Erittäin hyvä seikka on, että turvallisuuskysymys osataan nähdä laajempana asiana.

Ehkä näissä prosesseissa kulttuurimme sitten paranee askel askelelta, sillä ahdisteluun ja vallan väärinkäyttöön ja kaikenlaiseen paskuuteen ja lokaamiseen pystyvät niin miehet kuin naiset ja muun sukupuoliset seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.

Jokaisella on vastuu omasta toiminnastaan, mutta kiusaamis- ja ahdistelutapaukset vähenevät, jos kaikille on avoimen selvää, ettei ikävää ja toisen yksityisyyttä rikkovaa käytöstä sallita ja että aina on turvallinen mahdollisuus kertoa esimiehelle asiasta ja että huonosta käytöksestä myös rankaistaan, olipa tekijä sitten ohjaajastara tai joukkueen kantava maalintekijä tai luottopakki.



56 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Nimet pöytään vain, sitten A-studioon vihaisen ryhmän eteen sätittäväksi pyytämään anteeksi ja someraivon saattelemana boikottiin urallaan.
Joko näin tai stop koko julkiselle teloitushommalle kaikkien miesten osalta, niin kuolleiden kuin elävien.
Nyt alkaisi olla jo seuraavan pahiksen aika.
Voi voi meidän aikaamme!

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, minua alkoi jo harmittaa, että tein koko jutun.

Olen ihan oikeasti väsynyt siihen, että kaikkia jahdataan ja sitten siitä kohistaan, vaikka en usko, että tästä nousee kohua. Jos ei nouse, niin kyllähän kaksinaismoralismi paljastuu ikävästi.

En ihan oikeasti usko, että oma aikamme on pahempi kuin joku toinen aika, en tiedä onko se parempikaan, joskin monessa suhteessa ollaan menty eteenpäin ihan "kohuttomallakin" vaikuttamisella.

On hyvä että asioita puidaan julkisesti. Toisaalta asioiden käsittely julkisuudessa saa koko kulttuurin näyttämään ehkä pahemmalta kuin se on.

Minä en toivo oikeastaan mitään muuta kuin hyviä käytöstapoja, jotka tulevat sydämestä. Ja normaalia toisten kunnioittamista, ettei sitten tarvitse paljastaa erilaisia "alistuskulttuureita", joita todellakin löytyy ihan kaikkialta, jos ihmiset eivät käyttäydy kunnolla.

Mietipä esimerkiksi kouluyhteisöjä. Mikä määrä siellä on kollegoiden kiusaamista? Nämä ovat naisvaltaisia aloja, ja varsinkin nuoret naisopettajat ovat kovilla ensinnäkin luokkien hallinnassa, suhteessa oppilaiden vanhempiin ja sitten on vanhempia opettajakollegoita, jotka kiusaavat ja vähättelevät ja pompottavat - väittäisin, että tällaistakin löytyy aika monesta koulusta eikä asioille voida mitään, varsinkin jos kyseessä on vakipaikalla oleva kiusaaja ja kiusattu on sijainen tai määräaikainen. Tämä ilmiö ei tosiaan palaudu vain (tai läheskään ollenkaan) miehiin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

sinänsä nostaisin esimerkiksi kouluissa johdon eli rehtorin ja apulaisrehtorien toiminnan merkityksen tärkeään rooliin. Jos esimerkiksi kouluissa / muissa virastoissa sallitaan kiusaaminen ja siihen ei puututa / ei ole väyliä tuoda asiaa esiin, niin ongelmia on vaikea ratkaista. Väittäisin, että työpaikkakiusaamista esiintyy niin miesten kuin naisten johtamissa organisaatioissa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuulkaa ystävät. Tuo mitä nyt tässä päivitettiin ja miten tyttöjen ahdisteluun on suhtauduttu.
Mä alan jumalauta irtisanoutua tästä yhteiskunnasta, sen kaksinaamaisuudesta ja aivan avoimen selvästä valikoivasta saatanallisuudesta.
Tämä ei voi olla totta eikä tälläinen saa olla totta.

Voisin minäkin kertoa jotakin näistä ns. naisverkostoista, mutta jätän laittamatta.
Maa ja sen ajattelijoina itseään pitävät ovat sekaisin.

Olen aistinut tätä jo pitkään, se näkyy ja heijastuu pienissä signaaleissa, homosaatio mm. ja olen tuonut asioita esiin tässäkin piirissä. Joku muistaa. Juuri tästä on ollut kysymys, mutta kaikesta pitää kirjoittaa varpaillaan tässä maassa kuin juopon huushollissa. Kulttuurimarxismi on samaa moskaa.

En oikeasti enää jaksa anella argumenteille mitkä ovat ihan päivänselviä kuunteluaikaa.
Tiedän nyt taas aivan varmasti kenen ja minkä puolella olen.
Sanon ihan naivisti ja harkitsemattomasti loppuun: en ole perusasioissa väärässä ollutkaan.

Tämä lesbouteen kasvattaminen ja ohjaaminen ja ahdistelun kieltäminen on viimeinen pisara.

jope





Anonyymi kirjoitti...

Mitä työpaikkakiusaamiseen tuleen niin vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi. 1) alistuminen tai 2) lähteminen.

Alistuminen täytyy yrittää tehdä itselle mielekkäällä tavalla kuten siten, että pääpaino siirtyy mielessä vapaa-aikaan ja lomiin. - Alistunut ei tietenkään motivoidu miksikään työpaikkaluovuuden lähteeksi. Alistunut käy työpaikalla omaa selviytymistaisteluaan.

Oman käsitykseni mukaan kun tilanteet menevät lukkoon niin lukot eivät enää avaudu vaan silloin pääsäännön pitäisi olla lähteminen eli työpaikan vaihtaminen mihin ei tietenkään kaikilla ole mahdollisuuksia.

Objektiivinen ja tasapuolinen selvittely on teoriaoppaiden kaunista sisältöä...

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, minusta tästä ja monesta muusta asiasta ei kannata vetää sen kummempia kilareita. täytyy vain todeta: ne asiat, jotka tahdotaan projisoida pahan valkoisen miehen taakaksi, koskevat itse asiassa kaikkia, aivan kaikkia ihmisiä, kunhan asioita viitsitään hieman tonkia ja yhteiskunta on edennyt siihen vaiheeseen, että eri ryhmien toimintaa voidaan tarkastella kriittisesti ilman suurempaa poliittisen korrektiuden suojaturvaa. ei minusta tässä ole sen kummemmasta kyse.

totta kai käy myös niin että voi jäädä jotkin suojakertoimet päälle ja näkökulma kaikille yhteiseen ihmisyyteen eli siihen että ollaan melkoisia paskoja suuntautuneisuudesta ja etnisestä taustasta riippumatta, kun yhteiskuntaa pyritään tietoisesti moniarvoistamaan ja nostamaan valideiksi elämäntavoiksi muutakin kuin sitä iänikuista hegemonista valkoista heteroseksuaalisuutta.

tähän kaikkeen kannattaa kuitenkin suuntautua tyynesti, koska tuskinpa asia on tullut kenellekään aivoillaan ajattelevalle ihmiselle yllätyksenä. varmasti joku homokohukin on tulossa, jos sen annetaan tulla esille.

tämä on nyt tällaista. kulttuurituotteissa, kuten elokuvissa, huomaa paljon aivan asian kannalta tarkoituksetonta sukupuolikasvattamista eli tehdään tärkeistä hahmoista lesboja tai homoja, koska se on edistyksellistä, vaikkei itse asia - esimerkiksi rikoksen selvittäminen - sitä mitenkään vaatisi. totta kai näin voidaan tehdä, jos se on jotenkin olennaista ja tahdotaan näyttä yhteiskunnan monenlaisuus, mutta aina se ei tunnu perustellulta niin kuin ei tunnu sekään, että naisia näytetään seksualisoiden miehen katseen kautta aivan tarpeettomissa kohdissa.

joka tavalla myös taide voi olla huonoa ja tökeröä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

olet oikeassa: yleensä kiusattu on pakotettu lähtemään, koska hän on hierarkiassa alempana ja muut järjestelyt olisivat niin massiivisia. joskus olisi kuitenkin tervettä kaataa koko korttitalo, jos se parantaisi työilmapiiriä muutenkin. mutta kuka sellaista jaksaa alkaa järjestää, kun perusduunissa on ihan riittävästi haasteita ja aina joku muukin sivullinen kärsii, kun kiusaajat käräytetään, esimerkiksi kiusaajan perhe, kun vanhempi saa potkut.

Anonyymi kirjoitti...

Jos pomo olisi homo niin miten erotellaan pomofobia ja homofobia? Pomo saattaisi syyttää homofobiasta silloinkin kun kysymyksessä on puhdas pomofobia. Jos haluaa välttää pomossa pomoa eikä kieltää homossa homoa vaan ottaa etäisyyttä homossa pomoa. Mielestäni pomopomo on pomopomo eikä hänellä ole oikeutta tulkita itseään ajatuksella, että on homopomo ja ounastella syrjintää kun kukaan ei ole sanonut, että hän on homopomo tai pomohomo. Ketään homoa ei saa sanoa homohomoksi vaan hän on painokkaasti pomopomo silloin kun hän on pomopomo.

Johan kirkastui itsellekin! Asiahan on selvä!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tällaisiakin tapauksia voi olla. Hyvä että kirkastui! Kirkasta päivää Vaasaan! Ja yritetään itse kukin selvitä elämämme hankaluuksien kanssa - toisia liikaa moittimatta mutta kuitenkin rehdisti asioita selvitellen kun siihen on tarvetta. Myöskään itseään ei pidä syyllistää asioista, joihin ei ole syypää.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Voi noita Jarin ihania oivalluksia, homopomo, pomohomo ja muut.
Istun ostoskeskuksen kahvilassa, nauroin äsken ääneen. Lähdin itsekseni tänne nautiskelemaan tavaroiden katselusta, ostin jo vaatteita kokoa 92 suvun pienimmille. (Naisellinen nautiskelutapa.)

Työpaikkakiusaaminen koettu ja lähdetty ylpeästi pois, osoittautui hyväksi päätökseksi.

Vesa, olet oikeassa. Sopii saa tilannetta odotan minäkin hartaasti. Jospa tästä seuraisi havahtuminen hyvään käyttäytymiseen kaikenlaisissa yhteisöissä, kun on ensin saatu miehet käsitellyiksi.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Sopuisaa siis, sanasyöttö pahus.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, eräs minulle läheinen ihminen (nainen) koki myös työpaikkakiusaamista (naisen taholta joka kiusasi muitakin), selvitti asian (nais)johdolle, tuli mustamaalatuksi itsekin (kiusaaja teki myyräntöitään), lähti pois, kun työsopimus ei jatkunut, on nyt hyvinjohdetussa työpaikassa, jossa hänen työpanosta arvostetaan kovasti. Toki oli edellisessä paikassakin arvostettu, kunnes nosti esiin kiusaamisen ja esimies ei kyennyt hoitamaan asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Terveisiä teille kaikille!

Itse ajattelen, että onkohan tämä metooaika ainakin miehisiä miehiä viemässä jonkinlaiseen reaktiiviseen hitauteen ja viipyilyyn mallia Alastalon salissa.

"Se oli se sama Louhimiehen Aku kyllä se oli se sama joka sai aivotällin ja murheen murtaman ruhjon mielen täytteeksi joka nyt kameran paikkaa tähyili mutta uudesti syntyneenä vakaasti tuumien välttää entiset edesottamuksensa vartoili ensimmäisiä tekemisiään ja suunsa elehtimiä sen kuolaimilta sekä ruumiinsa liikuntoja vain välttämättömän tehdäkseen kun siinä eläville kuville tälläytyi tuo Riitu se neitoinen kuin Silja muttei nuorena nukkunut ehei vaan uneksien aukoili somia silmiään tietämättä niin tekevänsä ja täytyi jo sitä katsovan miehen ryhtyä suonisen veren pidätyksille ja pureskella nyrkkiään ja huulille kuulumattomasti kirota ja älähtää punnertautuvia ajatussaastojaan joita ei niitä juuri kärkkyville emannoille ikinä ääneen tohtisi sanoa sillä sehän merkitsisi ettei männä kurmootuksessa olo olisikaan uudistunut eikä saarna uponnut vaan taas olisi syntiinlankeemus edessä soppaan ja keittämykseen saakka tietäen ne emannat ja emoset ja pystyiset povekkaat jotka laumavoimaansa tukeutuivat oikeassa asiassaan kieltämättä eihän sitä vääräksikään pystynyt väittämään nytkään kun oli täytynyt rohkeentua leposijoilta lähtemään tähänkin saliin jossa kohta eläväisen sieppain kävisi ja tallentaisi sen mikä oli aikomus sellaisena kuin taiteen aiheena kansalle esitellä eikä sopinut sen valmistumisen aikaan ilmaantua vääränsorttisia suunpuhumia…"

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, aika huikea veto kielellisesti & aatoksellisesti tämä edellinen!

Tässä on selvästi oltu parannuksen opissa.

juha saari kirjoitti...

Olihan sekin niin, että oppilaitoksissa seksuaalista häirintää kokeneet ovat enimmäkseen poikia. Tästäkään ei ole mitään puhuttu yhden uutisen jälkeen.

Tuota en ollu huomannu, että noi palloilijat oli naishäirikköjä!

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, näin se oli tuon uutisen mukaan, olen itsekin sen tiedon varassa. Asiasta ei ole kuulunut sen kummempaa mistään. Yritin googlettaa mutta en löytänyt lisätietoja.

Anonyymi kirjoitti...

Jos hiukan myyttejä.... jotka ei ihan myyttejä ole.
Urheilun parissa pitkään toimineet ovat aina tienneet, että tietyissä naisjoukkuelajeissa ko. suhteet ovat hyvin yleisiä olleet aina.
Asia ei ole edes mikään julkinen salaisuuskaan.
Ja kyllä, painostajat olivat naisjoukkueen pelaajia, asia oli ihan selvästi esillä mm. tv-uutissa, urheiluruudussa.

No, kai pitäisi suhtautua että mitäs sitten, mutta jos on pienikin
vaara, kuten tässä nyt on käynyt ilmi, että näihin suhteisiin on painostettu, niin asia ei ole kunnossa.

Kyllä vanhempien pitäisi voida luottaa, että he voivat tyttönsä (ihan niin kuin poikansa) laittaa urheiluseuraan ilman, että siihen mahdollisesti tulee liittymään
homoseksiin liittyvää kulttuuria ja vaikuttamista.

Joku voisi sanoa, että miesjoukkueissahan sitä vasta heterouhoa onkin ja muuta msskuliinista stereotypiaa, mutta se on eri asia kuin keskinäisiin seksikokeiluihin kannustaminen, vaikkakin ihan surkeaa sekin.
Se että iholle kosketaan, on jo paljon enemmän.

#Metoo-maailmaa ei hirvesti näytä naistenkeskeinen ahdistelu ja häirintä kiinnostavan, ei sen enempää kuin lapsiavioliitot tai muu kulttuurinen häirintä silloin kun se ei tule valkoisen heteron (pahan) suunnasta.

Maailma on hemmetin lattea.
Se toteuttaa kaikkein ennalta-arvattavimpia ja vulgäärimpiä stereotypioita kuin jokin kone, jolla ei ole enää aivoja.

En voi mitään, mutta minut tämä kaikki kyllä (yksityishenkilönä) radikalisoi ja on entistä vaikeampaa pitää tasavertaisena "dialogi"kumppanina ihmisiä jotka elävät ideologisissa satumaailmoissa. Olisikin kyse vain saduista, itsepetoksista ja muusta ajatus- ja verbaalisälästä, mutta heijastusvaikutukset maailmassa ovat arvaamattomampia.
Sellaiset ovat hyvin vahingollisia ihmisiä, mikä onkin looginen seuraus siitä, että vapaasta havainnoinnista luovutaan ja se korvataan ideologiahötöllä.



jope

juha saari kirjoitti...

Vielä tuosta Ruattin tapauksesta: mihin Feministinen puolue asettui tuossa äänetyksessä?

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, olen samaa mieltä siitä, että nykyisin mittasuhteet menevät aivan vinksalleen: toisaalla massiivinen korrektisuus, toisaalla kaikki menee läpi. nuorten ahdistelu on vähintään yhtä paha kuin aikuisten - siinä häiritään törkeästi heidän kehitystään.

Niin, kyllä dialogi on kieltämättä hiukan vinossa sekin, kun näkee, että logiikka vuotaa kuin seula, ja kuten sanoit aiemmin, pitää olla sukkasillaan kuin juopon kotona. Sanoisin kuitenkin: kun puhuu rehellisesti ja asiaa, suojaukset putoavat, jos ovat pudotakseen. Toki yhä useammat asiat, joista saattoi aiemmin puhua niin kuin ajatteli, on siirretty sfääriin, jossa ei niin vain puhutakaan. Monesti aivan turhaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, siitä linkistä jonka mä pistin mukaan, löytyy koko lakiehdotuksen käsittelyhistoria. En käynyt sitä niin tarkkaan läpi. Se on pitkä, virallinen ja informatiivinen.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, vielä: urheiluun voi liittää monia "ikäviä" asioita, kuten äärimmäinen kilpailuhenkisyys ja aggressiivisuus, jotka ovat näitä "patriarkaalisen yhteiskunnan" tukipylväitä, mutta eiväthän ne ole mitään siihen verrattuna, että jonkun kehitystä häiritään / koskemattomuutta loukataan seksuaalisella ahdistelulla - ja vieläpä niin että omaa suuntautuneisuutta manipuloidaan / toimitaan sitä vastaan jne.

minä en ole pitänyt siitä julkisesta uhosta, joka sinänsä hyvään kampanjaan liittyy, koska - nyt kun asiaa punnitaan monelta kantilta - kampanja näyttäytyy hyvin rajattuna ja vain rajatun naisryhmän "omia" oikeuksia puolustavana: en tiedä, miten naisjärjestöt ovat kampanjaa kommentoineet; "liian pitkälle mennyt" ei ole tosiaan oikea muoto, vaan "vasta alkutekijöissään" ja samoin "miehisen toksisuuden" ja "patriarkaatin" vastustus on hyvin rajattu ja ontuva, jos oikeasti mietitään kaikkia uhri ja tekijä -suhteita. Ihan oikealla asialla siis, mutta kyllä siinä pitäisi olla mukana myös "solidaarisuusmomentti" lapsia, nuoria ja etnisiä häirittyjä ja myös naisten häiritsemiä kohtaan.


Marjatta Mentula kirjoitti...

Juha, Ruotsissa sosiaalidemokraatit, vihreät ja vasemmistopuolue kannattivat lapsiavioliittojen ja moniavioisuuden sallimista äänestyksessä. Feministinen aloite -puolueella ei ole edustajaa, mutta kai he menevät yleensä vahvasti vasemmiston linjoilla. Ainakin yksittäisten feministien mielipiteet ovat olleet moniavioisuutta kannattavia, mutta luulisi lapsiavioliitojen sentään jakavan mielipiteitä. Luulisi!!!

Miksi meidän pitäisi Euroopassa hyväksyä sellaista, mikä ei ole eurooppalaista ja mistä muualta tulleet naiset ja lapset ovat tänne tullessaan toivoneet vapautuvansa? Tämä on kyllä aivan käsittämätöntä (kirosana!).

Jope, ihmiset ovat vain niin ajattelemattomia ja ryhmänsä mukana meneviä, ei kannata tehdä silti itse jakoja ja nähdä ketään pahana ihmisenä.
"Vääränsorttisia suunpuhumia" on kaikkialla.

Muistan kyllä nuo naispalloilun kriisiuutiset. Kukaan ei tehnyt rikosilmoitusta, joten asiat hiipuivat hiljaisuuteen. Seksuaalinen häirintä on yhtä paha juttu kaikenmerkkisenä, lesbohäirintä ei ole sen pahempaa eikä parempaa kuin heterohäirintä.

Työpaikkakiusaamisesta ja huonosta työilmapiiristä vielä se, että huonoon tottuu ja on niin paljon muuta, mikä estää lähtemistä, mutta kun sen tekee, niin vapautumisen tunne on suuri.
Meilläkin jäi lähtiessä iso talo ja mansikkamaa, puhumattakaan joistakin rakkaista ystävistä, mutta oli kyllä ihanaa saada uudessa paikassa arvostusta pienestäkin, kun ennen oli pitänyt pyydellä anteeksi intoaan tehdä. Ja eläkkelle on ihanaa lähteä paikasta, jossa kiitetään ilman kyräilyjä. Vesan läheiselle terveiset ja peukut, osaan eläytyä tuohon.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, katsoin päätöksestä eri puolueiden äänestyskäyttäytymistä: siinä ei näy Feministisen aloitteen ääniä - tai siellä on ihan listan perällä merkki -, joka on antanut kolme ääntä lakiehdotuksen kumoamisen puolesta, kaksi on poissa (frånvarande) äänestyksestä. Onko tämä sitten F!-puolue, en tiedä.

Huom! Yksi sosiaalidemokraatti ei ole pitäytynyt ryhmäkurissa vaan äänestänyt ehdotuksen kumoamisen puolesta. Jotain voi päätellä siitäkin, että poissa äänestyksestä on 17 sd:a, 4 vihreää ja 1 vasemmistolainen.

Aika tiukka on äänestys kuitenkin ollut 155 - 136!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Vesa, kyllä, alkutekijöissä ollaan. Kun patriarkaatin hokeminen lopetetaan, niin löytyy paljon muuta.

Kunpa tuo muiden kulttuurien eksotisointi lopetettaisiin ja katsottaisiin vain, mikä on hyvä ihmiselle kaikkialla, varsinkin pienimmille.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

minua järkyttää esimerkiksi lapsiavioliitot. Käytännössä tytöt voivat olla 12-vuotiaita mennessään avioon. Aikuiset miehet käyttävät näitä lapsia hyväkseen. He voivat olla 14-vuotiaana raskaana ensimmäistä kertaa. Tällainen ei kerta kaikkiaan sovi Pohjoismaihin. Eikä sovi kyllä minnekään muuallekaan.

Ajatelkaapa: äänestettäisiinkö tällaisista asioista, jos pedofiilit vaatisivat joihinkin "ylempiin tunteisiin" vedoten vastaavaa oikeutta? Ei varmasti. Mutta pedofiileillä ei olekaan joukkovoimaa takanaan eikä valtioiden tarvitse heitä rauhoitella yhteiskuntajärjestyksen takaamiseksi.

Entä siinä vaiheessa, kun Ruotsin yhteiskunta antaa periksi ja hyväksyy lain lapsiavioliittojen sallimisesta eksoottisille ystäville? Voivatko pedofiilit siinä vaiheessa yhdenvertaisuuden nojalla vaatia samaa? Entä jos he rekisteröityvät uskontokunnaksi? Vähän teoreettinen esimerkki, mutta kertoo, että on todellakin olemassa kulttuuriperinteitä, jotka eivät suojele ihmistä vaan ovat erittäin epäterveitä näiden lapsiin ja naisiin kohdistuvien "oikeuksien" eli miesten oikeuksien osalta.

Mehän emme voi asettaa uskontoja paremmuusjärjestykseen niiden uskomusten vuoksi (Jumala, Jahve, Allah), mutta voimme kyllä mielestäni oikeusvaltiossa määrittää minimisäännöt sille, miten uskontoa ja kulttuuriperinnettä voidaan tietyssä valtiossa harjoittaa. Sen täytyy olla näin, tai muuten putoaa pohja pois asioilta. Monikulttuurisuus ei voi merkitä monia eri sääntöjä, koska se tie on täysin kalteva.

Vesa Haapala kirjoitti...

Kiitos, Marjatta, noista aiemmistakin hyvistä puheenvuoroista! Hyvä työpaikka on ihmiselle tärkeä, koska yleensä elämä on pilalla tai ainakin kuormitettu kotonakin ja vapaa-ajalla, jos joutuu pohtia, miten jaksaa mennä paikkaan, jossa saa osakseen nälvimistä ja kiusaamista - ei ehdi palautua ollenkaan tai ainakin se vaikeutuu.

juha saari kirjoitti...

Jos itse olisin nyt politiikassa vihervassarina, vaatisin puoluettani ilmaisemaan mieltään tästä ruotsiveljien ja sisarien typeryydestä.

Kun katsoin eilistä dokua ympärileikkauksesta ja lapsiavioliitoista ajattelin, että pitääkö saatana tuon 12-vuotiaan tytön mennä hakkaamaan Ruotsin vasemmistovihreiden idioottien päähän järkeä. Jumaliste mä olin vihanen ku katoin sitä.

Kun omat ovat iljettäviä typeryksiä, se tuntuu pahalta. Persutkaan eivät ärsytä yhtä paljon. Aion muuten äänestää eduskuntavaaessa Sinisiä. Kerran. Sen verran niitä pitää arvostaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

me emme ehkä täysin hahmota tilannetta Ruotsissa. Etniset vähemmistöt ovat siellä harjoitetun maahanmuuttopolitiikan vuoksi todellinen poliittinen voimatekijä. Lisäksi tätäkin lakiesitystä ajaneet puolueet ovat sitoutuneet monikulttuurisuusohjelmaan. Heidän kätensä ovat näin ollen sidotut.

Kun maassa on esimerkiksi tarpeeksi iso islamilainen yhteisö, se voi alkaa protestoida, jos sen perinteeseen kuuluvat "lait" tai "käytännöt" eivät saa hyväksyntää. Mitä esimerkiksi mellakat tarkoittavat niiden ruotsalaisten poliitikkojen kannalta, jotka ovat olleet ajamassa esimerkiksi muslimien kulttuurikäytäntöjä tukevia lakeja? Kaaosta ja oman politiikan epäonnistumista. Niinpä heidän on jopa "pakko" niellä asioita, jotka eivät muutoin missään tapauksessa menisi läpi. Tätä on yhteiskunnan islamisaatio, esimerkiksi tätä - ihmiset, jotka on otettu osaksi yhteiskuntaa, alkavat käyttää joukkovoimaa.

Entä mitä luulet, kuinka käy muslimien poliittiselle painoarvolle siinä tilanteessa, kun näiden maahanmuuttajien vuoro on tulla kokonaisvaltaisemmin työelämään kantaväestön jäädessä eläkkeelle? He voivat vedota omien kulttuuristen oikeuksiensa hyväksymiseen tai maa halvaantuu tietyiltä osin. Heillä on vain voitettavaa. Tämä on sitten islamisaatioprosessin uusi vaihe, ja määrällisesti muslimeja on jatkuvasti enemmän.

Mitä mieltä, rehellisesti sanoen, olet tällaisesta massamaahanmuutosta, jossa yksi etninen ryhmä voi vivuttaa omaa poliittista vaikutusvaltaansa yhä suuremmaksi?

Tässä on yksi syy siihen, miksi en pidä siitä, että monikulttuurisuus tarkoittaa käytännössä islaminuskoisten suosimista. Siitä ei seuraa hyvää, koska kulttuuriset käytännöt poikkeavat niin paljon omistamme, aivan peruslähtökohdiltaan. On sinänsä sama mihin muslimit uskovat - se ei objektiivisesti ajatellen ole yhtään sen hullumpaa kuin kristittyjen tai hindujen uskomukset - mutta nämä tapakoodit ovat aivan järkyttäviä, ja ne tulevat tuhoamaan länsimaiden henkisen integriteetin ajan kanssa. Valitan, mutta näin ajattelen, koska näen nämä uhkaavat asiat jo asiat lainsäädäntöprosessissa Ruotsin parlamentissa. Voisimme keksiä muitakin esimerkkejä.

Tässä yksi syy, miksi pidän muutoin arvostamiani vihreitä ja vasemmistolaisia, totaalityperyksinä. He eivät kykene - valitettavasti - ajattelemaan nenäänsä pidemmälle. En pidä siitä, että poliitikot ovat hyväuskoisia ja höynäytettäviä ja höynäyttävät muutkin mukaan.

Itse en ole vielä päättänyt, keitä äänestän, mutta sen sanon, että annan ääneni turvallisuudelle ja yksi sen takuu on, että maahanmuutto on monipuolista, monikulttuurista ja hallittua - se ei todellakaan ole maahanmuuttoa etusijassa islamilaisista maista.

Vesa Haapala kirjoitti...

Seuraavissa eduskuntavaaleissa jokainen ääni, joka on pois vihreiltä tai vasemmistolta, lisää hetken aikaa maan turvallisuutta. Tuntuu kurjalta sanoa tämä, mutta näin se on niin kauan kuin he ajattelevat maahanmuuttopolitiikkaa nykyiseen malliin. On kaikin poliittisin voimin pyrittävä estämään Ruotsin kaltainen typeryys, jossa maa ei enää 20-30 vuoden kuluttua ole se pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka se vielä muutama vuosikymmen sitten oli.

juha saari kirjoitti...

"Mitä mieltä, rehellisesti sanoen, olet tällaisesta massamaahanmuutosta, jossa yksi etninen ryhmä voi vivuttaa omaa poliittista vaikutusvaltaansa yhä suuremmaksi?"

Tiedät vastaukseni.

Vesa Haapala kirjoitti...

Siis ainoa tapa, jolla monikulttuurisuus toteutuu siten, että länsimaiset arvot pysyvät omissa yhteiskunnissamme johtavina arvoina, on sopiva, rajoitettu määrä maahanmuuttoa.

Ajatelkaapa tataareja, jotka hekin ovat muslimeja, ja juutalaisia! Onko heistä ikinä ollut mitään ongelmaa kenellekään Suomessa? Ei taatusti ole. Ostimme ensimmäisen yhteisen kotimme tataareilta ja teimme hyvät kaupat.

Aivan sama tulisi olla nykymuslimien suhteen. Tarpeeksi vähän tiettyä uskonnollis-etnistä ryhmää merkitsee vähemmän vaatimuksia yhteiskunnalle, parempaa kotoutumista, kun on pakko sopeutua yhteiskuntaan ja seurauksena on sopuisa yhteiskunta. Siinä se lyhykäisesti.

Tälla tavoin voitaisiin ottaa laajemmin eri ihmisryhmiä rikastuttamaan aidosti kultuuriamme ja muuttamaankin sitä, mutta hallitusti. Tämän ei tarvitsisi olla pois humanitaarisuudesta. Maailmalla on miljoonia vainottuja kristittyjä, runsaasti vainottuja hinduja ja vainottuja mitä hyvänsä. Miksi meidän pitäisi ottaa pääosin ihmisiä hajoavista muslimivaltioista? Se merkitsee aivan suoraan samaa kuin kaivaisi verta nenästään - Ruotsin esimerkki ja Ranskan esimerkki osoittaa sen hyvin. Kiintiöt kunniaan, niin ei ole hätää.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, juu, tiedänhän minä.

Jos esimerkiksi sinulla on lähellä vihreitä ihmisiä, niin kannattaa puhua heille tästä asiasta. Jos vihreiden ajattelu järkevöityisi, minä voisin aivan hyvin äänestää heitä, niin kuin olen muutamia kertoja äänestänytkin. Viime kuntavaaleissa he keräsivät äänisaaliinsa koulutusasioilla. Mutta luulen, että monikulttuurisuus- eli islamisaatioasiassa he eivät vain ymmärrä mitä puuhaavat. Annettakoon heille se anteeksi, mutta ääntäni eivät saa.

Anonyymi kirjoitti...

Maailma on mennyt sillä tavalla älyllisesti rikki, että mun äänestyskäyttäytyminen olisi juuri nyt enää pelkkää viivytystaistelua, jossa käytetään kaikkia mahdollisia keinoja odottamatta tovereilta täydellistä olemusta tai yksi yhteen-ajattelua kaikessa.

Ekassa äänestyskorissa olisivat mulle ps ja kristilliset, toisessa, kaukana edellisestä keskusta, kokoomus, ja kolmannessa johon en koskisi juuri nyt tikullakaan rkp, vas, dem. ja vihreät. "Siniset" tulevat vielä Aku Ankankin jälkeen.

Tuon tunnustaminen ei itse asiassa tunnu edes miltään. Se on mun mielestä järkevintä ja maltillisinta (!) mahdollista ajattelua tässä ajassa: jos en halua kulttuurivallankumousta, äänestän tietenkin sitä vastaan. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka ovat saman siirtymän kokeneet, useimmat korkeakoulutettuja entisiä vasemmistolaishenkisiä duunarikotitaustaisia ihmisiä.

Ruotsissa tosiaan maahanmuuttajat, islam, on sillä tavalla mukana, että koska heidän arvomaailmansa ei ole länsimainen eikä korreloi sen kanssa niin kuin me ajattelemme, siellä äänet siitä joukosta menevät eniten islamilaisia vapauksia lupaavalle puolueelle. Määrällinen voimatekijä se nyt jo on. Se, että puolue on vaikka läpiateistinen ei estä kannatusta.

jope

Anonyymi kirjoitti...

( "Tuon tunnustaminen ei itse asiassa tunnu edes miltään. Se on mun mielestä järkevintä ja maltillisinta (!) mahdollista ajattelua tässä ajassa: jos en halua kulttuurivallankumousta, äänestän tietenkin sitä vastaan. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka ovat saman siirtymän kokeneet, useimmat korkeakoulutettuja entisiä vasemmistolaishenkisiä duunarikotitaustaisia ihmisiä. "

Ehkä kotitausta tässä suojelee minua ja noita tuntemiani?
Olen joskus käyttänyt termiä "kulttuurikodit."
Sana kulttuuri siinä on kyllä moni- tai sitten vain vähämerkityksellinen, sillä perstuntumalla voi sanoa, että äärimmäisen harvoin pojat ja tyttäret ovat oppineet jotakin ko. isiensä tai äitiensä esim. taistolaisunista. Toivon tietenkin olevani väärässä, mutta perussääntö näyttää olevan tuo.) jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

voit arvata, että mun lista on aika samannäköinen - totta kai mietin sen strategisesti sitten lähempänä ajankohtaa.

Kristillisistä voisin äänestää jotain tyyppiä mutta periaatteessa ääni melko hyödytön isossa kuvassa.

Persuja voisin äänestää ihan piruuttani, koska se olisi vastavoima hörhöilylle, mutta sitten kuitenkin ehkä alku toiselle hörhöilylle - jospa oppisivat tavoille ja siellä olisi joku normityyppi.

Keskustaa en äänestä (paitsi isossa hädässä ja strategisesti), kokoomusta voisin äänestää vastavoimana hörhöilylle mutta lähinnä strategisesti.

Vasemmistoa en äänestä, demareita en äänestä, rkptä en äänestä, vihreitä olen äänestänyt, mutta en enää, luultavasti ikinä, koska meininki on niin hörhöä muutamasta hyvästä asiasta huolimatta.

Sinisiä en äänestäisi ikinä, koska ne pettivät äänestäjänsä ja inhoan varsinkin Sampo Terhoa ja jonkin verran Timo Soiniakin, joka koko jutun masinoi.

Ei kovin hyvältä näytä. Minunkin osaltani politiikka on rikki - äänestäminen on lähinnä vastaäänestämistä eli keskusta-kristillis-oikeiston vahvistamista ihan puhtaasti turvallisuussyistä.

Kulttuurivallankumouksen suunta on aina ollut sellainen, että järkevimmät tyypit ovat häipyneet siitä itse ja vapaaehtoisesti.

Vesa Haapala kirjoitti...


siis niin etten ole kotonani missään noista leireistä, mutta joidenkin ollessa vallassa on kuitenkin helpompi hengittää siellä oman etäisyytensä päässä.

esimerkiksi vasemmalla olo tässä nyky porukassa on henkinen ja älyllinen katastrofi, samoin ihan oikealla. ja en siellä keskelläkään tunne mitään kodikseni.

mutta turvallinen elämä niillä palikoilla kuin se saadaan järjestettyä on tärkeintä - siinä on mahdollisuuksia kehittyä ihan omassa sfäärissään ja tarkkaillen elämän menoa. ei sillä, että olisin jotenkin erinomainen itse.

mieluummin järkevä maahanmuuttopolitiikka ja kasvava työllisyys kuin tulonsiirtopolitiikka ja kasvava epävarmuus. taidetta voi siinä keskellä tehdä ilman sen kummempia poliittisia sitoumuksia. turha jouduttaa maailman perseelleenmenoa jos sitä voi edes hiukan hidastaa.



juha saari kirjoitti...

Jope. Minulle taas äänestäjien pettäminen ei ole oleellista vaan se, kokeeko niitä arvoja enää omakseen joita on edustanut ja joita äänestäjät ovat äänestäneet. Äänestäjyys ei ole minulle arvottava mittari. Ja tämä koskee kaikkia puolueita.

Anonyymi kirjoitti...

Vähän lastensuojelulaista kohtia:

4 §

Lastensuojelun keskeiset periaatteet

Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle:

1) tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon;

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen;

4) turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden;

5) itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi. Kun sijaishuolto on lapsen edun kannalta tarpeen, se on järjestettävä viivytyksettä. Sijaishuoltoa toteutettaessa on otettava lapsen edun mukaisella tavalla huomioon tavoite perheen jälleenyhdistämisestä.

5 §

Lapsen ja nuoren mielipide ja toivomukset

Lapselle on hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaavalla tavalla turvattava oikeus saada tietoa häntä koskevassa lastensuojeluasiassa ja mahdollisuus esittää siinä mielipiteensä. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa, lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.

6 §

Lapsi ja nuori

Tässä laissa pidetään lapsena alle 18-vuotiasta ja nuorena 18–20-vuotiasta.


SIIS tätähän emme voi olla romuttamassa. Tälle perustuu suomalainen lastensuojelutyö. - Lapsi määrittyy maassa olevana lapsena. Suomessa olevana lapsena.

Turvallisuuskulttuuri on se keskeinen käsite, jota omalla alueellani ja sanomalehti Pohjalaisessa rummutan lehden sallimissa määrin ennen eduskuntavaaleja, jotka määrittelen turvallisuuskulttuurivaaleiksi.

Ruotsi ei ole Suomi vaan Suomi on Suomi, jolle Venäjä ryhtyy antamaan valomerkkejä ja taitaapa ryhtyä antamaan niitä kohtuu pian.

On reaalinen uhka, että Venäjä ottaa Suomen huostaan.

Kun olemme Pietarin puisto niin meihin liittyy odotusarvo.

Tavallaan Suomi ei pysty olemaan niin tyhmä kuin tahtoisi.

Jos esimerkiksi tämä Turun puukottaja tuomitaan ilman tietoisen terrorismin aspektia tuomiolauselmassa niin se on signaali Venäjälle, että emme ole tolkuissamme.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

eikö tuossa Sinisten touhussa aika selvästi kietoutuneet toisiinsa se äänestäjien pettäminen ja arvojen myyminen? Ilmeisesti puolueen linja ei kuitenkaan ollut mitenkään muuttunut. Vain puoluekokouksen äänestys olisi vaihtanut johdon. Näin ymmärsin. Se ei toiminut Soinille. Minä en ole ymmärtänyt mitkä ovat Sinisten "uudet arvot"? Jokin inhimillisempi juttu? Eivät ole saaneet sitä oikein eksplikoitua - jättivätkö ainoan selkeästi järkevän ja profiloivan elementin eli "avoimen humanitaarisen maahanmuuton" kritiikin taakseen?

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

minun on helppo olla yhtä mieltä kanssasi lastensuojelusta ja nuortensuojelusta. Lapsiavioliittouskonnoissa ne eivät toteudu. Siellä saattaa parrakas sulho polkea vaikka kahta 14-kesäistä serkkuaan imaamin siunauksella, jos siltä tuntuu... ja siis "laillisessa" avioliitossa. Tämä näin kärjistetysti, mutta asialtaan aivan oikein.

En usko, että Venäjä miehittää Suomea. Suurempi uhka on, että sille käy köpelösti Putinin jälkeen, ja siitä syntyy vaellusta länteen. Toisaalta luulen, että saadaan uusi Putin tilalle, ja vaikka maa köyhtyisikin tulevaisuudessa, se yhä sinnittelee pystyssä.

Ymmärrän tämän kantasi venäläisen ortodoksisuuden ja isänmaallisuuden (perinne- ja turvakulttuurin) ja lännen holtittoman toiminnan törmäyksen idean erittäin hyvin - siinä törmäävät kaksi henkeä tai sinun sanastollasi jopa kaksi henkivaltaa toisiinsa. Mutta mistä Venäjä saisi voiman ja oikeutuksen hyökätä Euroopan Unionin jäsenmaata vastaan? Se minun on vaikea nähdä. Toki sen myönnän, että Suomen asema turvallisuusuhkaluokituksella saattaisi kohota. Olen itse samaa mieltä, että jos annamme kulttuurin muuttua Ruotsin suuntaan, niin se on oikea riskirakenne ja aivan tieten tahtoen itse väsätty riskirakenne tässä talossa.

Anonyymi kirjoitti...

Venäjän armeija kyllä on voimissaan ja ymmärrykseni mukaan lentotoiminta rajoillamme lisääntynyt.

Jos terroristinen hyökkäys Suomen kautta suuntautuu Venäjälle niin Venäjän on toimittava. Tietysti miehittäminen on havahduttamiseen pyrkivä kärjistys. Mutta jotenkin Venäjä toimii, jos yksikin pommi-isku tapahtuu Suomen maaperältä Pietariin.

Venäjä voi köyhtyä, mutta sen armeija pysyy olemassa. - Ortodoksisuus ei murtunut Neuvostoliiton painon alla ja venäläinen elämäntapa kytkeytyy ortodoksisuuteen siis jo lähtökohdittain askeettisuuteen ja vaatimattomuuteen.

Suomen oleellinen ja mittava islamisoituminen ja lainsäädäntömme islamisoituneet muutokset olisivat Venäjän suunnasta katsoen pöyristyttävyyksiä.

Tässä on tietenkin turha yrittää puhua Venäjän suulla. Sen Venäjä tekee itse ja niillä sisällöillä, jotka katsoo tarpeelliseksi.

Katson kuitenkin, että juuri nyt ollaan lisääntyneen Suomeen kohdistuvan tarkkailun ja tiedustelun vaiheessa.

Jossain tilanteessa EU-jäsenyys on vain sana. - Ehkä moitittaisiin Venäjän toimia mutta tilanteiden kulkuun ei puututtaisi.

Meillä ei ole suuremmin hätää, jos emme ota tietoisesti riskitekijöitä Suomeen.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, ymmärrän hyvin perustelusi. Minusta Suomen tulisi katsoa, ettei se tue epäsuorasti lapsiin ja naisiin kohdistuvaa sortoa ja lisää merkittävästi turvallisuusuhkia ja hajaannusta omassa yhteiskunnassaan. Tämä on aivan sisäpoliittisestikin järkevää.

Anonyymi kirjoitti...

Luonnostelin kuitenkin alle alla mainitun lain korvauksetta.

HAAREMILAKI

1 §
Suomalaisella täysi-ikäisellä miehellä on oikeus perustaa haaremi.
2 §
Haaremilla tarkoitetaan sen perustajan, eunukkien ja haaremissa elävien naisten ja haareminperustajan siittämien lasten yhteisöä.
3 §
Haaremin perustajan on maksettava yhteisöveroa siten kuin toisaalla säädetään.
4 §
Haaremin perustajalla on nautintaoikeus haaremin naisiin.
5 §
Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta haaremin jäseniä on kohdeltava suomalaisen lainsäädännön mukaisesti.
6 §
Haaremin perustaja vastaa haaremin hyvinvoinnista yhdessä eunukkien kanssa.
7 §
Haaremin naisten tulee elää sovussa keskenään. Heidän keskinäiset riitansa ratkaisee haaremin oikeusneuvosto, johon kuuluu haaremin perustaja ja kaksi vanhinta eunukkia.
8 §
Haaremin perustaja vastaa haaremin kaikenpuolisesta hyvästä seksuaalisesta järjestyksestä.
9 §
Haaremin rakentamista varten on oikeus saada avustusta ja matalakorkoista lainaa valtion varoista siten kuin toisaalla säädetään.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

eiköhän tästä pienellä rukkaamisella vielä laki saada - hienoa valmistelutyötä:)!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Haaremit on ollut kyllä outo juttu. Olen käynyt Tunisiassa sellaisessa, siis museona nykyään. Se oli melkein oma kaupunki, paremmat tilat mielivaimoille ja huonommat B-tason vaimoväelle, ja voi sitä juonittelun määrää. Eunukkeja tuli sääli. Kyllähän jotkut heistäkin nousivat korkeaan asemaan.

Kuka ryhtyisi nykymaailmassa eunukiksi, ja kuka sadanneksi vaimoksi metoon ajalla!? Haaremiherroiksi voisi kyllä löytyä halukkaita.

No, äänestämisestä sen verran, että nyt vielä enemmän kuin ennen katson vain henkilöä, en puoluetta.

Jari, Venäjän ortodoksisuutta on vaikea mitata, olisko vähän yli puolet niitä, jotka ilmoittavat olevansa ortodokseja, mutta eivät toteuta uskontoa elämässään millään tavalla ja ovat lähinnä uskonnottomia.
Venäläiset jos ketkä arvostavat materialismia. Heillä oli niin pitkään kaikesta puute, että he ovat rynnänneet kapitalismiin ilman kritiikkiä. Tavaran palvonta on yleistä.
Ettei sinulla vain olisi hieman romanttinen kuva venäläisistä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, Venäjällä olen saanut erittäin lämpimän kuvan ihmisistä - he ovat avuliaita ja vieraanvaraisia, vaikka eläisivät meidän mittaristollamme niukkuudessa. Suomessa venäläisistä saamani kuva on osin aika "tavallinen", sellainen kuin suomalaisistakin saamani kuva, mutta sitten tunnistan tämän kuvaamasi ilmiön: tavaranpalvonta ja kiire saada käsiin kaikki mahdollinen. Niin, joskus se on tullut ilmi vaikkapa kauppaliikkeessä siten, että suunnilleen käsistäni on viety jokin tarjoustuote, kun olen ollut kurottamassa sitä hyllyltä - tätä kutsuisin myös röyhkeydeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta ja Vesa, olen elämässäni tunnistanut sekä venäläisen ylpeyden että venäläisen empatian.

On selvää, että tarkastelen venäjää ortodoksisen kilvoitteluelämän kautta, jota siellä kyllä on. Luostarilaitos on kommunismin alta noussut uuteen kukoistukseen.

Kommunismi merkitsi ortodoksisten kirkkojen ja luostareiden tuhoa ja pappien vainoa.

Rukoiltiin salassa. - Venäläinen rukouselämä syvimmillään on totista ja askeettisesti vakuuttavaa.

Ymmärrän, että sotien aikana luterilaiset katsoivat ortodoksisuutta todella ylhäältäpäin vaikka ortodoksisuus tulee suoraan ristin juurelta ilman uskonpuhdistusta tai tarvetta semmoiseen. Tämä luterilaisten asenne aiheuttaa ymmärtämättömyydessään punastelua ja häpeää.

Mutta mikään sokea puolestapuhuja en tietenkään tahdo olla. Vaikkakin tarpeeni on löytää ihailtavia ihmisiä. Joko eläviä tai kuolleita.

Sotiemme aikana olisin tietenkin ollut suomalainen taistelija Neuvostoliittoa vastassa.

Olen suomalainen konekiväärimies.

Suomalaiset ortodoksit eivät kuulu Moskovan alaisuuteen mitä sitäkin olen toistanut.

Me ihmiset olemme tosiaan erilaisia. Jotkut ovat hyvin pitkälle kiinnittyneet aistihavaintoihin, aistien palvontaan ja materialismiin ikään kuin eivät koskaan kohtaisi kuolemaa.

Rukoilen venäläisille syventynyttä kristillistä rukouselämää paastoineen ja katumuksineen.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, tätä salassa rukoilua ja hengellistä elämää, maanalaista ja sitkeää elämää arvostan kovasti - niin, monet uskovaiset ihmiset, ortodoksit ja muut, elivät kommunismin hirmuhallinnon alla. Ja niin elivät myös kirjailijat. Oli paljon maanalaista ja pinnanalaista elämää järkyttävän koneiston ulottumattomissa. Osa toki vietiin leireillekin. Ihmisillä oli vakaumus, joko hengellinen, esteettinen tai ihmisarvoa etsivä, sitä kaikkea arvostan kovasti.

juha saari kirjoitti...

Vesa. En minä Sinisten arvoja tietenkään konaisvaltaisesti jaa. Näen että kun Soinin porukka oli johdossa, ne vielä koki jotenkin tasapainoilevansa. Kun halla-aho tuli johtoon, valinta oli tehtävä. Valinta oli tosi myös eettisesti. Ja ei kai ne maahanmuuttokritiikkiään ole hylänneet? Se oli vain poliittinen teko, jota arvostan.
Tietenkin arvostaminen perustuu sille, että se mikä halla-ahossa on valheellista, on minusta sietämätöntä.

Äänestäjien pettämisestä: se on käsitteenä on minusta aina ollut tyhjä. Jos minä äänestän jotakuta, joka silloin kun häntä äänestän ajattelee laillani, siksi juuri tätä yksilöä äänestän; tämä henkilö, jota nimitämme vaikkapa sitten Timo Soiniksi, jakaa arvoni. Jos hän muuttaa mieltään, hän ei enää ole jossain oleellisessa mielessä sama henkiö, jota äänestin. Kenelle olisin katkera kun kohdetta ei enää ole olemassa? Vähän kuin olisi katkera dementikolle, jota joskus rakastin jonain oleellisesti toisena ihmisenä.

Minusta demokratiaan kuuluu se riski, että äänestän ihmistä, joka ajassa muuttuu toiseksi.

juha saari kirjoitti...

Laitan tästä postauksen!

(Nämä keskuselut aidosti saavat näkemään ja ilmaisemaan oman ajattelunsa kirkkaamasa muodssa.)

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

minulle on jäänyt täysin epäselväksi, mitkä ovat Sinisten arvot tai siis miten ne mahdollisesti eroavat Perussuomalaisten arvoista. Minusta tuo heidän antamansa selitys, esim. Simon Elon suulla, että hän tahtoo katsoa "lastaan silmiin tulevaisuudessa", on suoraan sanoen paskapuhetta. Minä olen kuunnellut selityksiä aika monta, ja selkein on se käytännön seikka, että Soinia sieppasi kun hänen ehdokkaansa eli Terho ei pärjännyt Halla-aholle. Soini ei kestänyt sitä, että Halla-aho oli selkeästi sanonut, että puoluepäivien myötä valta vaihtuu. Soinille ei olisi ollut selkeää johtavaa tehtävää Perussuomalaisissa, ja hän kuitenkin oli puolueen perustajia. Kyse oli yhden valtakauden vaihtumisesta, ei niinkään arvokysymyksistä. Näin olen sen käsittänyt, ainakaan parempaa selitystä en ole kuullut. Sinänsä nuo Sinisiin lähteneet ovat monessa mielessä Persujen edustavimmat hahmot. En osaa asiaa muuten nähdä. Halla-aho oli pitkälti laatinut hallituksen maahanmuutto-ohjelman tai siis ollut siinä todella vaikuttavana tekijänä. Tässä ei periaatteessa ollut tulossa mitään linjamuutosta, vaan Halla-aho oli vaikuttamassa puolueen sisäisiin valtasuhteisiin, jotka toki kääntyivät uhkaavaksi Timo Soinille ja hänen köörilleen tai ihmisille jotka sai mukaan. Perussuomalaiset olivat jo pitkään huomanneet, ettei Soini puhunut enää meistä vaan minusta, ja tämä näkyi epäluottamuksena puolueen sisällä.

Äänestäjien pettäminen on filosofisempi kysymys. Totta kai jokainen tietää, että poliitikolla on äänestys- ja vaalikampanja-ajan runollinen ohjelma ja sitten kun sitä aletaan toteuttaa, on kyseessä proosallinen ohjelma, mutta puolueesta loikkaus ja uuden perustaminen siten, että saadaan pidettyä ministeripaikka on vähän toinen juttu. Se oli junailua, jota voi kutsua oman väen eli puolueen ja äänestäjien pettämiseksi, kun tappio tuntui liian pahalta - ymmärrän toki tämän toiminnan inhimillisen puolen, kyse oli pelastautumisoperaatiosta. Soinin poliittinen ura on kuitenkin käytännössä ehtoopuolella, sanoipa hän syyksi minkä hyvänsä. Ei ole enää mitään annettavaa kenellekään.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minä vielä vähän venäläisistä.
Kuhmolla oli ystävyyskaupunkitoimintaa aktiivisesti ruotsalaisen, saksalaisen ja venäläisen kaupungin kanssa. Koulumme oli aktiivisesti siinä mukana, minä ja Unto tietty etunenässä.
Aloitimme tapaamiset erään kostamuslaisen koulun kanssa, kun maan nimi oli vielä Neuvostoliitto ja saatoimme seurata muutosta, kun Neuvostoliitosta tuli Venäjä. Kouluyhteistyö sisälsi paljon kiinnostavaa: vierailuja puolin ja toisin, leirikouluja, opettajavaihtoja, perhevierailuja (majoitus oli aina perheissä), henkilökohtaisia ystävystymisiä jne.
Se mitä kostamuslaisten kohdalla emme olisi ikinä osanneet odottaa, oli heidän röyhkeytensä. He pyrkivät löytämään itselleen ystäväperheen, jota voi kupata. Kutsun saatuaan he tulivat pitkäksi aikaa ja yrittivät ostattaa itselleen jopa autoja, ystävyyteen vedoten.
Minä ihmettelin, kun meille majoittuneen perheen isä huokaili heti tullessaan, että ah tämän hän haluaa läksiäislahjaksi - nurmikon sadetinlaitteen. Siis läksiäislahja sen jälkeen, kun on pitänyt vieraanaan perhettä kolme viikkoa, tarjonnut hyvää ruokaa kuljettanut katsomassa nähtävyyksiä jne. He näkivät, että meillä on kaikkea houkuttelevaa, mutta eivät ymmärtäneet, että se kaikki maksaa ja että me hankimme asuntoja ja autoja velaksi. Eräskin kahden lapsen yksinhuoltajaopettaja oli pinteessä, kun venäläisvieras veti kaupassa toppatakkia kassalle ja osoitteli tytärtään hokien 'present, present'. Sellaista ystävyyttä.
Sama tyyli oli myös kaupungin tasolla. Kun Karjalan tasavallan korkea kulttuurijohtaja nousi puhumaan yhteistyöstä kaupunginhallituksen jäsenille, kaikki odottivat korulauseita ja kutsuja kulttuuritapahtumiin, mutta vieraalla olikin lista siitä, mitä heiltä puuttuu: ensiksi tarvitsemme flyygelin, Steinway (yksityiskohdat mainittiin aina) ja sitten sitä ja tätä. Pyytäminen ei ollut nöyrää vaan ylpeätä, se ei ollut edes pyytämistä, vaan ikäänkuin ilmoittamista.
Venäläiset vaikuttavat ystävällisiltä, annetaan paljon lahjoja ja pöydät notkuvat, mutta se on laskelmoitua. Vastalahjat lasketaan tarkkaan ja ollaan kiitollisuudenvelassa sinne ja tänne. Kyllä me olemme paljon vapaampia omassa tavassamme viedä kukkakimppu, kun mennään toisen kotiin ja olla laskematta kenen vuoro on mitäkin.
Olen ollut pitkään kirjeenvaihdossa erään kostamuslaisen englanninopen kanssa, olemme selvitelleet näitä kulttuurieroja. Sain kuulla, että kun menin ensimmäisen kerran Kostamukseen erään naisdelegaation mukana ja toivoin pääseväni englannintaitoisen henkilön vieraaksi, niin siellä oli jouduttu tekemään vaihto - ja minusta oli tapeltu! Se, jolle minun piti mennä oli pitänyt kauheana menetyksenä, että ei saanut vierasta ja sitä kautta kutsua Suomeen.

Kostamuksen kaupunkihan rakennettiin tyhjästä ja sinne tuli väkeä kaikkialta silloisesta Neuvostoliitosta, nuoria ihmisiä. Kaupungissa on pieni tsasouna, jossa kävi lähinnä alueen vanhaa karjalaisväkeä, ei Ukrainasta ja Siperiasta tulleet sinne menneet. Joillain oli myös jotain erikoista taikauskoa.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ai niin, millaista oli koulujen välinen yhteistyö ruotsalaisen ja saksalaisen ystävyyskaupungin koulujen kesken, ja oli vielä unkarilainen Oroszlanykin?
Helppoa, tasavertaista, ei mitään painostusta eikä ylimitoitettuja vaatimuksia.
Luonto oli tärkeä aihe. Nuoret vietiin metsään poimimaan puolukoita, kotitaloudessa he tekivät puolukoista hilloa kotiviemiseksi (se riitti). Jo sellainen aine kuin kotitalous on erikoisuus maailmalla. Kyllä suomalsien koulu ON hyvin suunniteltu.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, olipa hauskoja kertomuksia - en rohkene epäillä noitakaan! Ymmärrän, mitä tarkoitit tuolla aiemmin.

Suomalainen kouluhan on mahtava - kunhan sitä ei vain kehitetä hengiltä!

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta, en ole Venäjäasiantuntija enkä puolustuspuheen pitäjä.

Mutta elän siinä käsityksessä, että Neuvostoliitto oli jyrä, joka tuhosi paljon moraalisesti korkeatasoista ihmisainesta.

Ateismi iski puhurina päin ortodoksisia juuria.

Toivon ja rukoilen tänään, että Venäjällä elämä Kristuksessa voimistuu ja silloin siihen kuuluu lähimmäisen auttaminen, diakoniatyö, eikä suinkaan missään hänen hyödyntämisensä ja riistämisensä.

Tietysti Venäjä on ongelmallinen historiallisesti tarkastellenkin. Siellä on ollut myös papillista eliittiä, joka on liittoutunut maallisen eliitin kanssa.

Demokratian ajatus Venäjällä on vaikea. Sitähän nykyhetkikin todistaa.

Itse koen olevani Bysantin perillinen suomalaisena ortodoksikristittynä (ärripurrisellaisena, joka uskoo ja välillä epäilee ja yrittää taas uskoa).

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Lisään vielä, että Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena eli itsehallinnollisena kirkkokuntana Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen. Patriarkkana toimii Bartolomeos I. Hän on 270. patriarkka noin 2000 vuotta vanhassa ortodoksisessa kirkossa. Konstantinopolin patriarkaatin keskus on Turkin Istanbulissa.

Jari Ranta.