sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Eräs äänestystulos Ruotsista



Tämä ei sitten ole vitsi vaan monikulttuurisuuspolitiikkaa länsinaapurista.

Keskusta-oikeisto ja ruotsidemokraatit jyräsivät 21.3.2018 Ruotsin parlamentissa punavihreän hallituksen ja äänestivät kieltoa lapsiavioliitoille ja moniavioisuudelle.

Sosiaalidemokraatit (S), vihreät (MP) ja vasemmistopuolue (V) puolestaan kannattivat lapsiavioliittojen ja moniavioisuuden sallimista.

"Parlamentti ei usko nykyisen ulkomaalaisiin lapsiavioliittoihin liittyvän lainsäädännön olevan riittävä. Siksi parlamentti tiedoksiannossaan on kehottanut hallitusta palaamaan lakiehdotukseen, joka merkitsee sitä, että lapsiavioliittoja ei koskaan tunnusteta Ruotsissa, jos joku osapuolista on Ruotsiin tullessa alle 18-vuotias."

Enemmän tietoa asiasta: http://www.riksdagen.se/sv/dokument-lagar/arende/betankande/familjeratt_H501CU8


Mutta miettikää mitä helvettiä liikkuu näiden sosiaalidemokraattien, vihreiden ja vasemmistolaisten pääkopissa?

Tässä taas vain yksi näyte siitä, mitä tarkoittaa tiettyjen maahanmuuttajaryhmien oikeuksien tukeminen "monikulttuurisuuspolitiikalla" - esimerkiksi moniavioisuuden ja lapsiavioliittojen tukemista.

Toivottavasti emme päädy Suomessa vastaavaan avioliittoäänestystilanteeseen ja kansanedustajien puheenvuoroihin, sillä onhan tämä aivan täydellinen facepalm.

Kerrottiinko esimerkiksi tästä asiasta Hesarissa tai uutisoiko Yle? No eipä tainnut osua toimittajien silmiin, en ainakaan itse huomannut uutista. Olisiko ollut sen verran rankkaa kamaa, ettei vielä koulutuksen tässä vaiheessa?


*


HUOM! Tätä ei pidä lukea nyt sitten niin, että minä olen kylmäsydäminen ja ihmisten auttamista vastaan, kun en ole, vaan siten että jotain rajaa hörhöilyynkin!

Niin, ja kyllä minä käsitän myös sen, että ihmishenkien pelastaminen voi tarkoittaa lapsiavioliittoihin kytkeytyviä moniavioisia perheenyhdistämisiä ja muuta vastaavaa, mutta juuri siksi näissä asioissa pitää olla tarkkana.

Saksassa, niin kuin muissakin Länsi-Euroopan maissa, moniavioliitot ja lapsiavioliitot ovat laittomia, mutta niitä sallitaan muslimeille sharialain nojalla. Ehkä edistykselliset ruotsalaiset tahtoivat ehkäistä sen, ettei tarvitse mennä sharialain kautta...





18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jotain aivan käsittämätöntä. Toivottavasti tulee joskus tulevaisuus jolloin tämä historia (meille nyt-hetki) avataan.

Missä on nyt unelmatori? Missä huolestuneet ja tyrmistyneet suurisydämiset pääkaupunkilaiset? Mikä ruotsalainen tuote menee nyt boikottiin?

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

olisiko hyvä boikottituote IKEA:n ihana seljankukkamehu, siitä saa tonic wateriin sekoitettuna mainiota alkoholitonta gt:tä! raikas ja ruokahaluja herättelevä alkumalja tai virkistävä drinksu vaikkapa joogan jälkeen...

voisin kertoa Suomestakin jonkinlaisia moniavioisuustarinoita, mutta en kerro, kun en pidä sitä sopivana ja siitä saatettaisiin pahentua, koska ei ole yle-kamaa. en tiedä, miten ne avioviritykset on viranomaisille selitetty vai onko kekseliäästi kierretty.

varmasti joku tiedostava sanoisi, että juuri siksi pitäisi laillistaa, että naiset saisivat sitten oikeaa kohtelua... sillä jos viranomaiset eivät tiedä, millaisessa asemassa naiset ovat suhteessa tähän laumaansa kaitsevaan alfaurokseen, niin. no eivät varmasti tiedä, mutta muuten kyllä yhteiskunnan palvelu pelaa ja onhan se hienoa, että perheen isällä ja pojalla riittää rahaa sitten käydä välillä vaikka ulkomailla eräässä rikkaassa arabivaltiossa.

juha saari kirjoitti...

Ei tuohon enää ole mitään sanottavaa. Lapset ovat tässä poliittisia välineitä.

Moniavioisuus on monimutkaisempi juttu. Periaatteessa tasa-arvoinen moniavioisuus ei minua häiritse. Tiedät mitä tarkoitan. Voisi olla vaikkapa kolmella naisella yksi mies. Mutta harvemmin niin. Eikä tässä tapsuksessa tietenkään.

Anonyymi kirjoitti...

Saisipa olla se yksi mies.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, moniavioisuus on ok niin kauan kuin tämä yksi mies tai siis tämä yksi perheyksikkö elättää itsensä ja harrastuksensa - jos siinä tahdotaan joustaa. Alle 50-vuotiaalla muslimimiehellä voi olla 4 vaimoa, jos vain voi heidät elättää, siis näin muslimimaissa.

Ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, periaatteessa. Tuleehan meillekin varmasti omasta takaakin jossakin vaiheessa joku laki polyamorisille suhteille ja niiden adoptio-oikeuksille jne. - voisin ihan hyvin kuvitella, en pitäisi ollenkaan outona vaan pikemminkin odotettavana.

Muslimitapauksessa on kuitenkin kyse siitä, että mies on perheen pää ja naiset hänelle täysin alamaisia. Miten me länsimaissa huolehdimme siitä, mikä näiden naisten todellinen asema on perheessä, mitkä ovat heidän oikeutensa ihan lain ja turvallisuuden kannalta. Vai mennäänkö sillä, että kuhan eivät satuta toisiaan...

Anonyymi kirjoitti...

Yhteisöllisyys on merkillinen asia ja turvallisuuden kokemus.

Mikä on siis musliminaisten sisäinen kokemus?

Olen käsittänyt niin, että nimenomaan kyky huolehtia perheensä toimeentulosta on se millä muslimimiestä mitataan.

Äkisti tulee mieleen ajatus, että musliminaiset eivät ole valmiita sietämään meidän vapauttamme, johon monilta osin kuuluu irrallisuuden kokemus ja vaatimus omavoimaisuuteen.

Kun olen ortodoksikristitty - kamppaileva, masentuva, hetkittäin tuuliajolle menevä, kiukutteleva, ärtyinen, ärsyttävä - niin esimerkiksi suomalaisissa ortodoksisissa seurakunnissa naispappeus tai homoliitto eivät ole kysymyksiä minkä käsittelyihin liittyisi oleellisia paineita.

Meidän seurakunnissamme naiset eivät kaipaa naispappeutta. Ajatus siitä on vain vieras.

Ortodoksikirkko on patriarkaalinen kirkko.

Mutta ei tietenkään moniavioinen kirkko. Hyvä niin.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

ortodokseille peli on selvä: teillä on traditio, jota arvostetaan ja josta tahdotaan pitää kiinni. Siinä ei ole juuri venkslaamisen varaa - uskonto ei ole ennen kaikkea yhteiskunnallinen projekti. Protestanttinen luterilaisuus taas avaa itsensä yhteiskunnasta tulevalle muutospaineelle ja haistelee sitä - ja myös tulkitsee uudelleen omaa traditiotaan aikansa yhteiskuntaan sopivalla tavalla. Siinä on mielestäni ero ortodoksisen ja luterilaisen kristillisyyden välillä.

Anonyymi kirjoitti...

No, jos ajatellaan ortodoksien yhteiskuntavastuuta ja vastuuta elonkehää kohtaan niin he eivät siitä ole vapautettuja. Ortodoksit eivät ole mitään hevospelillä kulkevia amisheja.

Ortodoksit käyttävät moderneinta teknologiaa. He matkustat kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla lentokone mukaan lukien.

Kyllä ortodoksien pitää mitata kulutustaan siinä missä kaikkien muidenkin.

Raamattu ei missään kohdin osoita, että ihmisen tulisi syyllistyä elonkehän ylitäyttöön itsellään, joten puhetta ihmistsunamista ei pitäisi eikä saisi käydä salassa.

Ortodoksinen tapa ilmaista kristityn tietä on omanlaisena, mutta aina tuolta tieltä on mahdollista poiketa eri tavoin ja silloin pitäisi katumuksessa tehdä korjausliikkeitä.

Huh, on niin paljon kaduttavaa kun vain oikein ryhtyy miettimään. Omassa elämässä ja kaiken kaikkiaan.

Herra armahda.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

Herra armahda, ja nimenomaan itsestä lähtien (minustakin, juuri minusta) on se paras lääke myös kristityn yhteiskuntavastuun asioissa. On hyvä myöntää, Herra, olen syyllinen, olen syntinen, anna armoa myös minulle, että voisin korjata tilanteen ja toimia paremmin.

Niin, minusta on vain hyvä, että ortodoksinen parannuksenteko tulee tuolla tavalla. Luterilaisuus pyrkii yleensä parantamaan itse uskon "vanhanaikaisuuksista" jne. ollakseen yhteiskunnallisesti parempi. Ortodoksi taas tajuaa, ettei vika ole uskossa vaan ihmisessä itsessään. En tiedä kärjistinkö väärin.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, nyt tuli kyllä tähän väliin suuremman rukouksen paikka.

Olen hirvistyksellä seurannut tämän AB:n oikeudenkäynnin alkua.

Lukemani ja seuraamani mukaan AB:n otteet ovat olleet bensaa liekkeihin heittäviä virnistelyineen.

Tuntuisi kuin nyt todella kaikki voimakentät olisivat kiteytetysti liikkeellä.

Miten syytetty puhuu, miten oikeusjärjestelmä puhuu ja miten media puhuu.

Ja mikä muhii turuilla ja toreilla. Erilainen kansanaines. Viha ja tyytymättömyys. Oletettavasti.

On elettävä päivää eteenpäin ristinmerkkejä tehden.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

katsoin ihan vähän tuota oikeudenkäynnin kulkua. Olen sanaton tämän raakalaismaisuuden edessä. Kannattaa rukoilla. Ihan kaikkien puolesta, sillä onhan tämä todellakin sellaista, mikä varmasti lietsoo vihaa ja epävarmuutta.

juha saari kirjoitti...

Uskonnottoman (korjattu ja täydennetty) välihuomautus:


"Ortodoksi taas tajuaa, ettei vika ole uskossa vaan ihmisessä itsessään."

Vesa. Tuo on filosofisesti erittäin haastava virke suhteessa uskonto annettuna/itsevalittuna aiheeseemme (intersektionaalisuus). Aiheemme vaatii olemaan sokea eri uskontojen välillä. Ettemme katso islamia ja kristillisyyttä erilaisilla ontoligisilla (ei uskonnollisilla) mittareilla.

Tuo sana "tajuaa" on se ongelma. Se viittaa ikään kuin jo annetusti toteen objekttiin. Vaihtaisin sen sanaan ajattelee: "Ortodoksi taas ajattelee, ettei vika ole uskossa vaan ihmisessä itsessään."

Tarkoitan, että tässä keskustelussamme meidän on oltava johdonmukaisia katsomatta uskontoon. Muslimi tajuaa... voitaisin myös sanoa. Hyväksymmekö sen ajatuksen? (Muslimi ajattelee on jo helppo.)

juha saari kirjoitti...

Kohta alkava Dokumenttiprojekti ajankohtainen Ruotsin suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisessa ortodoksisessa ehtoollisliturgiassa lausutaan yhteen ääneen uskontunnustus, joten aktina on tunnustaminen. Kun on tunnustanut uskonsa ja vielä lausunut ehtoollisrukouksen on ehtoollisen aika.

Uskontunnustus ei ole filosofinen teko vaan tunnustuksellinen teko. - Ketään ei pakoteta tunnustamaan uskoaan.

Ortodoksiseen uskoon tullaan kahta väylää kautta toki. - Osa tulee lapsikasteen kautta vauvana. - Osa taas käy katekumeeniopetuksen ja hänet liitetään mirhavoitelulla ortodoksiseen kirkkoon. Tämä jälkimmäinen oli oma reittini.

Oli siten oma tahtoni siirtyä luterilaisuudesta ortodoksisuuteen.

Kiinnostuin ortodoksisuudesta 22 vuotta sitten kun sain tietää Filokaliakirjasarjasta (siitä käytetään joskus nimitystä munkkien Raamattu). Mutta kirkon jäsenenä tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. - Ja monenlaista kamppailua tämä onkin ollut. Myös kamppailua demonisten henkivoimien kanssa.

Filokaliaa suosittelen. Aina voi perehtyä sielu avoimena askeettisen tradition kirjallisuuteen, vaikka oma uskonratkaisu olisi toisaalla tai on uskonnoton.

Askeettiset kilvoittelijat kirjoittavat siitä mitä ovat todeksi eläneet.

Valamon luostarilla on nettikirjakauppa mistä on mahdollista tilata kirjallisuutta, jos kiinnostaa.

Ja selvää on, että ortodoksinen usko näkee ihmisen himoihin romahtavana, epäonnistuvana, virheitä tekevänä. Armon tarpeessa olevana, jolle avuksi on annettu rippi eli katumuksen sakramentti. - Ei tietenkään ole tarkoitus ehdoin tahdoin langeta, mutta sitä vain tuppaa sattumaan. Usein lankeamme ylpeyden demonin saadessa meistä otteen.

Niin, en tiedä ketkä kaikki tätä Vesan blogia lukevat mutta ortodoksisuus on asia, johon voi tutustua kaikessa rauhassa. Kirkkoihin on lupa mennä, kukaan ei tyrkytä mitään, koska se ei kuulu ortodoksiseen hengellisyyteen.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha, tarkoitin yksinkertaisesti: "Ortodoksi ei koe luterilais-protestanttiseen tapaan aiheeksi korjata uskonnollista perinnettään, vaan ihmistä ja yhteiskuntaa." Muotoilin asian rohkeasti ja väärin. Tässä suhteessa muslimi ja ortodoksi ovat samankaltaisia, siis perinteen säilyttämisen suhteen. Ne eivät lähde reformoimaan sitä niin kuin luterilainen, jolle tuo reformi on itse perinteen idea. En kyllä osaa sanoa, kuuluuko islamiin oikeastaan ajatus yhteiskunnan ja ihmistoiminnan muuttamisesta, en usko. Ortodoksi voi ajatella, että kuuluu, luterilainen taatusti ajattelee, että kuuluu kun se on koko protestanttisuuden idea!

Anonyymi kirjoitti...

Ortodoksisuudessa on oma kielensä. Puhutaan esimerkiksi ajan pyhittämisestä, joka on rukouselämää ja oikeiden mittakaavojen tajuamista suhteessa Jumalaan.

Olen itse kirjoittanut askeettisesta elämäntavasta ja eiköhän se olisi juuri sitä mitä yhteiskunnissa tulisi noudattaa.

En oikein käsitä miten saisimme resursseja tuoville innovaatioille aikaa ilman askeesia.

Ymmärrän, että on uskonnotonta askeesia ja on uskonnollista askeesia.

Luterilaisuus on huimassa arjen koettelussa. Aikakausi käytännössä haastaa niin vahvasti luterilaisuutta.

Ortodoksisuus jätetään rauhaan.

Kun opetus muuttuu luterilaisuudessa niin olisi tietenkin syytä kysyä millä perustein se muuttuu. Sen kysyminen ei ole oikeastaan ortodoksien asia.

Minäpähän olen käytännössä kiinnostunut sekä luterilaisuudesta että ortodoksisuudesta.

Mutta tässä olisi nyt sitten se rauhanomaisen rinnakkaiselon paikka. Eri tavoin uskovat ja uskomatta jättävät edistämässä yhteiskunnan turvallisuuskulttuuria. Se on sellainen maallinen päätavoite.

Kukin tavalla kun ei tarvitsisi kenenkään pelätä toistaan. Ja ihmisyyteen kuuluu auttaminen hädässä.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, kirjoitin viime viikolla perjantaina Pohjalaisessa otsikolla Turvallisuuskulttuuri ja senioripankki. - Olen nyt useamman kerran rummuttanut tätä vanhusturvallisuuskysymystä lehdessä.

Jutussani totesin ja kuvailin, että seuraavista eduskuntavaaleista tulee teemaltaan turvallisuusvaalit ja ennustin, että jos kansalaisten turvallisuushuolia - sisäisiä ja ulkoisia - ei oteta vakavasti niin äänestysprosentista tulee ennätysmäisen alhainen.

On aika puhua entistä enemmän toden näkyä ja siinä pitää olla rohkea.

Olen ilman muuta kansallisvaltioihminen. Hyvinvoiva kansallisvaltio tuottaa rajojensa sisään hyvinvointia ja kykenee rakentavaan globaaliin vuorovaikutukseen.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, ei tarvise kenenkään pelätä toistaan, niin kauan kuin on yhteinen päämäärä, esimerkiksi yhteinen alue, jota puolustetaan ja johon rakennetaan turvaa.

Mutta kun sanotaan, että tämä on kenen hyvänsä alue, varautukaa siihen, mutta te maksatte muuten viulut, niin siinä alkaa turvallisuuskulttuuri rakoilla, kun ei tiedä, millä tarkoitusperällä kukin ideologi on liikkeellä. Tarvittaisiin vastuita ja yhteisöjä, joiden ylläpitämisessä on mieltä. Minulla ei ole mieltä elättää kymmeniä tai satoja tuhansia ihmisiä, joiden kulttuuria ja uskontoa en jaa. Minä jaan ateismin, minä jaan luterilaisuuden, minä jaan ortodoksisuuden, minä jaan työväenliikkeen ideat, kaiken ihan kyllin hyvin, jotta voin samastua niihin, mutta en jaa kansallisvaltion hajottamisen ideologiaa. En myöskään pidä siitä, että suvaitsevaisto tulee uskontoa, jossa naisen asema on jatkuvasti ongelmallinen - maltillinen ja maallistunut islam ei toki ole ongelma, mutta kyllä mies on islamissa aivan ensisijainen ja se jos mikä on patriarkaalinen ja miehet naisen edelle asettava uskonto. Suvaitsevaiston ja islamin monikulttuurisuusliitto on käsitteellinen sekasotku, ja liberaalien rajat auki on katastrofaalinen turvallisuusongelma - he panostavat aivan vääränlaiseen kehitykseen: pitäisi olla hyvinvointia lisääviä asioita, kuten kehitysaputyötä, työperäistä maahanmuuttoa ja liittoutumista maailmaa edistämään pystyvien tahojen kanssa, ei tulonsiirtohelvettiä ja vuosikymmenten sählinkiä, josta ei hyödy kukaan.