perjantai 6. huhtikuuta 2018

Hankalia naimakauppoja




Naimisiinmeno on iloinen asia ja avioliittokin - ainakin jonkin aikaa, näin kertovat ihmiset, joilla siitä on kokemusta.

Kaikilla on varmasti ensi tai toisen käden tietoa siitä, että aina edes naimakaupat eivät suju mutkitta. Silloin homma ei mene niin kuin romanttisessa komediassa, joka päättyy yleensä onnellisesti muutaman käänteen jälkeen joko liiton vahvistumiseen tai onnelliseen eroon ja todellisen rakkauden löytymiseen - yleensä kaasolla tai bestmanillä on jonkinlainen rooli loppuratkaisussa.

Mutta nämä kaksi lehdistön meille eilen esittelemää avioliittotyyppiä ovat kinkkisempiä. Tarvitaan lainlaatijan ja somekansan apua - kumpikin tapaus on yhä vailla onnellista loppuratkaisua.

Kysynkin: Miten ratkaista nämä ongelmat? Aloitetaanpa.

1. Tiina Raevaara kirjoittaa suomalaisnaisen ja irakilaismiehen rakkauden esteistä kolumnissaan Puhe lumeavioliitosta on pelkkää syrjintää. Tässä tapauksessa irakilaissulho ei ole siis saanut oleskelulupaa, vaikka on nainut ihanan suomitytön ja rakkaus kukoistaa.

Ongelmana on se, että suomalainen viranomainen katsoo osan avioliitoista olevan "lumeavioliittoja" eli liittoja, joilla on muita, ehkä olennaisempia tarkoitusperiä kuin avioliitossa eläminen.

Ikävän ja epätasa-arvoisen tilanteesta tekee Raevaaran mukaan se, että esimerkiksi venäläiset tai thaimaalaiset naiset saavat suomalaismiehen kanssa avioiduttuaan huomattavasti helpommin oleskeluluvan kuin irakilaismiehet liittoutuessaan suomalaisen naisen kanssa.

Raevaara kysyy kiperiä kysymyksiä syrjinnästä ja rakkauden mittaamisen ongelmista. Tässäpä niitä parin tekstikappaleen verran:


"Kun valtio ei mittaa kahden suomalaisen avioliiton rakkausprosentteja, miksi sillä on oikeus tehdä niin vaikkapa suomalaisen ja irakilaisen välisen avioliiton kohdalla? Miksi toisten avioliitot ovat virallisen Suomen silmissä parempia kuin toisten?

Mikä määrä rakkautta riittää? Selviääkö pelkällä syvällä kiintymyksellä? Entä jos toinen lämpeni vähän hitaasti? Saako rakkaudessa olla ryppyjä? Jos, niin millaisia? Saako olla sivusuhteita tai edes yhteisellä sopimuksella niin kutsuttua avointa suhdetta? Onko liitto uskottava, jos kumpikaan ei halua lapsia?"

Olisiko kuitenkin niin, etteivät viranomaiset pohdi niinkään näitä Raevaaralle tärkeitä kysymyksiä, vaan perustavat arvionsa johonkin muuhun - he siis eivät aseta kriteeriksi kahden ihmisen välisen rakkauden kiemuroita esimerkiksi rakkausprosentteineen, lämpenemisineen ja rinnakkaissuhteineen vaan toiset tekijät, jotka liittyvät hakijaan ja hänestä saatavilla olevaan tietoon?

Luulen, että asia on juuri näin, mutta mennään eteenpäin siinä uskossa, että avioliitto ja rakkaus on se juttu.

Niin mikä avuksi, kun viranomaiset eivät myönnä irakilaissulholle tai jollekin muulle tulijalle oleskelulupaa, vaikka pari on onnellisesti naimisissa?

Minulla ei ole tähän suoraa vastausta, mutta ehdotan kuitenkin muutamaa hieman eri pohjalta lähtevää ratkaisua. En osaa sanoa, kuinka hyviä nämä ratkaisut ovat kokonaisuuden kannalta, mutta ainakin niistä voidaan keskustella.

a) Byrokraattinen: Avioliiton ongelmallinen kytkös oleskelulupaan voitaisiin kiertää sillä, että säädettäisiin, ettei avioliitto suomalaisen kanssa ole peruste oleskeluluvan myöntämiselle. Tällöin virkamiehet eivät joutuisi monimutkaisiin ja aina riskialttiisiin prosesseihin. Kukaan ei voisi ottaa tätä tunteisiin vetoavaa seikkaa mekkalan nostamisen aiheeksi. Oleskelulupia myönnettäisiin niihin oikeuttavilla syillä eikä avioliitto kuuluisi niihin.

b) Perheenyhdistännällinen: Äkkiäkös nainen on raskaana, kun lempi leiskuu - ja mikä olennaisinta: lapset ovat parasta mitä liitto voi saada aikaan. Luulisi jo oleskeluluvankin heltiävän, sillä lapsen pitää saada olla isänsä kanssa ja isän tulee pitää huolta lapsestaan ja aviopuolisosta, jonka kanssa on jatkanut sukua. Isällä on oikeus ja velvollisuus elättää lapsensa.

c) Vanhatestamentillinen: Onko sekään aivan poissuljettua, että suomineito muuttaisi sulhonsa kotimaille ja eläisi siellä ihanaa elämää miehelleen rakkaassa kulttuurissa, lausuisi niin kuin Ruut vanhassa juutalaisessa kertomuksessa: "Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani." Tässä olisi ainakin sitä tosirakkautta ja monikulttuurisuutta muodossa, jolle kukaan ei voisi nenäänsä nyrpistää, ei pahinkaan rasisti!

d) Muita ehdotuksia? Esimerkiksi joukkovoiman käyttö, tasa-arvoistava lakiehdotus tai somekampanja "Aito Transkulttuurinen avioliitto - Murretaan suomalainen raiskauskulttuuri liitto liitolta". Tämä viimeinen olisi hyvää jatkoa aiemmille kampanjoille, sillä miehetkin ovat tässä aktiivisesti mukana, eivät toki ”etnisesti” suomalaiset miehet avioliiton tasolla, mutta hengessä ja meiningissä, vaikkapa siten että pistävät rusetin rintaan tai kiinnittävät takkiinsa merkin, jossa on rasti sanojen "Suomalainen raiskauskulttuuri" päällä.



2. Kari Kauppisen kirjoittamassa uutisessa kerrotaan Suomessakin yleisistä tapauksista, joissa naisia, yleensä nuoria, 16-17-vuotiaita neitoja, viedään maan ulkopuolelle pakkoavioliittoihin, jotka solmitaan vanhempien katsoman puolison, esimerkiksi serkun kanssa: "Tyttöjä viedään Suomesta lomamatkalle, jossa odottaa yllätysavioliitto - 'Maahanmuuttajat tiesivät systemaattisesti jonkun joka on pakkoavioliitossa" Kannattaa lukea myös tekstin Lue myös -osuus.

Liikennettä on siis toiseenkin suuntaan, joskin tytöt palaavat mielellään takaisin Suomeen. Tällaiset tapaukset eivät aiheuta suuria mediakampanjoita, twiittikuoroja eivätkä ne ole muutenkaan kovin mediaseksikkäitä, mutta onneksi niistä saa kuitenkin maininnan lehteen.

Mikä ratkaisuksi? Myönnän heti, etten ole järjestettyjä avioliittoja vastaan kategorisesti. Joskus ne onnistuvat, joskus eivät, riippuu aivan kulttuurista, avioliittoperinteestä ja ihmisistä. Mutta ainakaan näistä edellä mainituista järjestetyistä pakkoliitoista ei saisi Ensitreffit alttarilla -tyyppistä formaattia televisioon.

Onneksi minun ei tarvitse keksiä ratkaisua, sillä Ihmisoikeusliitto on hankkimassa pakkoavioliitolle estettä eli kriminalisointia. Olen pahoillani, etten ehtinyt allekirjoittaa vetoomusta, sillä sain tietää siitä vasta eilen illalla.

Ihmisoikeusliitto luovutti vetoomuksen pakkoavioliiton kriminalisoimiseksi oikeusministeri Antti Häkkäselle eilen. 5500 ihmistä oli sen allekirjoittanut. Ohessa lisää tietoa aiheesta: https://ihmisoikeusliitto.fi/pakkoavioliitto-kriminalisoitava-suomessa/ 


*

Minusta on ihanaa elää avioliitossa suomalaisen naisen kanssa täällä pohjoisessa, vaikka monet maatamme ja sen patriarkaalista kulttuuria paheksuvatkin. On silti häpeä, ettei Suomi ole kriminalisoinut pakkoavioliittoja tähän mennessä! Toivotaan, että nyt viimein.

Myös sen sanon, että minusta on mahtavaa, kun syntyy liittoja eri kansallisuuksien välille - se rikastuttaa kulttuuria ja geenipankkia! Pääasia on, että liitot kestävät ja ovat onnellisia. Tunnen itsekin tällaisia aviopareja, ja he ovat onnellisia.

Vaikka emme löytäisi nopeasti ratkaisuja näihin pariin esimerkkiin, jotka nostin esille, voimme niiden pohjalta kuitenkin päätellä, että monet ihmiset maailmalla tuntuvat arvostavan maatamme ja sen kansalaisten kanssa perustettavia liittoja! Aika hyvä tunnustus sekin, vai mitä?




Tässä muuten pientä vinkkiä esimerkiksi vihreille ja vasemmistolle siihen ihanaan monikulttuurisuusprojektiin, joka on teille sydämen asia. Minä lupaan äänestää heti jompaa kumpaa puoluetta, jos tämän suuntaisen liikehdinnän Suomeen järkäätte. Samalla tässä on teille mallia vähän siitä, miten ajatella laatikon ulkopuolella ja siten, että kannatusta alkaa löytyä yli puoluerajojen.

Annan vakiokommenttaattorini jopen sanoittaa asiaa - en voisi itse paremmin muotoilla:

"Sen nyt kyllä voisin todeta, että kuten niiden edellisen postauksen puolen miljoonan toivomani / toivomasi kiinalaisen tänne muuton suhteen, on asia myös niin venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten suhteen. Siis varsinkin naisten.

Itse olen ja pysyn suomineidon kannalla (jo 80-luvun lopulta saman kanssa aviksessa), mutta mikä määrä sitä toivottua monikulttuurisuutta ja vielä todella feminiinissä paketissa tulisikaan esimerkiksi puolen miljoonan slaavinaisen mukana maahamme.

En ole korkeiden korkojen perään, vahvan meikin enkä turkisten, ne eivät ole miun maun mukkaan, mutta se kaikki muu! Kaunis kieli, mahtava ruoka, tunne, taide, historia, ortodoksisuus! On rakettitieteilijöitä, korkeakoulutettuja, varressa notkeutta ja nuoruutta ja muotoja kuin Donin mutkissa! 

Tiina Raevaaran hengessä: olivat ne aluksi lumeliittoja tai eivät, niin tänne vaan. Olen varma että suomalaiset miehet olisivat vahaa sonjien, darioiden, natashojen ja irinoiden käsissä. Junalla pääsee tänne alta puolen päivän.


Kysymys on vaan miten lisätä maamme ns. houkutteluvuustekijöitä noiden feminittärien joukossa. Partaiset maihinnoustakkehin pukeutuvat autottomat converseja käyttävät miehemme, nuo urbaanit peräkammarinpojat, pitäisi saada ensin tajuamaan, että se mikä toimii Kallion kuppiloissa ei toimi noiden alfa-naisten kanssa. 

Ehkä vihreä puolue voisi alkaa miettiä maamme monikulttuuristamme myös tuosta suunnasta. Tuskin kukaan on sitä mieltä etteivät nuo naiset mahtuisi puolityhjään maahamme. Maamme kaipaa uusia geenejä ja elämää! Itärajakin auki." 



38 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Numeroita voisi taas asettaa rinnan tuossa raiskausasiassa, mutta ny ei kyl viitti. Lokitkin tuli just rantaan, aurinko paistelee ja on avoin ja mukavan välinpitämätön mieli. Eletään mieluummin tätä päivää kuin vahdataan tilastoja menneiltä vuosilta. Rannassa taisi olla myös sorkapariskunta.

Sen nyt kyllä voisin todeta, että kuten niiden edellisen postauksen puolen miljoonan toivomani/toivomasi kiinalaisen tänne muuton suhteen, on asia myös niin venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten suhteen.
Siis varsinkin naisten.
Itse olen ja pysyn suomineidon kannalla (jo 80-luvun lopulta saman kanssa aviksessa), mutta mikä määrä sitä toivottua monikulttuurisuutta ja vielä todella feminiinissä paketissa tulisikaan esimerkiksi puolen miljoonan slaavinaisen mukana maahamme.

En ole korkoiden korkojen perään, vahvan meikin enkä turkisten, ne eivät ole miun maun mukkaan, mutta se kaikki muu! Kaunis kieli, mahtava ruoka, tunne, taide, historia, ortodoksisuus! On rakettitieteilijöitä, korkeakoulutettuja, varressa notkeutta ja nuoruutta ja muotoja kuin Donin mutkissa!

Tiina Raevaaran hengessä: olivat ne aluksi lumeliittoja tai eivät, niin tänne vaan. Olen varma että suomalaiset miehet olisivat vahaa sonjien, darioiden, natashojen ja irinoiden käsissä. Junalla pääsee tänne alta puolen päivän.

Kysymys on vaan miten lisätä maamme ns. houkutteluvuustekijöitä noiden feminittärien joukossa. Partaiset maihinnoustakkehin pukeutuvat autottomat converseja käyttävät miehemme, nuo urbaanit peräkamamrinpojat, pitäisi saada ensin tajuamaan, että se mikä toimii Kallion kuppiloissa ei toimi noiden alfa-naisten kanssa.

Ehkä vihreä puolue voisi alkaa miettiä maamme monikulttuuristamme myös tuosta suunnasta. Tuskin kukaan on sitä mieltä etteivät nuo naiset mahtuisi puolityhjään maahamme. Maamme kaipaa uusia geenejä ja elämää! Itärajakin auki.

jope

Anonyymi kirjoitti...

Siis sotka-

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope - tää oli ihan paras! Saanko pistää sen tuohon jutun jatkoksi?

Anonyymi kirjoitti...

Pistä vaan. Korjaa peräkammarinpoika oikein. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, kiitos, korjasin!

Anonyymi kirjoitti...

Avioliittoja on monenlaisia tosiaan nykyään, pika-, lume-, pakko-, sopimus-, moni-, homo- ja rakkausavioliittoja. Niistä on vaikea sanoa mitään ulkoa käsin tai niin ettei joku loukkantuisi. Ja oikeus loukkaantua onkin, asianosaisilla varsinkin.
Toivon kuitenkin, että avioliitto ja perhe säilyvät siinä asemassa, minkä esim. historiallinen yhteiskuntatutkimus niille antaa. Ne ovat valtion ja yhteiskuntien, kollektiivien perusoluja, kulttuurien kantasoluja tietyssä mielessä. Kaikissa tunnetuissa vähänkin pidempään kestäneissä yhteiskunnissa on ollut perheitä.
Valtio ja kaupunki ovat rakentuneet turvaamaan juuri niitä ja niiden kantamaa traditiota joka tallentaa kulttuurin piirteet ja jatkaa niitä. Vanhanaikainen näkemys? Toivottavasti!

Voin kuvitella, ja usein kuvittelenkin, että elämä yksineläjänä olisin monella tavalla helpompaa ja ehkä enemmän asioita mahdollistavaa. Jari on varmasti toista mieltä, muistan hyvin mitä olet kirjoittanut, mutta kun sitä ei tiedä kun omastaan, omasta vastuustaan, joka pienenkin perheen isänä tuntuu usein liian isolta, niin tuollaisia sitä kuvittelee, kai tyhmyyttään. No, nyt koputetaan maalaamatonta puuta. Toivottavasti saan pitää perheni koko elämäni ajan.

Ai niin. Koska Vesan aihe oli avioliitto, toistan jälleen kerran jo kauan sitten ajattelemani avioliiton määritelmän, joka on muotoutunut ns. tilanteiden hiomana. "Avioliitto on yhteinen katastrofeista selviytymisyritys."
Tolstoillakin oli ihan hyvä aloituslausesikermä avioliitoista, mutta enemmän tämä on onnea ollut kuin onnettomuutta.

Sana yritys on tuossa omassani muuten tarkkaan harkittu.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, perhe - olipa se millainen hyvänsä - on yhteiskunnan perussolu, sitä tulee tukea vaikka eläisimme ihmistsunamin aikakautta. perheestä on valtava vastuu, siitä on kiinni melkein kaikki. minä en ole enää sama ihminen kuin olin ennen avioliittoa. isäni sanoi minulle, kun menimme naimisiin vaimoni kanssa: avioliitossa vastuut lisääntyvät ja yksilön vapaus vähenee. tuntui hieman lattealta silloin, mutta olen nyttemmin ymmärtänyt moneen kertaan, miten totta se on ja miten myös vastuisiin voi saada sitä vapauden sävelmää... ainahan se ei ole helppoa, siinä on kuitenkin tulevaisuus konkreettisesti läsnä, ja sekin on jonkinlainen lahja, jota tulee hoitaa niin hyvin kuin osaa. kaikki voivat erehtyä, kaikkea voi sattua ja yleensä sattuukin, mutta niin kauan kuin asia on itsestä kiinni, kannattaa muistaa että avioliitto on enemmän niitä vastuita kuin omaa vapautta eikä se ole huono juttu ihmiselle, ei ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Juuri noin sen itsekin miellän. Vastuu toi mukanaan elämän joka on enemmän kuin vapaus. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

niin, sitä se on, ja sen sanoi minulle oma isäni, tavallinen suomalainen mies, jolle olen kyllä kiitollinen kaikessa.

Anonyymi kirjoitti...

Ortodokseilla on kaksi hyväksyttyä elämäntapaa. Toinen on elämä luostarissa munkkina tai nunnana ja toinen on avioliitto. Ortodoksit näkevät nämä elämäntavat kummatkin kilvoittelun näkökulmasta.

Tällainen sinkkuus mitä elän ei ole oikein ortodoksisen elämäntavan mukaista.

Mutta elän pienessä ikonikodissani mitä elän.

Mutta mitä Venäjän naisiin tulee niin he kyllä tajuavat mitä ortodoksisuus tarkoittaa. He eivät ole mitään lutkia.

Ennemmin venäläinen nainen lähtee luostariin kuin avioliittoon suomalaisen maallistuneen miehen kanssa. Venäläisen ortodoksinaisen vaihtoehto ei ole maallistuneessa piereskelevässä suomalaismiehessä.

Ortodoksisuus on valtava voima eikä se mahdollista Suomen kautta tulevaa islamisoitunutta uhkaa. Juuri nyt Suomi on tiellä kohti itsenäisyytensä menettämistä.

Arvelen että Suomi on osa Venäjää seuraavan 30 vuoden kuluessa. - Sen saa aikaiseksi kaikki se politiikka joka on vallalla tänään.

Yhdysvallat käsittää etupiiriajattelun aivan hyvin. Ei se vastusta toimia, joilla hillitään islamisoitunutta Suomea. - Suomi on historiallisesti osa Venäjää ja tähän historiaansa Suomi palaa nykyisten poliitikkojensa viemänä. - Suomi ja Venäjä ovat avioliitossa keskenään. Olemme sitä aina.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, minä elän varmasti sen 30 vuotta vielä jos hyvin käy. Jännä nähdä kuolenko Venäjän maalla. Yksi skenaario on, että Venäjä romahtaa. Silloin saatan kuolla Kiinassa. Joka tapauksessa kumpikin olisi parempi vaihtoehto kuin elämä Islamoeuroopassa, jos valita saa. Tietenkin jyrkän ateistinen valtio jolla olisi kireä uskontopolitiikka olisi ikävä (Suur-Kiinan pahin muoto). Tulevaisuutta on vaikea ennustaa!

Anonyymi kirjoitti...

Jaan monessa asiassa Venäjän kunnioituksen, vaikka Kannaksen evakon poika olenkin. Nuo "kulttuuriset ominaispiirteet" (sic) jotka idän naisille kirjoitin Jari, eivät olleet ironiaa, vaan asioita, joista siinä suunnassa pidän aidosti. Venäläinen, tai slaavilainen elämäntunne voi olla nykyaikana jo todellinen klisee, mutta jokin siinä vetää silti puoleensa.

Mulla on ollut myös onni työskennellä jo pitkään maahamme muuttaneiden venäläisten kanssa (naisia) ja kontakti sitä kautta itään on hieman keskimääräistä parempi. Aikuiset tänne muuttaneet ihmiset pitävät ajan tasalla maan kehityksestä ja saan sopivasti vastamyrkkyä usein itäfobioivalle medialle. En toki ole kritiikitönkään Venäjän suhteen, eivät hekään, onhan se brutaali maa monella tapaa, mutta en kuulu niihinkään jotka haluaisivat yks kaks ja heti Venäjän muuttuvan taas yhdeksi itsensä nihiloineeksi länsimaaksi. Minusta on hienoa jos Venäjäkin pysyy Venäjänä. Toki paljon korjattavaa siellä on, ei ajatellen läntisten moraaliarvostelmien mukaan, vaan ihan siellä asuvien ihmisten kannalta. Myös perusoikeuksissa.
Mutta ei siellä kukaan sosialistisen järjestelmän kaltaisessa vankilassa tällä hetkellä elä. Se selviää heti kun käy itse katsomassa.

Siihen että Venäjään jotenkin päätyisimme ei ole kuitenkaan mielestäni mitenkään edes kuviteltavissa oleva vaihtoehto. Sieltä ei ole kukaan tänne tulossa laajentumismielessä. (Ainoa tilanne missä sen voisi kuvitella tapahtuvan olisi laajamittainen koko Euroopan mittainen sota, joka on äärimmäisen epätodennäköinen.)

Venäjän voima on sittenkin pieni kun toiseen vaakakuppiin laittaa USA:n, Naton, EU:n ja koko globalistisen järjestelmän. Tuon järjestelmäideologian markkinahäirikköhän Venäjä tällä hetkellä on monella tavalla.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, Jari, en minäkään usko sellaiseen Venäjän voimaan, että se sotilaallisesti miehittää Suomen. Enemmän ajattelen, että se voi jossain vaiheessa taas hajota, jos ei saa talouttaan kuntoon. Kiina taas on mahtava maailmanvalta, ja se näkyy nyt suhteessa USA:aan. Elämme jännittäviä aikoja. Minulla on pääosin erittäin myönteinen kuva venäläisestä ihmisestä, sydämellinen ja lämmin. Toki näkökulmani on kovin kapea, mutta kuitenkin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Voi pojat, venäläisissä naisissa on kaikenlaisia, kuten muissakin, uskokaa pois. Korostan: JOKA SORTTIA. Tunnenkin joitain melko epäviehättäviä jykeviä mammoja. Jos minä olisin mies, niin pitäisin noin ulkonäöllisesti aasialaisista pienimuotoisista naisista.

Luitteko muuuten eilisen HS:n feministitoimittajan kirjoituksen Mieskirjailijan nainen https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005629976.html ? Minä tällle hieman naureskelin oman viimeisimmän blogikirjoitukseni kommenttiketjun päässä. Siellä Kanervan jutun lopussa taas tuo sama omimisnäkökulma, kuka saa kirjoittaa kenestäkin. Antaa nyt hyvänen aika jokaisen kirjoittaa se, mitä HÄN ITSE näkee ja omissa aivoissaan ajattelee. Ja onhan niitä miehisiä katseitakin niin monenlaisia, kuten Arja Tiaisen kirjoittamassa Ikkunaprinsessassa, jossa nuorukainen tuijottaa mallinukkea "...Hän on naisista kaunein minkä tiedän, myös pienet rinnat prinsessallani siedän..."

Ex-miniä muuten on nykyään naimisissa gambialaisen miehen kanssa. Minulle tämä on ok, mutta joillekin vanhemman polven tyypeille ei ihan helppo juttu.

En nyt taas ehdi paljon osallistua keskusteluihin ennen kuin huomenillalla, poikia & kumpp kohta meillä. Kiva, kun arvostavat meidän seuraa. Palailen sitten katsomaan, mitä täällä ja Juhalla on poristu.

Marjatta Mentula kirjoitti...

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005629976.html

Äsken tuli noin hankalsti, tässä uudelleen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, tuo artikkeli on siinä ihan oikeassa, että on todella paljon surkeaa ja täysin motivoimatonta naista kuvaavaa kirjallista ja elokuvallista ilmaisua. Sen takia en ole jaksanut esim Louhimiehen joitain leffoja. Ihmisen ulkonäön, seksin jne kuvaaminen on hienovaraista puuhaa, koska kääntyy helposti banaaliksi ja irtoaa itsetarkoitukselliseksi tirkistelyksi. Gambialainen aviopuoliso on tietysti ok, kunhan on kunnon ihminen, sama koskee suomalaista.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan gambialaisen nuoren naisen, joka meillä oli harjoittelemassa. Oli mukava keskusteluyhteys. Kirosin silloin mielessäni vanhuuttani ja itsetuntovaikeuksiani.

Venäjä ei romahda. Siitä voi tulla entistä enemmän diktatuuri, mutta se ei romahda.

Venäläinen ihminen on hyvin ylpeä lähtökohdittain.

Jos Suomi islamisoituu ja Suomen maaperältä nousee Pietariin kohdistuva terroriuhka niin silloin Venäjä miehittää Suomen.

Yhdysvallat ymmärtää Venäjän intressit ja itsesuojelun.

Voi sanoa niinkin, että Venäjä varmuuden vuoksi miehittää Suomen.

Venäjä ei tarkastele islamia ateismin kautta vaan ortodoksisen kristillisyyden kautta.

Ortodoksi voi elää rauhanomaisessa rinnakkaiselossa muslimien kanssa. Mutta ortodoksikristitty ei niin sanotusti anna tuumaakaan periksi omassa näköalassaan todellisuuteen.

Tapahtumien kulkua ja Suomen mahdollista miehittämistä pitkälle maallistunut luterilainen voi seurata hoomoilasena.

Venäjä voi olla monin paikoin köyhä, hyvin köyhä, mutta köyhyydessäänkin Venäjä on palannut ortodoksiseksi maaksi.

Muuten me suomalaiset ortodoksit emme ole Moskovan alaisuudessa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, kaikki kristityt, ainakin suurin osa, voi elää muslimien kanssa rinnakkain. Minulle raja menee siinä, että länsimainen lainsäädäntö on laki, joka koskee erottelematta kaikkia maassa olevia.

Anonyymi kirjoitti...

Rakkaat kommenttiketjujen lukijat.

On varmastikin kohdallani tehty aivan oikea johtopäätös, jonka sanoitan tässä.

En tosiaankaan enää tavoittele elämääni naista, koska naista on liian vaikea saada.

Sen sijaan tavoittelen jotakin vähäisempää ja katseeni osuu tiukasti kirjallisuuden Finlandia-palkintoon. Kas, siinä on päämääräni ja se saa vereni kuumenemaan suonissa.

Jo nyt iloitsen hetkeä, jolloin palkittuna pidän Suomen kansalle puheen.

Että saa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon täytyy uskaltaa paljon. Siitähän ovat esimerkkinä aikaisemmin palkitut. He ovat uskaltaneet paljon. Eivät he ole olleet pelkureita. He ovat olleet valmiita kuolemaan asiansa vuoksi.

Minunkin täytyy uskaltaa. Seurata aikaisemmin palkittujen uhriesimerkkiä, kilvoittelijan tietä.

Sanon, että mitä enemmän Suomeen ilmaantuu moskeijoita niin sitä enemmän Venäjä huolestuu.

Mitä enemmän meillä on kimppakivaa muslimien kanssa niin sitä enemmän Venäjä huolestuu.

Venäjä ei ajattele kuten suomalainen luterilainen, joka muutaman kerran vuodessa käy kirkossa jos silloinkaan.

Kommunismin alla rukoiltiin mitä oli mahdollista rukoilla. Venäjällä on aina rukoiltu myös kommunismin ja ortodoksisuuden häpäisyn aikana. Kirkkojen ja luostarien tuhoamisen aikana.

Kävi niin, että kristinusko voitti. - Tänään Venäjä on kristitty maa ja siellä myös totta tosiaan askeettisesti kilvoitellaan.

Venäjällä minuus ei ole kaaoksessa. - Venäjällä minuus rakentuu ortodoksisen kristillisyyden kautta.

Suomessa minuus on kaaoksessa ja vain tiettyyn mittaan saakka Venäjä sietää sitä.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, asia selvä! Kuten aiemminkin sanoin, toivon todella onnea ja menestystä kirjoittamiseesi. Finlandia on hyvä tavoite. Kirjallista osaamista ja menestystä on kuitenkin muuallakin kuin tuossa palkinnossa. Se kannattaa muistaa. Kun kirjoitat, muista myös palautua ja rentoutua, se on hyvä asia sekin. Ettet vrdä itseäsi liian tiukalle.

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta, luin eilen tuon jutun, ja hyviä pointtejahan siellä oli, vaikka ihan vanhoja tuttuja, mm. tuo miehinen katse, mutta jutun loppu alkoi jo ennakoida sitä, mistä olen puhunut: käsite vihalukeminen on tulossa. Pikkuhiljaa. Lukutottumuksiimme halutaan ihan selvästi vaikuttaa. Tietty lukeminen halutaan syyllistää.

Kun kirjoille (se own voices-juttu) aletaan esittää määrällisiä vaatimuksia ja eri roolien mukanaolosta tasa-arvon hengessä ja lajitella sitä kuka saa kirjoittaa mistäkin että näkökulma olisi oikea, ollaan jo liian pitkällä.

Tässä näet ihan saman jo Marjatta.

Varmaan pian ihminen on lukemisessakin pian joku on fasisti, toinen rasisti tai se "vihalukija"-ainakin.
Mulla oma lukeminen profiloituu helposti, koska olen fanilukija enkä edes mieti tasapuolisuuksia tai sellaisia näkäkulmia. En koe olevani parempi lukija kun luen naisen, homoseksuaalin tai vaikkapa afrikkalaisen kirjoittamaa kirjaa. Kiinnostun kirjailijasta vain ja silloin kun hän kirjoittaa minulle merkittäviä tai edes kiinnostavasti kirjoitettuja kirjoja. Valehtelisin jos sanoisin että noin puolet ovat naiskirjalijoita joita luen. Ei lähellekään. Enkä osaa ajatella että nyt pitäisi alkaa lukea toisin tai että asiassa olisi jotakin pielessä. En etsi kirjoista mies- tai naiskuvia.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, tuo kaikki mikä tuossa mainitsemassasi ollaan ujuttamassa lukemiseksi, on ainakin minulle kirjoittajana ja lukijana täysin toisarvoista - ilmiö on kiinnostava ja kuvaa hyvin aikaamme.

Vesa Haapala kirjoitti...

Toki sukupuolten esittäminen voi olla kiintoisaa, riippuu ihan teoksesta ja teemoista, mutta jotain kiintiöajattelua ja ennalta-arvattavaa kasvattamista tähän, niin huh huh ja heh!

Anonyymi kirjoitti...

jope, lukijathan ovat jumalia. Luulen että en saa kirjallisuuden Finlandia-palkintoa ellen pysty avaamaan sitä millä tavoin esimerkiksi sinä olet Jumala. Kerrohan siitä. Olen kiuuntelulla. Minkälainen kirjallisuus enentää jumalakokemustasi? Oh, kerro siitä! Tahdon vastata kysyntään. Kerro jope miten olet lukijajumala! Ottaisin vastaan tietoa viehättyneenä ja käyttäisin sitä hyväkseni käsikirjoituksessa, jonka maali on Finlandiapalkinto.

jope, kerro jumaluudestasi! Kerro! Voi kerro!

Korvani venyy!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, on erilaisia lukijoita ja lukjayhteisöjä. jope tahtoi varmasti sanoa myös sitä, että tulevaisuudessa ja jo nyt näiden lukijayhteisöjen rajoja ja sääntöjä halutaan määritellä tietyin tavoin (samalla tavoin kuin kaikkea muutakin). ei kai tässä mistään jumalasta / jumalista puhuta. unohda koko lukija, kun kirjoitat - kyllä se kustannustoimittaja, joka tekstisi sitten lukee, pyytää tietyissä kohden miettimään lukijaa enemmän. Rauha Vaasaan, toivottavasti sielläkin paistaa aurinko!

Anonyymi kirjoitti...

Ei rauha ole mikään tavoite.

Totta kai tajuan että Vesa Haapala, Juha Saari ja Marjatta Mentula edustavat rikasta eliittiä. Joskus eliitti askaroi filosofialla. Sanallisella kikkailulla.

jope saattaa olla muuta.

Ei rauha ole tavoite vaan hehku valhetta vastaan.

Vesa, Juha, Marjatta - minä kyllä näen teidät. Näen pohjiin saakka teidän mädännäisyytenne!

Olen nähnyt aina. Silloin kun kirjoitin esimerkiksi ensimmäiset rivini tähän blogiin.

Minä näen teidät!

Katson teidän lävitsenne.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

nyt asiat ovat niin, että alkaa taas se hankala vaihe sinun olemisessasi. Tämä on ihan tuttu ja toistuva ilmiö. Ne merkit ovat olleet ilmassa parin päivän ajan. Tunnistan ne, koska ne ovat toistuneet niin usein.

Juuri nyt sinun pitäisi rauhoittua hetkeksi. Huomaat varmasti asian itsekin. Et ole ihan eduksesi, sanon tämän ystävyydellä. Jutut alkavat mennä siihen, että kohta sitten taas sinua itseäsikin harmittaa. Relaa hetki, ettei ylikuumene.

Vesa Haapala kirjoitti...

Niin, Jari, kyllä minäkin tunnen omat heikkouteni ja mädännäisyyteni, ei siinä suuria näkijänlahjoja tarvita - ne pelot ja huolet ja asenteellisuudet ja pienuudet voi lukea jos niin tahtoo - mutta sinä horiset nyt ihan omiasi - alkaa taas se suuruudenhullu vaihe. Nyt ihan oikeasti, jos ajattelet omaa etuasi, tee jotain mikä ei rasita liikaa. Minäkin yritän, ja olen pahoillani, jos olen sinua osaltani kiihdyttänyt näihin ajatuksiin. Eiköhän me kaikki olla ponnistettu aivan prolepohjalta koulutuksen avulla tähän missä kukin olemme.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Vesa.

Minun pitäisi tappaa itseni mutta kun en vieläkään osaa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, älä viitsi. Ihan todella. Olet arvokas ihminen, mutta nyt menee taas vain liian lujaa.

Anonyymi kirjoitti...

Hävettää kun tyrkkään tänne ihmisyyttäni. Mutta on totta että olen hoitojärjestelmän törkeästi heitteille jättämä. Ne prosessit! - Prosesseihin pitäisi kuulua, että kaltaiseltani ihmiseltä joskus kysyttäisiin, vaikka puhelimella soittamalla, että mitä sinulle nyt kuuluu.

Koen että olen julmuuden kohteena ja monet muut miehet sitä samoin. - Minua kannattelee se, että osaan järkeistää kuitenkin asioita ja osaan hankkia tietoa. - Kaikilla miehillä ei ole näitä taitoja.

Kaltaiseni miehen päälle koko maailma oksentaa ja ottaa eron.

Uskon kuoppia sattuu.

Yritetään olla elossa jotenkin.

Ei ole hätää!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

hyvää sunnuntaipäivää sinulle - toivottavasti olosi on jo parempi!

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, hyvää sunnuntaipäivää sinulle ja perheellesi.

Samoin Marjatta, jope, Juha - kaikki täällä kävijät.

Asiat alkavat mennä sivuraiteelle kauttani...

Mutta vannon, että yritän profiloida kohtalotovereitani. Silloin on monesta ihmisestä kysymys ja resursseista. Niistähän täällä puhumme kaiken kaikkiaan eri yhteyksissä.

Huolenpito on vain sana, jos ei ole resursseja eikä prosesseja.

Erilaisia turva- ja ymmärrysverkkoja tarvitaan.

Oma oloni kohtaloni alla on huojahteleva. Tietyistä asioista en valitettavasti pysty vapautumaan elämäni aikana. On parempia hetkiä ja taas sitten raivostumis- ja luhistumispisteitä.

Ajatus siitä, että voisi sanoittaa tietynlaisia kohtaloita kannattelee ja laittaa yrittämään.

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minäkin haluan toivottaa Jari sinulle kaikkea hyvää.

Sinulla on kaikki syy luottaa itseesi sekä kirjoittamisessa että ihmissuhteissa. Olet hyvä kirjoittamaan ja kiinnostava henkilö varmaan muidenkin kuin meidän täällä keskustelevien mielestä. Myös naisten mielestä, uskon, anna oven olla raollaan. Pakkoko sinun on määritellä itseäsi ja sulkea asioita pois itseltäsi. Elät ja katsot, mitä tuleman pitää.
Mielen ailahteluille ei paljon voi, mutta koita muistaa huonoina hetkinä, että me luotamme sinuun ja pidämme sinusta. Ja moni muukin varmaan pitää.

Olen yrittämässä kirjoittaa jo jokin aika sitten lukemastani Saara Turusen omaa elämää sivuavasta romaanista Sivuhenkilö. Siinä on niin paljon nyt sitä mielestäni tarkoitushakuista naisten ja miesten vastakkain asettamista, että minun on vaikea muotoilla sanottavaani. Tämän päivän Hesarissa on Antti Majanderin paljonkertova essee
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005633079.html
Majander tuntuu olevan huvittuneen hämmentynyt ja myös hieman loukkaantunut, mihin hänellä on aihetta.

"Kaikki naiset vihaavat itseään jollain tavalla" on eräs Turusen kirjan pähenkilön ajatus, joka ei todellakaan pidä paikkaansa.

Majanderin esseessä on eräs kohta, joka on juuri sitä, mitä tässä olen pelännyt: "Mitä yhteen tiettyyn setään tulee, hän on alkanut uumoilla muotoilevansa kantansa naisten kirjoittamista teoksista kohteliaammin kuin miesten töistä. Jos tämä pitää paikkansa, niin sekään ei ole oikein, ei naisia eikä miehiä kohtaan."

Marjatta Mentula kirjoitti...

Tuolla aiemmin oli juttua siitä, miten on koottu listaa teoksista, joissa mies katsoo naista kirjallisuudessa "väärin". Minusta ne lainaukset eivät kuitenkaan olleet mitenkään naista halventavia, vaan ihailevia, kömpelöitä kyllä. Pointti on se, että miehen katse tuomitaan tällä hetkellä, mutta naisen hyvinkin roisi tyyli kuvata miestä tulkitaan feministiseksi. Tästä esimerkkinä kirjailija Maaria Päivisen romaani On nälkä, on jano. Tiedättekö tämän? Jos ette, niin vilkaiskaa tätä postaustani, joka muutoin ei kummoinen ole, mutta siinä on jokin lievempi lainaus (niitä roiseja en kehdannut siteerata):
http://marjatankirjat.blogspot.fi/2014/12/leikin-esilukijaa-riina-katajavuori.html#comment-form

Vihalukeminen ja vihakirjoittamien on omituista purskauttelua.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Marjatta.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, minä tiedän Päivisen kirjan, hänhän on melko räväkkä tapaus! Minusta usein ihan hyvälläkin tapaa. Jospa ei nyt pilata kirjallisuutta ihan typerällä sukupuolittamisella vaan annetaan siinä näkyä kirjoittamisen ilo, ahdistus ja kaikki ihmisen tunteet. Sukupuolikin on tärkeä, mutta siihen ei voi jumittaa.

Pitääpä lukea tuo Majanderin juttu. Olin aika väsynyt tänään, vaikka kuume lähti. En jaksanut lehteä edes laatikosta hakea, nukuin ja heräilin vasta tässä illan myötä.

Jari, hienoa alkavaa viikkoa myös sinulle, luotamme sinuun!

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, mukava lukea, että tautisi hellittää.

Aina kun alan tehdä elämälle vaatimuksia kaikki pimenee ja alan viskoa mitä sattuu.

Naurettava tilanne ja läksy, joka täytyy lukea koko ajan uudelleen.

Kristillisyydessä pitäisi olla saatteleva ja kannetteleva voima ja onkin kunhan vain jaksan olla kärsivällinen tiukoissa paikoissa.

Jari Ranta.