tiistai 10. huhtikuuta 2018

Kevätmerkintä





Kevät on ihmeellistä; koivujen alla yöpakkaslammet, jää kuin lehtevää taikinaa, huvenneessa kinoksessa mustarastaat aukovat pyrstöjään, kävelee ohi kahden naisen ja kuulee jutun kuningaskalastajasta, syvän puron luona se on kalastanut salakoita koko talven, hiekka rapisee ja iho tuoksuu päivän alkavassa lämmössä; päästää irti pienen tyttärensä kädestä ja hän juoksee yli jäätyneiden mutaraiteiden ja heilauttaa tervehdyksen autolle, joka pysähtyy ennen suojatietä; yhdestä kävelystä, yhden aamuhetken kokemisesta voisi antaa koko elämänsä.




2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin tässä ihan vieressä mukavasti ihan uskomatonta faunaa, isoja joutsenia nukkumassa pää siiven alla vedessä iltaisin, huuhkaja mastossa, Itämeren hallikin bongattu pariin kertaan melkein kotirannasta, jäniksiä, mustarastaita, loppukesästä pari polkua täynnä rupisammakoita, mutta en saa päästäni noita kaloja, jotka elävät puroissa siellä sun suunnalla ja niitä taimenia, jotka nousevat kaikkien kehäteiden ali tunneleita pitkin merestä ja nyt vielä nuo salakat. Kalat pikkupuroissa on ihan ohittamaton tosikuva. jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, kevät todella on ihmeellistä aikaa - tuo kuningaskalastajajuttu on varmasti maantieteellisesti lähempänä sinua kuin Vantaata, mutta punoin sen mukaan.