keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Nietzsche, Jumalan kuolema ja Eurooppa




Se mitä Nietzsche kirjoittaa Zarathustrassa Jumalasta, on itse asiassa täysin pätevä kuvaus nykyisestä heikon kristillisyyden ja demokratian varaan rakennetusta Euroopasta, miltei sanasta sanaan.

Eurooppa on Zarathustran Jumala, tutiseva isoisä, joka on kuolemassa suureen myötäkärsimiseensä. Viimeisenä tekonaan hän ojentaa maksaläikkäisen kätensä, jossa on läjä rahaa ja valtaa, ja vaipuu sitten kuolonkorinoihinsa.

Euroopan myytti ei ole enää härän ja neidon myytti, vaan ikivanha Lähi-idässä ja Välimeren alueella vaikuttanut myytti lepoon vetäytyvistä jumalista.

Aika tekee tehtävänsä jumalillekin. Kerran nuoret ja viriilit jumalat, heimojen ja kansojen jumalat, kaupunkivaltioiden jumalat, vanhenevat, ne muuttuvat hauraiksi ja myytin kaltaisiksi rakennelmiksi, hyviksi ajatuksiksi ja liitoiksi, joiden idea katoaa, vaihtuvat totuuksiksi, joilla ei ole enää arvoa todellisuudessa.

Vanhat jumalat ovat tuomittuja väistymään uusien tieltä. Uudet ja voimakkaat jumalat ovat usein heimojumalia: ne yhdistävät uskomukset, politiikan ja käytännöt, niillä on laki, joka naulaa yhteen yksilön identiteetin, uskon ja aseman yhteisössä.

On sinänsä aivan samantekevää, kuinka edistyksellisiä tai taantumuksellisia nuo uudet jumalat ovat, riittää että niillä on valtaa ja että ne ovat ehdottomia ja antavat kokonaisvaltaisen elämisen mallin. Vielä, jos niiden kannattajien määrä on huomattava, on niiden voima murskaava.

Eurooppa, tämä vanha ja tutiseva, omaan hyvyyteensä tukehtumaisillaan oleva isoisä ja isoäiti, kuvittelee, että raha, joka sen kädessä on, ja turva, jota se tahtoo tarjota, ovat jokin kaiken ratkaiseva deus ex machina. Näin ei ole, raha ja turva ovat vain uusien jumaluuksien kasvualusta.

Eurooppa on vanhus, vaikka se ei sitä itse käsitä, ja sen parhaimpina voimina esiintyvät ihmiset eivät käsitä, että ne valmistelevat tietä uusille jumalille, voimakkaille taantumuksen ja alistumisen jumalille.

Luen Nietzscheä tässä oman aikansa Eurooppaa ja myös nykyistä Eurooppaa kuvaavana kulttuurikriitikkona, en minään kansallissosialismin airuena.

Hän on oikeassa siinä, että tulevaisuus on heimojumalien. Näitä ovat idässä ja globaalisti Kiina, Afrikassa ja Euroopassa islam, lännessä, ainakin jonkin aikaa Yhdysvallat, mutta se joutuu todennäköisesti sopeutumaan Kiinan ja islamin vyöryyn. Israel rakentuu myös heimojumaluuden idealla: se on tehnyt itsestään jumalan, joka nousi holokaustin tuhkasta. Sillä on tahtoa puolustautua tai toimia jumalan tavoin, kyselemättä, se sanoo vain: ei koskaan enää.


*


En näe Euroopalla valoisaa tulevaisuutta. Olemme menettäneet pelin ymmärtämällä väärin heimojen eli kansallisvaltioiden liiton, olemme hukkaamassa ainoat toimivat instrumentit, jotka ovat nostaneet Euroopan eri alueet kukoistukseen ja joilla voisi tehdä yhteistyötä ja pitää tätä maailmaa jotenkin aisoissa. Itsenäisyydestä rankaistaan. Itsestä huolehtiminen on rajattu yksityisasiaksi, mikä naurettava parodia.

Islam ja Afrikan valtava väestönräjähdys hajottavat Euroopan pala palalta, meidän itsemme suurella myötävaikutuksella, rikkaan mutta tutisevan vanhuksen myötävaikutuksella.

Emme kykene rakentamaan rauhaa ja paikallista hyvinvointia, emme uskalla ja osaa edes vastuuttaa ihmisiä, joita autamme. Maailmassa ei ole sellaisia kumppaneita, jotka olisivat mukana tässä hyvässä ja nöyrässä palveluksessa, koska se on itsensänöyryytyksen palvelus.

Tällainen maanosa kaivaa oman hautansa ja palvelee hautajaisvieraita niin kauan kuin se on voimaton enää tekemään mitään. Viimein se asettuu hautaansa makaamaan ja toivoo, että vieraat suvaitsevat peittää kuopan.


*


Ainoa, millä Eurooppa voi ylpeillä, on että siitä tulee Ruotsin kaltainen humanitaarinen suurvalta, reservaatti, jota kaitsevat hämärän rajamailla hoipertelevat poliitikot. Tällä Macronin ja Merkelin kaltaisella eliitillä ei tule koskaan olemaan hätää.



2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tässä se on!
Kaadumme omaan heikkouteemme, matalaan kulttuuriseen itsesuojeluun ja humanismin traagisiin vääriin tulkintoihin. Elossa olemisen ja säilymisen raivokas vietti on poissa. Normaali eläinlauman reviiritaju. Sillä ei ole mitään tekemistä esim. rasismin kanssa.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, alan ymmärtää Nietzschen kirjoituksia ja länsimaisen kulttuurin kritiikkiä hieman uudessa valossa. Pitää kaivaa ne kirjat esiin uudestaan. Historia tekee hänestä todella ajankohtaisen.