tiistai 3. huhtikuuta 2018

Rebekka Härkönen ja vihanlietsojat



Paljon aikamme "tiedonvälityksestä" ja "keskusteluista" sekä molempien osittaisista tai täydellisistä ylilyönneistä sekä varsinaisten asioiden ohittamisista ongelmallisten aiheiden kohdalla tiivistyy siihen, mitä toimittaja Rebekka Härköselle on tapahtunut.

Yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua Suomessa sellaisen saastan ja uhkailujen kohteeksi, jollaiseksi Härkönen on joutunut journalisminsa, mielipiteidensä ja näkökulmiensa vuoksi. On aivan häpeällistä, että ihmiset käyttäytyvät näin. Kenenkään ei pitäisi joutua vaihtamaan asuinpaikkaansa vihapuheen ja uhkailujen vuoksi, niin kuin Härkönen on kertonut itselleen käyneen.

Toimittajalle on sallittava näkökulmansa, vaikka se olisi jonkun mielestä värittynyt, naiivi ja tarkoituksenmukainen. En nyt väitä, että Härkösen jutuissa nämä kaikki elementit olisivat läsnä, joskin ne jutut jotka häneltä olen lukenut ovat - miten sen nyt sanoisi - omalla ideologiallaan väritettyjä tai hyvin tarkasti rajattuja. Joidenkin aiheiden ja juttutyyppien kohdalla tällainen toimii hyvin, joidenkin ei aivan yhtä hyvin - tämä aivan pragmaattisena päätelmänä niistä jutuista, jotka olen lukenut.

Tarkasta rajauksesta kertoo esimerkiksi Turun terroriteosta raportointi. Härkönen kuvasi Turun terroriteon tapahtumat hyvin tiukasti afganistanilaisen Ahmed Hosseinin näkökulmasta. Minusta ei ole keneltäkään pois, että Härkönen teki tällaisen näkökulmavalinnan. Jutun päähenkilö Hossein nimittäin vahvistaa itse myös poliisien ripeän toiminnan ja sanoo, että suomalaisiakin puuttujia oli paikalla. Tosin otsikko "Turvapaikanhakija jahtasi puukottajaa: 'Jonkunhan oli pakko auttaa'" rajaa lähestymistapaa siihen, että juuri kukaan muu kuin turvapaikanhakija ei toiminut terroritekojen estämiseksi. Myöhemmin kävi ilmi, että auttajissa oli myös kantasuomalaisia, joista yhdellä oli jopa valkoisen vallan tunnuksia koristava paita päällään.

Toki esimerkiksi tästä jutusta tulee mieleen, että muutamien aiheiden ja juttutyyppien kohdalla toimittajien kannattaisi harrastaa ei itsesensuuria vaan mahdollisimman tarkkaa itsereflektiota ja pitää kieli keskellä suuta. Tämän Ahmed Hosseinista kertovan sankaritarinan lähtökohta oli kuitenkin sarja tappoja / murhia, jotka nyt ovat osoittautuneet ensimmäiseksi jihadistisessa tarkoituksessa tehdyksi terroriteoksi tai -kostoksi Suomessa.

Jos taas kyseessä on esimerkiksi kolumni, oman näkökulman käyttäminen ja sen mukaisten arvojen ajaminen on oikeastaan oletusarvoista - myös yleisön pitäisi ymmärtää tämä lähtökohta. Oli miten oli, Härkönen on saanut toimia täysin oikeuttamattoman vihan kohteena.



*

Keskeinen ajatukseni tästä asetelmasta on: Ihmisten pitäisi vihdoinkin ymmärtää, että myös lukijalle jää monimutkaisessa maailmassamme yhä enemmän vastuuta arvioida tiedonvälityksen ja mielipidevaikuttamisen näkökulmia ja ottaa asioista selvää, tutkia eri lähteitä ja lukea myös kriittisiä näkökulmia jostakin asiasta kirjoittamiseen. Jos näin toimittaisiin, ei olisi syytä herjata toimittajia, lähettää heille uhkauksia ja vihapostia. Heille voisi lähettää asiallisia kysymyksiä ja asiallista kritiikkiä. Pitäisi ymmärtää jo lähtökohtaisesti, että mediatila on vallankäytön tilaa, jossa taistelevat huomionhakuisten klikkiotsikoiden lisäksi erilaiset vakaumukset ja maailmankuvat.

Jokainen lehtijuttu on kirjoitettu kaavalla: x kirjoittaa (jonkin yhteisön / sidosryhmän edustajana) jollekin yleisölle y (tai useammalle yleisölle) tietyssä kontekstissa, jotta z (jokin päämäärä / joitakin päämääriä eri yleisöjen ja tavoitteiden suhteen).

Turun tapahtumien uutisoinnissa Härkönen tahtoi ennen kaikkea osoittaa, että kaikki maahanmuuttajat tai turvapaikanhakijat eivät ole pahoja, vaan kyse on yksilöistä. Turvapaikanhakijoilla on rohkeutta ja vastuuta tarttua kiperiinkin asioihin omaa hyväänsä laskeskelematta, ja tässä tapauksessa he ovat tarttuneet asioihin jopa vastuullisemmin kuin kantasuomalaiset (koko näkökulman ja rajauksen valinta puhuu tämän puolesta). Härkönen tahtoi siis kirjoittaa lehtijutun tapahtumista ennen kaikkea antaakseen yllättävän näkökulman ja myös estääkseen vihanlietsontaa, jonka varmasti ymmärsi pian sokeeraavan tapahtuman vuoksi nousevan. Hänen jutullaan on itse asiassa melko monta yleisöä ja kenties melko monta motiiviakin, jos aletaan tarkemmin eritellä eri yleisöille suunnattuja viestejä, joita voidaan johtaa esittämästäni perusasetelmasta.


*


Härkösen jutuista saa noin ylipäätään sen kuvan, että hän tahtoo hyvyyttä maailmaan. Hän vaikuttaa melkoiselta idealistilta. Esimerkiksi käy vaikkapa tämä melko tuore Turun tapahtumien päähenkilöä ruotiva "Terrorismi on ihmisyyttä ja ihmisen valintoja". Olen hyvin monessa asiassa samaa mieltä Härkösen kanssa, mutta hänen perusajatuksensa siitä, että (toisten) hyvyys voisi tehdä pahat teot tekemättömiksi on äärimmäisen vaikeaa käytännössä siinä maailmassa, jossa elämme.

Uskaltaisin kärjistää jopa näin: Maailmassa ei ole sellaista määrää hyvyyttä ja suvaitsevaisuutta, että jokainen ihminen voitaisiin halia hyväksi tai että hyvyys voitaisiin tuoda ihmisten pään sisälle omien hyvien ajatusten voimin. Silti hyvän tekeminen kaikilla teoillamme tulee olla päämäärä. Sosiaaliset keinot ovat erittäin tärkeitä, mutta ne eivät riitä koskaan täysin.

Ihminen voi nimittäin valita, kuten Härkönen sanoo. Jollekin terroriteko on valinta, jopa hyvä, tarkoituksenmukainen ja oikeudenmukainenkin valinta, jos ajatuksissa on sellainen konsepti kuin oikeutettu kosto ja yhteenkuuluvuus tietyn merkitystä antavan yhteisön kanssa. Näin ajattelevat eivät ole harvinaisuus, joskin harvat ovat valmiita terroritekojen kaltaiseen radikalismiin saavuttaakseen yhteyden toisiin.

Yhtä kaikki asiassa tullaan laajempaan dilemmaan. Ihmiset käsittävät jo lähtökohdat siihen, mikä on hyvää tai oikeutettua, aivan omalla logiikallaan ja omista lähtökohdistaan. En siis tarkoita nyt ollenkaan, että tällaiset ongelmat koskisivat ainoastaan mielenvikaisia tai radikalisoituneita. Itse asiassa monet maailman ongelmista johtuvat hyvistä aikomuksista ja teoista, joissa on ajateltu hyvyyttä kapeasti omasta näkökulmasta. Mikään ei ole esimerkiksi estänyt Härköstä itseään twiittaamasta 13.6.2017 näin: "Palauttakaas rasistit suomalaisuus, siniristilippu ja Suomen leijona takaisin kansalle. Persujen nimeksi ehdotan Rasistipuoluetta. #persut" Härkösellä ja perussuomalaisilla (ja ties kenellä muilla) on pidempi yhteinen historia kuin jonkin yhden lehtijutun pohjalta syntynyt.


*

Jos jokin tepsii terrorismiin, niin aivan laskettavissa ja suunniteltavissa olevat turvallisuustoimet ja ryhmäkurin aikaan saaminen sellaisiin yhteisöihin, joissa esiintyy mahdollista radikalisoitumista. Tämä vaatii puuttumista, neuvontaa ja viranomaistyötä. Keino  ei voi olla mikään ympäripyöreä hyvyys, joka vieläpä  käytännössä sidotaan turvallisuusuhkan muodostavien ihmisten lahjomiseen hyvinvointipalveluilla. Millään maalla ei ole sellaiseen varaa ja ennen kaikkea: sellaiseen epäsuoraan uhkavaatimukseen ei tule suostua, saati että itse laaditaan tällainen houkutin kyseenalaisille ihmisille.


*

Esimerkiksi terroriteoista uutisoimisen ja varsinkin terroritekojen logiikan pohdiskelujen tapauksessa minunkin on pakko myöntää, että tiedonvälityksen ja maailmankatsomuksellisen näkökulman liukuminen päällekkäin on ongelmallista. Ihmiset reagoivat nykyisin voimakkaasti, myös täysin oikeuttamattomalla vihapuheella tapauksiin, joissa pohdinta ja käsiteltävä aihe eivät ole mittasuhteissaan. En ihmettele, jos joku sanoisi, että Härkösen jutuissa on käynnissä melkoinen valkopesuohjelma. Minusta se olisi aivan oikeutettu näkökanta. Vihaan ei sen sijaan ole oikeutusta.

Olipa oma hyvä tarkoitus kuinka polttava hyvänsä myös toimittajien on suositeltavaa harrastaa itsereflektiota - ei ole ollenkaan huono asia, jos omaan ideologiaan tai omiin hyvyyden asetuksiin syntyy pientä etäisyyttä.

Oikeastaan oman ajattelun haastaminen on sitä rehellisyyttä, johon tulisi pyrkiä eri keinoin, ei kuitenkaan siten, että tosiasiat unohdetaan. Miltei aina parasta on tosiasioissa pysyminen, tuotetun tiedon reflektointi ja läpinäkyvyys sekä mahdollisimman täsmällisen mutta laajan kuvan antaminen tapahtumista.

*

Tämä ääripäiden dialektiikka on kyllä kiinnostavaa. Härkönen on saanut toiminnallaan suomalaisen ääriaineksen huomion. Hän on saanut juttunsa menemään niin sanotusti tunteisiin. Nyt hän voi mediassa - sinänsä aivan oikeutetusti, joskin omalla myötävaikutuksellaan - esittää olevansa "pakolainen" omassa maassaan tai vähintään vihapuheen uhri. Niin, tällaista tasapainottelua ja valtapeliä tämä on. Jotkin uhkailevat idiootit ovat antaneet provosoida itseään ja astuneet fiksun keskustelun rajan yli. He ovat puhuneet törkeästi ja pahasti.

Tällaisten yksittäisten asioiden - kuten case Härkönen ja vihanlietsojat - ei tulisi kuitenkaan antaa hämärtää kokonaiskuvaa: mediatila on ideologisesti jakautunut ja silti siinä pitäisi pystyä käymään asiallista keskustelua siitä, miten asiat ovat, miten niistä kirjoitetaan ja mitä todella tapahtuu.

*

Takaisin varsinaiseen asiaan mistä homma niin sanotusti lähti liikkeelle. Turun tappajan Abderrahman Bouananen toiminta ei ollut mikään poikkeus tai yksittäistapaus paitsi siinä mielessä, että se oli ensimmäinen tapaus Suomessa. Muutoin se oli pikemminkin tyyppitapaus nykyterroriteoista, jollaisia on nähty ja jollaisia valitettavasti jatkossakin nähdään ympäri Eurooppaa. Siinä nuori, elämästä ja yhteiskunnasta irrallinen ja pettynyt mies pyrki jihadismin keinoin löytämään merkityksen elämälleen. Hän toimii malliohjeiden mukaan eli toteuttaa suunnitelmallista protokollaa päästäkseen osaksi uskonnollis-poliittista yhteisöä eli toimintatavoiltaan tunnistettua ääriliikettä. Voidaan sanoa, että siinä missä Bouanane ehkä itse yksilönä epäröi, nimenomaan toive saavuttaa jihadistisen marttyyrin gloria Jumalan eli rasistisen uskomuspohjaisen protokollan avulla auttoi häntä jatkamaan veristä rituaaliaan. Bouananen teon voi nähdä sekä yksilöllisenä uskonkamppailuna että tarvittavana ja lopullisena yhteisöllisenä rituaalina. Onneksi hänen toiveensa tulla marttyyriksi ei toteutunut, ja siitä voimme kiittää suomalaista poliisia, joka toimi erittäin asiallisesti vaarallisessa tilanteessa. Myös väliin tulleet ihmiset kansalaisuudesta riippumatta tekivät tärkeää työtä.

Asiaa selvitettäessä on käynyt ilmi, että ei suomalaisten eikä edes maanmiesten tai muiden turvapaikanhakijoiden hyvyys saanut nuorta miestä kääntämään päätään. Hän päätti pistää kaiken yhden kortin - marttyyriyden - varaan ja taatakseen kohtalonsa hän murhasi kaksi ja vahingoitti kahdeksaa. Sitä ei varmasti voida kiistää, etteikö Abderrahman Bouanane ollut masentunut. Asia on ainakin mahdollinen. Mutta kuinka moni masentunut ihminen Suomessa on tätä ennen järjestänyt siviileihin kohdistuneen joukkoteurastuksen sotaolojen ulkopuolella?

Niin, jotain tällaista olisin halunnut lukea myös tiedostavan väen, esimerkiksi rikos- ja oikeusjuttuihin paneutuneen turkulaistoimittajan, ymmärtäneen, mutta tällaiset analyysit pitää näköjään kirjoittaa itse.

Näkökulmani on varmasti tylsä, mutta ainakin se vastaa jokseenkin tosiasioita eikä vie katsetta sivuun itse teosta.





107 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Hyvät ajatukset idealismin suhteen. Motiiveista. Joskus onnistuu ja joskus epäonnistuu toimittajilta motiivit yleisen hyvän ja edun suhteen, joskus eivät, turha on enää väittää ettei niitä motiiveja ihan kaikilla olisi.

En ota kantaa Härkösen juttuun,koska päivityksessä tuli jo hyvät pääpointit esiin. Mutta muutama konreettinen asia.
Kun piispa X Turun jälkeen höpisi niinkin sekavia kuin oikeudenmukaisuuden huudosta, mikä tälläisissä teoissa ilmenee, olin hyvin pettynyt ja vihoissanikin. Olin sillä hetkellä hemmetin tyytyväinen etten kuulu kirkkoon.
Rasismi siis olikin nyt tässä yhteydessä vain oikeudenmukaisuuden huudon epäonnistunut ilmentymä. Ok tavoitteet, keinot vain vääriä?!
Tiedän kyllä mihin ajatuspeli-maailmaan piispa viittasi, näitä limboja on kuultu, mutta kieltäydyn tuohon sumeaan logiikkaan lähtemästä mukaan. Maailman kaunistelu tässä yhteydessä oli yksinkertaisesti kuvottavaa.

Jos joku tosissaan kuvittelee, että joku kuvittelee, että kaikki maahanmuuttajat/turvapaikanhakijat ovat jihadisteja, arvaamattomia ja murhanhimoisia, olisi syytä hakeutua kyllä etsimään tukea maailmanhahmottamisen suhteen. Näitä kuvittelijoita toki on.
Härkösen niskaansa saama paskalasti on väärä ja typerä, rikollinen, toivottavasti poliisi tutkii asiaa, mutta aika vähän on media uutisoinut "vastapuolen" saamasta palautteesta. Kotitalojen seinien töhrimisiä, ikkunoiden rikkomista, autojen polttoja (Vantaa), tappouhkauksia. Ja jatkuva vapaa parjauskampanja tyyliin maali on vapaa - ja jota harva paheksu.

Eräässä "äärioikeistolaisten" "älykköjen" ylläpitämässä nettilehdessä jota seuraan samasta syystä kuin kaikkia muitakin medioita, saadakseni tietoa käsityksistä, olen surukseni huomanneet,että se porukka on jo kokonaan luovuttanut ajatuksen dialogin mahdollisuudesta. Ilmaisevat ettei rasismi-syytökset haittaa, koska sitä leimaamista ei voi millään hallita silloinkaan, kun syytökset ovat täysin aiheettomia. Suomi on saatu jaettua todellakin leireihin, jotka ummistavat korvansa kaikelta vastapuolen argumentoinnilta.
Oliko se jonkun tavoitekin?

YMMÄRRÄN erittäin hyvin täydellisen nollatoleranssin natsismille, fasismille ja rasismille. Mutta missä on nollatoleranssi silloin kun samat keinot, samantyyppiset motiivit ja väkivalta on käytössä myös tuota nollatoleranssia toteuttavien tahojen suunnassa?
Itse, keskilinjan ihmisenä, maltillisena, eli tosiasioiden katselijana, kylläkin avoimesti klassisen konservatiivisesti motivoituneena, en tiedä miksi haluan puolustaa myös radikaalin ajattelun sananvapautta. Onko mullakin piilomotiivi?
Uskon kuitenkin, että kun puolustetaan sanan/argumentoinnin/faktojen esittämisen vapautta (rikoslain puitteissa) niin se syö pahaa pois Härkösen parjaajien kieliltä, ja sellaisten ihmisten toiminnalta, millä laidalla tahansa, jotka ovat valmiita ja halukkaita käyttämään väkivaltaa, henkistä tai fyysistä politiikassa.

Retorisesti voisikin alkaa nimittää #Leniniläiseksi Lapuan Liikkeeksi kaikkia ed. keinoin painostavia ryhmiä oikealta vasemmalle. Siinä olisi piikkiä molempiin suuntiin.

( Rasismin suhteen on muuten olemassa jo oikeudellinen ennakkotapaus senkin suhteen, että jos joku syyttää rasismista ihmistä joka ei sellainen ole. Siitä tulee tuomio ja maksettavaksi vahingonkorvaus ihan samoin kuin esim. todellisesta rasistisesta toiminnasta ja käytöksestä. Molemmat tietty niin kuin pitääkin. )

Härköselle tsemppiä niin kuin kaikille muillekin jotka faktojen kautta haluavat kertoa todellisuudesta jotain. Siihen tarvitaan hyvin monia ääniä.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

näiden juttujen kautta me nähdään, miten monimuotoista taistelua koko ajan käydään mediassa ja miten politisoitunutta meininki on. vaikka tässä Härkösen tapauksessa on tullut räikeä ylilyönti ja vihapuhetta on ilmaantunut, on toisaalta niinkin, että Härkönen tasan tarkkaan tietää, miten toimii. hänhän tekee journalismia aika lailla avoimesti tietystä kulmasta (se sallittakoon) ja samalla twitterissä (lukemieni twiittausten perusteella) myös rassaa tiettyjä ihmisryhmiä ja myös suorastaan kerjää kontaktia ja sitten kun sieltä tulee se täyslaidallinen paskaa, niin "uhriutuu" - no tämä on vähän huonosti sanottu, koska kama, jota sieltä on tullut, todellakin on asiatonta. Sitten twitteryhteisö vaatii kovaa puuttumista verkkohäirintään ja voidaan sanoa, että Suomessa on todella iso ongelma äärioikeiston suhteen ja että tämä oikeistohallitus ei siihen puutu, mutta odottakaas seuraavaa hallitusta, niin voitto on meidän. Minusta tässä Härkösenkin toiminnassa näkyy tietoinen provosointi, ja onnea hänelle, hän kyllä onnistuu päämäärissään. Ainoa mitä tästä sanon on, ettei kyse todellakaan ole mistään "viattomasta" tai "objektiivisesta" tiedonvälityksestä.

Tällaisen paskan ja uhkailun lähettämisen tuomitsen silti. Pitäisi kyetä muin keinoin vastaamaan valittuun linjaan.

Mutta, jope, kyllä minäkin pelkään, aivan tosissani sitä, että ihmiset ovat luopuneet dialogin ajatuksesta tai etteivät ota sitä huomioon. Nyt on sellainen henki, että vahvimman oikeus voittaa ja odotetaan suunnilleen sitä, että poliittinen asetelma olisi otollinen täysin mustavalkoiselle meiningille ja päästäisiin itse aivan täysin niskan päälle. Aistin tätä mustavalkoisuutta fiksujenkin ihmisten toimissa.

Elellään jälleen aikoja, jolloin on valittava leirinsä. Tämä on aivan kuvottavaa ja rajaa ihmisten ajattelunvapautta, joka on myös mulle ykkösasia. Maailmaa ollaan lukitsemassa niin pieneksi, että oksettaa, ja samalla todellisuuden paska alkaa valua ihan jokaisen niskaan. Minä en lähde tähän manipulaatioon mukaan.

Jos ihmiset tahtovat olla sokeita ja mennä hyvin ehdottamassasi Leniniläisessä Lapuan Liikkeen moodissa omia kaistojaan kohti tulevaa, niin siitä vaan. Kyllä ovat aivan helvetin yksinkertaisia, en osaa muuta sanoa.

Moniäänisyys olisi sitä, mitä kaipaamme. Emme kaipaa kahta kaikki keinot käyttöön ottavaa ääripäätä, joiden väliin jää aivan "tavallisilla" asetuksilla eli jonkinmoisella suhteellisuudentajulla ja järjellä ajattelevien ihmisten leiri.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tarkoitan sitä, että jos joku tosiaan kuvittelee tässä olevan kyse jostain hyvät vs. pahat -tyyppisestä jutusta, niin on kyllä pahoin erehtynyt. En näe ollenkaan sellaista vaan kovan varustelun ja erittäin tarkkaan mietittyjä strategioita ottaa julkisen puheen tila haltuun. Tällaisesta valloitusjutusta en pidä, koska se nimenomaan sotkee mahdollisuuden puhua todellisuudesta ja tärkeistä yhteisistä, kaikkia koskettavista asioista.

Esimerkiksi vihakampanja Härköstä kohtaan ei ole syntynyt yhden kirjoitetun lehtijutun pohjalta, vaan Härkönen on itse aivan aktiivisesti mustamaalannut perussuomalaisten toimintaa pahalla tapaa nationalistiseksi ja ehdottanut, että he myöntäisivät suoraan oman rasisminsa. En jaksanut edes alkaa käydä kaikkea lävitse, mutta kuvio on myös siltä suunnalta ihan selvä. Jos ihminen toimii oikeus- ja rikostoimittajana, niin kyllä hän tietää, mitä tarkoittaa julkisissa twiiteissä kutsua yhtä puoluetta Rasistipuolueeksi.

Ongelmia on sekä toimittajan omassa itsetutkistelussa julkisen sanan käyttäjänä että tässä tapauksessa etenkin tässä vihaporukassa ja sen öykkäröinnissä. Minusta on iljettävää, että jopa terroriteko valjastetaan tällaisen kamppailuun - tai totta kai siinä käy väistämättä niin, kun kumpikin ääripää näkee siinä tiettyjä mahdollisuuksia, toiset hyökätä vihan vimmassa maatamme uhanneen teon pohjalta laajemmin kokonaisten ihmisryhmien kimppuun ja toiset mahdollisuuden saivarrella ja ärsyttää sitä osapuolta, jonka todella tietää ärsyyntyvän "ei-neutraalista" (ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan) uutisoinnista ja asioiden analyysista, jossa varsinainen ongelma visusti peitellään.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, ihan rehellinen ollakseni minä oikein kirjoittamalla kirjoitin kantani tapaukseen mahdollisimman pehmeäksi, harjoitin siis suomalaista pahetta, yli-itsesensuuria.
Totta kai tässäkin tapauksessa toimittaja tiesi mitä teki ja mitä oli tulossa. Ja juuri tällä logiikalla, joka taitaa olla enemmän tahaton kuin tietoinen?? vihapuheen määritelmää muokataan itselle sopivaan muotoon.
Minusta vihapuheen määritelmä on rikoslaki. Jos sen kynnys ylittyy, soitto poliisille. Tutkinta päälle. Uhriutumisjutut somessa on erikseen.

Käyn itsekin lukemassa silloin tällöin twittereitä ja muita ja onhan se uskomatonta mihin varmuuteen siellä itsensä kuitenkin fiksuksi lukeva porukka osaa itsensä lietsoa. Mainitsemani nettilehti on oikeastaan todella lievää pohdiskelua siihen verrattuna. Ja uskallan sen kyllä sanoa (leimautumatta/itseäni leimaamatta) että ko. lehdessä on hyviä ajatusavauksia. toki kristittynä vierastan ateismia eli emme sovi toisillemme. Mutta ei se estä minua lukemasta, ainakaan vielä kun vihalukemisen-käsitettä ei ole käytössä. Se tulee kyllä.

Kaiken em. voisi kiteyttää akateemisesti vaikkapa näin: vittu kun välillä vituttaa.
Siis tämä nykyinen kuuromykkyys ja loanheitto. Kuka tekee rikoksen, soitetaan poliisi. Jos joku ei tee rikosta, niin antakaa sen hyvänen aika puhua, kirjoittaa.
Itsellä on harmitus hieman aiemmasta helpottunut, mutta en sano, että kunniakkaalla tavalla. Taidan kuulua itsekin sellaisiin, jotka ajattelevat, että ihmiset valitsevat puolensa eikä mikään uusi tieto muuta käsityksiä.
Ehkä niin on ollut aina?

On myös ihan selvää, "kumpi" puoli tulee tämän pelin voittamaan. Se jolla on takanaan todelliset resurssit. Näkyy jo kumpi tätä peliä vie. Nytkin se pahan populistioikeiston kamala kannatus ja "nousu" on se noin 8 prosenttia ja sekin pitäisi nuijia pois näkyvistä ja olemattomiin.

Itse koen olevani edelleen vahvasti puolueeton, mutta sellainen on samalla hieman valheellinen asenne myös, koska omat motiivit ovat aina mukana aivan kuten osoitit jo.

Yksityishenkilönä taidan siis olla sen varman häviäjän puolella. En todellakaan äärioikeiston, kokonaan sisäänpäinkääntymisen tai ihmisen suvaitsemattoman kehittämättömyyden, mutta kylläkäkin sellaisen ajatusmaailman joka pitää itsenäisiä valtioita edelleen hyvinä ajatuksina, liittotumattomuutta hyvänä ideana sotilaallisesti, sellaisen jonka mukaan perhe on yhteiskunnan ja yhteisen hyvän ydinsolu ja sellaisenkin joka uskoo kansainvälisyyteen, hallittuun maahanmuuttoon ja maailmanlaajuiseen vuorovaikutukseen, muttei kaiken kulttuurin ja etnisyyden poliittiseen sekoittamiseen.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, kuten tiedät, tuo viimeinen kappaleesi on suoraan minunkin ohjelmani. hyvin koottu. voin sanoa, että tällainen maltti ei välttämättä riitä, kun aletaan jakaa ihmisiä heidän arvonsa mukaan. tai toki se varmasti riittää siihen, että saamme pitää työpaikkamme, mikä tietenkin on tärkeintä - itsensä ja perheensä elättäminen rehellisellä työllä.

mutta riittääkö puolueettomuus ja asioiden logiikan kuvaaminen sitten siihen, että saa jotain rispektiä esimerkiksi rehellisenä ajattelijana tai kirjoittajana - en tiedä, olen sen suhteen hyvin epävarma, ja pelkään, että voi olla että ei riitä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei riitä. Vaikka olisi kuinka tarkka ajattelija. Tarkkailijana putoaa väliin. Viime kädessä on oltava jotakin mieltä, myös tekojen tasolla, jotta voisi katsella peiliin ja luottoihmisiä silmiin. Tai sitten on valittava pelkkä estetiikka, yleinen filosofia, meta-ajattelu tai outsiderius ajan politiikasta. Olla (muka) ylempänä.

Kyllä pitäisi siis uskaltaa valita, ja tämän ajan tilannetiedon perusteella, mun ainakin on aika helppo suunnata. Olen mä kyllä yleensä, hieman aiheesta riippuen, yleensä enemmän radikaalikonservativismin - joka on mulle siis hyvin turvallinen järki- ja malttivalinta - suunnassa kuin mitä aina täälläkään tuon ilmi.
(Sitten kuitenkin kun kunnan tavallisena virkamiehenä (yliopisto sulla) tässä vielä elää, niin voi ehkä paeta? sen taakse, että ei julkisen vallan toimijana ota ihmisiä erottavissa asioissa perustavia kantoja, jotka voisivat haitata ihmisten asioiden hyvää hoitamista. Pidän tuosta linjasta tiukasti kiinni yksityisminäni ulkopuolella. Juhalla voisi olla tästä ajatus? Toisaalta maailmanluokan kysymyksissä ei pidä ajatella noinkaan, ei missään tapauksessa. Esim. väestöasiassa.)

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, minulle on tärkeintä säilyttää selvänäköisyys ja katsoa mitä ajassa tapahtuu eikä antaa leiriytymisen hämätä. totta kai tämä merkitsee helposti väliin jäämisen kokemusta, ellei sitten välille jää runsaasti muitakin. noita Härkösen saamia viestejä pidän törkeinä, mutta yhtä paljon kuin henkilöön ne kohdistuvat poliittiseen voimaan ja etuoikeuteen, joka median edustajilla on ja muilta puuttuu.

minusta kirjoittajan tärkeimpiä tehtäviä on nykyään puhua isoista asia-asioista mutta myös toimia mediavallan vahtina siinä missä media toimii usein vallan vahtina. hirveän moni kirjoittaja ei aktiivisesti osallistu tähän. en varsinaisesti katso osallistumiseksi sitä, että kritiikittömästi ja myötäillen nielee kaiken mitä keskeinen mediavaltakoneisto jauhaa ja toistaa saman.

arvostan kovasti niitäkin jotka pysyvät kokonaan erossa ja keskittyvät omiin asioihinsa, eivät tuhlaa aikaansa tähän sinänsä jonninjoutavaan aikalaisanalyysiin vaan katsovat kauemmas tai lähemmäs ihmisiin. toisaalta elämme sellaista aikaa, että pakko tästäkin on todistaa ja toivoa samalla parempia aikoja, jolloin polarisaatiot voidaan unohtaa. niin ja koko ajanhan voi valita ettei mene mukaan vaan kulkee missä itse huvittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Noin juuri, ja sehän tässä tavoitteena pitää jokaisella olla, vaikka nyt juuri näyttäisikin huonolta, että leiriytyminen, klikkityminen ja polarisaatio sulaisi yhteistyöksi. Ainakin kaikkein tärkeimmissä asioissa.

Melkein kaikki ihmiset kokevat tarvitsevansa suurin piirtein samoja perusasioita, ainakin silloin kun yksinkertainen tavallinen elämä on tavoitteena. Eli yhdistäviä asioita on vaikka kuinka paljon.
On tärkeää juuri tuolla tavalla miten kirjoitit ettei mahdollinen polarisaation purkaminen tapahdu vain yhden osapuolen sanelemilla ehdoilla. Medialla on tässä valtava vastuu. Se ei voi lähteä siitä, että se merkitsee itse itsensä V-merkillä, se vastuu on ansaittava jokapäivä uudestaan kertomalla tosiasioita maailmasta olivat ne haluttuja tai ei-haluttuja.

jope

juha saari kirjoitti...

Halla-ahon into kommentouda puukotustilateen kuvaa tuo taas esiin sen, miten älykäskin ihminen on tunteiden vietävissä kun periaate sitä vaatii.

"Jos meissä on riittävä määrä hyvyyttä kumoamaan pahuus sisällämme, se riittää myös lopettamaan terrorin."

Tuota Härkösen ajatusta en ymmärrä. Muutetaanpa se näin:

"Jos meissä on riittävä määrä hyvyyttä kumoamaan pahuus sisällämme, se riittää myös lopettamaan rikollisuuden."

Tuota Härkönenkään ei kehtaisi itsekään kirjoittaa. Tietenkin ymmärrän mitä hän hakee, ja jossain määrin hyvyydellämne voisi olla ihmistä muuttavaa vaikutusta mutta tuollainen yleistys kyllä kääntyy ongelman vähättelyksi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

Halla-aholta oli tahditonta alkaa kommentoida Turun Sanomien uutisointitapaa - nimenomaan olisi pitänyt antaa tuossa vaiheessa olla ja keskittyä ihan muuhun kuin politiikan tekoon, vaikka sinänsä huomautus oli aiheellinen; Turun Sanomien linja on ollut kaikkea muuta kuin kriittinen turvapaikanhakijoiden tekemisten tarkastelussa. Jos Halla-aho olisi malttanut pidätellä itseään, hän olisi voinut odottaa ja hankkia videomateriaalin siten ettei olisi tarvinnut linkata lainkaan MV-lehden sivuille. Silloin kritiikistä olisi tullut kaiken kaikkiaan uskottavampaa ja siitä olisi jäänyt pois tuo roskaväen vihapuhe-episodi tai ainakin se olisi vaimentunut ja Halla-aho olisi voinut sanoutua siitä irti paremmin, jos sitä nyt sitten ylipäätään tahtoo - nythän hän ei ota vastuuta toisten tekemisestä, vaikka varmasti myös tiesi, mitä hänen terävästä sohaisustaan seuraa.

Ymmärrän, että Härkösen tapa käsitellä terrorismia ei kaikkia vakuuta, ei se vakuuta minuakaan. Tällainen idealistinen puhe hyvyydestä kaameiden tekojen korjaajana kuulostaa aivan ympäripyöreältä vesittämiseltä. Mitä muuta tällainen metaforahöttö tekee kuin sumentaa koko asetelman?

Vaikka kyse on kolumnista, ei siis kuulosta siltä kuin rikostoimittajan ammattia harjoittava ihminen kirjoittaisi terrorismista ja sen ehkäisystä - hyvyys asenteena on kannatettavana mutta ratkaisukeinona? Pitäisi olla niitä hyvyyden tekoja, jotka tarkoittavat käytännössä ihan jotain muutakin kuin haleja kaikille, joskin inhimillisyyttäkin tarvitaan. Tulee väkisinkin mieleen sellainen käsite kuin Tukholma-syndrooma...

Anonyymi kirjoitti...

Tässä yhteydessä yleisellä tasolla tekisi mieli kysellä toimittajuuden perään.

Mitä on tutkiva journalismi ja mitä on mielipidekirjoittaminen?

Itse olen kiinnostunut tutkivasta journalismista. - Tutkiva journalismi on ikään kuin todellisuuden esitutkintaa samoin kuin lähtökohtaisesti poliisin työ.

Toimittajalla saa ja pitää olla mielipiteitä, mutta niiden paikka on lehden mielipidesivulla samoin kuin muidenkin mielipidekirjoitusten.

Mitä? Missä? Milloin? Miten? - Näiden tulisi olla tutkivan journalismin pääkysymyksiä.

Tutkiva journalismi on siis tapahtumien kulkujen raportointia.

Kun tutkiva journalisti tekee johtopäätöksiä omista tutkimuksistaan niin se pitäisi vähintään sijoittaa omaksi selkeäksi kohdakseen kirjoituksessa.

Jos tutkiva journalisti löytää sellaisia havaintoja, että paljon on pahaa maailmassa niin johtopäätösosiossa hän on oikeutettu ilmaisemaan, että maailmassa ei olisi niin paljon pahaa, jos olisi hyvyyttä. - Melkein tekee mieleni sanoa, että tämä johtopäätös on oikea.

Mutta riittää, että tutkiva journalisti totuuden esiin kaivajana jättää johtopäätösten tekemisen lukijoille.

Tutkivalle journalismille on aina tilaus. Nimenomaan rohkealle tutkivalle journalismille, joka kertoo ja raportoi meille sitä mitä maailma ja elämä on.

Tutkiva journalistikin saa olla epävarma. Hän voi viitata tarpeen vaatiessa kuuultavan - haastateltavan - kertomukseen ja todeta, että sen mukaan asiat menivät näin ja näin.

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Monet ovat lietsoneet vihaa myös heitä kohtaan, jotka ovat kiittäneet terroristia vastustaessaan ja uhreja syojatessaan loppuelämäkseen vammautunutta Hassan Zubieria.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos meissä on riittävä määrä hyvyyttä kumoamaan pahuus sisällämme, se riittää myös lopettamaan terrorin."

En ole tätä Härköskeissiä seurannut mutta tuossa yllä hänen kolumninsa lause, jonka kolumnisti Juha Saari jo yllä upottaa tekstiinsä.

Lausehan on sinänsä oikein, mutta nykyoloissa tavallinen suomalainen ei osta sitä kolumnin yhteydessä.

Miten se sitten pitäisi olla? Ehkä jotain tällaista odotettiin: "Jos hänessä olisi ollut riittävä määrä hyvyyttä kumoamaan pahuus hänen sisällään, se olisi riittänyt myös lopettamaan terrorin."

Tämä muotoilemani lause on juuri se minkä kansan mies ja nainen tahtoisi kuulla. Tavallinen kansan mies ja nainen, joka kyllä tietää jotakin viallisuudestaan.

Vetoan nyt kansaan! Tämä on mielipiteeni! Tämä kommentti on mielipidekirjoitus!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, mistään näistä huomautuksistasi ei voi olla eri mieltä. Hyvyyden ja ymmärryksen korostus on tärkeää, mutta se ei voi koskea vain potentiaalisia ja tekonsa jo suorittaneita terroristeja, vaan myös niitä jotka ovat kanssasi eri mieltä ja ajavat jopa eri asioita. Hyvyyden korostaminen käy kyllä kolumniin. Sen sijaan hyvyydellä runoilu ei ole realistista politiikkaa vaan siitä seuraa usein uusia ongelmia. Voin myöntää: minua ärsyttää poliittinen taivaanrannanmaalailu, en näe sillä mitään käytännön relevanssia. Ollaan hyviä! No ollaan. Mitä se tarkoittaa? Tämä kysymys seuraa, ja siihen on vastattava siten, että mukana on jo konkreettisia ehdotuksia ja laskelmat siitä, millaisen tornin pystyttämiseen on varaa. Mukaan tulevat yhteiskuntasuunnittelun faktat, jotka eivät ole itsessään hyviä / pahoja. Silloin kysytään: Millä perusteella otamme maahan ihmisiä, miten autamme heitä kotoutumaan, kuinka vastaamme riskitekijöihin jne. Näinhän teemme muutoinkin suunnitellessamme jonkin hankkeen resursseja ja mahdollisuuksia.

Vesa Haapala kirjoitti...

Se on törkeää, todella törkeää! Hassan Zubieri on todellinen sankari ja hänelle pitäisi myöntää siitä tunnustus ja totta kai huolehtia muutoinkin hänen elämästään ja kuntoutumisesta niin hyvin kuin vain mahdollista. Pelkään, että vammat olivat elinikäisiä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tämä viimeinen oli siis Marjatalle. Hassan osoitti suurta rohkeutta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Härkönen ei ole toiminut millään tavalla väärin, Halla-aho on.
Toimittajien ei pidä kirjoittaa rasistit huomioon ottaen vaan heistä välittämättä.

Anonyymi kirjoitti...

Härkösellä on oikeus esittää mielipide ja jollakin toisella on oikeus esittää vastamielipide. - Suomessa on vapaus sanoa mielipiteitä.

Mutta ketään ei saa vainota hänen mielipiteensä vuoksi.

Vesa, mitä selkeämpään yhteiskuntasuunnitteluun maahanmuutto eri perustein liittyy sitä vähäisemmiksi tulevat ylilyönnit ja kahnaukset.

Tulijoiden täytyy saada tietää minkälaisiin prosesseihin he kiinnittyvät ja maassa olijoiden on se tajuttava.

Kaikenlainen kiinnittymättömyys ruokkii psykoottisen kaltaisia tiloja, jotka synnyttävät väkivaltaa.

Täytyy olla perustajua psykologiasta, sosiologiasta ja kansantaloudellisista mahdollisuuksista.

Kansantalouden mahdollisuudet on puhuttava ulos ja se sinänsä ei ole rasismia.

Kaikessa toiminnassamme noudatettakoon sivistysvaltion periaatteita.

Resurssien laskennassa riittää pitkälle perusopetuksen matematiikka. Mutta tätä matematiikkaa on syytä ja lupa käyttää.

- Mutta että toki se rasismi ja viharikoskin sieltä löytyy.

Yleensä tavallinen suomalainen ei jaksa ryhtyä siihen ponnisteluun, jota avoin rasismi ja viharikoksen tekeminen edellyttävät.

Mutta tavallinen kansalainen pelkää. Hän pelkää turvallisuuskulttuurin heikentymistä.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

en sano, että Härkönen kirjoitti väärin, mutta kyllä hänen juttunsa osoittavat vähintään yhtä voimakkaasti hänen omaa ideologiaansa kuin laaja-alaista kuvausta tapahtumista.

Totta kai jokaisella on oikeus omaan näkökulmaansa eikä siitä pidä suuttua - sen sanoin tuolla moneen otteeseen, mutta ihmisten pitäisi lukea aika terävästi nyt näitä kuumimpia uutisointeja, koska niillä tehdään politiikkaa.

Samaa mieltä myös siitä, että toimittajien ei pidä ottaa huomioon rasisteja. En minäkään ota huomioon kummankaan suunnan rasisteja tai syrjijöitä. Siksi toimittajan ei myöskään pidä haukkua rasisteiksi perussuomalaisia - tämähän Härkönen teki jo ennen iskuja, kesäkuussa ja oman ideologiansa pohjalta, koska kannattaa pilkkasanojensa perusteella monikulttuurisuutta ja ei-kansallista valtiota.

Minun kritiikkini oli siinä, että hän käyttää voimakkaasti omia näkökulmiaan ja ihmisten tulisi miettiä mitä tällainen hyssyttely käytännössä merkitsee. Hyvä, se antaa monipuolisen kuvan ihmisistä, mutta toisaalta peittää todellisia ongelmia.

Härkösen kolumni terrorismista ihmisyytenä on outo, koska terrorismi on pohjimmiltaan epätoivoa ja epäihmisyyttä tai ihmisyyttä siinä muodossa, jota ei pitäisi alkaa ymmärtää muutoin kuin käytännön toimenpiteiden tasolla. Me emme voi alkaa torjua potentiaalisia terrorihankkeita antamalla tulijoille aina sen mitä he odottavat. Sehän on ihan mahdotonta.

Härkösellä on hyvä tarkoitus: antaa asioista mahdollisimman positiivinen ja siloiteltu kuva, kun on kyse turvapaikanhakijoista. Minusta se on kuitenkin hieman tarkoitushakuista, kun kuitenkin uutisoidaan ensimmäisestä jihadistisesta terrori-iskusta Suomessa.

Ymmärrän kyllä, että Härkönen hakee tasapainoa: turvapaikanhakijoiden niskaan tulee lokaa, koska tämä marokkolainen mies osoittautui murhaajaksi. Terroriteon tehnyt lokasi suotta monen maineen. Mutta nyt meidän on otettava aivan vakavasti tämäkin skenaario huomioon. Siinä ei auta hyvyyden hymistely, vaikka se tuntuisi kuinka mukavalta. Terrori ei jätä muita mahdollisuuksia kuin jämäköitä toimenpiteitä ja tarkkaa harkintaa.

Minusta me voimme tarjota turvapaikkoja ihmisille ja niin pitää tehdä. Sen sijaan viime aikojen tapahtumat Euroopassa ovat osoittaneet, että kaiken tulee mennä varovaisuuden periaatteiden mukaan. Sellainen ei onnistu, jos lähtökohtana on pelkkä toisen päälle kasattava hyvyys. Euroopan maissa, kuten Ranskassa, viranomaiset estävät vuosittain lukemattomia iskuja, joita maassa olevat turvapaikanhakijat ja jopa toisen polven maahanmuuttajat suunnittelevat. Eivät ranskalaiset tapa toisiaan terroristisissa tarkoituksissa. Alkusyyt voivat olla kauempana, mutta sinisilmäisyys journalistisena asenteena ja maahanmuuttopoliittisena asenteena on viimeinen asia, jota minä kaipaan. Tämä on vain minun vaatimaton mielipiteeni, ja tämä on myös näkökulma, josta katson idealistista kirjoittelua lehdistössä. Rasisteja en suvaitse enkä niitä, jotka haukkuvat jotain ryhmää, kuten perussuomalaista puoluetta kokonaisuudessaan, rasisteiksi ja esittävät, että puoluetta kuvaava nimi olisi rasismi. Minusta sellainen on panettelua ja asioiden vääristelyä ja vain yhden totuuden sallimista. Tiedän, että normaaleja ihmisiä raivostuttaa sellainen.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

allekirjoitan sataprosenttisesti tuon mitä sanot: juuri tuosta on kyse. Jos näitä asioita ei voida käsitellä tuolla tavalla viileästi asiakysymyksinä, olemme todella pahoissa vaikeuksissa niin itsemme kuin tulijoiden suhteen. Sanon: aamen eli toivon, että politiikassamme vallitsisi konsensus tuosta hyvästä suunnitelmasta, jonka tuohon kirjoitit auki, ja se myös toteutuisi.

Anonyymi kirjoitti...

Tärkeää on muistaa että terroristisen rasismin vastaisessa taistelussa kuolee ja haavoittuu eliniäkseen päivittäin muslimeita. Paljon enemmän kuin meitä muita. Jihadismi on suurimman osan muslimeista mielestä paha vitsaus.
Tästäkin näkökulmasta osan suomalaisesta harjoittama maailman (terrorismin, jihadismin = tosiasiallisen rasismin) kaunistelu joksikin muuksi on erittäin outoa.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, minustakin Halla-aho toimi typerästi ja osoitti harkintakyvyn puutetta. Hän olisi voinut säästää videoklipin jonnekin muualle tai jättää näyttämättä sen, koska todellisuus itsessään kuvasi tapahtumat kaikille näkemistä haluaville kyllin selkeästi.

Sekä suvaitsevaisto että toinen ääripää toimivat minusta yksiselitteisen väärin tai sanoisin mieluummin haitallisesti, asioiden hoitamista vaikeuttaen ja kansaa hajottaen, vaikka heidän metodinsa poikkeavat toisistaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, minusta se ei ole vain outoa vaan suorastaan epäeettistä. ideologiaan kuuluu vääristellä todellisuus sellaiseksi kuin sen itse haluaa nähdä. kaikilla on ideologiansa, mutta nyt täällä Suomessa on kaksi aivan typerää ideologista suuntaa, joista kumpikin edustaa mahdottomuutta ja umpikujaa. Tarvittaisiin järkeviä ihmisiä eikä haihattelijoita ja vihapuhujia - molemmassa ääripäässä on kumpiakin, vain ominaisuuksien sekoitussuhde vaihtelee.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitosluku ja kulutusluku

Olkoon kantasuomalainen henkilö X, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 100.
Olkoon maahanmuuttaja henkilö Z, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 50.
Tämä on rasismia.
Olkoon kantasuomalainen henkilö X, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 50.
Olkoon maahanmuuttaja henkilö Z, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 100.
Tämä on rasismia.
Olkoon kantasuomalainen henkilö X, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 100.
Olkoon maahanmuuttaja henkilö Z, joka tekee hyvän teon Y ja saa siitä kiitosluvun 100.
Tämä ei ole rasismia.

Olkoon jonkin alueen kulutusluku 100, jota ei voida ylittää.

Olkoot henkilöt K, P ja T kantasuomalaisia ja heidän kulutuslukunsa yhteensä 60.
Olkoot henkilöt A ja B maahanmuuttajia ja heidän kulutuslukunsa yhteensä 40.
Tällöin alueen kulutusluku on täysi eikä uusia kuluttajia enää voida ottaa.
Tämä ei ole rasismia.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

Härkösen uutisessa pelailtiin selvästi tämän kiitosluvun suhteen, vaikken nimittäisi hänen uutisjuttuaan missään nimessä rasistiseksi. Se oli afganistanilaisen positiivista suosimista. Sinänsä ehkä oikeutettua, koska todella monet - mutta huom! eivät suinkaan kaikki -kantasuomalaisoletetut kuvasivat kännyköillä eivätkä uskaltaneet puuttua.

Härkösen jutut olisivat uskottavia, jos ne eivät niin säännönmukaisesti menisi tällä suosimislinjalla vaan hän vaihtaisi välillä näkökulmaa. Se osoittaisi, että hänellä on todellisuudentajua. Pitäisi siis tehdä pientä itsereflektiota, myös tätä hain jutussani: jos kirjoittelu tapahtuu tuollaisessa autopilot-moodissa, ei kirjoittaja kohta itsekään osaa erottaa, mikä on hänen haluamaansa todellisuutta ja mikä on oikeaa todellisuutta. Terrorismista ei voi yksinkertaisesti kirjoittaa autopilot-moodissa, vaikka se olisi Härkösen mielestä mukavaa ja auttaisi joitakin hädänalaisia ihmisiä. Tämäkin on vain vaatimaton mielipiteeni, ja Härkönen vastaa tekemisistään Lännen Medialle ja Turun Sanomille. Jos niiden mielestä journalistinen linja on ok, niin sitten on. Minulle kuluttajana se ei ole ihan itsestäänselvän ongelmaton linja.



Anonyymi kirjoitti...

Muistatteko hesarin toimittajan joka lähti katsomaan Malmöön miten kivaa siellä on? Hän hengaili siellä päivän ja kirjoitti totuutensa isolla isoon lehteen. Sitä ennen ja sen jälkeen Malmön poliisi, pekastuslaitos ja monet poliitikot ja media ovat kertoneet muuta. Mutta se onkin vaan yksi näkökulma. Kun todelliset tapahtumat alkavat olla vain yksi näkökulma, muutun hyvin hyvin kriittiseksi mediankuluttajaksi. Itse koen sen myönteisyydeksi - todellisuudelle.

Näitä tulee lisää. Suurin osa ohittaa tyyliin että ihan sama mulle, osaan tuo kaikki uppoaa, osa voimaantuu entisestään, osa pakenee etsimään lisää tietoa muualta.

Halla-aholta tietenkin paha missi, mutta vastapainoksi voisi kirjoittaa satoja vastaavia "siltä toiselta puolelta" - vaikkapa Töölön torin laama-case ja sen valeinfo. Farssi varsinainen.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, muistan. turistitoimittaja ei nähnyt ongelmia vaan naureskeli niille. juuri tätä kritiikitöntä silmien sulkemista minä vastustan. jos ihmisillä on esimerkiksi Turun tapausten jälkeen pelkoja turvallisuusuhkista, eivät ne poistu sillä, että sanotaan tomerasti "Suu kiinni, ongelmaa ei ole, täällähän me kävellään taas kaikki Turun torilla, mot. ettei turvallisuusuhkaa ole vaan sinä olet kysymyksinesi rasisti / islamofoobikko / ksenofoobikko" jne. voi olla, että kyseisen ihmisen pelko on turhaa, mutta ei sen selviäminen hoidu siten, että nämä taivaanrannanmaalaritoimittajat ja kulttuuri-ihmiset maalittavat aivan toistuvasti ja huolella poliittisen toisen laidan eli perussuomalaisten edustajia ja kieltävät keskustelun ja tosiasiat.

jokainen järkevä ihminen älyää, että kaikki maahanmuuttajat / tuskin edes harvat heistä ovat terroristiainesta, mutta joukossa on myös heitä, jotka ovat riskissä radikalisoitua. en tiedä, kuinka monta terrori-iskua Euroopassa on tapahtunut viime vuosina muiden toimesta kuin tietyiltä alueita tulleiden radikalisoituneiden muslimien toimesta. luulen, että luvut ovat kuitenkin paljonpuhuvia.

mitä enemmän tulijoita ja mitä huonommin suunniteltu ja resurssoitu "kotoutus" tms. sitä isompi riski. asiaan vaikuttavat myös maailmantapahtumat.

ja huom! meillä alkaa Suomessa olla myös paljon riskiainesta ihan kotoisissa kantasuomalaisissakin. mitä vähemmän varoja heidän ongelmiaan on hoitaa, sitä isompi soppa on luvassa.

kansallinen turvallisuus ja Euroopan turvallisuus eivät ole mitään kevyesti hoidettavia juttuja, varsinkin kun katsotaan hieman laajemmasta perspektiivistä.

kansallisen turvallisuuden ongelma ovat myös jo nyt radikalisoituneet kantasuomalaiset.

juuri näiden kaikkien ongelmien ja riskitekijöiden vuoksi pidän täysin vastuuttomina toimittajia ja muita median edustajia sekä poliitikkoja, jotka tahtovat sulkea keskustelun vetoamalla rasismiin ja parjaamalla perussuomalaisia rasisteiksi. tämähän on propagandaa, joka tulee osumaan meihin kaikkiin vielä kovaa, jos jotain pahaa tapahtuu.

Vesa Haapala kirjoitti...

ja piti sanoa tuolla myös: yksi ongelma ovat työttömät ja syrjäytyneet nuoret - he ovat onneksi harvoin ainakaan pääkaupunkiseudulla mitenkään erityisen rasistisia, koska ovat tottuneet elämään aidosti monikulttuurisissa ympyröissä ja kaveripiireissä, näin ainakin täällä Vantaalla. silti hekin - esimerkiksi oma poikani - tunnistaa käytännön kokemusten perusteella, mistä päin maailmaa tulevat ihmiset esim. myyvät tiettyjä huumeita, millä ryhmillä on taipumusta ratkaista konflikteja väkivaltaisesti ja millaiset suomalaiset käyttävät mitäkin aineita jne.

Anonyymi kirjoitti...

Mietin tässä kansalaisuutta ja miten sitä voisi asioiksi purkaa. Katson että meillä on varaa Suomessa oikeastaan ainoastaan tämän profiilin mukaiseen kansalaisuuteen.

Kansalaisen turvallisuusprofiili:
- osaa kuunnella
- on lainkuuliainen
- antaa hätäapua
- tekee hätäilmoituksen
- ei petä
- ei etuile
- tiedottaa vaaroista
- osallistuu yhteisvastuuseen
- tekee parhaansa
- kysyy mahdollisuuksista
- toteuttaa mahdollisuutensa
- vastustaa järjestäytynyttä rikollisuutta
- hakee ajoissa apua ongelmiinsa
- ottaa vastaan apua
- osaa pyytää anteeksi
- osaa antaa anteeksi
- ilmaisee mielipiteensä hyväksyttävin keinoin
- hyväksyy sen että toisetkin ilmaisevat mielipiteensä hyväksyttävin keinoin
- hankkii tietoa
- on tiedon suhteen lähdekriittinen
- ei tuhlaa mitään
- osallistuu ja edistää osallisuutta
- tuntee rajansa
- kunnioittaa toisten rajoja
- kunnioittaa isänmaan rajoja
- auttaa rajojen ulkopuolelle jos mahdollisuuksia siihen on

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

jospa osaisimme kaikki olla tuollaisia kansalaisia, niin olisi hyvät tulevaisuuden turvallisuusnäkymät, ainakin mikäli asia on meistä itsestämme kiinni. Luulen, että aika moni pyrkii toteuttamaan tuota listaa. Turvallisuusprofilointilistasi pitäisi olla jokaisen mielessä jokapäiväisissä toimissaan. Se niveltyy hyvin muihinkin profiileihin, joita kansalaiselta on lupa odottaa.

Marjatta Mentula kirjoitti...

En ehdi edes lukea noita, mitä olette kirjoittaneet, lapsenhoitopesti. Palaan illalla ja luen kaiken kunnolla.
Silloin kun tämä Härkösen juttu ilmestyi ja Halla-aho reagoi heti tietämättä asiasta mitään, niin ajattelin hänen motiivinsa olevan yksinkertaisesti se, että maahanmuuttajamies ei saisi olla hyvä missään. Se että Ahmed, Hassan, Hasan ja ketä niitä muita oli reagoivat niin nopeasti johtui siitä, että he olivat olleet vastaavissa tilanteissa. Tämä olisi pitänyt pitää salassa ja nostaa esiin ja mainita vain Esa ym. jotka tulivat mukaan pienellä viiveellä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, minä kyllä kunnioitan valtavasti noita kavereita eli Hassania, Ahmedia ja Hasania ja muita - he ansaitsevat vain suuret kiitokset! Se, joka heitä ja heidän toimintaansa kritisoi, on idiootti! Hehän olivat valppaina ja toimivat hienosti. Tästä minulla ei ole mitään epäselvyyttä.

Anonyymi kirjoitti...

Kun työssäni edustan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen hallintoa niin oman sektorini tulisi edistää kansalaisuuden turvallisuusprofiilin toteutumista.

Äkisti ajattelen sellaista asiaa kuin prosessijohtamista. - Koko Suomen valtakunta ja sen mahdollisuudet voidaan avata ja nähdä prosessivirtoina, joita täytyy hallita.

Meillä on kaikki työkalut nähdä Suomen nykyhetkeä ja Suomen mahdollisuuksia vastata ihmistsunamiin. Ne mahdollisuudet ovat kovin rajallisia ja se on kaikkien pakko niellä.

Johonkin höttöön, kermavahtoon ja hattaraan ei ole syytä työntää päätään.

Suomen ristiriita on se, että meillä on pieni kansantalous europpalaisin mitoin pinta-alaltaan jättiläisvaltiossa.

Jos ajatellaan teollisuutta niin mitään järisyttäviä talouden kasvua kiihdyttäviä innovaatioita ei ole tiedossa.

Kun pyrkii antamaan enemmän kuin on annettavaa niin tuhoaa lähtökohtansa.

Muuten arvelen, että venäläiset arvostavat kirjoittamaani turvallisuusprofiilia ja sitä varten he mittaavat suomalaisten toimia suhteessa Pietarin seudun turvallisuustarpeisiin.

Venäläiset laativat Suomelle ja suomalaisille turvallisuusprofiilia.

Venäjä-korttia ei kai saisi käyttää, mutta kun se ei ole mikään kortti vaan realiteetti.

Venäjä ei ole luopumassa kansallisvaltioajattelusta. Aivan muuta.

Suomi voi luopua kansallisvaltioajatttelusta ainoastaan sillä seurauksella, että se palaa osaksi Venäjää.

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Jatkan vielä vähän autossa. Silmäni osuivat Jarin kansalaisuuden turvallisuusprofiililistaan. Siihen voisi lisätä tämän: suostuu tekemään työtä.
Tänään on uutisoitu, miten pienyrittäjät ovat helisemässä työllistämiensä työttömien kanssa, nämä kun eivät tee päivääkään yli sen 18 päivän, mikä vaaditaan aktiivimallissa, ettei korvaus tipu. He hakevat saikkua ja liehuvat harrastuksissaan. Osa ei huoli edes sitä 18 päivää työtä, koska korvauksen tippuminen 1 euro/päivä ei tunnu missään. Minulle tulee nyt tunne
'mitä minä sanoin'.
Toimeton laahuilija nuori ihminen on turvallisuusuhka.
Työinnossa tuntemani irakilaiset ja syyrialaiset peittoavat tuntemani työttömät suomalaiset. He eivät ole kotimaassaan tottuneet ajattelemaan, että ihminen saisi olla toisten elätettävänä. En yleistä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta, erittäin hyvä pointti! Minä kirjoitin sen saman tuonne Jarin postauksen perään, mutta pyyhin sitten pois. Työnteko on ainoa todellinen takuu sille, että yhteiskunta pyörii niin ikävältä kuin se ehkä kuulostaa - en epäile reippaiden nuorten miesten työhaluja, kun he ovat omissa kulttuureissaan siihen tottuneet. Minä asioin Vantaalla miltei yksinomaan maahanmuuttajataustaisten kaupan alan ihmisten kanssa, kun käyn vakipaikassani Koivukylän Lidlissä ja sen viereisessä pizzeriassa. Mukavia nuoria ihmisiä kaikki!

Minua korpeaa nykyisessä mediailmapiirissä vain tämä valistus-kasvatuksellinen juonne, joka on niin ilmeinen kuin voi vaan olla. Se on sellaista uutta "reporadiomeininkiä", jolla on oma "informatiivinen" ohjelmapolitiikkansa. Sitä kestää jonkinlaisena retroilumeininkinä aikansa, mutta kun sitä on jokaisessa tarjolla olevassa journalistisessa kattauksessa, niin kyllähän se kriittistä ihmistä alkaa kuvottaa.

Suomalaiset ovat hyvällä tavalla epäluuloisia ihmisiä. Se on laskettava meidän eduksemme ja hyveeksemme. Miten jotkut toimittajat muka luulevat, että epäluuloisuuden rokote ei toimisi yhä?

No niin, aina jostakin kolosta tulee uusi kööri näitä repolaisia, mutta kriittinen ihminen ei suostu heidän logiikkaansa nielemään asiaa ensin pähkäiltyään ja kysyttyään faktoja perusteeksi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

me lähdemme perheen kanssa kesäkuun alussa Allegrolla Pietariin. Itse olin siellä viimeksi kaverini kanssa, kun kaupunki tunnettiin Leningradina. Hieno kaupunki! Ja oli meillä siellä kyllä myös melkoiset seikkailutkin, mutta en niistä nyt tässä avaudu.

Suomen tulisi ajatella omaa turvallisuuttaan. Se ei ole merkityksetön asia ainakaan minulle. Minulle Suomi merkitsee turvallisuutta, jatkuvuutta ja asioiden sujumista. Me olemme aivan helvetin pieni kansa, ja meillä on polkaistu lyhyessä ajassa pystyyn tällainen kulttuuri ja yhteiskunta. Meillä on myös kieli ja instituutiot, jotka ovat arvokkaita - ne kestävät vertailun ihan mihin maailman valtioon hyvänsä ja varsinkin, kun mietitään missä ajassa.

Suomen pitää olla paikka, jossa kaikilla on hyvä olla. Suomen ei kannata olla jokin toinen paikka. Me emme voi likimainkaan pelastaa maailmaa paskuudelta, mutta voimme auttaa meillä olevien resurssien puitteissa hädänalaisia. Tänne voi tulla ihmisiä, kunhan em. prinsiippejä ei hajoteta.

Olen huolestunut tässä maassa ainoastaan siitä, että hölmöt ihmiset pääsevät järjestelemään asioita - he voivat olla koulutettuja, hyväosaisia ja avarakatseisia maailmankansalaisia mutta hölmöjä yhtä kaikki mikäli he eivät näe maamme arvokkuutta ja mikäli heidän motiivinsa ovat turvallisuusvastaisia ja pienen kulttuurin ja kielen puolustamisen vastaisia. On hyvä käydä aktiivista dialogia muiden kanssa, ottaa ihmisiä mukaan, saada vaikutteita, mutta säilyttää identiteettinsä. Nämä ovat ihan relevantteja asioita tulevassa maailmassa.

Minä pidän yhä tästä vanhanaikaisesta sanasta identiteetti - sehän ei ole mikään umpio vaan jatkuvasti muuttuva ja prosessimainen. Minusta kokemus kansallisen identiteetin arvosta on tärkeä osa tätä prosessia - yleensä se turvaa "kehitykseksi" kutsuttavat juonteet ihmisen elämässä.

Tuntuu aivan idioottimaiselta edes naputella ylös näitä asioita. Mistä edistynyt ihminen olisi suostuvainen luopumaan?

- Sosiaaliturvasta
- Toimivasta terveydenhuollosta
- Turvallisuudesta nyt ja tulevaisuudessa
- Rauhallisista asuinoloista
- Kielestä
- Kehittyvästä tasa-arvosta
- Mielekkäitä tavoitteita toteuttavasta verotuksesta




juha saari kirjoitti...

Halla-ahon strateginen vetäytyminen vastuusta ärsyttää. Kyllä se tietää just mitä se tekee. Ei muka älykkäänä kielitieteilijänä tajua, että yksi videoklippi tai kuva ei kerro koko tilanteen totuutta. Se sen strateginen vastuuttomuus sen nettisivuilla tapahtuneista vihakirjoitteluista (muka mahdottomuus puuttua oman sivuston teksteihin, mistä marja sannikka sitä hyvin ohjelmassaan savusti) oli myös tympeää, ei: se oli vastenmielistä. (Väestöräjähdyksestä se kyllä puhuu hyvin.)

Vesa Haapala kirjoitti...

Juha,

tästä olen asiaa mietittyäni ihan samaa mieltä - ihminen voi kontrolloida omia sivujaan. Halla-aho tietoisesti antaa joidenkin kirjoittaa myös vihaansa ulos eikä välitä siitä. Minusta hänen pitäisi tehdä eroa näihin kannattajiin, mutta se ei ole poliittisesti varmaan (siis suosion kannalta) aivan helppo juttu, mutta pitäisi olla kuitenkin kunnia-asia.

Vihapuheen salliminen ei edistä niitä asioita, joita Halla-aho voisi ajaa ollessaan parhaimmillaan.

Sinänsähän Turun tilanne oli hieman monipuolisempi kuin TS ensin antoi ymmärtää, mutta minusta ei ole vastuullista toimia niin kuin Halla-aho toimi. Hänellä on "kasvatustehtävä" myös suhteessa epäkorrektiin porukkaan eli nollalinjan solvauksille täytyy pitää aina. Suvaitsevaiset ihmiset ja mediavalistus ei tähän kaukana oikealla oleviin ihmisiin toimi, koska se hyvin usein leimaa jo lähtökohtaisesti eri mieltä olevat so. maahanmuuttokriittisyys on rasismia - edes faktojen esittäminen ja järkevä puhe tosiasioista ei siltä pelasta. Olemme tässä suhteessa melkoisessa umpikujassa.

Anonyymi kirjoitti...

Tulin juuri kokouksesta kotiin. Työhöni kuuluu olla sekä Vaasan kasvatus- ja opetuslautakunnan että sen suomenkielisen jaoston pöytäkirjanpitäjä.

Törmään tilanteisiin, joissa puhutaan lasten hyvästä että resursseista että tehokkaista prosesseista, joilla tavoitteet saavutetaan.

Voi että kun minä rakastaisin prosessipuhetta! Unohdetaan Halla-ahot ja muut ja mediajulkisuus ja mediakiehunta ja ihan voiko sitten sanoa latteasti avataan prosesseja ja tehdään kustannushyötylaskelmia.

Vaasa on hyvin kansainvälinen kaupunki eikä työni tietenkään sujuisi millään lapsi-inholla.

Puheeni ihmistsunamista ei tarkoita ihmisen inhoa, mutta sitä inhoan, että ihminen ei käytä järkeään ja mahdollisuuksiaan oikein.

Oltaisiin vain arkisesti välittäviä eikä hehkutettaisi vaikkapa sellaisilla sanoilla kuin hyvyys, rakkaus tai pahuus.

Unohdetaan poliitikkojen nimet ja toimittajien nimet ja tehdään arkisia laskelmia kuta kuinkin välittämisen suunnassa.

Sitten kun tulee seinä vastaan niin Vaasan kuten muidenkin kuntien on nostettava kädet ylös ja todettava: enempään emme repeä.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tuo on sitä puhetta, jota poliitikkojemme suusta pitäisi kuulua! Sinun olisi pitänyt alkaa poliitikoksi. Vielä ehdit. Niin, helpointa olisi jos olisi vain prosesseja ja laskelmia, mutta kun on eturyhmiä, puolueita ja "puolustettavia" arvoja, kuten ihmisen hyvyys, ja vastustettavia asioita, kuten ihmisen "pahuus" ja kaikki on juuri näin lapsellista. Olet hyvä ihminen tai olet fasisti-ihminen jne.

Tämä kappale menköön kuumehoureilun piikkiin. Olen miettinyt joskus muutamaa loppusijoituspaikkaa itselleni, joskin nuo suunnitelmat tuntuvat myös hassuilta ja utopistisilta: joku paikka Kanadassa suurten järvien alueella tai ehkäpä joku kylä Washingtonin osavaltiossa USA:n luoteisosassa tai sitten Islanti. Mitäpä jossakin näistä paikoista tekisin? Ei aavistustakaan, varmasti kirjoittaisin ja olisin luonnossa, mutta voisin kokea jotain myös maahanmuuttajuudesta. Isoisäni oli myös Yhdysvaltojen kansalainen, asui pitkään Floridassa niin kuin osa sukuani asuu vieläkin, osa asuu Michiganissa.

Emme saa oikeastaan mitään asioita ratkaistua, pitää vain elää ja katsoa.

Anonyymi kirjoitti...

Marjatan lisäys listaan oli mainio.

Perhana, kun kokouksen jälkeen äkisti väsyttää.

On niin paljon kuitenkin tuntemattomia puurtajia. - Maailman lasten hyvinvoinnin eteen.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, eläydyin ja liikutuin kirjoituksestasi loppusijoituspaikastasi. Miten käy siten käy eikä aina kannata pyristellä vastaan.

Oma isoisäni Matti oli Amerikan kävijä.

Setäni Olavi taas oli Australian kaivosmies, joka sai siellä asbestoosin mihin kuoli myöhemmin Suomeen palattuaan kuta kuinkin hitaasti tukehtumalla.

Olavi oli kärsimätön jos ei alkanut tapahtua muistan hänet englantinsa "kamaan, kamaan!"

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

No niin, nyt olen lukenut koko ketjun huolella läpi, osan uudestaan, myös alkuperäisen jutun.

Vesa, tämä Härkösen kirjoitus ei ollut mikään uutinen vaan tarinallisempi henkilöjuttu, feature-juttu. Sinä vaadit siltä uutisen ominaisuuksia.
Minä kun en lue tätä juttua tietoisena mistään twiiteistä ja muusta, niin en näe siinä mitään moitittavaa.

Myös kolumni on minusta hyvä. Härkönen ei hyssyttele, kaunistele ja "ymmärrä", vaan kertoo, että olisi ollut monta kohtaa, jossa surkimus olisi voitu napata ja estää se mikä tapahtui. Toimittaja sanoo, että tällaisia nämä terroritekoihin ryhtyvät ovat, eivät mitenkään näkyvästi kauhua herättäviä ramboja tai Allahista saarnaavia. Tälläkään Turun puukottajalla ei ollut mitään yhteyksiä mihinkään, löysi masennukseensa mallin mukaisen pakotien.

Jälkeenpäin kerrottiin monen ympäristössä huomanneen jo pitkään tyypin muutoksen, sulkeutumisen ja tuijottelun, mutta kukaan ei puuttunut. Pitää oppia tunnistamaan vaaran merkit!

Samalla tavalla meidän pitäisi muuten havahtua tämäntyyppiseen muutokseen kenessä tahansa. Kuhmossa erään opettajan poika sulkeutui, oli jäänyt jopa eräänä päivänä kotiin makaamaan eikä mennyt kouluun. Isänsä tulkitsi, että tällaisia nämä murrosikäiset ovat, välillä läsivät ja murjottavat. No, sitten kaveri olikin tullut kesken päivän lukiosta kotiin, ladannut isänsä metsästysaseen ja ampunut itseään ensin pahasti haavoittaen, kävellyt vielä verivana perässään kerroksesta toiseen etsimään uusia panoksia ja ampunut päänsä tohjoksi, ihonriekaleita ja verta joka puolella. Pikkuveli tuli kotiin ja soitti vanhemmilleen näiden työpaikoille, ettei veljeä ole kotona, ei saanut sanotuksi, mitäoli nähnyt.
Tämä oli sitä aikaa, kun koululaiset tekivät itsemurhia eivätkä rynnnänneet kouluun tappamaan toisia. Kuhmon isolla yläasteella kahden opettajan ja keittäjän pojat ampuivat itsensä parin vuoden sisällä.

Minusta Halla-ahon rasistisia puheita ja temppuja rasismin kiihdyttämiseksi pidä koskaan hyväksyä. Ei siinä ole mitään puolia, eihän sellaista toimintaa hyväksytä keneltäkään muultakaan.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Loppusijoituspaikkani: ehdottomasti Välimeren alueella. Minun pitäisi nyt jo muuttaa sinne valmiiksi odottamaan keuhkojeni ja nivelteni hyvinvoinnin vuoksi.

Ai, Vesalla vielä kuumehoureita, kova tauti!

Hyv'yötä pojat! (pojat sillain rakkaasti lausuttuna)

Vesa Haapala kirjoitti...

Hyvää yötä, Marjatta, sinulle ja hyvää yötä koko mieskööri!

Tässä tulikin monia hyviä näkökulmia tähän keissiin. On rikkautta, että näemme asioita vähän eri kulmilta, ja niin kuin demokratiassa ikään jokainen voi mietiskellä omaa näkemystään ja toisten näkemyksiä ja yrittää sulattaa niistä kokonaiskuvaa ja tarkentaa omaa ajatteluaan.

Niinhän se on mediatilassakin, että eri kanavat tarjoavat oman näkökulmansa ja lukija / vastaanottaja sitten suhteuttaa, miten arvelee asioiden missäkin päin olevan. Mutta koko mediatila on kudos, jossa ääripäätkin tarvitsevat toisiaan, ne viittaavat toisiinsa ja saavat voimansa siitä, että joku kieltää jonkun ja toinen taas toisen. Myös tätä tarkoitin sanoessani, että ei ole vain sitä hyvää ja sitten sitä pahaa, joka nihiloidaan alkuunsa ja jolle ei saisi ääntä ollakaan.

Minä olen median suhteen epäilevä Tuomas, Marjatta on ehkä käytännöllinen Martta ja toisaalta myös Maria, joka pystyy näkemään epäilyksettä. jope on myös Tuomas, joka ei usko ennen kuin näkee, Jari on järkevä (kun en saa päähäni kuka niistä opetuslapsista olisi ollut praktinen ja järkevä) ortodoksiveli ja Juha harkitseva filosofi (en sotke sinua Raamattuun). Näillä mennään, ainakin suurinpiirtein.

Minäkin rupean tässä kohta nukkumaan. Kova on tauti, nyt alkoi kuumelääke taas purra, mutta äsken mittari kipusi jo lähelle 39 astetta. Jos tässä ei olisi tällaista räkätautia ja yskää ja heittelevää lämpöä, voisin luulla tätä influenssaksi, ainakin silloin kun kuume on kovimmillaan. Lepäilen huomisen ja perjantain, sillä en uskalla lähteä mihinkään tässä tilassa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Ja eiköhän meille kaikille löydy hyvä loppusijoituspaikka - en tiedä pitäisikö ennen tuhkausta pyytää repimään amalgaamit pois vai kerätäänkö ne sitten talteen...

Yhtä hyvin kuin Pohjois-Amerikassa tai Islannissa voisin kyllä olla mökillä keskisessä Suomessa ja katsella, miten männyt ovat kasvaneet ja toivoa, että kuikat palaisivat keväällä niin kuin aina ennenkin. Rakastan kuikkia. Ne ovat hienoja lintuja, ja niillä on aina kaikki tarvittava mukanaan. Sellainen pitäisi ihmisen elämän ja kuoleman olla, että on kaikki tarvittava mukana, ja sitten vain päästää irti kiitollisena siitä, että on saanut hengittää ja olla.

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta, hyvää ajattelua sulta pitkin matkaa, mutta miksi käytät, kysyn tätä ystävällisesti, Turun puukottajasta ja rikostutkinnan mukaan terroristista nimitystä surkimus?
Mies oli pesunkestävä vihatappaja, murhaaja ja asemaltaan maassamme myös turvapaikanhakija. Jälkimmäisellekään asialle emme voi enää mitään.

Eivät terrroristit ole vain surkimuksia eikä masennus tässäkään toimi minään murhien päämotiviina, viranomaiset ovat tällä hetkellä sitä mieltä vahvasti ja syytteet tulevat nojamaan tähän.

Nämä surkimukset ovat määrätietoisia vihaideologian motivoimia ja usemmiten myös rasisteja, joiden elämää hallitsee halu hallita hallitsematonta länttä väkivallalla, surmaamalla ihmisiä vaikka sattumanvaraisesti, koska heillä ei ole muuta kuin vihaobjektin sijaisarvo.

Se on selvä että vain todella pieni osa turvapaikanhakijoista, todella olematon osa, on miksikään vaaraksi terroristisessa mielessä eikä edes terrorismi ole Euroopan ykkösongelma lähellekään.
Mutta mielestäni terroristisia tekoja ei pidä länsipsykologisoida ainakaan silloin kun tekijät itse esittävät omalla suullaan rasistisia ja vihaideologisia motiiveja teoilleen.
Ajattelen, että kyllä he itse tietävät parhaiten miksi ovat liikkeellä.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

en malta olla kommentoimatta: vaikka näille "reppanoille" ja "surkimuksille" löytyykin Suomesta ymmärtäjiä, eletään kuitenkin siinä toivossa, ettei heitä ihan kovin paljon maahamme saavu. jokainen uhri on liikaa.

tässä keississä en voi kuin ihailla poliisia, joka ei päästänyt "surkimusta" päiviltä, niin kuin tämä odotti. tuli surkea loppu siinä mielessä, että kovin moni muu yhtä surkeasti elämän kolhima, joka saa tästä tapauksesta tiedon, ei ainakaan yritä samaa temppua marttyyriyden hohto silmissään. jospa sana kiirii: pohjoisessa maassa näillä tempuilla ei pääse paratiisiin vaan vankilaan.

tästä valtava rispekti poliisivoimille, heillä oli oma protokollansa. toki olisi ollut hyvä, jos he olisivat olleet vielä aiemmin paikalla niin ei niin monen ihmisen olisi tarvinnut kohdata loppuaan tämän miesparan etsiessä elämänsä tarkoitusta Turun kaduilla. kaikkein parasta olisi ollut, jos hän olisi jäänyt hoitamaan lampaita Marokkoon niin kuin alun perin suunnitteli. mikähän kariutti tämän suunnitelman, ilmeisesti eivät bisnekset Marokossakaan kestä ihan päivänvaloa, jos niistä koskaan saamme tietää?


Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn ilman muuta sanoihisi poliisin fiksusta toiminnasta, mutta "miesparka" joka ei siis varmaan sinunkaan mielestäsi ollut ( ymmärrän sen) vain eräs miesparka, etsi kadulla kylläkin syytä lopettaa mahdollisimman monen ihmisen elämän etsimisen tarkoitus puukollaan.
Itse en halua psykologisoida asiaa lainkaan tuossa ed. kommentissani esittämillä perusteilla.

Turku paljastikin monia asioita suomalaisesta empatiasta ja sympatiasta. Niiden ylilyönnit ovatkin inhimilliseltä kannalta ymmärrettäviä jopa tässäkin tapauksessa, mutta tietoinen poliittisuus, tietoinen ja suora mielipidevaikuttaminen, manipulaatio ei - tulee se mistä suunnasta tahansa.

jope

Anonyymi kirjoitti...

Ja tärkein: tsemppia kuumeen kanssa. Lepää mies. Ja nuku,

yt. jopetuomas

Vesa Haapala kirjoitti...

No niin, jope, nyt mä tod. menen nukkumaan. ei tällä asialla kannata vaivata tämän enempää päätään, emme me mahda näille jutuille paljoakaan - son moro!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti Vesan ylösnousemus tähän päivään on jotenkin onnistunut. - Sinänsä kuumesairauksien kanssa tulee olla tarkkana, koska ne voivat laukaista käyntiin jonkun muun vaikeamman sairauden. On siis tarkoin mietittävä milloin menee lääkäriin.

Niin. - Halusin tähän liittää seuraavaa:

Olen täällä Vaasassa pienimuotoisesti keskustellen ideoinut sitä, että Vaasassa tulisi käynnistää Valtakunnalliset Turvallisuuskulttuurifestivaalit. Ne avaisi tasavallan presidentti.

Porissa on Pori Jazz, mutta meillä ei oikein ole mitään vuosittaista suurtapahtumaa.

Ajatukseni on se, että Turvallisuuskulttuurifestivaalit olisi vuosittainen tapahtuma Suomessa. Se olisi monitapahtumainen. Siihen osallistuisivat poliisi, pelastuslaitos jne. Kulttuuripuoli. Soitettaisiin, laulettaisiin, esitettäisiin näytelmämuotoisesti asioita. Olisi teemaan liittyvä elokuvatapahtuma. - Kulttuurit kohtaavat turvallisuudessa -tapahtuma.

Olisi kaikenlaisia turvallisuuteen liittyviä infoja. Esityksiä. - Keskusteluja, joista osa televisioitaisiin Ylen kautta. Tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä keskusteluita.

Voisipa olla myös turvallisuusrunokilpailu ja festivaaleilla palkitaisiin vuoden turvallisuusruno (Vesa valitsee vapaaehtoistyönä).

Kahviloista voisi ostaa vaasalaisen turvallisuusleivoksen. Nam!

Siis kaikkein keskeisin käsite mielestäni on TURVALLISUUSKULTTUURI. - Meidän täytyy edistää turvallisuuskulttuuria. Turvallisuuskulttuuri on kaiken turvallisuuteen liittyvän kokemuksen ja osaamisen ja toiminnan summa.

Tietysti tapahtumat ovat tapahtumia ja arki on arkea, mutta silti arvelisin, että turvallisuuskulttuurifestivaaleilla olisi paikkansa toistuvasti kerran vuodessa. Jotakin sen kautta voisi liittyä myös arkeen.

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Huomenta Mylsältä!

Nyt menet Vesa lääkäriin, jos kuume edelleen sahaa, onhan tämä kai jo mitä kolmas neljäs päivä kuumeilua, ja varsinkin, jos alkaa olla vaikea hegittää syvään. Tämän sanoo Marttamaria.

jope, ei aleta vängätä tietenkään, mutta kysyn vain, onko sinusta jotenkin lieventävää, jos ihminen on hirmuteon tehdessään masentunut. Minusta ei.
Tämä Turun terroristi oli sitä. Sekä huonekaveri että lähistön kauppias, pizzerian pitäjä ja pubiporukka totesivat jälkeenpäin, että mies oli ollut jo kuukausia masennusoireinen. Ei kai terve, tasapainoinen, toiveikas ihminen ryhdy tällaiseen tekoon! Mutta useimmat masentuneet eivät tee mitään pahaa toisille, kyllä siihen tarvittiin se ideologia päälle!
Turvapaikanhakijakäsitelyt pitäisi olla paljon nopeampia ja paremmin tehtyjä, sekin on todettu ja tunnustettu onneksi jo monesti. Alun heikko tulkin käyttö johtaa viivytyksiin ja vääriin päätöksiin molempiin suuntiin.

Katsokaa Areenasta BBC:n kolmiosainen sarja 'Exodus, matka jatkuu', joka on jatkoa vuoden 2016 sarjalle. Tässä on yhtenä seurattavana nuori afgaanimies, olikohan nimeltään Taquin tai jotain sinnepäin. Hänellä on ovi sisältä turvalukossa, että ehtii hypätä parvekkeelta ja tappaa itsensä, jos poliisit tulevat pakkopalauttamaan (itsemurha parempi kuin kidutus lähtömaassa), mutta sitten kolmas käsittely hyvän lakimiehen avustamana korkeimmmassa oikeudessa tuo hänelle turvapaikan. Tämä henkilö henkii sivistystä eikä ole missään mielessä surkimus.

Surkea tyyppi, surkimus, on minun sanastossani halveksittava tyyppi. Ei minulla liitty sihen sanaan mitään positiivista.

Anonyymi kirjoitti...

Jari, kun oma tyttö oli pieni ja alkuopetuksessa ja oli vallalla sellainen ihan hyvä ja kaikkien periaatteessa hyväksymä hokema kuin "rakkautta ja rajoja" ja vanhempainilloissa sitten asiasta monenlaiset erilaiset vanhemmat asiasta keskustelivat "vetääkseen samasta köydestä", niin muistan hyvin että käsitykset rajoista eivät oikein löytäneet lainkaan toisiaan.
Joku ehdotti yhteisiä kotiintuloaikoja (en minä, mutta komppasin tietty), joku oli taas sitä mieltä että sellainen olisi ihan kauheaa rajoittavuutta. Ja muita vastaavia esimerkkejä.

Turvallisuuskulttuuristahan siinä mikrotasolla oli kysymys.

Rakkaudesta ja sen abstraktiosta päästään aina yhteismielisyyteen, mutta siihen kun hönkäistään vielä yksi kaunis ajatus rajoista kaikki on toistaiseksi ok, kunnes alkaa rajojen konkretisointi. Eli mistä rajoista oikeasti sovitaan.
Naureskelin jo silloin että se mikä on nähtävissä makrotasolla, näkyy myös ruohonjuuritasolla. (Toin tämän esimerkin esiin juuri tuon makrotason vuoksi, en keskustellakseni vanhempien asettamista rajoista/rajattomuudesta.)

Sana ja käsite turvallisuus on kaikille tärkeä ja useimmille ensisijainen, mutta todellisuudessa se voi tarkoittaa ihan eri asioita ja ratkaisuja eri ihmisille.
Jokainen maailmanjohtajakin on varmasti omasta mielestään edistämässä nimenomaan turvallisuutta. Babel!
Mutta toi sun tuolla aiemmin esittämä lista on kyllä hyvä alku....

jope

Marjatta Mentula kirjoitti...

Jari, ehdotuksesi on minusta oikein hyvä. Tulisin sinne!

Jos Vaasa ei innostu ideasta, niin Joensuun kirjallisuustapahtuma voisi ottaa sen teemakseen. Heillä on ollut todella hyviä aiheita monipuolisesti tarkasteltavana: Jos, Ei, Raha, Työ, Rakas, Minä, Kuolema, Nauru. Ensi syksyn teema on Eläin.

Anonyymi kirjoitti...

Asia selvä Marjatta ja kiitos vastauksesta. Se oli hyvä. Exodusta olen katsellutkin jonkin verran telkusta. Koskettavaa väistämättä.

Siinä olen kuitenkin edelleen samaa mieltä kuin eilen, että terrorismi on todellista terrorismia eikä sen motiiveja voi palauttaa tekijöiden omaan henkilöhistoriaan. Terrorismi-rasismi on valitsemalla valittua pahuutta ja vihaa, josta tekijöllä on täysi vastuu.

jope

Marjatta Mentula kirjoitti...

Olisko Joensuussa ollut joskus teemana myös Raja vai oliko se Kuhmon kevättalven Ihminen ja kosmos -päivillä.
Nyt tämä aihe on entistä ajankohtaisempi.

Marjatta Mentula kirjoitti...

"Siinä olen kuitenkin edelleen samaa mieltä kuin eilen, että terrorismi on todellista terrorismia eikä sen motiiveja voi palauttaa tekijöiden omaan henkilöhistoriaan. Terrorismi-rasismi on valitsemalla valittua pahuutta ja vihaa, josta tekijöllä on täysi vastuu."

Valitsemalla valittua ja vastuu on tekijällä, kyllä, jope, juuri näin minustakin.

Mutta tietenkin se liittyy vahvasti henkilön omaan elämänhistoriaan, siis missä ja mihin tilanteeseen syntyy, mitä vaikutteita saa. Terrorismi sikiää tietyissä pesäkkeissä.
On niitä terrorismipesäkkeitä pystytty myös nujertamaan, siis muita kuin Isis - Al Qaida - Boko Haram, aiemmin, kuten tiedämme. Meillä Euroopassakin on ollut omaa terrorismia, esim. Baader- Meinhoff ja IRA. Tässä astuu kuvaan Optimisti M.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt löytyi esimerkkien esimerkki siitä, mitä ei kerrota. Vesan yksi pääaihesta.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005629161.html

Jokainen opettaja jolla on kontakteja Ruotsin koululaitokseen opettajien tasolla tietää, mistä tämä artikkelin esiintuoma asia johtaa juurensa. Mutta tämä "Tukholman kirjeenvaihtaja" ei siitä puhu. Tietää varmasti. Tämä artikkeli jää kyllä historiaan.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

menen viimeistään huomenna käymään työterveydessä.

Tämä tauti iski ensin vanhimpaan tyttäreen, ja hän oli sairaana neljä päivää. Nyt sitten iski minuun ja nuorempaan tyttäreen. Varmasti tämä taittuu pikku hiljaa, mutta aika kova on. Normaaliin flunssaan - ellei ole kehittynyt poskiontelotulehdusta tai vastaavaa - saa lähinnä ohjeeksi lepoa ja kipulääkettä. Noita mulla on ollutkin + vitamiineja + sinkkiä ja duactia (joka kuivattaa sopivasti mutta myös sotkee yöunen).

Joka tapauksessa mukavaa torstaita kaikille!

Anonyymi kirjoitti...

Marjatta, tuo Bader esimerkki on hyvä. Se terrorismi romahti kun kommunismi romahti. Ja jo vähän ennen. Mutta onko jihadismin suhteen todella samaa toivoa? Toivotaan.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

noista kouluasioista - Ruotsista minulle ei ole kokemusta, mutta Suomesta on sikäli, että olen seurannut asioita niin vanhempana kuin opettajan puolisona sanotaanko vähintään sen 10 vuotta todella tarkasti.

Opettajan työ on erittäin vaativaa. Kun katsoo vaimon tekemiä asioita, tuntuu, että hän on paitsi opettaja myös osittain sosiaalityöntekijä, koutsaaja, koordinaattori. Pieni osa siitä työstä koskee enää opettamista. Koululuokat ovat helposti rauhattomia, ja vaaditaan paljon työtä, että saadaan ylipäätään työrauha aikaiseksi. Tämä onnistuu parhaiten silloin, kun on jämäkkä ope, joka saa jatkaa saman luokan kanssa pidempiä jaksoja.

Lasten käyttäytymisongelmat ovat kasvussa. Osittain taustalla on neurologisia syitä. Nämä neurologiset häiriöt ovat määrällisesti vähemmistössä, mutta niiden vaikutus korostuu kun kouluissa on integroitu oppilaat niin pitkälle kuin mahdollista samoihin luokkiin. Isommat syyt ovat sosiaalisia ja tulevat perheistä. Alakouluikäisten lasten jaksamiseen vaikuttavat paljon perheolot. En tiedä, onko tätä korrektia sanoa, mutta avioerot ja muut sotkuiset kuviot häiritsevät lasten elämää todella voimakkaasti. Se vain on fakta, vaikka kuinka kaunisteltaisiin. Maahanmuuttajia on paljon - he eivät ole sen erityisempi ongelma, paitsi tietyissä tapauksissa juuri vanhempien erilaisen toimintakulttuurin vuoksi. Maahanmuuttajalapset vievät ison osan käytettävissä olevista resursseista, koska näin nyt vain on (kuraattori, tulkkipalvelut, erityisopetus, tukiopetus). Tämäkin resurssien käyttö liittyy kuitenkin melko suoraan perhetaustaan. On todella loistavia oppilaita, kun perhetaustana ovat koulutetut ihmiset - he voivat olla silloin oikeastaan mistä päin maailmaa hyvänsä.

No, tällainen palapeli on opettajan hyppysissä päivittäin. Varsinkin tietyillä alueilla -
etenkin matalan tulotason, korkean työttömyyden ja humanitaarisen maahanmuuttajien alueilla - haasteet ja ongelmat korostuvat. Sinänsä kukaan yksittäinen lapsi tai perhe ei ole ongelma, vaan sanottaisiinko haaste. Ongelmat alkavat siinä, että ei ole kylliksi resursseja hoitaa asioita. Toisaalta koulukohtaisia erojakin on: hyvät rehtorit ja hyvä johtaminen kantaa pitkälle, varsinkin kun se tarkoittaa hyvää rekrytointia ja työilmapiiriä.

Nämä ovat hankalia kysymyksiä. Vantaalla on lisäksi sekin, että opettajat ja oppilaat työskentelevät usein homekouluissa. Täytyy sanoa, että saa olla melkoinen kutsumus, että joka päivä raahautuu sinne työpaikalleen ja säilyttää hyvän fiiliksen ja elämänilon. Mutta toisaalta opettajan työ on palkitsevaa. On hienoa, kun saa hunningolla olleen luokan kuriin ja lapset oppivat käytöstapoja ja oppivat myös niitä oppisisältöjä.

Minulla ei ole tätäkään taustaa vasten kovin ruusuisia kuvitelmia siitä, mihin Suomi on menossa. Arvostan kovasti kaikkea työtä, jota Suomessa tehdään ihmisten eteen. Sitä todella tehdään. Siksikin tuntuu aivan utopistiselta lukea ideologisten haihattelijoiden tekstejä ties mistä, kun näkee että nämä ihmiset eivät ole eläneet aikoihin realiteettien kanssa. Paperilla kaikki näyttää kyllä hyvältä.

Niin, tässäkin on kyse lopulta siitä, mihin löytyy resursseja ja mihin panostetaan. Suomalainen turhautuu siihen, että vaaditaan epärealismia. Minusta emme ole muutoin mitään valittajakansaa, mutta kuten aiemmin sanoin, olen ylpeä siitä, että olemme hiukan epäluuloisia ja hitaita lämpiämään kaiken maailman kotkotuksille. Tätähän sitten paremmin tietävät kutsuvat milloin muutosvastarinnaksi, milloin rasismiksi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tuohon edelliseen vielä kun lisätään jatkuva opetussuunnitelmien venkslaus ja uudet digitaaliset menetelmät - joita toteutetaan esim. surkeilla tableteilla, joita on ihan mahdoton käyttää - niin onhan siinä hymy herkässä:) Jatkamista kaikille opettajille. Olette ahkeria ja hyviä, tekin jotka välillä pidätte yllä pientä tervettä muutosvastarintaa!

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari, turvallisuuskulttuurivastaavamme!

Sinulla on taas hyviä idoita, koska oikeasti - vaikka se ei kuulostaisikaan vallankumoukselliselta - turvallisuus niin mikrotasolla kuin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on erittäin tärkeää. Sitä on hieman vaikea toteuttaa, ettei ole hyvin organisoitua valtiota virkamiehineen, jotka kantavat vastuun ja tekevät työt - poliittista höyryilyä sopii siihen päälle paljonkin, jos yhteiskunnallinen perusrakenne kestää. Niin, ja kaikkihan koostuu meistä kansalaisista.

Anonyymi kirjoitti...

Niin Vesa, turvallisuuskulttuurifestivaalit voisivat olla yksi paikka selventää turvallisuuspuhuntaa.

Ja sitten kouluista, peruskoulusta. - Perusopetukselta ei ole kysytty mitään silloin kun maahanmuuttokysymys on enentynyt.

Peruskoulun tehtävänä on ollut sopeutua annettuun tehtävään. - Käytettävissä olevia voimavaroja on pyritty käyttämään mahdollisimman tehokkaasti.

Mutta peruskoulunkin rajat menevät jossain.

Tällä hetkellä peruskoulun opettajan rooli on monimuotoinen mosaiikki, joka vaatii todellakin tekijältään erittäin paljon.

Myös oppilashuollon työntekijöiltä vaaditaan hyvin paljon kuten kaikilta koulussa toimijoilta.

On karmaisevaa potea keinottomuutta moniongelmaisten oppilaiden ääressä.

Jari Ranta.

Anonyymi kirjoitti...

Lisään vielä että toki korviini tulee meillä päin viestiä koko oppilaspopulaatiota tarkastellen ongelmien enentyminen.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

onhan se niinkin että maailma muuttuu: a) ympäristöt digitalisoituvat - siinä on koulullakin vastuunsa, b) ympäristöt kansainvälistyvät maahanmuuton merkityksessä ja usein vieläpä siinä merkityksessä että ihmiset tulevat raunioituneista yhteiskunnista, c) ihmisten perheolosuhteet muuttuvat ja ovat isoissa prosesseissa, d) työelämän vaatimukset kovenevat ja lapsille jää vähemmän aikaa, e) muuttuneessa maailmassa on pystyttävä ajattelemaan yli ainerajojen ja tästä seuraa muutoksia opetussuunnitelmiin.

Eli muutos on. Se mihin opettajat reagoivat on ettei heillä ole joko ajallisia tai taidollisia resursseja selvitä kaikesta muutoksesta - harvoin niitä on edes niillä jotka pyrkivät reagoimaan muutoksiin ja ennakoimaan niitä.

Tästä kaikesta vielä selvitään jotenkin, kunhan lasketaan asiat tarkkaan. Toistan nyt taas sen mihin en ollenkaan usko politiikassa ja yhteiskuntien rakentamisesta: toivotaan toivotaan -asenteeseen, ylioptimismiin ja silmien peittämiseen isoilta asioilta, jotka kuitenkin muutokseen liittyvät.

Meillä on kaikki nyt hyvin, mutta maailman iso kuva ei anna aihetta suureen optimismiin. Ainoa keino on yrittää kontrolloida asioita siihen suuntaan, joka luo mahdollisimman paljon turvallisuutta. Muutosten annostelu siinä määrin kuin se on mahdollista lisää turvallisuutta ja kontrolloitua asioiden hoitamista. Niin, tällainen politiikka on vastuullista, sellaista oletan ja kannatan. Virkamiehet ja viranhaltijat hoitavat kyllä sitten ammattitaidollaan minkä vain pystyvät, ja kyllähän he paljoon pystyvät näin koulutetussa maassa, kunhan resurssit ja veropohja riittävät, mutta mitään harhakuvitelmia ei tarvita, ei utopioita eikä mitään sellaista ihmeellistä sotkua, jossa väitetään että isänmaa on jokin nostalginen menneisyyden juttu - eihän se ole ollut sitä koskaan, vaan valtavan dynaaminen ja kehittyvä prosessi, jonka ainutlaatuisuus Suomessa on ollut siinä, että yhteiskunta on saanut kehittyä rauhassa näinkin pitkään, tosin melkoisten kompurointienkin, rakennemuutosten ja alasajojenkin kautta, mutta kuitenkin, aina on löytynyt uusia keinoja - se että ihmiset osaavat lukea, laskea ja ajatella kriittisesti ja jotkut luovasti on suurimpia voimavarojamme, siinä on myös sosiaalistamisen ohella koulutuksemme ydin.

Anonyymi kirjoitti...

Näinpä, Vesa.

Siis vielä peruskoulun opettajuudesta ja kaikki menee sitten laajentaen myös varhaiskasvatuksenkin puolelle. - Prosessi on kaiken aikaa hyvä käsite! - Opettajuus kytkeytyy prosessiin. Opettajalla täytyy olla yhteistyökumppaneita ja tahoja mihin hän ohjaa ongelmoivaa oppilasta. - Opettajaa ei saa ajaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hän ajautuu osaamisensa yli. Siellä alkaa myös tapahtumien kulussa syytöspuhekin. Opettaja kulkeutuu roolisekamelskaan, jossa hänestä saattaa tulla vanhempien ihmistikkataulu.

Opettaja on pedagoginen vastuuhenkilö. Hän on oppilaalle ihminen ja ymmärtäjä. Mutta kaikkeen opettaja ei repeä. Hänen ei esimerkiksi kuulu olla traumaterapeutti, psykiatri, psykologi, lastensuojelutyöntekijä...

Selkeä prosessi osoittaa opettajalle sen paikan missä hän voi motivoitua ja turvatusti olla. Opettaja ei ole kaikkien alojen maisteri ja myös vierastan jonkinlaista sankariopettajan ajatusta, koska silloin prosessissa on pahasti vikaa.

Empatiaa ei voi digitalisoida ja Suomi on kulkeutumassa vauhdilla kohti enenevää empatiavajetta.

Jos maahanmuuttajista puhutaan niin he eivät ole jotakin kaukaista rahtia, rahtitavaraa, ihmisesineitä vaan olentoja, jotka tarvitsevat empatiaa ja toimivia yhteiskuntaan kiinnittäviä prosesseja.

Kun ylitäytämme Suomen ihmisrahdilla, ihmisesineillä loppujen lopuksi osoitamme vain syventyvän empatiavajeen.

Muuten se ortodoksiveli oli kiva ilmaisu, otan sen ilolla ja ylpeydellä vastaan!

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

hyvää pohdiskelua. Asiallisesti johdetuissa kouluissa myös opettajan turvaverkko ja tekemisen rajat on varmistettu. Aika paljon taidetaan puhua moniammatillisesta yhteistyöstä ja myös yhteisopettajuudesta nykykouluissa. Hyvät ja kannustavat työtoverit ovat voimanlähde. Jos näin ei ole, opettaja saa kuormakseen vielä työpaikan keskinäiset kahnaukset. Olen huomannut, että opettaja saa olla jatkuvasti hereillä sen suhteen, ettei ota liian isoa roolia itselleen vaan pitää työnkuvan selvänä ja pyytää apua tarvittaessa. Tämä on taas mahdollista, mikäli yhteisö on avoin ja hyvin johdettu. Kun miettii, että yhteiskunta koostuu tällaisista toiminnallisista soluista, joilla on kantokykynsä, niin ymmärtää paljon. Ei ole paljoakaan väliä sillä mistä kulttuuritaustasta ihmiset tulevat, kunhan resurssit ovat kohdallaan ja kaikki puhaltavat siihen kuuluisaan yhteen hiileen.

Hienoa, että pidät ortodoksiveli-nimityksestä, olet siis toinen ortodoksiveljeni!

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta digiunesta ja ops/ilmiö-hommasta olen samaa mieltä. Mutta ei siitä enempää.

Suomen kouluissa on maahanmuuttajien suhteen asiat vielä varsin hyvin reilassa. Ruotsissa monet suurkaupunkien koulut ovat zsen sijaan hallitsemattomassa kaaoksessa. Ne heijastavt juuri sitä sam todellisuutta, mikä ympärilläkin usein on. Vapaudet ja oikeudet ovat korvanneet vastuun itsestä ja yhteiskunnan kokoisesta vastuusta. Siitä se opettajapako- ja kato ja yksityiskouluistuminen, joka on arvoiltaan ehkä arveluttavaa mutta inhimillisesti arvioiden täysin inhimillistä: pelastukoon ken voi.
On tutkimuksia joiden mukaan edes alkeellisen lukutaidon hankkiminen ei ole varmaa siellä perusopetuksessa. Päättötodistuksen saa iso määrä oppilaita jotka eivät täytä lukutaidon peruskriteereitä. Koulu on sen lisäksi hyvin stressaava toimintaympäristö niin lapsille ja aikuisille. Kysymys ei ole enää pedagogiasta vaan selviämisestä. Kuka haluaisi enää ottaa tuollaisissa olosuhteissa ottaa vastuuta lapsista? Tai uhrata oman mielensä ja terveytensä ympäristössä josta on otettu pois mieli ja tarkoitus, yhteisen yhteiskunnan hyvä idea. Korvattu se fantasiapuheella ja hyväskytty tosiasiallisesti klaanistuminen pohjolassa.
Vähän kärkevää ehkä, mutta tuon suoran viestin olen kuullut asianosaisilta lukemattomia kertoja vaikka kuinka kauan.

Menemmekö me sitten samaa tietä, en tiedä.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

jos tuo on todella tilanne Ruotsissa - ainakin tietyillä alueilla - niin eihän se hyvältä kuulosta. Resurssit ja toimintavarmuus on ylitetty - siitä se jaloilla äänestäminen kertoo.

Totta kai ongelmaksi Suomessakin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, johon suurin osa tulijoista sijoittuu, muodostuvat juuri resurssit. Tulijoita on todella monista taustoista, ja lähtötaso voi vaihdella samanikäisillä lapsilla suuresti.

Niin, siinä opettaja tekee sitten minkä voi ja hyvässä työyteisössä asioita järjestetään. Voi kylläkin olla, että muutaman monilapsisen perheen vesat saavat sitten suurimman osan resursseista, joita olisi säästeliäästi tarkoitus jakaa isommalle porukalle. Tämä nyt vaan on tällaista.

Nämä ongelmathan eivät ole tulijoiden vika. Heidät otetaan yhteiskuntaan ja heitä aletaan kouluttaa ja heille tarjotaan koulutus-, kuratointi-, psykologi- ja terveyspalveluita, koska niitä todellakin usein tarvitaan kaoottisten taustojen ja esimerkiksi laiminlyödyn terveydenhoidon vuoksi.

On valtion asia huolehtia riittävistä resursseista. Tässä on mielestäni se aivan vakava pohdinnan paikka: Mihin resurssit riittävät? Tietyillä alueilla pääkaupunkiseudulla vanhemmat alkavat siirtää lapsiaan jo toisiin kouluihin. Vantaalla on sinänsä hyvä lähikouluperiaate.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että erilaiset oppijat ovat samoissa ryhmissä, mutta eihän se varsinaisesti hyödytä ketään oppimisen tai opetuksen järjestämisen kannalta. Tämä on nähty jo siinä, kun erityisopetus on pitkälti purettu. Siinäkin on oikeastaan kyse kouutussäästöistä + pedagogisesta ideologiasta eikä mistään toimivasta käytännöstä tai opetuksen kehittämisestä. Luokan monikulttuurisuus on hyvä silloin, kun erilaiset persoonat kohtaavat myönteisessä merkityksessä. Mitään varsinaista sisällöllistä monikulttuurisuuskasvatusta koulutunneille sopii harvoin, se tulee jo ihan siitä yhdessäolosta. Monessa tapauksessa - en nyt mainitse etnisiä ja uskonnollisia viiteryhmiä -
"monikulttuurisuudesta" eli erilaisista käytöskoodeista on pelkkää harmia ja seurauksena harmaita hiuksia. Eri tavoin heterogeeniset luokat toki auttavat sietämään kaaosta, mutta sellaista sietämistä ei lapsilta oikeastaan voida odottaa: se ei ole heidän kehitystehtävänsä eikä heillä ole siihen valmiuksia. Aivan eri asia on yliopistossa. Minusta on mukava opettaa monikulttuurisia ryhmiä, koska siellä syntyy hyvää keskustelua esimerkiksi kirjallisuudesta. Kyseessä ovatkin aikuiset, alalle hakeutuneet ja innokkaat ihmiset.

Eli resurssit, resurssit, resurssit... Näitäkään ei voida loputtomasti huutaa lisää, ja tavallaan on sitten myös erittäin typerää vaatia lisää resursseja tilanteeseen, jonka on itse poliittisella päätöksenteolla aiheuttanut.

Kohtuu kaikessa. Toivon, ettei eriytymistä synny - silloin Ruotsia parempi säätely on tarpeen. Jos onnistumme romuttamaan peruskoulutuksemme alimitoitetuilla resursseilla, ei kohta tarvitse miettiä, miksi lapset ja nuoret eivät kykene ottamaan vastuuta työelämässä.

Minä en näe maahanmuuttoa ongelmana kunhan se on harkittua ja hallittua. Mutta idealismilla ja liian suuria vastuita keräämällä kuormitetaan aivan vääriä alueita yhteiskunnassamme.

Onko sinulla, jope, tästä alueesta dokumentteja, joihin tutustua?

Vesa Haapala kirjoitti...

Löysin muutaman artikkelin aiheesta ja vähän laajemmastakin kuviosta esim. opetussuunnitelmien suhteen.

1. Suomen kuvalehden jutussa tiivistyvät ne riskitekijät, joista tuossa aiemmin puhuimme (en ollut lukenut tätä aiemmin): https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pystyyko-koulu-kotouttamaan-maahanmuuttajat/
- keskustelu artikkelin alla on myös moninäkökulmaista

2. Aamulehden juttu Ruotsin haasteista

https://www.aamulehti.fi/maailma/maahanmuutto-kova-testi-ruotsin-kouluille-23632499/

3. Avussa ollut blogikirjoitus ruotsalaisen koulutusjärjestelmän ja opetussuunnitelman huonosta linjasta, jota Suomi sitten apinoi...

https://blogit.apu.fi/festkusten/progressivismiko-pilasi-ruotsalaisen-koulun/

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kyllä minusta, jope, näet hieman yliampuvasti maahanmuuttajien osuuden Ruotsin koulun huonohkossa tilassa. Minäkin toivon, että tietäisit jonkin dokkarin tai artikkelin, johon perustat käsityksesi.

Meillä oli Kuhmossa ystävyyskoulu Robertsforsissa, pienessä kunnassa Pohjois-Ruotsissa. Sinne tehtiin 90-luvulla vierailuja, itse en käynyt, mutta mm. Unto kävi. Opettajat huokailivat palatessaan koulun lepsuutta. Oppilaat saivat tulla kesken tunnin eikä heiltä kysytty mitään, luokassa oli ollut jatkuva trafiikki, joku tuli ja joku lähti, kun ei enää huvittanut olla. Melu oli ollut melkoinen. Opettajat olivat raskautettuja myös sillä,että oppilailla ei ollut, eikä ole, yhteismitallista arvioiontia, vaan jokainen arvioidaan ikiomalla skaalallaan.

Suomessa on ollut omana opettaja-aikanani yksi hyvä opetussuunnitelma, se jossa panostettiin valinnaisaineisiin. Olin innolla rakentamassa sitä. Oppilaat viihtyivät koulussa, jossa sai valita omia mieliaineitaan enemmän. Oli paljon yhteisöllisyyttä, kun valinnaiskursseilla valmisteltiin mm. koulun tilaisuuksia. No, tästä luovuttiin, kun jotkut paasasivat, että menee liian kevyeksi, kaikenmaailman kissansilityskursseja, ja sitten lisättiin ns kovia aineita. Pisa-tulos ei ollut juuri vielä ehtinyt tulla, ja se kertoikin yllättäen, että olimme olleet oikeilla linjoilla, vapaus ja viihtyminen olivat parantaneet tuloksia. Joissakin kouluissa oli kyllä toteutettu laajaa valinnaisuutta varmuuden vuoksi niin, että valinnaisainevalikkoon rakennettiin sellaisia valintoja, että oli pakko valita lisää jotain lukuainetta. Tottakai monet valitsivat lukuaineita muutoinkin, More English tai Lisää matikkaa, mutta se helpotti, kun heikommat oppilaat saivat valita sellaista, missä pärjäsivät ja saivat enemmän hyviä kokemuksia.

Jotkut olisivat poistamassa arvostelua meilläkin. Kokemukseni on se, että oppilaat pitävät mittaamisesta ja motivoituvat siitä. Omissa ryhmissäni he halusivat aina kuulla, kuka sai kokeista parhaat tulokset. Luullaan, etteivät oppilaat ymmärrä olevansa erilaisia, että heitä voisi "huijata" sillä, että ei arvostella ollenkaan tai annetaan Adalle oma kasi ja Niklakselle omansa. Koulun tehtävä on oppia ja se rapautuu, jos oppimista ei testata. Taide- ja taitoaineissa arvostelua ei niin tarvita, mutta muissa kyllä.

Suomalaisen koulun uusia ongelmia on integraatio, josta edellä jo keskustelitte. Alkuun sitä yritettiin perustella sillä, että on demokraattista, kun kaikki ovat samassa ryhmässä, mutta pelkistä säästöistähän siinä on kyse. Lapsilta vietiin pois heille aiemmin tarjotut palvelut. Enää ei ole edes puheopetusta.
Olen kuunnellut tilannetta Tuusulan alakouluissa. Luokissa on useita erityistä tukea tarvitsevia avustajiensa kanssa tai ilman avustajaa. Kuulostaa vaikealta.
Turussa pojilla on ala-asteella ja omina kavereinaan paljon ulkomaalaistaustaisia lapsia, mutta he eivät aiheuta mitään ongelmaa. Ex-miniä on opettanut suomen kieltä maahanmuuttajalapsille eri kouluasteilla ja myös nuoria aikuisia, joiden opettamisesta piti erityisesti.

Eri maissa arvostetaan opettajan ammattia eri tavalla. Suomessa arvostus on huippua, mikä on hienoa! Ruotsissa olen nähnyt busseissa mainoksia, joissa etsitään opettajia, kun meillä on kova karsinta kasvatustietteellisiin.

Lasten kotona saama kasvatus on meillä keskimäärin huonompaa kuin monessa muussa maassa, tapakasvatusta puuttuu. Olen verrannut pienellä otoksella tilanteeseen Venäjällä ja Saksassa, joissa lapsia opetetaan käyttäytymään kohteliaasti vanhempia ihmisiä kohtaan.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ai, en huomannut Vesan edellistä linkkeineen. Nyt en ehdi lukea, palailen myöhemmin.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta,

noissa linkkaamissani jutuissa ei ollut mikään varsinainen "kaikki on pieless" -meininki, mutta eri osa-alueet aiheuttivat huolenaiheita. Kuten sanoin, ei maahanmuuttajalapsi ole ongelma tietenkään, kunhan opetukseen on resursseja. Eikä voida missään nimessä niputtaa kaikkia yhteen. Mutta kyllä tässä pitää mennä kieli keskellä suuta, että asia onnistuu. Kyse ei ole kouluasiassa vain maahanmuutosta, vaan myös muuttuvista opetussuunnitelmista, lisääntyneestä rauhattomuudesta, intergraatiomallin ja monien muiden häiriötä aiheuttavien juttujen päällekkäisyydestä. tiedän opettajia, jotka ovat palaneet loppuun. pitää olla todella jämäkkä ja henkisesti hyvinvoiva opettaja, että jaksaa päivittäistä pyöritystä. monikulttuurisuuteen liittyvät ongelmat linkittyvät oman tietoni mukaan oikeastaan opiskelijoiden toisistaan voimakkaasti poikkeavaa lähtötasoon (miten järjestää opetusta, miten eriyttää jne.), joissakin tapauksissa tyttöjen asemaan luokissa joissa on poikia (ei iso ongelma, vain joidenkin muslimien kohdalla), ja vanhempien kanssa kommunikointiin kun kielitaitoa ja kulttuurintuntemusta ei juuri ole. nämä kaikki ovat lähinnä resurssikysymyksiä, ja kun niitä usein ei ole aivan riittävästi, tulee ongelmia.

eli toistan tässä vielä ideani: oikein resurssoituna opetus kyllä selviää, muutoin ei, koska se ei ole enää houkutteleva ala ja nyt jos koskaan tarvittaisiin ammattitaitoisia ja moniosaavia opettajia, jotka voivat nauttia työstään.

tuskin suuressa osassa Suomen kouluja maahanmuutto edes luo ongelmaa. aivan erikseen ovat pääkaupunkiseudun ongelma-alueet, joissa korostuvat muutkin haasteet (työttömyys, syrjäytyminen jne.).

minun parhaita kavereita nuoruudessa oli kenialainen ikäiseni kaveri, ja myöhemminkin olen ollut esimerkiksi etiopialaisten ja syyrialaisten kanssa tekemisissä - oikein mukavia kaikki ja mukana yhteiskunnassa eri tavoin. ei pidä ajatella, että yksilöt ovat ongelmia vaan esimerkiksi hallitsemattomaksi käyvät ilmiöt ja liialliset ihmismäärät, jos ei ole riittäviä keinoja kotouttaa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Muuten, huomasin että tuo Kuvalehden artikkeli oli tosi vanha eli vuodelta 2009. Ei ihan anna kuvaa nykytilanteesta. Toki silloinkin joissakin itäisen Helsingin kouluissa oli noinkin paljon maahanmuuttajia.

Otin artikkelit aivan rändömisti eli en etsinyt mitenkään erityisen kriittisiä juttuja.

Anonyymi kirjoitti...

Niin, nuo dokumentit ovat ihmisiä. Taas se että kyllä he oman asiansa tuntevat paremmin kuin mitä meidän lehdissä on satuttu kirjoittamaan.
Pidän ihmisiä aina luotettavampina kuin hesarin malmöturisti-toimittajia.
Förlåt:)

Jokainen ruotsalainen tuntee kyllä tuon tilanteen, ja asia on mediassa täysin avoimesti esillä koko ajan. Riippuu tietenkin alueesta, mutta tietyillä alueilla tilanne on oikeastaan ajoittain pahempikin kuin mitä kuvailin. On kouluja joihin ei saada opettajia. Paikallinen opettajankoulutus on siellä nykyisellään varavalinnan varavalinta. Vähiten halutuin. Opettajat hakeutuvat muihin töihin. Poliisissa tilanne saman suuntainen. Yksi plus yksi.

Oikeastaan hassua, jos tämä asia on teille kuin uusi. Asia on ollut esillä pitkään ja runsaasti.
Minusta asia on hyvin tärkeä koska kysymys on lapsista ja nuorista, maahanmuuttajista tietysti myös, heidän tulevaisuudestaan. Yhteiskunnan ja koululaitoksen rakeenteettomuus ei lupaa heille hyvää. Työelämän valmiudet jäävät vajaaksi.

Kysymyksessä ei ole se, että maahanmuuttajat, lapset, nuoret, tämän aiheuttavat. Eiväthän he aiheuta vastaavaa Suomessakaan!

Kysymyksessä on koko yhteiskunnan siellä läpäisevä fantasia maailmasta. Ei katsota todellisuutta, katsotaan abstraktioita. Mitään ei vaadita, koska on "frihet". Mitään ei sanota niin kuin se on, koska on "solidaritet."
Mitään erityisryhmää yhteiskunnassa ei uskalleta kohdella muuna kuin omana erityisryhmänään, subjektiivisten oikeuksien ylivallan haltijana. Tunnen itse asiassa Ruotsin tilannetta aika hyvin. Kurjalla kielitaidollani pysyn kyllä juuri ja juuri median mukana.

(En tarkoita tietenkään että lisää kuria ja järjestystä, vaan että yhteiskunnassa on , pitäisi olla, pelisäännöt yhteissä asioissa, jotka koskevat jokaista (vapaata) yksilöä samalla tavalla. Yhteiskunta ei ole vain oma tila, oma huone. Sama koskee koulua, oppilaita ja henkilökuntaa. Siellä on isommista asioista kysymys kuin mitä kukin yksilönä sattuu edustamaan. Ryhmätilanne (myös koko yhteiskunnan tasolla) on aina ryhmätilanne. Yksin ollessa sitten voi olla mitä tahansa. Minäkin olen silloin pelkkää fantasiaa ja unta.)

Tämä yo. on nyt tosin ihan viime aikoina ruotsalaisessa keskustelussa ja mediassa onneksi osittain murtunut. Asoiden käsittelyn avoimuudessa ovat monessa meistä jo edellä. Ruotsin kasvatustieteilijät ovat varoittaneet suomalaisia tekemästä samoja virheitä kuin mitä he ovat tehneet ja menettäneet sitä kautta tasa-arvoisen koulutuksen, myös poliisi (sattumalta? sekin) on varoittanut suomalaisia kollegojaan.

(Maahanmuuttajien määrästä. Helsingissä on kouluja ollut jo pitkään joissa joka kolmas oppilas on maahanmuuttaja. Esim. 600 oppilaan koulussa se tarkoittaa noin 200:aa oppilasta. Ihan yleinen suhde. Heistä kymmenet voivat olla kokonaan kielitaidottomia. On myös opettajia jotka hakeutumalla ovat hakeutuneet tälläisiin kouluihin. Sic. Palkkio tulee takaisin todella reiluna päivävauhtina ja näiden oppilaiden vanhemmilta, jotka kunnioittavat realisteja unelmahöttöjen sijaan. Näin hyvin asiat ovat saamani subektiivisen tiedon mukaan vielä Suomessa. Lehtijuttulinkkaus-todisteluun en nyt jaksa lähteä. Monesta Vesankin käsittelemästä syystä. Lehtijuttu kun ei aina ole yhtä kuin varma todiste ja näytepala todellisuudesta. Jos esittämäni ajatukset eivät tunnu uskottavilta niin sitten vaan voi sanoa suoraan, ettei usko. Maailmahan on juuri sellainen. Me päätämme mitä pidämme totena. Olen ihan samanlainen tietty.)

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, en suhtaudu ollenkaan epäluuloisesti sinun ajatuksiisi. kyllä minäkin olen lukenut Ruotsin tilanteesta monelta kantilta, mutta ajattelin, että jos sinulla olisi ollut antaa joku hyvä vinkki näin niin kuin niillekin, jotka eivät ehkä ollenkaan tiedä mitä länsinaapurin kouluissa tapahtuu. Googlettamalla löytyy heti aika paljon. Tilanne Suomessa voi olla että ei vaan tiedetä, kiitos median!

Vesa Haapala kirjoitti...

Jos olet esimerkiksi opettaja ja luet Opettaja-lehteä, niin eihän siellä näistä asioista juuri puhuta. Sen tiedän, että ruotsalaisen kansankodin väkivalta- ja etenkin seksuaalirikostilastot ovat hieman erikoista luettavaa noin niin kuin pohjoismaisiksi tilastoiksi.

Vesa Haapala kirjoitti...

Muuten, kyllähän noissa mun pikaisesti hakemissa jutuissa oli aika paljon siitä, mitä edellä puhuimme ihan omiin tietoihimme pohjaten.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä tuon tajusin, ettet ole epäluuloinen, en tarkoittanut sitä, ja sitä paitsi aina jos löytyy epäilyä toisen ajatuksiin niin mun mielestä aina on parasta tuoda täsmentävä kysymys esiin, se on parasta kokonaisuuden kannalta ja eräänlainen moraalinen velvollisuuskin. Niin päästään eteenpäin.
Tälläisen kuitenkin löysin ihan vain yleistilanteen hahmottamisen kannalta:

https://yle.fi/uutiset/3-8494270

Aika mielenkiintoinen, eikö?

Kouluissa joihin itse viittasin, ei se prossa jäänytkään sinne 30 prosentin korville vaan oli 40 ja yli 50:kin!

Mutta pointtihan ei ollut että maahanmuuttajalapsi on ongelma. Hänhän on lapsi.
Kysymys on siitä mitä koko yhteiskunnassa samaan aikaan tapahtuu.

Ruotsissa sellaista, että samat prossat yhteiskunnassa joka ei tiedä mitä se enää on eikä koulu sen vuoksi sen enempää, tuottavat asioita jotka tuottavat asioita joista nyt on puhuttu. Muun muassa kovan halun ja virran yksityisiin kouluihin. Toivottavasti Suomi ei tee ja mene perässä.

jope

Anonyymi kirjoitti...

(Tiedän ja olen kuullut että on opettajia joille suurta terapiaa on repiä Opettaja-lehti kahtia ja laittaa roskiin välittömästi perjantaina kun sellainen on eteisen lattialle pudotettu. Kaikenalaisia sitä onkin :) )

jope

Anonyymi kirjoitti...

Opettajatkin voivat tehdä kansalaisaloitteita ja kuntalaisaloitteita. Opettajatkin voivat nousta barrikadeille.

Ennen opettajasta käytettiin nimitystä kansankynttilä ja tämä kansankynttilä esimerkiksi maaseudulla osallistui hyvin moneen yhteisössään.

Osa peruskoulun ongelmista nousee vanhemmuudesta. On olemassa sellainenkin kuin vanhemmuuden roolikartta. Voitte googlata tuolla ja löytää sen käsiinne ja tutkia omaa vanhemmuuttanne.

Rajat ja rakkaus on vankka yhtälö. Se toimii aina. On vain niin, että joidenkin lasten kohdalla rajojen asettaminen edellyttää todella rajua vääntöä.

On lapsia, jotka eri tavoin oireilevat kodin turvattomuutta.

Selvästi lastenpsykiatrian tarpeessa olevien lasten on sitten saatava tarpeelliset palvelunsa.

Erityispedagogiikka on erityispedagogiikkaa ja siihen täytyy olla resursseja.

Luokkakoko on tärkeä asia samoin kun koulun sopivan koon miettiminen.

Opettajuus muuten on armolahja. Vain harvat todellisuudessa ovat kutsutut lasten opettajiksi. - Lapset osaavat lukea aikuista ja mikäli he havaitsevat hänessä opetuksen suorittajan niin yhteys on poikki.

Marjatasta heti käsitän, että hänellä on opettajuuden armolahja.

Siellä missä on dialoginen ihmisyhteys siellä on mahdollisuuksia.

On lapsia joilla on suunnaton äidinnälkä ja isännälkä ja jos opettaja siihen jotenkin vastaa niin hänellä on mahdollisuuksia.

Tänään kyllä näyttäisi siltä, että todellisuus haastaa käyttämään koulun edessä sanaa terapeuttinen.

Toisin sanoen Höllölänmöllölän koulun nimen tulisikin kuulua Höllölänmöllölän terapeuttinen koulu. - Sen mukaan täytyisi olla moniammatillisia voimavaroja.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

näinhän sitä toivoisi, saapa nähdä. Fakta on, että koulutus itsessään on "terapeuttista" eli antaa hyviä eväitä elämään, kunhan siinä on tuo dialogi ja yhteys. Harvoin koulussa on nuo ideaaliolosuhteet, joita sinänsä hyvin kuvaat. Opettajat tekevät kyllä parhaansa ja usein myös pysäyttävät huonoja kehityskulkuja sen minkä ehtivät.

jope, mielenkiintoinen tuo ylen juttu - mikähän on tutkimuksen lopputulos? jos menemme Ruotsin tietä, niin eihän se hyvää tiedä. Lähinnä kiinnostaa, milloin asiasta saa puhua julkisesti? Ehkä seuraavien eduskuntavaalien alla. Tietoahan löytyy nytkin pilvin pimein, jos vain etsii. Lisäksi tieto on hyvin huolestuttavaa, mutta mikäs tässä ollessa, kun ei ole huolta huomisesta.

Anonyymi kirjoitti...

Oman elämäni eläytyminen monien lasten kohtaloon niittautui silloin kun jouduin psykoosin vuoksi pakkohoitoon. Miksi? Sitähän käsittelen blogissani viitteellisesti.

Mutta tajusin miten syrjäytymisen käärme puristi kurkkuani. Taloudellisen ahdingon pelko ja kaikki muu. - Tietenkin tajusin, että nyt on sellainen tilanne, että kukaan ei koskaan enää rakasta minua elämäni aikana ja elän yksinäisen loppuelämän ja sen jälkeen kuolen. Niinhän se menee tuossa paikassa ja lässytys pois. Heh! Kuuntelen parhaillaan Jimi Hendrixiä, jonka jälkeenjääneistä nauhoitteista on tehty levy. Both Sides of the Sky. Nautinto! Ortodoksiveljenne hytkyy ja nytkyy.

Tänään lienee paljonkin lapsia, joiden sisimmässä on MINÄ EN OLE MITÄÄN -tunne.

Suomeen tulee myös turvapaikanhakijoina MINÄ EN OLE MITÄÄN -ihmisiä ja lapsia heidän joukossaan.

On poikkeuksellisia ja omalaatuisia lapsia. On lapsinarsisteja ja lapsipsykopaatteja. En minä sitä kiellä.

Mutta tulla kuulluksi... tulla nähdyksi... siihen pitäisi olla aikaa ja monia se parantaisi.

En kirjoita nyt röyhkeistä ihmisistä, joita on kantasuomalaisissa ja myös tulijoissa.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

ihmiset ovat ihmisiä, eivät sen hyvempiä tai pahempia, vaikka heidät usein näin nähdäänkin. Lapset ovat hyvin hyvin harvoin pahoja, traumatisoituneita he voivat kyllä olla. Sellaisia arvottomia lapsia on suomalaisissakin perheissä. Kyllä he nimenomaan kaipaavat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Yksi asia minua kuitenkin ihmetyttää: tämä katteeton unelmien rakentelu, joka näyttäytyy Suomessa vielä tässä vaiheessa jonkinlaisena hyvyytenä ja järkevän keskustelun kieltämisenä. Jos ihminen alkaa rakentaa taloa, kai hän miettii onko hänellä siihen varaa?En tiedä, elävätkö tietyt poliitikot niin pussi päässä, että he eivät seuraa mitä maailmalla jatkuvasti tapahtuu ja missä ongelmissa tiettyjä ratkaisuja tehneet yhteiskunnat ovat vai eivätkö he vain välitä.

Ensinnäkin pakolaisuuden syyhän on usein se, että oma maa on totaalisen paskana, se on vaarallinen paikka asua tai sitten siellä ei ole muuten vain tulevaisuutta. Ihmiset jotka tulevat ovat usein eläneet näissä maissa koko elämänsä, ja se leimaa heitä niin hyvässä kuin pahassa.

Vastaanottajamaatkin ovat joidenkin aikojen päästä ongelmissa silloin, kun tarpeeksi isoa joukkoa tulijoita ei saada integroitua - ja todelliseksi ongelmaksi on osoittautunut sekin, että jotkut eivät edes halua integroitua, vaan jatkavat elämäänsä - nyt vain sosiaalitukien tulonsiirtojen ja muun ansainnan varassa niin kuin aiemminkin (vaikkapa Ranska ja Ruotsi nyt hyvinä esimerkkeinä). Näin tapahtuu varsinkin silloin kun samasta taustasta olevia ihmisiä on kylliksi samoilla alueilla, eikä vastaanottajamaa varsinaisesti edellytä, että maassa ollaan maan tavalla, koska sen vaatiminen on liian vaikeaa tai liian vaikeaa valvoa.

On todellakin idioottimaista kieltää, etteikö yhteiskunta kohtaa valtavia haasteita ja muutu aika paljon siitä, että esimerkiksi kaaottisista yhteiskunnista ja sota-alueilta tulee vuosien aikana satoja tuhansia ihmisiä, joilla ei ole pääosin länsimaisia elämäntapoja ja jotka eivät jaa samaa käsitystä todellisuudesta, ja joista monet ovat varmasti traumatisoituneita ja arvottomuuden tuntoisia. Tietenkin on myös heitä, jotka ovat heti halukkaita elämään uudessa yhteiskunnassa sen maan tavoilla, heitäkin toki on.

Mutta kun tajuaa asioiden mittasuhteet, käytettävissä olevat resurssit ja kulttuuristen erojen syvyyden, ei voi muuta kuin sanoa: antakaa, me autamme, mutta me autamme siinä määrin kuin on mahdollista, nimittäin siten, että yhteiskuntamme pysyvät yhä toimintakykyisinä ja voivat palvella ja rakentaa myös omia, täällä jo eläviä ihmisiä ja heidän tavoitteitaan ja ratkoa heidän ongelmiaan, ja te, jotka tulette, teillekin meillä pitäisi olla jotain hyödyllistä tekemistä, jotta voisitte kokea ihmisarvoa ja rakentaa kanssamme yhteiskuntaa. Mutta juuri tässähän on epäonnistuttu todella pahoin vaikkapa Ruotsissa ja Ranskassa.

Vesa Haapala kirjoitti...

Vielä tähän:

Ihmiset ilmeisesti kuvittelevat, että esimerkiksi "populistiset" puolueet ja oikeiston kannatus nousevat tyhjästä tai ovat tulosta jonkinlaisesta agitaatiosta, mutta eihän se niin mene. Tavalliset järkevät ihmiset, joilla ei ole ideologinen pussi päässään ja jotka elävät yhteiskunnassa, tajuavat kyllä missä mennään. Tätä on joidenkin vaikeaa myöntää, ja siksi esimerkiksi Suomessa ihmisiä opetetaan jatkuvasti median taholta, miten olla ja miten ajatella. Nuo opettajat ovat monesti paljon tyhmempiä ja lyhytnäköisempiä kuin ihmiset, joita he kuvittelevat valistavansa.

Kukaan ei väitä, että maahanmuutto sinänsä olisi ongelma. Väittäisinpä jopa, että voisimme hyvin ottaa Suomeen vaikkapa 100 -200 000 kiinalaista, kun valtiomme tekisi diilin Kiinan kanssa. Nämä ihmiset solahtaisivat miltei saman tien osaksi yhteiskuntaamme ja rakentaisivat sitä massiivisesti ja tekisivät siitä astetta kansainvälisemmän - ehdoista vain pitäisi sopia, alettaisiin rakentaa esimerkiksi Kiinaan puhdistusteknologioita jne. Miksi näin kävisi? Koska he tulevat koulutuksellisesta taustasta, jossa on valmiudet toimia. Näinhän Kiina toimii kaikkialla maailmassa, varsinkin Afrikassa, jossa se "kolonialisoi" ja rakentaa uutta infraa ja saattaa itse asiassa pelastaa Euroopankin joiltakin pahimmilta uhkakuvilta saadessaan ihmiset jäämään omille alueilleen, kun siellä on edes jonkinlaiset elämän edellytykset. (Voin esimerkiksi sanoa, että yliopistolla olen opettanut kiinalaisia, jotka sen lisäksi että pystyvät toimimaan englanniksi missä hyvänsä kirjoittavat myös suomeksi sen tason juttuja, etteivät kaikki suomalaisetkaan opiskelijat pysty siihen samassa opintovaiheessa.)

Ongelma on siinä, että jos läntisistä yhteiskunnista tulee niiden kulttuureille vieraiksi jäävien ihmisten sijoitusalueita, niin eihän se edistä pitkällä aikavälillä kenenkään elämää, paitsi tietenkin jollakin tapaa niiden, jotka on tempaistu välittömästä kuoleman kidasta.

Jos joku voisi osoittaa jonkin järkevän kokonaisuuden esimerkiksi Pohjoismaissa, joka nyt olisi rakennettu niille unelmille, joita Suomessakin elätellään, niin olisin iloinen. Ruotsi? Tanska? Norjasta ja Islannista emme voi tässä yhteydessä oikeastaan edes puhua.

Kaikkein vaikein on mielestäni monien utopioiden ytimessä oleva islamin ja vapaan länsimaisen liberaalin ja kristillisperäisen mutta maallistuneen elämäntavan liitto. Se ei onnistu edes paperilla - juuri siksi sitä ei voida lähemmin tarkastellakaan.

Kohtuulliset määrät ihmisiä monista eri taustoista on minusta hyvä ja realistinen lähtökohta, sillä siihen pystymme ja siinä on järkeä. Ei ole mitään syytä rakentaa maata, josta tulee edes osittain toimintakyvytön tai joka hankkii itselleen ongelmia vain niiden hankkimisen ilosta osoittaakseen hyvyyttä, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä maailmanrauhan aikaansaamisen kannalta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Tästä Norjan mallista on tässä esim. pikku juttu: https://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2016/02/10/norjan-malli/

Islanti on ollut avokätinen tulijoille, mutta 300 000 ihmisen saari on ottanut huomattavan pieniä määriä ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti...

Mulle sopisi vaikka puoli miljoonaa kiinalaista maahanmuuttajaa tänne. Suomi muuttuisi varmasti paremmaksi. Mutta saako noin ajatella? Että juuri kiinalaiset sopisivat?

Äsken kävelyllä ajattelin omaa optimismin ja pessimismin suhdettani.

Jos ennustan jonkin negatiivisen asian toteutuvan, mutta se ei toteudukaan, olen varmasti tyytäväinen siitä että olin väärässä.
Jos ennustan negatiivista, joka toteutuu, ajattelen ihan varmasti, että todella ikävä asia, että olin oikeassa, iso harmi.

Tuo on mukana aina silloin kun tuon esiin yhteisessä keskustelussamme myös niitä mahdollisia ikäviäkin tosiasioita. Toivon ihan aidosti olevani silloin kokonaan väärässä. Aina en jaksa kirjoittaa sitä ns. ulos, koska asia on niin selvä.

Niin kauan kuin meillä on em. potentiaalia toivoa, emme ole toivottomia.

Sen sijaan siinä olen muuttunut kaiketi lopullisesti, että haluan ottaa jokaisen faktan tai todennäköisen kehityskulun vastaan sellaisenaan.
Toivo tosiasioiden vastaisesti ei ole oikeaa toivoa.
Ihmettä ja ihmeitä saa toivoa, mutta samalla tosiasiat, havainnot, ne numerot, konkretia eivät saa peittyä omiin fantasioihimme.

Mun päässä on käynyt jopa niin, että koen voimakkaan myönteisenä jokaisen ihmisen ja liikkeen, artikkelin tms. joka lisää tietoa maailman tilasta.
Liika asioiden arvottaminen, ismittäminen jne. muuttuu sen rinnalla helposti arvottomaksi ja jotenkin jopa negatiivisuudeksi, negatiivisuudeksi todellisuuden ehtojen suhteen silloinkin kun se nimeää itsensä esim. humanismiksi. Asiat ovat ikään kuin päinvastoin.

Arvoja toki tarvitsemme esim. siinä, että maailmassa ensimmäisiksi tulee asettaa lapset ja nuoret sekä heikot - oli tausta, etninen tms. mitä tahansa.
(Tuokin on ihan selvä asia, mutta sellaiseksi on maailma keikahtanut, että tuollainenkin on sanottava joka kertaa erikseen.)

jope



Marjatta Mentula kirjoitti...

Tuossa Avun artikkelissa Progessivismiko pilasi ruotsalaisen koulun on hyvin ilmaistu se, että oppilailta pitäisi vaatia enemmän ja että vanhempien pitäisi antaa opettajalle rauha opettaa.

Koulussa on tehtävä työtä, on opittava pohja, jolle sitten sijoittaa etsimäänsä tietoa ja esim. kielissä on edelleen opeteltava ulkoa sanoja. Jotkut vanhemmat ovat alkaneet luulla, että digilaitteet opettavat pelkällä olemassaolollaan ja että koulussa ollaan vanhanaikaisia kun annetaan läksyjä.

On myös paljon sellaista ennakkoluuloista käsitystä, että ennen olisi istuttu suorissa riveissä eivätkä oppilaat olisi saaneet kuin kuunnella. Se ei pidä paikkaansa. Minulla oli oppilaskeskeisiä työmuotoja ja yhteistyötä vanhempien kanssa paljon enemmän 80 ja 90 - luvuilla kuin 2000-luvulla, eli silloin, kun oppilaat vielä kykenivät keskittymään erityisoppilaiden ollessa omissa luokissaan, ja vanhemmat luottivat opettajiin. Jossain vaiheessa tämä itsestäänselvä luottamus katosi ja oppilaille alettiin suoda esim. uuden opettajan koettelu eli kiusaaminen, sisäänajo, ennen kuin hänet hyväksytään. Tämän takia monet opettajat lopettavat ja siirtyvät muualle. Eräässäkin koulussa rehtori lohdutti nuoria oppilaiden lumipalloilla pommittamia opettajia sanomalla, että luottamus pitää ansaita.

Nyt on pieniä oppilaita, joiden huomion varastavat pelit ja teinitubettajat. Koulu ei ole enää tärkeää. Jos vielä vanhemmat arvostelevat opettajia suureen ääneen, niin en yhtään ihmettele, että nuori ihminen miettii kaksikin kertaa, jaksaako tehdä opettajan työtä vai suuntaako muualle.

Se aika, mikä 45 minuutin opetusajasta kuluu tehokkaaseen työhön väheni 2000-luvulla paljon aiemmasta. Tätä ei ulkopuolinen koskaan ymmärrä. Joskus opettajala menee koko tunti aivan muuhun, jos jotkut oppilaista ovat liian hermostuneita ja kykenemättömiä työskentelyyn. Sääli!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Eli se mikä tapahtuu ulkopuolella, näkyy myös koulussa. Kuinkas muuten!

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, pistin eka puoli miljoonaa kiinalaista mutta vähensin sitten:).

nykykiinalaisista useat ovat ateisteja niin kuin meistä suomalaisistakin, teknologiset ratkaisut kiinnostavat. tai onhan siellä perinteisesti taolaisia, kungfutselaisia ja buddhalaisia ja muslimeita ja kristittyjäkin. nuo kolme ekaa uskontoa ovat minusta siinä hyviä, etteivät ne ole niin kietoutuneet myös yhteiskunnalliseen ajatteluun kuin islam, ainakaan kun ei synny isoa valta-asetelmaa.

jännä, miksi Suomessa viher-vasemmisto on niin ihastunut islamiin? minä en oikeasti ymmärrä sitä. jos he oikeasti olisivat kiinnostuneita aidosta monikulttuurisuudesta, niin Suomeen pitäisi saada tulijakuntaa todella monista kulttuurisista ja uskonnollisista taustoista. minusta sellainen olisi mahtavaa.

ja miksi ei 500 000 kiinalaista, jotka loisivat varmasti myös työllisyyttä Suomelle. no, ehkä Kiina ei ole ihan se ensimmäinen humanitaarista apua kaipaava maa, se siinä kai on. toisaalta: luonnonolojen vuoksi en kaipaisi Suomeen kuin yhä vähemmän porukkaa, mutta sellainen on tietenkin utopiaa.

tulee vaan mieleen, että ei tämä maailma toisaalta paljon meidän toiveistamme piittaa. jos jokin asia on perseellään, niin siellähän on vaikka kuinka inttäisimme toista.

kaikki pitää kestää niin kauan kuin elämme. mutta toivoisin, että poliittiset päättäjämme osaisivat ohjata yhteiskuntaamme tulevaisuutta ajatellen johonkin muuhun kuin sellaiseen umpisolmuun, josta ei enää selvitä helposti irti.

Vesa Haapala kirjoitti...

Marjatta! Kuvaat aivan oikein koulujen tilannetta. Eka juttu mikä pitäisi saada koko kouluun alakoulusta yläkouluun on se, että tunneilla ei olla älypuhelimilla. Se hajottaa keskittymisen täysin, jokainen tietää sen.

Sitten tuo virallinen pedagoginen uskonto eli integraatio ja inkluusio, jotka ovat oikeasti säästötoimia hyvin pitkälti toisin kuin jyväskyläläinen professori Saloviita väittää... Sekin sotki paljon.

Opettajalla pitää olla auktoriteetti. Silloin oppilaat tietävät kuka hommaa ohjaa ja heille voidaan antaa ikäkaudesta riippuen omaakin vapautta toimia.

Olen aina sanonut, että jos ihminen oppii lukemaan ja laskemaan (kriittisesti ainakin jossakin vaiheessa) ja käyttäytymään hyvin ja lisäksi saa riittävän yleissivistyksen, hän pärjää vaikka kuinka pitkälle. Ei se sen kummempaa ole. Perustaitojen osaaminen on kaiken a & o, ja tokihan niitä harjoitellaan monipuolisesti, mutta niihin voitaisiin panostaa lisääkin, koska eivät nuo taidot hirveän hyvin näy läheskään kaikkien aikuistenkaan elämässä.

Vesa Haapala kirjoitti...

Niin, aika monissa kouluissa onkin säännöt siitä, että kännykät ovat tunneilta pois. Lukiossa ei enää kai ole, sielläkin voisivat olla pois, paitsi tehtävien tekemisen yhteydessä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiinassa tiedetään Suomen puhtaus ja me kyllä saamme Kiinasta ilmastopakolaisia piankin.

Mutta meidän poliittinen tehtävämme on pitää Suomi väestöltään lähes autiona, koska Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin ja Suomi on Pietarin turvavyöhyke. On viisautta nähdä Suomi venäläisten mahdollisena väistöalueena, jos siellä tapahtuu joku väestöä liikkeelle laittava katastrofi.

Edelleen voi toistaa tätä: joko oivallamme yllä kirjoitetun ja olemme itsenäisiä tai sitten emme oivalla ja Venäjä miehittää Suomen. Se käy ajallisesti äkkiä. Miehittäminen perustuu antautumiseen.

Suomi ei maantieteellisesti sijaitse Ruotsissa vaan Suomi sijaitsee Suomessa.

Mitä lapsiin tulee niin he ovat tietoyhteiskunnan erilaisen vaikutetsunamin alaisuudessa. Kaikki vyöryy huohottavasti yli ja lasten aivot reagoivat siihen.

Lapset myös oivaltavat varhain eloonjäämistaistelun. Hermostuttavan eloonjäämistaistelun, jossa on todistettava osaamistaan ja kyvykkyyttään.

Ihmiset eivät ole oleellisesti muuttuneet mutta ammatit ovat muuttuneet. - Jotkut ihmiset olisivat onnellisia kun saisivat kaivaa lapiolla ojaa tai sahata puita käsisahalla omaan tahtiin mutta tällaisia ammatteja ei enää ole.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

olen samaa mieltä; jos yhteiskunnassamme olisi mahdollista säilyttää ammatillinen kirjo, se tekisi todella hyvää ihmisille. Tällaiset perinteiset ojankaivuut ja puuhommat. Toki niitä vielä on, mutta sellainen vanhanajan konkreettista, materiaalista työtä tekevä "sekatyömies" on nyt sitten vaihtunut pirstalaiseen tietotyöhön tai muuten vain pirstaleiseen työpolkuun. Ilmeisesti on kannattavampaa, että on hienoja työnimikkeitä ja työtä tekemättömiä kuin että olisi erilaisia mahdollisuuksia. Väittäisin myös, että ihmisen aivot eivät ole muuttuneet ihan samaan tahtiin kuin yhteiskunta.

Itse pidän ruumiillisesta työstä, mutta tajuan samalla, etten jaksaisi sitä yksinomaisena toimintana koko elämääni. Kyllähän esimerkiksi tehdas- ja rakennustyöt ovat todella raskaita ja vaarallisiakin. Ruumiillinen työ ja ajattelu sopivasti yhdistettynä on hieno kombinaatio. Siinä mielessä ajatteleva työnväen edustaja on yksi ideaalini, sellainen vanhan ajan vasemmistolainen. Ehkä tämäkin on idealismia.



Anonyymi kirjoitti...

MUlta nyt nollakommentti: kaikesta sekä koulusta (Marjatta, Vesa, Jari) että Kiinasta sanotusta ihan samaa mieltä. Liikuttava yksimielisyys jopa. Käytännön, kokemuksen, havainnoinnin ja sydämen ajatuksien tuottamaa tietoa. Eli vahvempaaa kuin Hesarin kuukausilitteen...hah.
Vesa, taisimme eräässä blogissa vuosia vuosia sitten Jyväskylän Tuomo Sadetakin (vai mikä se oli) unista keskustellakin. Ja olihan sulla Karhunkivessäkin näistä asioista.
jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, joo, niin keskusteltiin - Ari taisi jäädä eläkkeelle jo ja vaikuttaa nyt politiikassa täällä Vantaalla. Tästä integraatio / inkluusio -mallista on muuten yliopistopedagogiikassa ainakin joissakin yliopistoissa tullut sellainen ainoa korrekti ja hyvä -tyyppinen malli. Yksi opettajaksi opiskeleva toimittaja oli ihmeissään, kun luki kirjani - se avasi hänelle hieman toisen näkökulman saloviitalaiseen evankeliumiin kaikkien oppilaiden tasa-arvoisuudesta ja osallisuudesta. Kouluissakin ko. ideologista mallia ajetaan läpi, kun ei muuta voida (näin ainakin täällä Vantaalla). Jotkut onnistuvat (riippuu miten ryhmät saadaan muodostettua), suurin osa saa vain harmaita hiuksia. Kukaan ei hyödy, tai ehkä parhaassa tapauksessa sosiaalisesti hyötyy jonkin verran se "ongelmaoppilas", mutta aika heikko esitys tämäkin ideologia oli. Minulla on nyt muutamaa kuukautta vaille 18 vuoden kokemus neurologisperäisistä ongelmista kärsivän lapsen / nuoren ongelmista, ja siksi haistatan paskat kaikella tyhjällä viisastelulla, jota yliopistomaailmasta tulee, nimenomaan sieltä kasvatustieteen puolelta. Neurologinen tutkimus on auttanut paljon.

Minua riipoo kaikkein eniten tässä maassa se, että asioita ei ajatella toimivien käytäntöjen vaan ideaalien kautta: sama homma korkeakouluissakin. Yleensä tieto on siellä missä toimitaan päivittäin tiettyjen ongelmien parissa. Ongelmia ratkotaan, ne isot puitteet parhaassa tapauksessa tukevat toimintaa, mutta suuressa osassa asiat on vain hoidettava puitteista ja suurista toimenpideohjelmista huolimatta. Oikeastaan sama läpäisee koko yhteiskuntaa - pahimmillaan.

Vesa Haapala kirjoitti...

Siis ainahan ei toimita edes ideaalien vaan jonkun hallinnollisen kokonaispäähänpiston mukaan, kun on paineita "kehittää" jotain, minkä toiminnasta hallinto ei oikeastaan edes tiedä. On hyvä, että toimimattomia rakenteita korjataan, mutta kun sitten solidaarisuuden nimissä korjataan ne toimivatkin yksiköt siten, etteivät ne toimi niin hyvin kuin ennen eivätkä ole esimerkiksi enää yhtä tuottavia, niin sitä en ymmärrä - tai ymmärrän toki, jos taustalla on julkilausumaton toimintojen alasajo (missä siinäkään ei usein ole mitään järkeä).

Anonyymi kirjoitti...

(Minusta kasvatustiede on muutenkin hieman outo tiede; mitä se oikeastaan on, vai onko se oikeastaan mitään. jope)

Anonyymi kirjoitti...

Taas ortodoksiveli Jari tekee ristinmerkin.

Ymmärrän Vesa, että sinulla on neurologisista ongelmista kärsivä lapsi. Jos ymmärrän väärin niin oikaise.

ortodoksiveli Jari tekee siksikin ristinmerkin, koska hänellä on traumataakka ja epilepsia ja hän on ollut tahdostaan riippumatta psykoosin takia suljetulla osastolla hoidossa.

Jakamisiin! Jaetaan!

Jari Ranta.

Marjatta Mentula kirjoitti...

"Ihmiset eivät ole oleellisesti muuttuneet mutta ammatit ovat muuttuneet. - Jotkut ihmiset olisivat onnellisia kun saisivat kaivaa lapiolla ojaa tai sahata puita käsisahalla omaan tahtiin mutta tällaisia ammatteja ei enää ole."
Tässä lainaus Jarilta, johon liittyen voisin kertoa pienen anekdootin. Kuhmossa 70-luvulla saimme ajetuksi eräälle pojalle vapautuksen ruotsin kielestä ja tilalle puutöitä, joita hänellä muutoinkin oli jo maksimi valinnaisainevalikon kautta. Kaveri ei pärjännyt monissakaan lukuaineissa, oli kyvin käyttäytyvä ja kiva, hyvällä itsetunnolla varustettu, ja niin henkeen ja vereen veneenrakentaja. Äitinsä sanoi, että kun poika pääsi kotiin, niin reppu lensi nurkkaan ja ei kun äkkiä vajaan isän oppiin tai sulan aikaan kalaan.

No, sitten tulikin pian säännöt, että jopa lievästi kehitysvammaisille on opetettava kahta kieltä - varmuuden vuoksi.
Missä on joustavuus?

Digilaitteiden käyttö kouluissa on aivan hallitsematonta. Niitä pitäisi käyttää vaikka ei ole laadittu järkeviä sisältöjä.

Ja kännykkähän on kasvanut ihmisillä niin kiinni käteen, että on melkein ihmisoikeusrikos ottaa se pois lapselta. Koulujen pitää saada vanhemmilta lupa ottaa lapsilta puhelimet pois päiväsaikaan leirikouluissa, muutoin he saattavat soittaa jo muutaman tunnin päästä leirille saapumisesta kotiin, että hae mut pois, en haluu olla täällä. On tapahtunut, että äiti ryntää leiripaikkaan ja lapsi sanoo, että nyt onkin jo kivaa.
Jotkut päiväkodit lähettävät videokuvaa vanhemmille pitkin päivää, että näin täällä menee mukavasti. Ajatelkaa, jos pikku taaperolle annetaan puhelin päiväkotiin ja hän soittaa itille tai äitille kesken palaverin "tahtoo pois, täti vihanen".

Maahanmuuttajaoppilaisin en ole puuttunut kommenteissani, koska pidän selvänä, että he tuovat lisää työtä ja ongelmia.
Ainakin omissa lapsenlapsissa olen huomannut, että on myös avartavaa, että luokassa on taustaltaan monenlaisia lapsia.

Kun omana työaikanani sain kesken yläkoulun opetusryhmiini maahanmuuttjalapsia, entisen Jugoslavian alueelta, Virosta, Venäjältä, Turkista ja Kongosta, niin he olivat järjestään paremmin käyttäytyviä kuin suomalaiset. Heidän vanhemmiltaan pitäisi vanhempainilloissa kysyä, miten he tekevät sen, miten he kasvattavat kohteliaita lapsia.

Otankin nyt tehtäväkseni kysellä meidän nuoremman polven opettajilta näistä asioista. Poika on rehtorina Tuusulassa ja miniä ollut vuoroin eka ja tokaluokan opena ja aikuisia opettamassa Keudassa, Turussa ex-miniä on tällä hetkellä yläkoulun opena ja pojan uusi avopuoliso yliopistolla monikulttuurisusprojekteissa (on mm. esitellyt suomalaista koulua saudeille). Turun poika on kääntäjä. Hänen työnsä ei liity kasvatukseen, kuten ei myöskään nuorimman pariskunnan. He ovat molemmat toimittajia. No, sitä kautta kyllä seuraavat muutoksia kasvatusalallakin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Ja kyllä vain, Vesan Karhunkivi voisi olla oppaana niille, jotka ajavat säästöjä erityisoppilaiden palvelujen alasajolla. Tässäkin on muuten alue, josta voisit Vesa kirjoittaa lisää.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

ymmärsit ihan oikein, kiitän muistamisesta, kaikilla on elämässään omat juttunsa!

Marjatta,

hyviä näkökulmia ja aivan oikeita havaintoja. Minäkään en missään nimessä tahdo sanoa, että maahanmuuttajalapset ovat koulussa ongelma, ongelmia tulee ainoastaan siksi ettei ole resursseja, joita varsinkin humanitaarinen maahanmuutto usein edellyttäisi.

Kuten sanoit, monet maahanmuuttajat ovat kotikasvatuksessaan saaneet todella hyvän pohjan ja he osaavat "käyttäytyä" vanhan ajan malliin. Siinä ei usein olekaan ongelma - sanotaan, että tällaisesta taustasta voi tulla katolilainen mustasta Afrikasta tai muslimi Syyriasta, yhdistävänä tekijänä on usein vanhempien koulutus + perinteinen vanhempaa kunnioittava kasvatusmalli.

Sitten on traumatisoituneita lapsia, jotka ovat aggressiivisia ja vastaavat ongelmiin helposti väkivallalla. Toisaalta, näitä on huonoissa oloissa elävissä kantasuomalaisperheissäkin.

Tässä keskustelussa ei nyt pitäisikään ajatella, että jotkut ovat huonompia ja jotkut parempia. Tietyt riskitekijät pitää kuitenkin tajuta ja se, millaisia määriä ihmisiä otetaan ja miten heidät pyritään saamaan aidosti osaksi yhteiskuntaa, jotta rakenteet kestävät sen.

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, onhan kasvatustiede ihan pätevä tieteenala, mutta ehkä siellä sitten saa rehottaa aika monenlaista pedagogiikkaa, joka paperilla tuntuu hyvältä ja ehkä käytännössäkin, kunhan huolehditaan resursseista. Täällä Vantaalla ei esimerkiksi riittävästi huolehdittu. Huom! Opettajat repivät itsestään uskomattomia suorituksia aivan minimiresursseilla. Samaa voi sanoa tietenkin myös kirjastoista ja muusta kulttuurituotannosta. Kaikki rispekti heille!

Anonyymi kirjoitti...

Me jotka olemme neurologisesti vammaisia olemme kyllä koettelevaa porukkaa.

Toivomme kestävyyttä kaikille joita koettelemme.

Saatamme olla vittumaisia.

Mutta meillä on myös unelmia. - Minä esimerkiksi aion voittaa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanilla. Se on työn alla. - Jos sitä ei koskaan edes julkaista olen hiukan pettynyt.

En oleta, että terve Suomen kansa ymmärtäisi minua. - Meitä. - Sinun lastasi.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

koen, että ainakin oma lapseni on saanut paljon ymmärrystä ja tukea yhteiskunnalta. Tosin olemme vanhempina hankkineet apua ja maksaneet avusta, ja siinä on ollut iso työ ja se on vaatinut sinnikkyyttä ja asioihin tarttumista kerta toisensa perään. Mutta täytyy oikeasti ihmetellä mistä valtiolla / kunnilla on niinkin paljon resursseja kuin mitä itse olemme saaneet, vaikka välillä on ollut kunnan ylikuormituksen vuoksi huonompiakin avun kausia. Apua on saatavissa, hakeminen ei ole monellakaan tasolla helppoa eikä siitä myöskään ole tehty helppoa.

Jari, sinäkin olet moninkertainen selviytyjä. Onnea myös kirjoitusprojektiisi!