lauantai 28. huhtikuuta 2018

Renkaat



Viime yönä kävi rengasvaras tai luultavasti useampi. Talvirenkaat odottivat autokatoksessa, josta on kotiovelle muutama metri. Katoksessa palavat valot, jotta se ei olisi hämärä ja keräisi hiippareita. Rosvojen on täytynyt tiedustella maasto etukäteen. Taloyhtiömme pihaan tulevalta tieltä renkaitani ei ole voinut nähdä, ne olivat seinää vasten ja ennen meitä on kolme naapuria. Vastapäinen naapuri on suunnilleen kymmenen metrin päässä pihatien toisella puolella. Pari kolme rivakkaa kaveria kyllä ottaa yön pimeydessä viisi talvirengasta (yksi renkaista oli vanteeton vararengas) matkaansa ja kiikuttaa ne kääntöpaikalle kuudenkymmenen metrin päähän kun tienoo on unessa. Rosvojen on täytynyt liikkua pakettiautolla, sillä farkunkaan takaosaan viisi isoa rengasta ei mahdu, ja vielä jos niiden kanssa on lähdettävä nopeasti, tarvitaan paljon tilaa.

Maaston tiedustelu on luultavasti tapahtunut etukäteen. Piha on päättyvän tien viimeinen, eikä tässä ole juuri läpikulkua. En tiedä onko roskakuski, postimies tai ilmaislehtien jakelija vihjannut kavereilleen, että täältä löytyisi renkaat, vai onko varkaus tapahtunut ilman etukäteissuunnittelua. Yleensä pihojemme läpi ei kulje ketään. Olivatpa asialla ketkä hyvänsä, paskamaisia tyyppejä mutta ammattilaisia yhtä kaikki.

Toisaalta en voi kuin syyttää itseäni, koska en lukinnut talvirenkaita varastoon heti, kun kesärenkaat olivat alla. Ajattelin, että putsaan vanteet hiekasta ja pölystä ennen varastointia. Tänään oli tarkoitus hoitaa asia, mutta jäipä sitten tekemättä. Tajusin tämän heti, kun katsoin aamulla ikkunasta. Vielä eilen puolenyön jälkeen keltapussiset renkaat olivat katoksessa.

Ehdin ajella talvirenkailla pari kuukautta. Kun vein autoa katsastukseen helmikuussa, sain hylsyn pitkästä aikaa. Syynä olivat renkaat, joiden nastamäärät vaihtelivat liikaa. Pari talvea sitten vaimolta puhkesi rengas, kun lumen alla oli ollut iso ruuvi. Jouduin ostamaan taka-akselille uuden kiekon: siinä olivat kaikki nastat tallella, kun taas viisi kuusi vuotta vanhoista Bridgestoneista oli nastoja putoillut pois alkutalven sulilla teillä. Lisäsyy hylkäykseen oli, että uuden renkaan urakuvio oli taka-akselilla toinen kuin oikeanpuoleisessa renkaassa - mutta muuta sopivaa kokoa ei silloin pari talvea sitten nopeasti Vantaalta löytynyt.

Niinpä ei siis auttanut katsastuksen jälkeen muu kuin etsiä netistä sopivat renkaat ja vinguttaa viimeiset rahat kortilta ja tilata Saksasta uudet Falkenit, suhteellisen edullisesti ne toki sain, kustansivat reilut 530 euroa ja asennuksesta vanteille maksoin 120 euroa. No, siinä sitten elettiin tämän kaupan vuoksi pari kuukautta kädestä suuhun.

Aamulla tein rikosilmoituksen ja ilmoitin asiasta myös vakuutusyhtiölle. En usko, että saan korvausta, koska renkaat eivät olleet lukitussa tilassa. Totta kai harmittaa, että uudet talvirenkaat menivät. Mutta vähintään yhtä paljon harmittaa, että siinä samalla lähtivät myös alumiinivanteet, jotka saimme auton mukana, kun ostimme sen syksyllä 2014. Aika pitkä penni tulee siis jostakin kokoon raavittavaksi. Tyhmyys maksaa, tällä kertaa suunnilleen 1500 euroa, ei voi muuta sanoa.

Asuinalueellamme on ollut paljon murtoja ja varkauksia. Pitää olla jatkossa entistä varovaisempi. Ajattelin seurata netin myyntipalstoja, jos omat renkaat tulisivat siellä vastaan. Mikäli tulevat, keksin jonkun jipon varkaiden käräyttämiseksi.



16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä ei nyt sitten ole mitään paheksumista, onpahan vain yksi havainto taas. Täällä meillä päin pyöräilee pullonkerääjiä säännöllisesti. Satamakin tuossa lähellä. Sehän on hyvä, pullot kiertoon vaan, ja lisätienestejä. Nykyään aika usein nämä kerääjät kiertävät mahdollisia pullo- tai tölkkiapajia todella uusilla maastopyörillä, sellaisilla missä on superpaksut renkaat. Hyvin kalliita pyöriä käsittääkseni. Hienoa siis, että käyttävät samaansa rahat pyöräurheiluvälineisiin eivätkä mihinkään turhempaan. Kaljaan tms.

Harmi että renkaat meni. Mullakin auto vs. rahat-tilanne nyt päällä. Vanhaan korealaiseen riisikuppiin ilmaantunut niin paljon pikkuvikoja (ikkunat, ilmastointi, puslat?) sen verran että pitäisi päättää korjataanko vai luovutaanko pois. Pakko todeta, että perheemme tapa autohengailla esim. kesällä ympäri lähiseutuja on ollut hyvin terapeuttista. Ne ovat meidän ulkomaanmatkojamme olleet jo vuosia. Kivojen uimajärvien-ja rantojen etsiminen, ja löytäminen, on aina yhtä nastaa. Totta kai voisi raitsikoilla ja busseillakin Helsinkiä sahata edestakaisin, mutta koska olemme olleet aina paikallisesti hyvin liikkuvaista sorttia, ei jaksaisi näitä hyvin tutuiksi tulleiksi kivikaupunginosia aina katsella. Se on jo liikaa pieni kotikylä mulle. Pitää päästä luontoon vaikkapa 20 km päähän Nuuksioon. Tai jopa meidän Santa Monicaamme, Tammisaareen asti. Myös Sipoon suunnassa on hienoja paikkoja ja pidemmälläkin.

Siis mies ja sen perhe tarvitsevat renkaat!

Me voisimme tietysti ostaa autoremontista säästyvillä rahoilla pyörä-pyörät. Niitä ei nyt ole meillä kuin yksi, vietmamilainen halpis-jopokopio. Sekin vanha. Kierrätyskeskuksesta onkin aiottu mennä katsomaan uusia vanhoja. Vai jääkö ajatukseksi taas? Koska en ole himourheilija enkä edes lenkkeilijä (puritanismi väistää meikäläistä tälläkin osa-alueella), vaan luotan 30 vuotta sitten hankittuun rautaiseen kuntoon :), en minä halua ajaa ensin puoltatoista tuntia sinne, missä on kunnolla vasta kaunista. Ja puolitoista tuntia takaisin! Toki kotirannat on tuossa ihan vieressä, mutta ei merta kannata jäädä katselemaan liiaksi. Alkaa tehdä liikaa mieli nousta laivaan.

Rengasvarkaat kohdatkoon karmansa, hah, pian jossakin. Ja parannuksen armon.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, auto on ihan älytön sijoitus, mutta sitä tarvitsee ihmeesti jos perheessä on 5 ihmistä. tuosta autostasi tuulilasi maksaa äkkiä sen 300-400 e (ikkunoiden sähkötyöt jos niitä tarkoitat, maksavat äkkiä muutamia satasia, ilmastointi voi maksaa vaikka mitä jos se on rikki eikä kyse ole vain jäähdytysaineen täytöstä - tuulettimen moottori joku 300-400 e), ne puslat eivät vaihdettuna varmaan maksa ihan hirveästi, töineen ehkä kuitenkin 2 sataa. mutta onhan siinä oikeasti äkkiä tonni mennyt, tiedän, ja pitäisi öljyt vaihtaa ja suodattimet vaihtaa ja kaikkea sellaista vuosittaista.

meillä ei ole ollut aina autoa, ei edes silloin kun olimme lapsiperhe. silloin asuimmekin helsingin keskustassa. mutta kun oli kaksi lasta, siellä ei ollut varaa asua. muutimme vantaalle. ajelimme silloin vanhalla ford sierralla vuosimallia -91 - maksoin siitä 2000 euroa. sitten kun oli kolme lasta, ostin käytetyn volkswagen golfin, sillä mentiin 7 vuotta. sitten ajoin sen ojaan, korjautin, ja käytettyyn moottoriin joka siihen asennettiin tuli vikoja, joita ei ollut enää varaa korjata. ostin velaksi nykyisen automme, numero kolmosen eli nissanin vuosimallia 2010. se on ollut hyvä auto kohta neljä vuotta. arkena en sillä juuri ajele, mutta vaimo on mennyt sillä töihin, koska työmatka olisi julkisilla 45-50 min ja omalla autolla 15 min. se on aika paljon lapsiperheen aamuissa ja iltapäivissä. kesällä ja pitkillä matkoilla minä ajan yleensä.

talven 2014 olimme maaliskuulle saakka ilman autoa volkswagenin kolaroinnin vuoksi. kyllä se meni kun käytti busseja ja junia. lapsen harrastukseen vieminen kesti tosin melkein 1 ½ tuntia pidempään. kunto kohosi, kun raahasi aina kauppakassit kilometrin päästä lähikaupasta.

no joo. en voi tässä kohtaa nostaa häntää, että olen ekoihminen, kun perheessä on auto. tosin lentokoneen käyttö on ollut minimissä vuodesta 2008. autolla pääsee nimenomaan kesällä mukavasti matkustelemaan rakkaassa kotimaassa. se on hienoa!

Anonyymi kirjoitti...

Vesa, nyt kannattaa haastaa vakuutusyhtiö.

Eihän yleensä autoa säilytetä varastossa vaan pihassa ja pihasta se myös voidaan varastaa.

Tavallaan auton renkaat ovat yhtä kuin auto ilman sitä kaikkea muuta osaa mikä muodostaa käsitteen auto.

Korostan, että vakuutusyhtiön korvausvelvoitteen perusteena ei voi olla se, että varastettu auto on pysäköity suljettuun tilaan.

Sama koskee myös auton tärkeätä osaa eli renkaita.

Kieltä ja käsitteitä on käytettävä täsmällisesti oikeuden puolustamiseksi ja tässä tapauksessa sinun tulee toimia niin. Se on akateemisuuden käytännöllisyyttä.

Mihinkään tyhmyyspuheeseen ei saa vajota!

Tietenkin voisi olla hyvä, jos saisit naapurin todistajanlausunnon siitä, että hän on nähnyt nuo renkaat.

Mutta kaiken kaikkiaan ei synny järkevää olettamaa siitä, että olet vienyt renkaasi johonkin paikkaan missä olet hylännyt ne. Ei synny järkevää olettamaa piittaamattomuudesta.

Jos voit viedä vakuutusyhtiöön kuitin siitä milloin hankit menettämäsi renkaat niin se on asiasi puolesta. - Jos tämä kuitti löytyy niin vie se heti vakuutusyhtiöön.

Kukaan ei hylkää alle kuusi vuotta vanhoja renkaita vaan jos ne menettää niin kysymyksessä on varkaus.

Kun renkaat ovat omalla pihalla niin kyse ei ole renkaiden heitteille jättämisestä.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

kiitos! minä lähetin sähköisen kuitin renkaista jo vakuutusyhtiöön sen korvaushakemuksen kanssa. myös vastapäinen naapuri voi todistaa, että renkaat olivat illalla paikoillaan. kävin jututtamassa häntä tänään.

joskus minulla oli talvirenkaat tuossa katoksessa keväästä myöhäiseen syksyyn eikä ne ketään kiinnostaneet. samoin on ollut joillakin naapureilla. nyt kävi näin.

toivon, että vakuutusyhtiö ei alkaisi saivarrella asialla. varastossa ei ole paljon tilaa, mutta kyllä minä ne renkaat olisin sinne saanut säilöön, jos olisin älynnyt, että ne tuosta lähtevät.

viimeksi varastettiin tyttären pyörä ihan tästä keittiön ikkunan alta, noin parin metrin päästä. se oli kiinni pyörätelineessä, mutta jollain voimapihdeillä oli leikattu lenkkilukko poikki. vaimolta lähtivät uudet sukset, niin myös naapurilta. yhteen naapuriin murtauduttiin, mutta onneksi perhe tuli juuri kotiin kun takaovesta sisään yrittänyt rosvo oli olohuoneessa. tämä tyyppi jäi myöhemmin kiinni toisen lähialueen murron yhteydessä.

tämä varastelu on näitä pääkaupunkiseudun ikäviä puolia. paljon kaikenlaisia porukoita liikkuu. meidän alueella ovat liikkeellä olleet latvialaiset liigat, jotka ovat tyhjentäneet myös omakotitaloja.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa! Varmastikin asiat sujuvat oikeudenmukaisesti. Sinänsä ikävää kun joutuu prosessoimaan.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...


Jari, joo, näin se on. Mulla on onneksi kaikki kuitit ja muut tallella. Pelkään vähän, että vetoavat vakuutusyhtiössä kielteisessä korvauspäätöksessään siihen, että renkaat eivät olleet lukitussa tilassa. Mutta en osannut ajatella, että yksityisalueelta kukaan tuollaisia 20-25 kg:n mötiköitä lähtee raahaamaan. Väärinpä oletin.

Anonyymi kirjoitti...

En hyväksy lukitun tilan vaatimusta.

Omalla kiinteistöllä voi olla omaisuutta, joka ei ole lukitussa tilassa.

Luulen, että asiassasi käy hyvin tai sitten en tajua juridiikasta mitään.

Korvaus ja korvausperusteet vakuutuksellisesti tässä ovat eri asia kuin varkauden selvittäminen.

Varmastikaan varkautta ei voida koskaan selvittää.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

ei voida selvittää, se on selvä! Poliisilla ei ole resursseja sellaiseen. Minun arvaukseni on, että tekijöitä on ollut 2-3, koska kukaan ei yksin lähde tekemään sitä, että ajaa toisesta päästä suljetulle pihalle autolla ja alkaa lastata tavaraa autoon. Nämä 2-3 kaveria ovat tulleet varovaisten tiedustelujen / tiedonsaannin pohjalta pihaan ja kaksi heistä on ottanut renkaan kumpaankin käteensä ja yksi tyyppi on ottanut sen ylimääräisen renkaan. He ovat pihapiiristä pois 30 sekunnissa ja sitten pian jo tuolla kääntöpaikalla ja kaasuttavat tiehensä. Elleivät he jää kiinni jossain muualla, ei tavaroiden takaisinsaamiseen ole toiveita.

Jospa olisi noin, että riittää että tavara on asianmukaisesti omalla kiinteistön alueella, vaikka se ei olekaan ollut lukkojen takana. Toivotaan siis parasta.

Tuo sinun tapauksesi, että joku varastaa yhteisestä kellaritilasta toiselle kuuluvaa tavaraa on kyllä myös todella ärsyttävä. Varas voi olla kuka hyvänsä talon asukas, toki myös muu, mutta sitten tulee kysymys: kenellä on pääsy lukittuun tilaan?

Yleensä kaikessa varastamisessa suurin seuraus on luottamuksen (ainakin pieni) murentuminen ja varautuneisuuden kasvu (se nyt ainakin). Nythän erilaiset turvafirmat kauppaavat ihmisille ties mitä turva- ja hälytyspaketteja ja valvontaa isoon hintaan. Tuntuu jotenkin oudolta, ikään kuin Suomi ei olisi enää ilman muuta turvallinen paikka asua. Sitä turvaa pitää ostaa lisää, jos tahtoo elää huolettomasti - outoa on, en tahtoisi alistua sellaiseen enkä kyllä ole alistumassakaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ei meilläkään ole autoa ole ollut suurimman osan aikaa. Julkisilla liikuttiin aina ja kaikkialle. Sitten joku kerta vuokrasin auton ja totesin taas että kaltaiselleni loneriderille ja äkkilähtijälle auto on psyykkisesti, ihan totta, ylivoimaisesti mukavin tapa liikkua. Toki kuskaan työkavereita töistä kotiin, joskus niiden oville asti, aina kun mahdollista. Ekoa tulee sitten siitä.
Metroa töihin käytän myös. Metron ylivoimaisesti hyvä puoli vrt. autolla töihin menoon, on että matkalla ehtii lukea jotakin hyvää esim. romaania. Liitän aina minulle hyvin merkittävän Saramago-trioni (Luola, Kertomus sokeudesta, Kertomus näkevistä) metroon, koska luin ne ensin työmatkoilla oranssissa metrovaunussa.
Taitaa muuten tuo Golf-tapaus olla aika hyvin, hah, autofiktioitu (?) Karhunkivessä.

Jari, sulla on näköjään myös juridiikka hanskassa. Selvästi Vaasan virkamieskunnan tykki asialla.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

joo, se kolari meni sinne Karhunkiveen kyllä. oli ehkä yksi elämäni pysäyttävimmistä hetkistä, jos yksittäisiä tapahtumia laskee. minä tykkään omasta työmatkarutiinistani: parikymmentä minuuttia kävelyä, junaan jossa lukemista / ajatusten kirjaamista ylös ja sitten taas kymmenisen minuuttia kävelyä. siinä on oma viehätyksensä. takaisin tullessa samalla kaavalla pääsee sitten usein eroon päivän asioista.

Anonyymi kirjoitti...

Joudun työssäni edustamaan juridiikkaa ja teen tarpeen vaatiessa yhteistyötä kaupungin lakimiehen kanssa.

Laki ja laillisuus ja näyttökysymykset ovat kiinnostavia.

Turvallisuuskulttuuri on aikamme keskeinen käsite ja lain pitää kytkeytyä siihen ja päivittyä uusien ongelmatilanteiden myötä.

Tuo Vesan taloudelliselta arvoltaan paljon suurempi auton renkaiden varkauskeissi ja tämä oma polkupyörän satulaani liittyvä geelipehmusteen varkauskeissi saavat minut raivoon.

Jos joku olisi tullut pyytämään, että saisiko hän geelipehmusteeni, koska hänellä ei ole varaa ostaa semmoista niin en olisi antanut mutta olisin antanut kymmenen euroa sellaisen ostamiseen, jos tilanne olisi ollut näytöllisesti vakuuttava.

Suomessa ei ole hätää silloin kun laki ja uskonto pidetään erossa toisistaan. - Mikäli uskonnon piirissä harjoitetaan jotain laitonta niin sen laki tuomitsee.

Kuten aikaisemminkin sanottu niin suomalainen säädöskokoelma on hieno ja sitä tietysti pitää tarpeen vaatiessa päivittää. Prosessioikeuden ajattelutapa on myös hieno.

Jos ajatellaan islamilaisuutta niin sillä ei ole suomalaiseen oikeudelliseen ajatteluun yhtään mitään annettavaa. - Hyväksyn islamilaisen uskonnonharjoituksen niille jotka sitä tahtovat harjoittaa, mutta islamilaisuuden on pysyttävä uskontona siellä missä vallitsee Suomen laki.

Monikulttuurisuus ei ole monilakisuutta.

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

tästäkin asiasta täsmälleen samaa mieltä. Meillä on hyvät lait, vielä kun voisimme kehittää niitä joiltakin osin ja sitten vielä noudattaa. Valitettavaa on, että islamilla itsessään ajattelutapana ja ideologiana on hyvin vähän annettavaa meille tai maailmalle. Se edustaa mennyttä maailmaa. Mutta minä arvostan sitä, miten islam tuo kurinalaisuutta ja järjestystä ihmiselämään, siinä sen ainoa suuri etu. Sikäli kuin kyse on henkisyyteen ja aitoon hengellisyyteen taipumisesta, arvostan myös. Muuten islamista ei seuraa mitään erityisesti kulttuuria rikastavaa, ja mainitsemani edut harvoin merkitsevät sekulaarille, yksilön vapautta korostavalle ihmiselle.


Islam ja kristinusko olisivat hyviä yhteiskunnallisia voimia, jos ne voitaisiin valjastaa syntyvyyden säännöstelyyn ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Unelma on melko lailla katteeton.

Anonyymi kirjoitti...

Monilakisuus...

Erittäin hyvä ja täsmentävä termi. Tuon käsitteen kautta luulisi luupäisemmänkin ymmärtävän. Myös Ruotsin ja Brittien oikeuslaitoksen, joissa on ollut liikaa esimerkkejä kulttuurisesta relativismista, kun on sovellettu kaikille yhtäläistä lakia kulttuuri/uskontoperusteisesti. Vaimon pahoinpitely on vaimon pahoinpitely oli tausta mikä tahansa.

Monet tutkijathan ovat myös sitä mieltä että islam on uskonnon ohella vähintäään yhtä vahvasti poliittinen maailmanjärjestys, vanhaa yliopistokieltä käyttäen, valtakoneisto. Siihen tuo Vesan vastaus asettuu hyvin yhteyksiinsä.
Ja monet aiemmat kommentit.

Islamin uskonnon harjoittamista vastaan on hyvin vähän kenelläkään.
Olen hyvin valmis puolustamaan muslimien vapautta harjoittaa omaa uskontoaan, mutta tulee olla tarkkana ettei asiaan liity yhteiskunnallista vaikuttamista. Tai saahan sitäkin liittyä, mutta ei lain yli uskontoperusteisesti.

Kestän muuten aika heikosti kristittyjä, jotka osallistuvat poliittiseen debattiin Vuorisaarna-argumenenteilla (jotka saa muuten käännettyä ihan miten päin tahansa omien motiivien mukaan) tai rimanalituksella: Miten Jeesus toimisi tässä ajassa. Siis kun sillä tarkoitetaan jotain poliittista.
Näillä Minun-Jeesukseni-ei...-jutuilla voi tietysti vapaasti spekuloida, mutta usein laina-aasilla ratsastamiselta se näyttää.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope,

sellaiselta tuo osallistuminen usein näyttää eli juuri siltä, että se on postmodernistista shoppailua: kyse on siitä, että kristinuskosta valitaan omiin poliittisiin tai muihin tarpeisiin tietyt elementit, joilla oikeutetaan tietty tilanne tai argumentti, mutta laajemmin ei olla lainkaan kiinnostuneita, miten esimerkiksi jokin Jeesuksen opetuksista jatkuu saati että oltaisiin yhtään kiinnostuneita kristinuskosta syvällisemmin.

Totta kai kristinusko on perinnettämme ja perinteestä voi valikoida palasia, mutta useinkaan kyse ei ole uskonnollisesta ajattelusta tai hengelliseen perinteeseen sitoutumisesta vaan nimenomaan retorisesta shoppailusta ja politiikasta - jopa silloin kun tätä harrastaa pappi.

on toki myönnettävä, että itse kukin tähän syyllistyy, enkä voi väittää, että olisin hyvä kristitty, päin vastoin. minulle kristinusko on kuitenkin hengellinen radikaalikuuri, joka osoittaa yksilölle, että hän ei riitä itsessään vaan tarvitsee armoa. minusta kristinusko jättää hyvin vähän aineksia politikointiin (oma tulkintani).

jos joku perustelee Raamatulla, että Suomen pitää ottaa hoiviinsa satoja tuhansia hädänalaisia tai miljoona hädänalaista tai Euroopan 200-300 miljoonaa tai lopulta miljardi hädänalaista, niin tahtoisinpa nähdä miten se perustellaan. kyse on väestöpolitiikasta eikä uskonnosta.

varmasti joku ajattelee, että poimin tässä nyt puolestani itse kristinuskosta sen minkä haluan ja väitän sitä lähinnä ihmisen sisäisyyteen ja merkitykseen liittyväksi uskonnoksi. sitä se minusta etupäässä on, vaikka kyse on myös laupeuden töistä, epäilemättä.

tässä tulisi kuitenkin muistaa, että kristinusko ei ollut varautunut puheessaan lähimmäisestä siihen, että lähimmäisiä on lähimpien vuosikymmenten aikana 10 miljardia.

Anonyymi kirjoitti...

Tänään sisällissotamme muistovuoden aikana tulee muistaa kaikkien, että säädöskokoelmaamme on heijastunut pyrkimys estää uutta julmuutta sitten kun terrorivuodesta 2018 oli päästy eroon. - Olisi pöyristyttävää, jos suodattaisimme kokemustietoa pois lakimme tavoitteista, jonka päämäärät ovat piirtyneet turvallisuuskulttuurin edistämiseen.

Vaikka olen ortodoksi niin en tendenssimäisesti asettele esimerkiksi ortodoksisuutta ja islamilaisuutta vastakkain. - Se että hyväksyn islamilaisen uskonnonharjoituksen ei tarkoita sitä, että islamilaisuus olisi minun uskontoni kun sitä se ei ole.

Kamppailen oman uskontoni sisällä monin tavoin tahtoen ja tahtomattani langeten.

Sinänsä minulla on voimakas paranormaali yhteys ja viime yönä sain jälleen johdatusta omassa elämässäni nähdä sen kokonaisuutta, jota ei voisikaan kerta heitolla työntää tietoisuuteen.

Ehkä kuulostaa kömpelöltä, mutta kansallisvaltion nimi voisi olla hiukan pitempi. - Kansallislakivaltio.

Siis Suomen kansallislakivaltio.

Suomeen tullaan kansallislakivaltion ehdoin, täällä eletään sen ehdoin ja täällä sallitaan asioita sen ehdoin ja täällä kielletään asioita sen ehdoin.

Meidän kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista.

Kristillisyyttäkin jokainen voi lähestyä eri aspektein ja erilaisten kirkkokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen suunnasta.

Suomen kansallislakivaltio ei voi hyväksyä insestiä, pedofiliaa, sukuelinraatelua, naisten alistamista, ei väkivaltaa, ei liikenneraivoa, ei toisen ihmisen alueen häneltä kysymätöntä ylittämistä, ei heitteille jättämistä, ei ryöstöjä eikä varkauksia, ei kansallislakivaltion rajojen kunnioittamattomuutta, ei sen voimavarojen petkuttamista...

Jari Ranta.

Vesa Haapala kirjoitti...

Jari,

taas hyvä puheenvuoro. Minustakin Suomi voi avata ovensa muslimeille. Tänne kaikki - tietenkin sopivissa määrin, niin että yhteiskunnan rahoituspohja toimii ja sopeutuminen onnistuu - ovat tervetulleita, rakentamaan yhteistä elämää ja omaa elämäänsä.

Satunpa asumaan hyvin lähellä muslimeita ja miltei päivittäin olemaan tekemisissä heidän kanssaan. Ei ole pahaa sanottavaa. Mutta he eivät olekaan vaatimassa omien lakiensa asettamista Suomen lain rinnalle jne. He tekevät työtä, eivät eroa mitenkään meistä niin että edes voisin erotella mitenkään itseäni heistä. En edes ajattele näitä ihmisiä muslimeina niin kuin en ajattele moniakaan ihmisiä kristittyinä, heteroina, homoina jne. vaan ihmisinä, heidän omalla nimellään ja statuksellaan. Niin kauan kuin kaikki toimii, tällainen on sitä paitsi aivan turhaa.

Valtavilla muslimiväestön siirroilla kolmannesta maailmasta en näe mitään kulttuurista tai yhteiskuntaa rakentavaa arvoa. Toki voidaan ajatella: kaaos on mahdollisuus, siitä saattaa syntyä jotain uutta ja jännää, mutta minä en sellaista kaipaa enkä usko että suurin osa ihmisistä kaipaa. Siis esimerkiksi sitä, että Afrikasta pölähtää Eurooppaan Macronin suunnitelmien mukaan 200-300 miljoonaa ihmistä. Aivan hullun suunnitelma.

Yhteiskuntien rakentaminen vie vuosia, jopa vuosikymmeniä ja vaatii ponnisteluja yhteisten päämäärien hyväksi. Se on vaikeaa kovin heterogeenisessa yhteiskuntamuodostelmassa, joka meillä alkaa olla jo itsestään nykyisen individualismin ja polarisoitumisen ja leiriytymisen ja kuplautumisen ajassa, jota jatkuva markkinatalouden vallan lisääntyminen ruoskii, ilman että tänne tulee täysin kulttuurimme sisäistämättömiä ihmisiä tuhansia ja tuhansia, pääosin pitkäksi aikaa elätettäviksi ja opastettaviksi.

Hädänalaisia pitää auttaa, mutta nyt on niin moni asia menossa päin helvettiä ja aivan perusteetta, että pitäisi hieman miettiä missä kukin elää ja harjoittaa yhteiskunnallista toimintaansa ja uskontoaan ja elämäänsä. Pitäisi saada uusi yhteisvastuu- ja rauhanliike tai ainakin rajata asioita siten, ettei synny massiivisia kansainvaelluksia. Ne ovat lopun alkua muutenkin sekaisin olevassa maailmassa.