sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Laudat





Kolme talvea sitten

kyykin samassa ruohossa

kostea maa polven alla

terassin harmaat ristikot täyttivät pihan


otin mittoja

tuulessa auringon lämmittämä maa

ja vihreäksi aikovan lehtikuusen pihka

nostin lautoja pukkien päälle ja sahasin

tuore puru terävät hampaat

työntö työnnöltä läpi


Keräsin jämiä

painoin ruuveilla

lautoja yhteen

ja saatuani rallit muotoonsa

kutsuin kuolleita

kuiskin heille

he eivät vastanneet

siksi käännyin yhä uudestaan

heidän puoleensa

nostin rallit pukeille

otin silveltimen

ja aloin maalata

sydänpuolelle


minun toivoni

sellainen ilme kuin olisin itkenyt

tai jäniksen revennyt aortta

sinivuokkojen kuusten

helmoissa






2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin, kaikkien täällä käsiteltyjen aiheiden ohella, ovat jo kevääseeni kuuluneet haahkat, metsäjänikset, halli, valkovuokot, sinivuokot, laulujoutsenet, peipot, mustarastaat, huuhkaja, metsät, joki, meri, rantakalliot, kiurut, tukkasotkat. Sitä ei pidä unohtaa. Ihminen EI ole sama kuin sanansa ja ajatuksensa, ongelmat joita hän käsittelee, ajattelen että hän on myös sitä mitä hän näkee, katsoo, mistä innostuu.

Kerrostaloasujalle kuten mä, me, on ihan välttämätöntä lähteä luontoon. Joka lauantai ja sunnuntai lähdetäänkin. Ei välttämättä mihinkään villiin korpeen, suomalainen luonto on siitä hienoa että se on lähes täydessä mitassaan yllättävissäkin paikassa. Pk-seudulla on lyhyen matkan päässä paljonkin paikkoja, missä voi kuvitella olevansa ulkosaaristossa tai Kainuun korvissa. Muutama viidakko-haavikko on mun paikkoja myös. Siis sellaiset paikat missä olo on kuin Kongon viidakossa kun vihreä räjähdys luonnossa on tapahtunut joskus heinäkuussa.

Terassin lautoja en valitettavasti pääse öljyämään. Se on varmasti mukavaa hommaa. Ne terassit sen sijaan joista kesän aikana paljon puhutaaan, kiersin kapakka-aikoinanikin kaukaa. Mukavampaa oli istua vaikkapa luonnon helmassa kesäisin jollakin korkealla vihreällä paikalla ja nauttia se viini tai olut siellä.

jope

Vesa Haapala kirjoitti...

jope, luonnossa yksikään hetki ei mene hukkaan vaan tuo voimia ja rauhaa.

on ihan totta, että pk-seudulla on todella koskemattoman oloisia paikkoja aivan valtaväylien kupeessa. esimerkiksi vanhankaupunginlahden lähettyvillä ja jokimaisemissa on melkoista ryteikköä.

terassilaudat tuli maalattua pariin kertaan. itse en ole terassi-ihmisiä myöskään. tänään nautin huvittavannimisen oluen maalaillessani - "piirimyyjä" oli tämän keskaria hiukan vahvemman putelin nimi (se uriah heepin "easy living" -rallatus on käännetty "piirimyyjäksi", liekö siitä tullut tuo oluen nimi). viereisellä tontilla iso lehtikuusi alkoi vihertää, samoin koivut - kaunis ja jotenkin toivoa tuova näky.