Versoja

a & o

2012-01-26T05:07:00.000-08:00

jos on on frost joka kootaan tarkkaan
haastavaa on on laajoja on johtoja on ja samalla kokoa
ja koko vaan on ja on sarjaa (plot)
on sarjoja on jopa sanastoa on skaaloja
osaston on oltava ja valan on kaaloja
on jopa taso on jopa korostan tapaa jolla vala on
ja omar jatkossa sanoja on pakko jakaa

on vastattava
ohjaan tapaan jolla ohjaan
vaan osasto alkaa ”on osaston maa”
draaman ja vastaavan on oltava motot jo ovat
on osasto moton kanssa: on vaan
”joka saattaa ohjaavan tason” ja ”valan ovat motot
jotka ovat kanssa” jo korostaa ohjaavan ja rajaavan

jo alkaa ah ja aj
aj polttava joka makaa

ja samassa paljastan koko mokan
(”ah joka on
ah jossa annan”)

ja osaston vastaanottaja on maa
ja maa on osaston vastaanottaja (osastoa jakava maa
paljastaa ostot poltot koot)
ja polttava saa avaavan
ja maan saa vala ja kokoaa

joo lotman jatkaa ja sanasto
ja saattaa jopa koota tahon
jonka onnena on ostot maksaa

on varjoja on harmaata
oo onhan paljastava maa
ja sana joka ”on maa ja sama maa” -osastossa
haka ja pohjat varolta
on vapaan sanan arka sarka

ja ” maan” on ja kahta
on jatkaja ja jakava alhaalta ovat sama
on osa maanalassa valtava

on porvoo and alabama
on alabama and on london of north
on fots for stockholm jonathan
on a for aw(a) walshall and a book for london of north
on london of north on godard of transl.
on haapala for a two of a plath cannon

Bonus track

2011-12-03T13:00:00.000-08:00

Yö veisti kaiken

särinän kristallista.

Käännähdä taivas,

kerää hahmomme

muoveihin, multaan, tuulten

ja-kuiskauksiin.

Hiomaton, mahdoton huuto:

Outo, voimaton / arvaamaton himo.

Yksi. Aina. Yksin. Aikana. Yhden janan lailla:

ajautua, yhtyä.

Maralla oli osahammasproteesi. Sen kappaleet olivat lentäneet suusta.

Lihaa voidaan leikata kymmenin eri tavoin, mutta käytännössä pari kolme perusniksiä riittää.

Vaatehuoneen lattialla, osin märän patjan päällä, makasi 36-vuotias vainaja.

Rituaali ei ollut tehonnut. Siksi Ainon oli kuoltava.

Kun saat puhelun vieraasta numerosta, se voi olla hän.

Noitumisprosessit, joiden kiihkein kausi sattui 1600-luvun lopun Ruotsiin, olivat omituisia ilmiöitä.

Malleus Maleficarum, raivoisan naisvihan kuvaus, toimi monien oikeudenkäyntien innoittajana.

Tuuli vei poltettujen tuhkat, mutta mestattavien veri, joka valui hiekalle, oli kallisarvoista ja teki ihmeitä.

Vaikka sammunut olisi herännyt, ei hänellä olisi ollut pienintäkään pelastautumisen mahdollisuutta.

Richard Neave rekonstruoi uhrin kasvot muotoilemalla ne savesta paljaan kallon ylle. Hän palasi silmiin ja porasi pupilleja saadakseen ne elävämmiksi.

Seuraavina viikkoina ystäväpiiristä alkoi kantautua huhu, että kuolemaan liittyi nyttemmin pääkaupunkiseudulla kierrellyt Jukka.

Poliisi aloitti jälleen uuvuttavan työnsä. Syitä oli kolme: vihje oli lupaava, henkirikos ei vanhene koskaan ja surma oli edelleen selvittämättä.

Kivet keuhkon puolella. Lumi repinyt vauhdin pois.

Pian hän nousisi toiselle puolen, kiertäisi laaksossa takaisin jäljilleen, toisessa maailmassa.

DNA-tunnistus oli täydellä varmuudella osoittanut tekijäksi jonkun muun.

Intiaanitavat eivät sopineet heille.

Viimeisenä elonpäivänään, toukokuun seitsemäntenätoista 1953, oli Kyllikki ollut jossakin määrin levoton.

Minuutit autotallissa tuntuivat tunneilta.

− Onko jotain muuta, mitä voin tehdä hyväksesi? kysyi Kim Hirschovits.

Kostea pyyhe kulhossa. Avokadohedelmiä. Pieluksella verta ja tuhkaa.

Lattialle oli levinnyt pelikortteja, mutta viitteitä suoranaisesta kortinpeluusta ei ollut.

Kenkään oli tungettu kaulaliina, jossa näkyi hampaanjälkiä. Samassa jalkineessa oli miesten puuvillainen sukka.

Aukea risukon takana. Taivas puhkeamassa alboiksi, kanjoneiksi.

Huudot: kolme miestä jousineen rinteessä. Ei, ei enää yhteyttä toiseen kulkijaan.

Mainittakoon, että Lantto keksi peranneensa haukia edeltäneinä päivinä sisarensa mökillä, jossa yhteydessä hänen paitansa ja alushousunsa olivat tahriutuneet vereen.

Myöhemmät tutkimukset osoittivat, että Lanton pyytämillä ja perkaamilla kaloilla oli ihmisverelle ominaisia piirteitä.

Monet unennäkijät ja neurootikot antoivat tutkimuksia haittaavia, perättömiä vihjeitä.

Kello 15.55 poliisit näkivät Toyota Corollan, joka pyyhälsi kovaa vauhtia kohti tiesulkua.

− Olen tappanut neljä ihmistä, Grimland sanoi. − Minulle ei maksa mitään teidänkään surmaamisenne.

Mies oli joko humalatilansa tai huonojalkaisuutensa vuoksi könynnyt rappuja seinästä ja kaiteesta tukea hakien.

Kuten kerrottu, hän oli 35-vuotias ja telakkatyöläinen. Näiden epätodennäköisten puheiden vuoksi tutkijat eivät voineet jättää häntä epäilysten ulkopuolelle. Oli kohtuullista tutkia tarkemmin hänen vaatteitaan.

Haudalle isketty, päästään vaarnaksi teroitettu männynoksa oli lävistänyt mätänemistilassa olevan vainajan.

Himlarsen tunsi jäisen vavistuksen tarttuvan ruumiiseensa. Kello 11.00 hänen laukaisusormensa oli täysin turta.

Ja niin siinä kävi, että sattumusten sarja yhtäkkisesti veti siihen suuntaan, että kaikista vaikeuksista huolimatta juttu alkoi selvitä.

Lasten lähdettyä Jore oli mennyt Ainon luo raahaten hänet vaatehuoneen lattialle levitetyn patjan päälle.

Ruumis löydettiin likakaivosta pää alaspäin alaruumis paljaana.

Murhasarjan viattomimmalla uhrilla, Japi-koiralla, oli ikää noin kuusi vuotta.

Jotkut todistajista väittivät Jäämiehen olleen homoseksuaali. ”Raketit” olivat tuoneet päivän mittaan paikalle koko joukon ”houkutuspoikia”.

Vaikka poikien suhteen oli toimitettu lukemattomia kuulusteluja, ei mitään konkreettista löytynyt.

Olosuhteet olivat sellaiset, että vainajan henkilöllisyystietoja oli syytä etsiä prostituoitujen piiristä.

Ilmeisesti tästä 69-vuotiaasta grafologista lähti säteilyä, joka veti myös naisia puoleensa.

Vielä ostoskeskuksen jääkaapissa joku oli ampunut häntä kasvoihin ja ulostanut hänen päälleen.

Pölyisellä tiellä paloi öljyä. Hän uskoi unohtaneensa jotakin.

Näin kehitys kehittyy vai kehittyykö?

Ovatko nämä systeemit lopun alkua vai alkua vasta?

Nykyisin muoviräjähteet asennetaan rintaimplantteina.

Once again they call me Buffalo Bill, Buffalo Bill,

Buffa-buffalo bill…

Mitä sinä teit 18-vuotissyntymäpäivänäsi?

Ostitko Alkosta viinipullon vai kävitkö hakemassa autokoulunopettajaltasi ajokortin?

Julman haaskan kohtalo täytyy kestää,

tuskin löytyy vertaansa ullakoilta.

Silti vielkin kirvelee suonta kauna

kantaen surman.

Kirpos laahus harhaman yltä tumman

hahmon kaukaa menneestä tulleen, siispä

hurjin huudoin edessä seison suuren

rosvojen joukon.

Tulkaa vyöryin virtana vuoren yössä!

Lyökää vastaan, iskujen sataa suokaa!

Tähän paikkaan juurtuen aion haastaa

hyökkäyksen voiman.

Nimeni on David Guetta ja tulin bilettämään kanssanne!

Muistuma

2011-11-07T01:44:00.000-08:00

kylvetään katoavaisuudessa
koodataan katoamattomuudessa

Fragmentti jalanjälkeä

2011-11-05T11:51:00.000-07:00

ääretön kimmeltävä

orapihlajien hiomaton huuto

jokainen veto kuin tylyys

kääntäisi kasvonsa tähän

jokainen hengitys suullinen verta

yksin pyökkihumalametsissä

veden laulu rinteen graniittitaljalla
pimeässä suhisevat torakat

Ennakkotapaus

2011-11-04T09:31:00.000-07:00

Väsäsin tämän Hesarin mielipidesivuja varten. Oli tuhat merkkiä liian pitkä ja vähän monimutkainen. Lukekaa siis tästä. Jospa se ei kuitenkaan ylittäisi tavallisen ihmisen käsityskykyä. Mikäli uudistus jää maanantaina opetuslautakunnassa pöydälle - toivon sitä sydämestäni - tarjoan juttua lehtiin uudelleen, lyhyempänä.

VANTAA ENNAKKOTAPAUS ERITYISOPETUKSEN UUDISTAMISESTA

Vantaan perusopetuksen johto tahtoo ajaa lävitse lähikouluperiaatteen ja purkaa erityisopetuksen keskittymät. Kyseessä on ”pedagoginen” hanke, joka pohjaa yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Pedagoginen peruste on inkluusio eli erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden opettaminen osana yleisopetusta. Päättäjille inkluusioajattelu on kätevä työkalu, sillä se siirtää suurelta osin sivuun ajatukset erityisopetuksesta.
Inkluusioajattelu turvaa opetussuunnittelun suoraviivaistamisen byrokratian ylätasolla – koulujen käytäntöjä se monimutkaistaa, säästöjä se ei luo.

Inkluusio ja oikeus lähikouluun ovat hyviä pedagogisia lähtökohtia, mutta ne eivät vastaa ongelmitta kaikkiin tarpeisiin. Tällä hetkellä yli tuhat vantaalaista lasta tarvitsee erityisopetusta. Onnistunut erityisopetus on tarjonnut mahdollisuuden yleisopetukseen siirtymiseen eli integraatioon ja peruskoulun jälkeiseen koulutukseen.

Läpileikkaavana periaatteena inkluusion vika on, ettei se ota kylliksi huomioon ihmisten välisiä eroja. Eroja ei ole vain oppimisessa vaan neurologisella, psykologisella ja psykiatrisella tasolla. Se, että erilaiset lapset saavat tasaveroisen ja tasa-arvoisen koulutien, ei ratkea sillä, että kaikki tasapäistetään lähikouluun. Päinvastoin inkluusio merkitsee usein eriarvoistumista ja oppilaiden välisten erojen kasvamista eli oppimisvaikeuksia, kiusaamista ja syrjäytymistä.

Yhteiskunnallisissa kysymyksissä tarvitaan herkkyyttä eroille. Siksi tarvitaan inkluusio-ideologeille kirosanoiksi muodostuneita erityisopetusta ja integraatiota. Tämä herkkyys on syytä ulottaa etenkin sille laajalle alueelle, jossa liikutaan normaalioppilaiden ja hankalimpien tapausten välimaastossa. Lapset jotka kärsivät vuorovaikutuksen ongelmista, keskittymisen sekä toiminnanohjuksen ja tarkkaavuuden häiriöistä voivat tulevaisuudessa rakentaa ja tukea yhteiskuntaa – mikäli nyt taataan heille kuuluva tuki. Erityislapsille tarvitaan vaihtoehtoja, sillä niitä on tarjolla tavallisillekin oppilaille heidän lahjakkuutensa tai harrastuneisuutensa mukaan.

Realiteettien tilannekohtainen arviointi tuntuu vaativalta perusopetuksen johdolle. He eivät hae jatkuvuutta vaan muutosta. Jokainen, joka on seurannut keskustelua uudistuksista ja palveluiden tehostamisesta, tietää, että hankkeissa on varaa uusiin aluepäälliköihin, niin nytkin. Melkoista inkluusiota ja tasa-arvoa on sekin, että Vantaan suomenkielisiltä erityisoppilailta ollaan riistämässä ne koulumahdollisuudet ja -palvelut, joita kaupungin ruotsinkielisille erityisoppilaille perustetaan suurella hyväksynnällä.

Vantaan erityisopetuksen keskittymien purkamista vastustavan adressin nimimäärä lisääntyy nopeasti. Asiaan kiinnitetään huomiota läpi Suomen, sillä kyse on uudesta ennakkotapauksesta - Tampereella vastaava hirviö tyrmätiin. Nyt on oikea aika vastata siihen, että Vantaan perusopetuksen johto on tehnyt oman tulkintansa perusopetuksen uudistuksesta. Laki ei määrää, että erityisluokkakeskittymät olisi purettava. Positiivinen tulkinta laista ja opiskelijan oikeuksista on, että kaikille taataan sopiva opetus. Onnistuessaan hanke tukee vaihtoehdottomia ja lasten oikeuksia polkevia suunnitelmia koko maassa. Tuskin tahdomme erityislapsia ja itseämme tällaisten ideapajojen maksajiksi?

Rumaa puhetta

2011-11-03T06:28:00.000-07:00

Olen seurannut viime aikoina pienen tyttäreni kielen kehitystä ja pohtinut maailmaa, johon hän on syntymässä. Tuota maailmaa määrittää yhä voimakkaammin kielen muoto, jota kutsun heikoksi retoriikaksi. Heikko retoriikka kuvastelee yritystä toimia todellisuudessa, joka on muuttunut niin todennäköiseksi ja tilastolliseksi, ettei sen monimutkaisuudesta tahdo saada otetta. Heikko retoriikka elää ennustuksista ja riskeistä ja on kuin luotu tilanteisiin, joissa merkitykset kelluvat ja instituutiot sortuvat.

Heikko retoriikka ei perustu taitoon ja kauneuteen, vaan voimaan ja talouden realiteetteihin. Politiikassa heikko retoriikka on elänyt pitkään. Viime aikoina media on onnistunut kääntämään puheiden taustoja ja iskenyt poliitikkoihin henkilökohtaisten etujen ajamisen ja vahvasti väritetyn totuuden leiman. Vaikka poliitikot muistuttavat muistihäiriöineen ja vaikenemisineen enemmän dekkarisarjojen epäiltyjä kuin puhetaidon ja edustuksellisen demokratian mestareita, he tuskin valehtelevat yhtään enempää kuin muutkaan.

Liikkeenjohdon ja talouden kieli on se heikon retoriikan muoto, joka ohjaa pitkälti myös poliittista toimintaa ja asiakysymyksiä. Se näyttää viimeiseltä yritykseltä puhua erikoistuneissa ja hajautuneissa yhteiskunnissa kieltä, joka pätisi kaikilla alueilla.

Piileekö heikon retoriikan menestyksen salaisuus sen kyvyssä kohdata todellisuus? En usko. Kun perinteisen puhetaidon tavoite on pyrkiä kauneuteen ja vaikuttavuuteen ja kun filosofinen retoriikka tähtää didaktisesti totuuteen, ei heikko retoriikka houkuttele kauneudella eikä siinä ole virkaa totuudelle kuin bisneksenä.

Heikko retoriikka on käännöskieltä, joka köyhdyttää koetun todellisuuden. Siinä mittaavat toisiaan henkilötyövuodet, rahoittajat ja tulokset. Monien sanojen merkitykset ovat päinvastaisia kuin voisi olettaa. Tuottavuusohjelma ei liity tuottavuuteen, vaan henkilötyövuosien vähentämiseen; jopa tilastot vahvistavat, ettei ohjelma lisää tuottavuutta. Kun jotakin kehitetään ja tehostetaan pitkällä tähtäimellä, tarkoittaa se toimintojen karsimista sekä byrokratian ja työtaakan lisääntymistä jatkuvassa ylimenovaiheessa.

Lievimmässä muodossa heikko retoriikka on vain huonoa kieltä. Siinä vellovat visiot, strategiat, toimintaympäristöt, tahtotilat ja tuottaja-managerirakenteet. Sen aikaansaannoksia ovat myös huippuosaaja ja huippuyliopisto — molemmat laadullisesti erilaisia määreitä kuin professori, dosentti tai tavallinen yliopisto. Yksittäisillä sanoilla ei olisi väliä, elleivät ne indikoisi laajempaa kielipeliä nimeltä globaali markkinatalous.

Heikko retoriikka rakastaa yksinkertaisia, nopeasti tuottavia rakenteita. Sen huolena ei ole tieto tai jatkuvuus, vaan rahoittajien pitäminen tyytyväisenä. Monet ovat allergisia tälle kielelle. Silti kukaan ei tunnu voivan mitään sille, että heikko retoriikka leikkaa kriittisen ajattelun voimaa ja heikentää älyllistä näkökykyä. Ei tarvitse olla kummoinen ajattelija käsittääkseen, että heikon retoriikan merkit palautuvat viittomiin ”tulos” tai ”ulos”, tapaluokkana ”nopeasti”, tavoitteena ”enemmän”.

Mitä tapahtuu, kun tämä kielipeli kohtaa asiantuntijainstituution? Yhden esimerkin saa, kun tutkii yliopiston strategiablogia Huipulle ja yhteiskuntaan 2013–2016. Väreissä kylpevä päärakennuksen fasadi viestii, että meno on rentoa. Blogissa vuorottelevat yleinen visiointi (rehtori Thomas Wilhelmsson), uhkakuvat ja puhe kansainvälisyydestä, kampuskulttuurista ja mahdollisuuksista (dosentti Juhana Aunesluoma ja oikeustieteellisen dekaani Kimmo Nuotio). Mitään ei sanota suoraan, mutta uhkien ja toivon näkökulmat on rytmitetty siten, että alan saman tien miettiä, millainen tervehdyttäminen estäisi tiedekuntaani häviämästä maan avautuessa ja tiedekentän polarisoituessa selviytyjiin ja muihin.

”Toimintasuunnitelma 2013−. 1. Karsitaan oppiaineita. 2. Yhdistetään valtiotieteellinen ja humanistinen tiedekunta sekä teologinen ja käyttäytymistieteellinen. 3. Lisää karsintaa, uusia toimivia yksiköitä (vrt. ex-suurlaitokset). 4. Elinvoimaisimmista yksiköistä yksi supertiedekunta: poikkitieteellisiä globalisaatiolabroja, tuote- ja ekosysteemihautomoita, pedagogiikkayhteisöjä. Nimeksi HIT, Helsinki Innovation Tank — assosiaatio MITiin ja ylivertaiseen IT-osaamiseen. Kansainvälisten huippujen ja tulevaisuuden yhteiskunnan palveluksessa.” Vinkkini on toki vain lyhyt askel siinä kilpajuoksussa, jota pian käymme kiinalaisten ja yhdysvaltalaisten hyötytieteiden kanssa.

Samalla ymmärrän, että omassa tiedekunnassanikin käynnissä oleva kansainvälinen arviointi on hallittu simulaatio, jossa väkeä valmennetaan uuteen ajattelutapaan. Tiedekunta arvioi tutkimuksensa ja tohtorikoulutuksensa vuosilta 2005–2010. Vuoden 2010 syksyllä oli pari kuukautta aikaa sepittää tieteellinen tutkimusyhteisö ja sen toimintaidea. ”Research community” -malli, joka ei kuvaa alamme rahoitusrakenteita tai toimintaa, valmentaa retorisen tilaustavaran tuottamiseen. Toivotaan, että tässä onnenpyörässä ahkera tohtorituotanto ja tutkimustyö auttaisivat osumista sektorille eikä tuloksena olisi pelkkää fiktiota tiedehallinnon tarpeisiin.

Yliopistoja ei uhkaa ensisijaisesti koulutuksen ja tutkimuksen riittämätön laatu tai etääntyminen yhteiskunnasta. Suurin uhka on, että sivistys on liian kallis tuote nopeille markkinoille. Mitä kritiikittömämmin päätöksentekijät omaksuvat liikkeenjohdon retoriset manööverit pelastusoperaatioineen, sitä varmemmin laaja-alainen osaaminen hukataan tämänhetkisten markkinoiden vaatimuksiin. Jo nyt strategiapuheet hitsaavat yhteen huipputiimejä kirkoista ja vanhustenhuollosta korkeimpaan koulutukseen. Valmistaudumme uhraamaan markkinatalouden Moolokille, jota mikään uhri ei tyydytä.

Miksi länsimainen sivistys pitää sotkea tuotteistamisen ja tehostamisen mönjään, joka peittää markettien broilereita? Miksi jokaisen instituution on todistettava olemassaolonsa oikeutus kasvun ideologian edessä? Koska globaali markkinatalous kaikenkattavana määrittäjänä on yksi ihmisen ja luonnon latistamisen mekanismeista. Ihminen ei eroa olennaisesti muista tuotantoeläimistä. Ostaminen, myyminen ja palvelujen valinta tuovat vain aste-eron samaan prosessiin vangittuihin sikoihin ja lehmiin. Puhe arvoista ja luottamuksesta ovat huolta resursseista ja toimintavarmuudesta.

Yhteiskuntamme eivät ole ainoastaan hukassa, ne ovat myös syvästi epätoivoisia matkallaan huipulle. Epätoivoinen tahto olla muuta kuin oma itsensä on koomista. Se ei jää vain julkkisten silikonihuuliin. Yhtä lailla se yltää katteettomaan ideaan huippuna olemisesta.

Tänään palasin puheen juurille. Tyttäreni heräsi päiväunilta. Unenpöpperöinen lapsi hymyili. Kun katsoimme ulos ikkunasta, hän ojensi kätensä ja sanoi: ”Ti ti tii, tö, tö, lintu… lentää.” Havainto, sormen ojennus ja omalla äänellä soiva kielellinen tunnistus — ja lisäksi yhteys maailmaan ja sanat, jotka osuivat lintuun ja loihtivat sen esiin lumiröykkiöstä niin että me molemmat näimme tiaisen yhtä aikaa ja tunsimme itsemme osana yhteistä elämää.

P.S. Luottamusmies Ennio Zuccaron kirjoitus strategiablogissa oli ensimmäinen, joka vastasi kuvaani kriittisestä ajattelusta. Hän kirjoittaa näin: ”Pärjääminen kansainvälisissä vertailuissa tai elinkeinoelämän tuotekehityksen tarkoituksien palveleminen ovat mielestäni toisarvoisia strategisia tavoitteita yhteiskunnan demokraattiseen evoluutioon verrattuna.” Tällaisen kehityksen pioneerina tahtoisin yliopistomme nähdä. Siinä olisi kriittistä arvokkuutta kansainvälisestikin.

Teksti julkaistiin Yliopisto-lehdessä keväällä 2011

The Land of Assholes: Battle Rapping in Vantaa

2011-11-01T10:12:00.000-07:00

Katsokaa, millaisessa konjunktuurissa vallankäyttäjä eli perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo ja mahdollinen uhri eli erityisoppilas Julian Martens kohtaavat toisensa uutisklipissä.

Jos tässä olisi kyse battlauksesta, huutaisin täysillä Julianin puolesta! Nyt itkin.

http://areena.yle.fi/video/1320081653956

http://yle.fi/alueet/helsinki/2011/10/erityisopetuksesta_syntyi_aanekas_kiista_vantaalla_2961036.html

Haastattelussa Julian, joka on löytänyt erityiskoulussa osaamisensa ja paikkansa kouluyhteisössä, lausuu erittäin selvästi: EN KUULUNUT LÄHIKOULUSSA MIHINKÄÄN RYHMÄÄN, EN FIKSUJEN ENKÄ TYHMIEN. MINUA KIUSATTIIN.

Johtaja Kalo seikkailee kartan edessä ja puhuu itsensä pussiin. Hän toteaa, että jos erityislapsia on liikaa yhdessä, se ei tue sosiaalistumista. Siispä puheen tuottamisen häiriöistä kärsivät lapset tuskin edes oppivat puhumaan, jos eivät pääse lähikouluun toisten kiusattavaksi. Juuri tämän uhkakuvan lähikouluperiaate Vantaan malliin toteuttaa sataprosenttisesti.

Kalo ei olekaan kyennyt julkisesti esittämään yhtään asian ytimeen eli lasten tukemiseen ja kiusaamisen vähentämiseen liittyvää argumenttia. Ainoa idea on ollut koulumatkan lyhentäminen ja täysin tunteellinen ja epärealistinen ajatus yhteisöllisyydestä lähikoulussa.

Joten, pliis, vierailkaa aikaisempaan blogaukseeni "Vantaan mitalla" linkittämässäni adressissa ja allekirjoittakaa!

Vantaan mitalla

2011-10-28T10:15:00.000-07:00

Tällä kertaa vähän enemmän arkielämän asiaa. Lukekaahan blogini, ja jos sytyttää, niin käykää osallistumassa adressiin, jolla vastustetaan Vantaan erityisopetuksen keskittymien purkamista ja erityisoppilaiden siirtämistä lähikouluihin. Jokainen nimi on tärkeä! Jakakaa viestiä ympäriinsä! Pistäkää vaikka Facebookiin, itse en siellä ole. Päätökset opetuslautakunnassa tehdään 7.11.2011.

http://www.adressit.com/adressi_vantaan_erityisluokkakeskittymien_purkamista_vastaan

”Vantaa säilyttää peruskoulun erityisluokat, mutta siirtää ne lähikouluihin.” Tutustuin tähän lehdissäkin esiintyneeseen lauseeseen syyskuussa, kun istuin vaimoni kanssa erityisoppilaiden vanhemmille suunnatussa tiedotustilaisuudessa Vantaan Veromäessä, joka on yksi erityisopetusta tarjoavista kouluista. Asiaa esitellyt perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo kertoi sorvanneensa muutosta kesälomistaan tinkien. Esittelyn edetessä toivoin yhä hartaammin, että hän olisi lomaillut joukkoineen kuten me tavalliset kuolevaiset.

Kalo tähdensi, ettei kyse ole säästöistä. Kyseessä on pedagoginen hanke, jolla vastataan nyky-yhteiskunnan haasteisiin entistä paremmin. Aina kun kuulen sanan paremmin, tiedän, että syyt ovat taloudellisia ja poliittisia. Koulutukseen käytettävät varat eivät lisäänny. Vantaalla on yhä kasvava joukko erityistukea tarvitsevia oppilaita. Palvelut on tuotettava entistä tehokkaammin. Ehkä ei ole syytä vähätellä pedagogistakaan ulottuvuutta: byrokraatit ovat saaneet kuningasidean tampattuaan vuosikaudet heitä varten järjestetyissä koulutustilaisuuksissa.

Tilaisuudessa Kalo esitti pelastavansa lapset lähikouluihin. Tähän saakka heitä on raahattu pitkin Vantaata. Vastassa oli kriittisten kysymysten tulva. Kalo vastasi haasteeseen kylmän rauhallisesti, eikä ihme onhan hän vetänyt pitkään maksullisia koulutustilaisuuksia sarjassa ”Yhtenäisen perusopetuksen kehittäminen kunnassa ja koulussa”, luentojen kohderyhmänä opetustoimen pedagoginen johto, rehtorit ja opettajat, kokoontumispaikkoina Sokos Hotelsit ja Holiday Innit. Jumppasaliin kokoontuneet vanhemmat saivat vastaansa esityksen, jossa tilastot, läheisyys, samanarvoisuus ja mahdollisuus löivät kättä. Tosiasiaksi paljastui silti, että kolmessa vuodessa Vantaan reilusta kahdestasadasta erityisluokasta on jäljellä noin neljäkymmentä. Varsinaisen erityisavun piiriin jäävät kaikkein vaikeimmat tapaukset.

Pari viikkoa myöhemmin kuuntelin vanhempainillassa koulun johdon ja erityisopettajien kohteliaita, ketään osoittelemattomia mutta voimakkaita puheenvuoroja. He pyysivät järjestäytymään vanhempainyhdistyksenä ja laatimaan lausuntoja, osallistumaan hanketta vastustavaan adressiin sekä pyytämään arvioita psykologeilta ja psykiatreilta. Parasta vaikuttamista olisivat yhteydenotot opetuslautakuntaan.

Miksi koulun henkilökunta lähetti tällaisen viestin, vaikka perusopetuksen johto kehittää hiki päässä lasten etua? Siksi, että joustavat opetusjärjestelyt ja resurssien kohdentaminen tarkoittavat käytännössä sitä, että kaikki kärsivät, niin erityisoppilaat, tavalliset oppilaat kuin opettajat ja vanhemmat. Harkiten rakennetut pienryhmät ja vuosien aikana synnytetyt verkostot puretaan. Asioita aletaan ratkoa asuinpaikkojen sanelemin ehdoin.

Tosiasia on, että tiedotustilaisuuksien antama kuva hankkeen pedagogisista perusteista oli erittäin hutera ja yksiulotteinen. Hankkeen edut esitettiin taulukoin, joiden uskottavuus ja todenvastaavuus eivät perustu todennettuihin tietoihin tai käytännössä testattuun seurantaan (pilotointi), vaan tunteelliseen ja manipulatiiviseen mielikuvaan "yhteisöllisyydestä" ja myötäsukaisiin oletuksiin siitä, että kaikki sujuu optimaalisesti laskelmien mukaan.

Perusopetuksen eliitin suurin silmänkääntötemppu on laskelma, jossa koulut saavat erityisopettajan kahdeksaakymmentä oppilasta kohden, kun nykyisin Vantaan kouluissa on yksi erityisopettaja kahtasataaviittäkymmentä oppilasta kohden. Tämä tilastollinen väistöliike huonontaa erityisopetusta tarvitsevien lasten tilannetta siten, että he kilpailevat muiden oppilaiden kanssa erityistuen mahdollisuudesta. Erityistuki ei kohdennu sitä kipeimmin tarvitseville oppilaille. Tähän saakka heille on tarjottu apua siksi, että heidän on katsottu tarvitsevan sitä jatkuvasti. Jokaisen erityisoppilaspaikan jalustana ovat asiantuntijoiden tutkimukset sekä lasten kanssa työskennelleiden opetuksen ja esiopetuksen ammattilaisten havainnot.

Kun erityisopettajat ja kouluavustajat jaetaan lähikouluihin, on niissäkin mahdollista opiskella pienryhmissä, väittää Kalo. Koko suunnitelma rakentuu ilmaisuille voivat, on mahdollista ja tarvittaessa. Kuka takaa, että pätevät opettajat ja avustajat siirtyvät lähikouluihin tarvittavassa ajassa, jos ylipäätään siirtyvät? Suurella todennäköisyydellä osa erityisopettajista tulee työskentelemään jatkossa kehyskunnissa ja lisäkoulutuksesta huolimatta opetusta hoitavat epäpätevät opettajat – jokainen menetetty erityisopettaja on tässä suhteessa suuri vahinko oppilaita ajatellen. Ehkä pienryhmiä ja opetuksen tukimuotoja perustetaan, jos rehtorit katsovat sen tarpeelliseksi. Mutta miten taataan, että koulut täyttävät erityisopettajien paikat ja että pienryhmät saadaan suunniteltua siten, että ne todella tukevat oppimista edes nykyistä vastaavalla tasolla? Kuinka opettajat jaksavat ja selviävät, kun luokissa on hyvin erilaisista ongelmista kärsiviä lapsia haastamassa opetusta? Mahdollinen erityisluokka, joka on osa lähikoulua, kokoaa eri ongelmista kärsiviä, jopa eri-ikäisiä oppilaita. Tällainen paikallinen erityisluokka luo erittäin suuren negatiivisen leimautumisen vaaran – ”vammaiset” ja ”häirikköporukan” tuntee jokainen, joka on käynyt koulua, jossa on erityisluokkia.

Mielenkiintoista on, että musiikkia, kieliä tai kansainvälistä koulua sekä muita erikoisaloja opiskelevat lapset voivat entiseen tapaan hakea opiskelupaikkaa. He eivät menetä mahdollisuuksiaan. Oppilaille, joiden haasteena on selviytyminen elämän perusasioissa, ei ole näillä näkymin vaihtoehtoja. Tiedotustilaisuutta vetänyt Kalo korosti, että erityisoppilaidenkin on sopeuduttava yhteiskuntaan. Vantaalla siis kokeillaan sopeutumista lapsilla, jotka kärsivät eriasteisista sosiaalisista, neurologisista, psykologisista ja psykiatrisista ongelmista. Täällä tahdotaan tutustua käytännössä siihen, millainen lenkki he ovat talouden, tulosten ja uuden tasa-arvon määrittämässä yhteiskunnassa ja millaista selviytymisen eetosta he perheineen toteuttavat. Kiitos, Ilkka Kalo, että autat meitä vanhempia heräämään viimein todellisuuteen! Olemme vakuuttuneita, että juuri erityislapset perheineen ovat kohderyhmä, jolla on syytä tutkia sosiaalisista haasteista selviytymisen lainalaisuuksia.

Päätelmäni ovat ikävä kyllä linjassa niiden puheiden kanssa, joilla Kalo tyrmäsi vanhempien esittämät, sosiaalisiin ja tunne-elämän kipukohtiin paneutuvat kysymykset. Vantaan perusopetuksen johtoportaalle tasa-arvo merkitsee sitä, että kaikki asetetaan samalle viivalle yksilöllisistä ominaisuuksista huolimatta. Erityislasten ongelmat ovat kognitiivisia kauneusvirheitä, ja ne voidaan ratkaista suurissa ja heterogeenisissa opetusryhmissä asianmukaisin opetusjärjestelyin.

Tosiasiassa ihmisten toisistaan poikkeavat kognitiiviset kyvyt eivät muodosta yhteiskunnallista haastetta, sillä kyse on yksilöiden välisistä luonnollisista eroista. Varsinaisia kipukohtia ovat kyvyttömyys sisäistää tai soveltaa sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä sekä vakavat keskittymisen ongelmat neurologisine taustoineen – juuri nämä seikat tekevät monista oppilaista erityisoppilaita, joiden oppimisympäristöön ja opetusmenetelmiin on tähän saakka katsottu tarpeelliseksi kiinnittää kokoaikaista huomiota, jotta nämä ongelmat eivät lisäisi oppimisen (kognitiivisia) ongelmia. Mutta onneksi Vantaalla ongelmat ovat ohi. On tuo siunattu lähikoulujen tasa-arvoistava ja yhteisöllinen ilmapiiri!

Hyppy, johon erityisopetuksen mukauttaminen toteutuessaan erityislapset pakottaa, vertautuu haasteiltaan tilanteeseen, jossa aikuinen siirretään uransa kriittisessä vaiheessa työympäristöön, jota hän ei tunne ja jonka sääntöjä ja käytäntöjä hän ei pysty itsestään riippumattomista syistä seuraamaan. Kuitenkin tätä henkilöä koskevat tavanomaiset suoriutumistavoitteet, ja hän on jatkuvan vertaisarvioinnin kohteena. Työnohjauksellisena tukena hänet sijoitetaan ajoittain toisten alisuorittajien joukkoon. Mahdollisuutta rakentavampaan työympäristöön ei ole. Jokainen ymmärtää, millaisia vaikeuksia tilanne aiheuttaa opettajille ja vanhemmille, tärkeimmistä eli oppilaista puhumattakaan. Siirtosuunnitelman toteuttaminen tarkoittaa käytännössä itsetunnon ja eriytymisen ongelmien kylvämistä.

Viimeaikaisessa tiedotuksessa ja uutisoinnissa Ilkka Kalo ja suunnitteluryhmä ovat pyrkineet vähättelemään siirtymähankkeen laajuutta ja vaikutuksia. Toisaalta he ovat esittäneet eri yhteyksissä, että suunnitelma on ymmärretty väärin. Käytännössä perusopetuksen rakenteiden ja tukimuotojen uudistuksen vaikutukset ovat kuitenkin paljon esitettyä dramaattisemmat. Jopa yhden tai kahden erityisoppilaan siirron vaikutukset ovat merkittäviä koulun opetuksen suunnittelun, luokkatilanteen hallinnan ja ennen kaikkea lasten itsensä kannalta. Vantaan kaupungin mahdollisuudet tarjota tukea erityislapsille ovat olleet tähän saakka ainakin oman perheemme kohdalla lähinnä kouluelämään liittyviä. Olemme itse kustantaneet lapsemme lääkärit, terapiat ja muut tukitoimet. Jos Vantaa aikoo romuttaa nykyisen, erinomaisesti toimivan erityisoppilaan tukemisen kouluaikana, tuo tämä valtavasti lisäpaineita koko perheen elämään.

On ilmiselvää, että hankkeen suunnittelijoilla ei ole realistista käsitystä erityislasten arjesta ja niistä seurauksista, joita heidän suunnitelmallaan on perheille lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Ehkä laajin ja kauaskantoisin uhka on siinä, että uudistus voi olla osaltaan pikemminkin edistämässä kuin ehkäisemässä lasten ja nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa. Syrjäytymisen kustannukset ovat valtavat, vaikka kyseessä olisi vain muutama kymmenen nuorta - nyt puhutaan sadoista tai oikeammin tuhansista lapsista ja nuorista.

Erityisoppilaat voivat kehittyä ja selvitä yhteiskunnassa. Heidän mahdollisuutensa ovat hyvät, kun he saavat tarvitsemansa tuen turvallisessa ympäristössä. Niitä tarjoavat koti, ohjatut harrasteet ja koulut, joilla on osaaminen ja resurssit erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten auttamiseen. Erityisopetuksen lippulaivat, kuten Vantaan Veromäki, ovat antaneet tästä erinomaisen näytön.

Pyydän kaikkia mukaan tämän järjettömän hankkeen pysäyttämiseen. Sen kaatuminen voi koitua myös nykyisen johtoportaan eduksi: heidän ei tarvitse olla ruma alaluku suomalaisen kouluelämän historiassa. Vastuullisen ihmisen ei tarvitse siunata jokaista hanketta, johon laki antaa mahdollisuuden ja johon lyhytnäköinen talousajattelu ja hatara pedagogiikka kannustavat.

Muistikirjasta

2011-10-05T02:22:00.000-07:00

I
Teen aivotyön öisin,
päivisin opetan
kolmea bemaria.

II
Kun äidin kirjoitusvimma
oli tyydytetty,

katosi vammautuneen pojan
luovuus.

Saludo

2011-09-15T02:43:00.001-07:00

Jokainen haluton on

haluton omalla tavallaan;

jokainen kaluton on

kaluton somalla navallaan;

jokainen aluton on

aluton, lomalla ravallaan.

Jokaisen Saludon on

fiilisteltävä cavallaan;

jokaisen Sakudon on

kaasuteltava Javallaan;

jokaisen Ludon on
ongiskeltava vavallaan −

Ergo: Erde,
same old Merde.

Päivän cento

2011-09-04T14:17:00.000-07:00

Miksi eläinten ääni
otti yhteyttä mieheesi

tiesikö se
mihin ryhtyi

0:07, 0:09, 1:37

kuulin vain
sapless sucker, Saskatoon

pustular pustule, oral

crustal Augusta, pure purl Aura

lame lime
rime

Juurihoitoa

2011-08-26T02:36:00.000-07:00

Guttaperkka ei petä
eikä Tunkin Bertta.

Samat polymeerit,
samat saasteet

meissä kaikissa.

Riitta (Omakuva)

2011-08-24T04:21:00.000-07:00

Hän luottaa hevosiin: talleilla eivät nimilistat kierrä.
Hän käy matkoillaan ensi kerran Bayreuthissa...
Hän saapuu mukanaan 3 kappaletta alan uusinta tekniikkaa.

Voit palata ensimmäiseen ruutuun, Raulin luo,
ja juutalaisuus julkaistaan taskuina.

Hän itkee: "Spedellä oli luottoa, vaikka
se peruttiin. Tykkimiesten runkkaamisesta en tiedä.
Mutta kun se kerran osuu kohdalle,
nii sitten katotaan - kuka nauraa..."

Masterin asunnosta kohti kaupunkia

2011-08-24T02:44:00.000-07:00

Palatessani masterini luota ensi kerran kaupunkiin
näin sen. Pitkän kuuman tovin katsoin polleen
ja tuumin: ”Jos ruunankin häntä alkaa olla tolleen,
on mulla jo kiire.” Ja mun kaviot kipunoi salamaa,
mut mun turpa vain heinää sai natkuttaa.

k:äännöksessä

2011-08-15T00:52:00.000-07:00

Uksi ja kama,
yksi ja sama.

Kääntäen lama:

äännöksen jama,
helmien hama.

Toive

2011-08-15T00:14:00.001-07:00

Minulla ei ole minkäänlaista yhteyttä Arto Mellerin lyriikkaan.
Toivon, ettei sinullakaan.

Luin kerran Michael Wortonin verrattoman jutun
Riitta Väisäsestä. ("Juxtaposition

in the Horse Poetry of young R.V.")

Elämän makuinen tutkimus elämästä.
Toivottavasti sinäkin ehdit tutustua siihen.

Minua ei haittaa lainkaan, että Juha Vuorinen
ja Sofi Oksanen löivät hynttyyt yhteen:

Diktaattorit.

Juoppohullun päiväkirja = Baby Jane.
Toivottavasti sinäkin huomaat sen.

Hääpäiväräppi

2011-07-31T06:32:00.000-07:00

Tiinalle

       Jou, jou, ja ihan freestylepohjalta,
                                   sonetit erikseen, nyt mentiin, täällä Vantaa,
                   kuuleeko Kajaani... vnnnn, vnnnn...

Täss ois tää meidän hääpäiväräppi,

on kasitoista vee jo palanut wräppi,

hormoneita lähinnä vaan tainnutella saa,

kun oman pehmotikrun kynnet kutkuttaa,

on vaunuissamme heilunut jo kolme lasta,

ja jos kaikki laakit laskettais ois tuhat alku vasta,

nättejä, luonnetta, äitiinsä tullu,
ei yksikään isänsä tapainen hullu

oli pakko separaattorista piuhat katkoa,

ylikansoitusta puukonpäällä alkaa ratkoa,

tiedän että olet Tuijan kanssa Prismassa,
eikä mulla ole riimit ihan tismassa

työt eessä, nuppi skismassa

mutta tärkeintähän on syvä rakkaus,

siinä tosin auttaa cooli seksipakkaus

forget the bling and clothes, buy that trimmer,
make all stars and shine and glimmer

kun on iso kuuma katti aina messissä,

eivät ajatukset askartele turhaan pessissä,

hyvin mielin voin mä kullalleni runoilla,

mielessään se osaa jutut kuntoon punoilla

eikä ole mikään ylityrkyttyvä bimbo,

jolle sananvaihto olisi se pahin limbo,

hey, Em, there is such thing
like a female with good looks who cooks and cleans (:

osaa auttaa vaikka pustan takaa muuttajaa,

joka tarttee tajuntaansa muuntajaa,

nyt me ollaan tosin hajallaan ja erillä,

siitä ajatukset ovat ihan verillä,

sängyssä ei taida syntyy tänään speksiä,

ellei harrasteta Skypessä hääseksiä,

                        voi kun olis jossain materiansiirtäjä,
                oisin sulle yöksi alaselkään piirtäjä,

   voisit koeajaa mun liekinheitintä,
                sitten heilutettais sammutuspeitintä

call me, ma Belle

joka tapauksessa tää on minun misulle,

sulle söpöimmälle, Tiina Irkku -kisulle.

Mökkifragmentteja

2011-07-30T08:45:00.001-07:00

Takka paukuttaa kuin vähäjärkinen. Miksi annoin sille tuon pihkaisen haulikon, kun se ei osaa ampua? Kirjoitan nokihaavat sormissa.

Joskus uskon, että lukeminen on kuin kirjoittaminen: Päivän työ, aamuisin, kun muu on menetetty, on enää uni kutsuttavissa.

En saa koskaan selville, miksi joku kirjoittaa ja miksi joku toinen ei.

Tässä tahdon niin klassista varkautta kuin suinkin; asemiehestäni on jäljellä hiilet.

On paljon helpompaa olla kirjoittaja kuin perheenisä mutta luonnollisempaa se ei ole.

Tuuli muuttaa järven lentäväksi vesihöyryksi.

Vain muutama minuutti aiemmin siinä huusi kuikkapari ja kaksi poikasta. Niiden sukeltaessa jäi veteen harmaan rasvan räytyjä ja vähän vihreää, joka nyt taipuu pihlajan muotoon.

Matkalla Risperidoniin annan pojalleni lääkettä ja jatkan pimeässä.

Hän lukee hetken ja tulee luokseni ja halaa taas. Hän tuntee nyt jonkin tunteen, hän osaa sanoa sen minulle.

Hän sulkee oven avaimella ja pyytää, ettemme nukahtaisi ennen häntä. Kuinka monta iltaa hän vielä juoksee siinä missä kaikki on tyyntä?

Hän ei ole minusta irrallaan. Olemme samaa järjetöntä juonta, joka päättyy onneen.

Luulisin, että voisin olla onnellinen ja ahdistumatta, vaikka mitään ei tapahtuisi.

Kuin lukisi esipuhetta, jossa valmistaudutaan ostereita nauttiviin pappeihin. Itse teoksessa he ovat saksalaisia upseereita pihaan haudattuine jätekätköineen.

Ensin mainitaan tytön saamisen onni, mutta hän rakastaakin kuollutta poikaansa, veljeään, vain sen hän sanoo.

Kuka kirjoittaa näitä esipuheita, joita en myöhemmin löydä?

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä mieltä on istua epämukavasti ja lukea. Jotkut tekevät sitä työkseen. Ja he kirjoittavat siitä. Kenen keksintöä tällainen on? Kaikki rekisteröidään meriiteiksi tietokantaan.

Silti on mukava sanoa, että kirjoitetaan. En saa koskaan selville, miksi joku kirjoittaa ja miksi joku toinen ei, mutta yhdessä siitä tulee jotakin, enimmäkseen nulikkamaista.

Puhun kuin kuolemansairaat olisivat päässeet käsiksi kertomaansa vitsiin.

Tiedän, että tie joka tästä kulkee on esihistoriallinen. Ei mitään täsmällisempää.

Minulla ei ole minkäänlaista yhteyttä Arto Mellerin lyriikkaan. Toivon, ettei sinullakaan.

Paitsi että nyt ovat pillerit, ja tunteet ovat täsmällisempiä.

On lohdullista ajatella tätä aikaa ja raskausaikaa. Se on tuottanut nämä hulluudet ja nämä pillerit.

Jossakin on seutu, jossa ukkonen ei vieraile. Sade ja salamoiden kirveet kyllä kuullaan, mutta ne eivät tavoita maata.

Kirjoittajan omatunto

2011-07-30T05:26:00.000-07:00

I
Alla Kasvun kaikkivallan
yhä osoitteemme Tylyn paskan noitakoulu

kesällä kirjallinen kuolemakin
on vähän tällaista

Kanssani eriytyneiden äänten tungoksessa
Kalkaros nippu oreganoa ja kaljakukon poika

Viimeisiä viedään

II
Ooh, ei hän ole hidasälyinen
vain hiukan yksinkertainen

Auts, ei hän ole pahantahtoinen
joskaan en ole tavannut hänessä sympatiaa

r.i.p. Ruikuli

III
Ain't nobody hotter and so on
and yada yada, god I talk a lotta hem

de lay la la la, oochie walla um da
dah da dah da but you gotta gotta

keep movin', there's more music
to make

IV
Tertsiini
lagotto
romangololle

tryffelikoirien
epilepsian syyt
selviämässä

myös selitys
krampeille suomalaisessa
runoudessa

V
Universities
of this town,
Vantaa.

Front seat
of my car,
a parking lot
near the campus
of Jumbo.

Let your hair
down
and square dance
with
me!

Öödejä Ötzille

2011-07-08T03:23:00.000-07:00

Purppuran kumahdus.

Hanukat pantu multaan.

Mustat murskatut kukat,

Juudan puumat.

Humala. Sapuska.

Kuulkaa rakkauskutsua!

Juntan jumala. Puusta

hakattu paula, kautsupaalu.

Vaunussa munaskuut, rautaa.

Pulputtava pura, puskat.

Suku saattanut sammuttaa

Asaran kuvat, haudata

raukat savupatsaat

sulaa hulluuttaan.

Pukahdus sananlaskuja,

turhaa rutaa. Paskanpuhujat.

Tuhat unta tulvassa:

maatuskat valmuskat vulvassa

naukkaavat kusta. Munat, tulkaa,

tulkaa ruuhkassa,

tarttukaa sutta suusta,

puruluuta pukkaa – takuulla!

Turhuutta naulat, uhraajan tuska.

Rauha, kaltattu kaula. Surkaa!

Vanhurskas murskannut hurskaan.

Haukat narskuttaa anusta.

Taulat tulta, ruskaa kummut,

huumassa juhlarummut:

Kuikkain kirkuva kuningas,

taipuisa kunniaravuri,

uikkuja kiusaava bravuuri,

murtuvain Sulamith-masurkka.

Kuka ampui Ötzin?

Sinun uiguurin huntusi, sinun liguurin luusi,

sinun sushisi uikutus kuin SS-smurffi liikkuisi,

kuin surimipihvi kuivuisi, kuin suuri lukittu sirkus

kuulisi tunnit. Sinun surusi Rumi, rubiinimuisti.

Sinun ruumiisi pui kuidut, sinun Uzisi tiuku.

Sinun linnunhuilusi, puutullisi tuiskuisin puuskin,

luumuisin uumin. Itkumuuri kuin spinnipultti,

kuilu. Sinun pilttuusi ui uniini.

Kuka ampui Ötzin?

III

Öh öinen ödeemi,
ökyilijä, öljypihi öykkäri.
"Ölville", ölähdit,
öylätilläkin örisit:
"Vöin löin Örkit."
Kuka ampui Ötzin?

Joskus

2011-06-27T01:01:00.000-07:00

Joskus tahtoisin sanoa: Pysähdy, taas sama kiimamyrsky, sama tunteeton lasien liikuttelu, alinomaan kahdeksen euron lounasravintolat.

Huomaat kai, että jokin riitelee tässä hellyydessä.

Kerran ohjasin elokuvaa itsestäni reservinä kaikki ne lauseet, joita ei voi kääntää. Miltei yhtä banaalia kuin avata klaffituolit ja huomauttaa, että nenäni alkoi vuotaa täytettyäni kolmetoista, ja sen nenän viisaus ei sentään ollut lähimainkaan siinä kuosissa, missä se olisi voinut niissä olosuhteissa olla. (−Huomenta. −Terve. −Kuka vietteli hänet? − Mistä minä tiedän, mutta Faukner ja Roper eivät tunne toisiaan...)

Ainut mitä tahdoin sanoa...

Onko tämän elokuvan todella oltava nimeltään "Sinulle, Psoriasis"?

Sanoit että voisin tehdä tilaustöitä tai ainakin taustatöitä...

Ehkä toisto muuttaa kaiken. Matkustan Vernistaan kuullakseni aallot laguuneilta...

Joskus silmissä on reikiä kuin kudosta sykkisi ohi;
juuri siten tähän saattaa falskata jokin kielletyistä lauseistani...

Ike

2011-06-22T01:00:00.000-07:00

Studion valot.

Kainaloissa stadion-

tason paniikki.

Ikeä panetti taas.

Totuuden hetki:

Totuuden henki, johda

sinä meitä… Klik...

Brasilian laatua,

Turun Kokoomus

pysyy lihassa.

Kainalossa stadion-

tason kaniini.

Viisisäkeistöinen haiku

2011-06-21T06:42:00.005-07:00

Taas kaikki kasvaa

kohti tuhoansa: kuut,

rottien usva,

dokumenteissa

tuskin laisinkaan illuu-

alluusioita.

Luksuspatjassa

taikauskon parannus −

McFeastin jämät,

sisämerien myötä

Muumimamman sielussa

kaksi dildoa −

Triboliittien

tanssit sähköttä: jäät, häät,

tuulten hautomot.

Uusia uutisia

2011-06-14T13:48:00.000-07:00

Tässä uskossa tulin tähän sopimukseen
ja homman pituuskin sen osoittaa

hyvin päähän ammuttu Giffords toipuu

Taas postia, kirje, kortti, lasku
Nyt on Mandi Facebookissa myräköi

Mihin katosi Jari, 54?

Tässäkö kesän oudoimmat tapahtumat
Rajaton rusketus - alastomin hinnoin

Eilen olimme pitkään ulkona, join lasin viiniäkin
Swebok, mystinen sämpylä Ruotsista, Reebok, vallan väline

Kun kuuset menevät tuulen sisään, taivutaan, ei nöyristellä
Koirassisarukset hylätään tien syrjään

Piritta Hagmanin suuri unelma Raskaaksi Ranskassa
Bella bella, bella bella

Estoista vapaa hiilarikesä -
kokeile puikulaa pikkurahalla!

Tussu Pasanen haastaa Kirsi Pihan
Spessu sikapitsa raktorilla Italiaan

Virkistävä kevätsade muurahaiset
söivät Pirkko Mannolan saunan

Lamppu seisoo jalkojensa varassa, kuten aina

Askelet, käytävä, päätös
Ähtäri Smiley Center: Karhu raateli hoitajansa

Unelmien talo olikin maksalaatikon muotoinen tehdas
kuvat aiheesta Nikita Fouganthine

Ovisummeri eilen noin 21:20
Henry Wadsworth Longfellow jakoi hampurilaiskortteja

Alttarille ei ole tulemista, jos hampaat eivät ole suorassa
Aivopierun naiminen kannattaa aina

Cat in the Rain

2011-05-26T12:48:00.000-07:00

hieman valoa kissaan, joka kulkee sateessa olematon turkki kylkiä nuollen joka päivä joka päivä tiedän tämä on minun elämäni, paras niistä joita on, kuiva hankaava tunne, hiekan tunne, joen haara kaukana täältä ja minä tahdon rakastaa tätä jossa on aamu jossa on yö, kävelee portaita yli kentän, kävelee lehtien sekaan taivaan ja tavaran, itsensä ja olemassaolon yli, kääntyy aina reunaltaan tavoittamattoman pöydän ohi ja kaksi amerikkalaista pysähtyy, hotellin edessä naisen kädet laskevat kissan asfaltille, tänä päivänä monien silmät avautuvat, aula ja hissihuone, ”oh, I wanted it so”, tässä sateessa ei ole mitään selvää, minä rakastan sitä

Parhaimmisto

2011-04-20T01:14:00.000-07:00

Parhaimmisto joka tulee aikanaan istumaan eduskunnassa (poliittinen), joka tulee aikanaan säätämään lakeja ja johtamaan tehtaita ja suuryhtiöitä (taloudellinen), joka tulee aikanaan luomaan uutta kulttuuria taiteellisilla taidoillaan (muusikot, pelintekijät, meklarit), joka tulee ohjaamaan aikamme henkistä ilmapiiriä (yhteiskuntafilosofit, managerit), tämä parhaimmisto, ja minusta näyttää ettei tämä ole ohimenevää ei mitään sellaista mikä myöhemmin olisi eliminoitavissa.

Vampyyrivälikysymys

2011-04-11T12:29:00.000-07:00

Asia joka on mietityttänyt minua. True Bloodissa vampyyrit itkevät. Ja kun he itkevät, kyynelkanavista erittyy verta. Miten on muiden elämännesteiden laita? Onko kenelläkään ideoita siitä, tuleeko vampyyreista spermaa ja onko sekin pääasiassa... verta? Varsinaisestihan he tekevät jälkeläisiä hampaillaan. Ejakuloivasta vampyyristä muistuu mieleen Lars von Trierin The Antichrist -elokuvan kohtaus, jossa lääkäripäähenkilön pimahtanut vaimo runkkaa miehestään veret pihalle; ei mitenkään kaunis näky... Miten siis menee Billillä ja Sookiella?

kun vampyyrit nyt itkevät verta

miten on heidän spermansa laita?

kuin von trierin antikristuksen

työkaluvajakohtauksessa sookie

haaroväli jatkuvasti japanin lippuna?

Kasvot pilvinä

2011-04-05T12:48:00.000-07:00

Kuin kasvi elämän kirjassa, jossa nimiämme poltetaan,

ruosteen syömä maa antaa meidän tutkia roviota ja varjoa.

Betonin yllä hajonneet kasvot, taivaalla

Johanna Tukiaisen suuret, hyvät, ajettuneet

ja Stephen Elopin, hymyilevät hetken toisilleen

kuin kuolleet olisivat olleet pitkällä matkalla.

Ajattele ilme, idiootin, kuvittele sitten ihminen

tai Köhlerin apina, joka haluaa ottaa katosta banaanin

mutta ei ylety siihen. Ajattele, että kysyttäisiin:

”Mitä piti tapahtua, jotta näin kävi?”

Sinun kasvoillasi ei ole käsiä, katsot niillä näitä pilviä.

Kertomus eeppisestä

2011-03-31T08:17:00.000-07:00

eeppinen

(kirjallisuus) eepillinen, kertova, epiikkaan kuuluva, epiikalle ominainen

Vähänkö eeppistä, mä sanoin sille, joo, globaalisen eeppistä, mä työstän juuri Minni Hiiri –show'ta Disneylle onnellisten naisten ja kanarianlintujen flow'sta. Kolme viikkoa eeppistä jurria ja puuteria Japanissa, eeppistä lankaa, säteilyä. Eeppistä sumatralaisuutta, eeppistä rymistelyä kolmessa ulottuvuudessa. Eeppisen tylsää lyyrisyyttä. Eeppistä sämpläystä. Astetta eeppisempää nostalgiaa ja viidakkokukkoja. Eeppistä fantasiaa. Eeppistä putikkaa, looraa, parrua. Eeppistä sikailua villin lännen tyyliin. Eeppistä mokailua e-pillereillä ja e-meileillä ja virkkuukoukuilla ja kirsikoilla. Eeppistä selitystä tonnikalamarketeissa. Eeppisiä päänsärkyjä skaalassa T-Rex. Mitä vitun eeppistä tässä on? Magneettilappu pantu oveen ja sekin otettu pois heti kun tulen keittiöön. "Ota tästä!" Eeppisiä valokuvia lähdöistä, sijaamattomia sänkyjä ja syötyjen suklaitten kääreitä. Eeppistä postapokalyptiikkaa. Vähänkö eeppistä lässytystä. Argumentoisin silti, että jotain oli tapahtunut.

Kansallinen meditaatio # 1

2011-03-30T01:00:00.000-07:00

Liiketalouden valkosipulivaarnat kuin uudet tukiniskat veren kadottua. Kokoomuslainen ilmapiiri kuin suuri yhteiskunnallinen paska. Lopullisen ratkaisun tunnelmat kaiken tuhoamiseksi. Näitä kysymyksiä tarjoaa maailma agendalle. Innovaatiopolitiikkaansa linjaava EU, maabrändityöryhmä, Suomen Akatemia. Maailman viheliäisimmät ongelmat: Mikseivät kaikki vain ole terveitä, jätä turhat pohdiskelut ja palvele pyyteettä työelämää. Anus painoalojen kuvatuksessa. Byrokratia ajattelun harteilla. Juuri siksi olen valmis ottamaan haasteen vastaan ja tahdon, että tulokset ovat päätöksentekijöiden käytettävissä. Vapaa markkinatalous ja luokkaerot osaksi yliopistojen henkilöstöstrategiaa. Ihmiskunnan ongelmien ymmärtäminen on elämäni mato. Kuin keskustelu talouspopulistisen oikeistopolitiikan kanssa: tuntemukset, joita ihmiset herättävät toisissaan ollessaan yhteydessä ilman yhteistä kieltä. Kaikilla on oikeus huippututkimuksen kiinnittämiseksi, haasteiden käsittämiseksi. Tämän niukkuuden johto jakaa pääalojen kesken. Valtavat haasteet − ja monet pienemmät − ovat monialaisia. Niinpä rakkaus, useimmiten, on yksinäinen käpyretki lehtimetsään ja nauru kompuroi yhä lähempänä itkua:

− No mutta, Jyrki, miksi sinä nylkytät tuota puhjennutta barbaraa?
− Raiskaan hyvinvointiyhteiskunnasta paremman.
− Miksi olet tunkenut itseesi noin kaamean dildon?
− Valmistaudun siihen, että isot pojat tulevat. (Itsekseen: Luuletteko, että markkinavoimien palveleminen on pelkästään mukavaa - ennen kaikkea tämä on vastuullisten ihmisten hommaa...)

Uusia sananparsia

2011-02-16T02:12:00.000-08:00

1. Jätkä oli pohjavireessä, epätiven etiikan vieressä.

2. Muutosjohtajan karisma: henkilöstön erottamisen armolahja.

3. Millä me kirjoitamme, jos emme suulla ja käsillä?

Peilikuva

2011-02-06T07:19:00.000-08:00

Toinen kaksossisarista
identtisistä ja samamunaisista
eri perheissä kasvaneista kertoi
olevansa kaikilla tasoilla
sisarensa kielikuva
ja perillä siitä.

Toinen, kuvernöörin talossa
varttunut, kertoi puhuneensa
tietäjien kanssa
ohi alentuneen alkukuvansa,
kiinni ennustuksessa:

"Niin kauan kuin et opi tuntemaan
itseäsi, tulet menestymään
ja olemaan onnellinen."

Se mikä toi sisaret yhteen
esti heitä sekoittumasta toisiinsa;
niin kuin peilin tina ja tila,
jonka se läpi lasin eteensä heijastaa.

Saima Harmaja: Harmanummi

2011-02-06T05:47:00.000-08:00

Harmanummi on omalaatuinen, syvästi koskettava psykologinen trilleri, jonka ansiosta Saima Harmajan elämäntyö on suomalaisen kirjallisuuden eheimpiä ja koskettavimpia saavutuksia. Harmaja syntyi hampaat suussa ja kasvoi todelliseksi runomaijaksi, joka sylsi lyhyen elämänsä aikana pohjaan saakka elettyä, vuosikymmenestä toiseen lukijoita puhuttelevaa runoutta – ja proosaa, kuten tämä tositapahtumiin perustuva arkistolöytö paljastaa.

Uskomaton tapahtumien vyöry saa alkunsa, kun 12-vuotias Saima aikoo unen johdattamana etsiä lapsena kadonneen enonsa ruumiin, jotta äiti ja isoäiti vihdoin uskoisivat, että eno oli yksi seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhreista ja lakkaisivat turhaan odottamasta tämän paluuta. Paikallistaakseen ruumiin Saima kirjoitti vankilassa istuvalle murhaajalle. Viattoman runotytön ja viekkaan psykopaatin välillä alkaa niukkasanainen, mutta sitäkin kiihkeämpi kirjeenvaihto, joka johtaa arvaamattomaan piinaan…

Saiman tarinasta puuttuu lähes tyystin lajille tyypillinen poliisityön kuvaus. Sen sijaan tarina keskittyy traumatisoituneen perheen jännitteisiin ja kuvaa liikuttavasti etenkin Saiman enon mielenliikkeitä – isätön ja kiusattu poika hakee äitinsä hyväksyntää uhkarohkealla tavalla. Eno muuttaa muuttaa setänsä ja tämän vaimon luokse Puu-Pasilaan. Mahtisuvun kulissit järkkyvät, kun sedän vaimo kiipeää kesken sukukokouksen Herttoniemen vesitorniin, heittäytyy, menehtyy ja putoaa. Itsetuhoinen tausta ja onneton elämäntilanne riittävät selitykseksi; rikosta tapaukseen ei tunnu liittyvän... Samoihin aikoihin Helsinkiä alkaa puhuttaa raaka ryöstömurha. Saalis on maamme rikoshistorian suurimpia, ja ihmisiä katoaa jäljettömiin. Onko Saiman enolla sittenkin sormensa pelissä? Kuka on tuo vankilassa tuomiotaan istuva psykopaatti, Tatu Nikkinen? Kumpi lopulta sanoo viimeisen sanan, Saima, eno vai Adam Lambert - ja mistä voimme sen tietää?

Kirjan tapahtumat mahtuvat yhteen päivään, mutta ennakointien ja takaumien avulla kirjailija luo eheän kuvan kuluneista vuosista. Jännitysjuonen miljöö – Viikin sumuiset ja yksinäiset nummet, joiden kulisseja näkymätön henkikirjoittaja ohjaa – on kalseudessaan klassinen ja nostaa niskakarvat pystyyn.

Teos sisältää Saiman tunnetuimmat runot. Niiden teemat liittyvät Harmajan omaan kokemusmaailmaan: nuoren elämän vimmaan ja kuoleman mysteeriin, hengellisyyteen, ratsastukseen sekä loputtomaan voimattomuuteen.

On kaksi tapaa elää elämä: ikään kuin mikään ei olisi ihmeellistä tai ikään kuin kaikki olisi ihmeellistä.

• Kestävin osa rakastetun runoilijan tuotannosta
• Kauniita ja koskettavia ajatuksia elämästä
• Elegantti lahjakirja murhan ystäville

"Moni saattaa luulla, että akvaario syntyy läpinäkyvän vesiastian ja muutaman ruutanan hankkimisella. Mutta kukoistavan akvaarion perustaminen ei ole aivan näin yksinkertaista", kuiskasi Saima ristikon takaa Nikkiselle ja jatkoi ääni entistäkin käheämpänä kiihtymyksestä: "Ymmärrät kai mitä tarkoitan... Älä luulekaan, että tekeytymällä Adam Lambertiksi hämäät minua hetkeäkään..."

Helsingin Sanomat, Jukka Petäjä: "Harmanummi kuuluu ehdottomasti lajinsa eliittiin, Hal Duncanin Kaikkeuden kirjojen, The Big Meow'n ja Siri Hustvedtin rinnalle. Se tyydyttää nälkäisimmänkin lukijan jännityksentarpeen mutta ennen kaikkea saa kysymään: Kuka kirjoitti Saima Harmajan tuotannon? Onko Harmajan dokumentaarinen dekkari ensimmäisiä laajamittaisia näyttöjä subgeneerisestä materiansiirrosta ja millaisen eettisen kannan maamme älymystö siihen ottaa - vai pitääkö asiasta taas haastatella heidän yhdysvaltalaisia ja ruotsalaisia kollegojaan?"

Lyhyt essee luontorunoudesta

2011-02-01T08:04:00.000-08:00

Yksi suomalaisen luonnon ikiaikaisimmista ominaisuuksista, vuodenaikojen vaihtelu, on löytänyt tiensä niin Otto Mannisen, Katri Valan kuin Eeva-Liisa Mannerinkin runouteen. A) Ajatus pohjautuu siihen, että jääkausien takaisessa maailmassa on äänetöntä ja tyhjää kuin vammautuneen mekaaninen ramppikuume; b) myös neljä vuodenaikaa uppoaa atomikellojen syövereihin. Ihminen on tullut aukealta mereltä aukealle asemalle taivaan paineltavaksi, eivätkä aukea ja vapaus ole hyvä. Niin suuri ja kirkas simpukkapuhelin, että minun täytyy raivata sitä edemmäs etelään. Suomalainen runous on johdatusta näihin tunnelmiin. Kevät edustaa paitsi uuden alkua myös rakkautta. Manninen tekee sen taas, Vala ja Manner perässä. Runous kutsuu naittamaan maanviljelijäin elonkorjuusirpit, veteen heijastuvat kuunsirpit ja viikatemiehen stringit. Se mainitsee päätoimittajan, kuun, kolme kertaa, kolmessa säkeistössä. Naisen kynsiä ja tukkaa leikataan. Lempi leiskahtaa mutta joutuu munahaukan suihin ”kesken kevään hemmen”. Hätääntyneet ahmat kuohivat taivaan kuorta ja huutavat kivisin äänin metsistä, vuorista, vesistä, mäistä, rinteistä, taivaista; ikään kuin metsä tai taivas olisivat liian pieniä tai arkisia tai kaakkurinpunavedet. Tosin monet näistä opaakeista hukkuvat tai hukutetaan. Kevät edustaa paitsi Koivukylän uutta Alkoa myös olemisen raakuutta. Siihen liittyy pysähtymisen ja kuoleman kuvia, allitteraatioita ja vapaata äännetoistoa; ”aa aa akana”, ”pirun pentu pakana”. ”Tunnit, vuodenajat” putoavat, paska jäykkänä lyyrikko tamppaa kehäänsä, ei toivoakaan paremmasta. Tuo ainoa, joka on kaiken kuolemaa jäänyt katsomaan, puhisee ja kauhistuu ja skimbaa. Tätä tukee myös Mannisen tiukka mitallisuus. Ja Valan löyhä vapaarytmisyys. Ja kaikki niiden replikat ja heijastumat jne. jne. aina proosarunon suorakaiteeseen ja nykylyyrikoihin ja tähtikriitikoihin ja l=u=o=n=t=o=o=n ja kokeellisen runouden kvasiontologiseen käänteeseen saakka ja Urpoon ja Anaan ja pesukoneeseen saakka.

Rakkaudella, oma Zhu Zhu Petsisi

PS 1. Mua kiinnostaa ylipäänsä missä merkityksessä runoilijat käyttävät eläimiään: Miksi pääsky jäätyy oksennukseen päästäisen viereen ja hevonen pariutuu näädän kanssa, miksei niitä savusteta tai myydä metwurstiksi Puolaan, voiko siinä olla kyse jostakin vakavammasta kuin tofuintoilusta, mitä heille on tapahtunut ja lepakoille, lepakoille, säkeen höpötys naiivilla vajaamielisen äänellä? Minusta on tökeröä yrittää loukata toisia ihmisiä tällaisilla kysymyksillä, mutta en mahda mitään sille, että huuru nousee ympäröivistä soista kuin vaisto.

PS 2. Paavo Haavikon tuotannon ainoa heikkous on siinä, että siitä löytyy tuhansia puita muttei yhtään dildoa. Historia tuomitkoon.

PS 3. Suomalaisen kirjallisuuden suhteesta luontoon ks. Juhani Ahon lastut ”Jumalan luomia” ja ”Metsämiehen muistelma” sekä Veikko Huovisen novelli ”Kuikka”, jo kuva muuttuu.

PS 4. Minä tykkään metsotaulusta,
          siksi pidä en tärkkikaulusta;

          minä tykkään arkiseisokista,
          sitä loihdi en myrkkykeisokista;

          minä tykkään junan laulusta,
          sillä pääsee vaimon vaulusta.

          (Luontorunojeni kauneimmat, osa 1)

Synopsis 2011*

2011-01-31T08:48:00.000-08:00

Minä istun, odotan. Minä haluan opiskella diakonissaksi.

Pelon tunnistaa kyllä kun sen näkee.

Sielunsa venäläisille myynyt selkäänpuukotuksilla
halvaannuttava klassikko.

Irlanti, luonto, ihminen; uimahallissa siirtolohkareen kanssa.
Sanaa rakkaus ei mainita.

Ui kuin naarashirvi, yönmusta, sileä ilmapallo, jonka tassuista
jää jälki. Tätä olin etsinyt, tätä halusin!

Vain päällysteisiin sopivia tauteja sakaalien ympäröimänä autiomaassa. Miten piirretään realistinen hiiva? Työilmapiiri kiristyy. Kollega katoaa. Sadun jänöpuput eivät ole sitä miltä näyttävät.

Sotakirjallisuutemme talttumaton teräsmies, Kollaanjoen
maineikkaat puolustustaistelut kokenut Palolampi:

- Naapurilla on paremmat roskat. On kohtuullista, että valehtelen kuin pizzat.

Puheenvuoron saavat niin tekijät kuin kokijat:

- Herrajumala, näin en ole nauttinut mistään aikapäiviin!

- Kuulun petettyjen sukupolveen.

Niin kuin hyvin koulutetut kyyhkyt: Ei tunnista itseään kuvasta.

Hei, ystäväni VESA! Nyt kaikille tilaajille Peppi-lompakko kaupan päälle!

* Alkusoitto kustantamojen (Otava, Tammi, WSOY) katalogeista koostetusta synopsiksesta. Paras on vasta tulossa...

Väärälät ät Näätälä

2011-01-22T12:19:00.000-08:00

Viisi alla olevaa tekstiä muodostavat hajanaisen sukukronikan "Väärälät ät Näätälä". Kuten helposti on huomattavissa, olen käyttänyt kirjoittamista inspiroidakseni erityistä reunaehtoa. Sanoissa saa esiintyä vokaaleista vain "ä". Keksin koko joukon muitakin sanoja, mutta tähän valikoituivat luontevimmat ja tunnistettavimmat. Mielenkiintoisena havaintona voin esittää, että "ä"-vokaali paljasti kirjallisuuden raadollisen ytimen: seksiä ja väkivaltaa. Yritä siinä sitten hienostella. Hauskoja hetkiä Dänkän, Pärin, Bängtin ja muiden seurassa.

Huom! Tekstien työstäminen jatkuu ja päivitän laajennetut versiot kunhan pääsen purkamaan toisen kierroksen sanastokeruuta ja ehdin luoda uusia univokaalisuuksia.

Äpärän häät

2011-01-22T12:10:00.000-08:00

Häät. Säpsäkän äpärän häät. Hän tärkkää, mäkättää, jäkättää. Pär tsättää: ”Täällä väsää hämärää, värkkää jäätä.”

− Jätä mässääjät, jätä häppä, nää väärät häät, tää läppä – ämmä, sä härdäät!

− Älä sä täällä, tällä säällä, täällä häät päällä, Väärälää, Näätälää kämppä väärällään.

− Sä kämmäävä, kännäävä, känäävä ämmä!

− Blää, blää, blää, blääh, Hällä väl… hämähäk… Välttäkää tätä ämmää? Sä hämäät.

(Läävästä Dänkkä: − Pär, täällä? Säästä vähän, hääs järkkään.)

Jätkät vääntää hää-ääntä. Bläck Män:

− Tähkä mättää, Hälvä välttää.

− Tähän tämäkkä Kät Kät-plättä! Räp-jäbät & Bläck Jäck näppäämään säärtä: Ääh-ääh-ääh…

− Tähän säätäjä, räähkä!

− Älkääpäs. Mä, Pär, jäävään. Tää jämäkkä lätkäjäbä päättää jäädä…

− Lämääjä-bät, sähän räppäät.

Päätä hämärtävää häppää, hämärää läppää. Mä sävähdän, äkkään: Pär ähkää, jäbä säätää säkää, rääkkää ärhäkän Bängt-ämmänsä häkkärää. Kännäävä änkkä... Päällä läjä säärtä, pään äärtä, kättä. Jännää: tässä tägäämässä. Älläkällä pähkään: Nähdä? Jäädä? Hätkähtää?

Äkkään älähtää:

− Pär, älä täällä, Väärälässä! Vältä säätämästä täällä.

Pär pärjää. Hän päättää: Vähällä säästän tämän. Hämää ääntään, älähtää, sähähtää:

− Kämppä kärähtää, käppänät, hän ärjähtää.

Säpsähdän. Särkkä särähtää, jäät räjähtää. Pär – thät bäd bät, fäng’d fäg – bängs & ämmänsä Bängt Hägg.

Nälkää kämpässä

2011-01-21T23:54:00.000-08:00

Äpärät väärällään nälkää. Märkä sää, mäkärät. Närää. Täppää, nälkää, täppää. Äkämät jäässä sählätä, läträtä. Määrättä näljää. Tänään hän väsähtää? Hän, sä, mä mäsänä.

- −Vähän päässä särähtää, nälättää... Ärrä, Ässä-mäx, Ärrä-bäg...

−Säästä päätäs. Päämäärä jätättää.

Hätä, häntä hädättää. Hän änkää, väräjää. Päässä läträävät tämäkät määrät näkärää.

- − Päästä pälkähästä, päästä täältä. Tässäpä tämä...

- − Päästä vähällä? Äärtäkään älä jätä kääntämättä.

- −Tätä jänkää, hädän määrää…

Päätäntä: Läävässä häkää. Häntä määräävät hämärät väkäpäät, lättänät häkkärät. Vähän vähältä, nähkääs, häätää häkä hältä hädän. Häkä: nälän päättäjä, hädältä säästäjä. Häkä: Tänään säätää, jääräpään määränpään päättää.

Näädän häätäjät

2011-01-21T14:34:00.000-08:00

"Nähkää näädät! Päät kääntävät näädät! Häätäkää!"

Pär tähtää. Hän räknää. Hän häätää näädät - päässään.

Räppää märkää hämärää, jään värjää.

Älähdän: - Säädä. Tähtää säkään, älä päästä tätä näätää! Väärään tähtäät, täsmää.

- Säädä ääntäs, täältä lävähtää päähän! Välttämättä räjähtää - mä käännän näädän, näätä näädältä häädän.

- Älä kämmää tätä. Määränpäässä sä mässäät pätäkällä, mä mädätän näätää.

Pärähtää, pämähtää, rämähtää. Pään päällä välähtää. Räkäpäät säksättää. Räkäpäät! Sävähtää tämä vähänläntä väkkärä.

- Ääs, ääts! Rämähän tämä! Tää ÄL-ÄR kääntää päästä vähän. Tärähtää väärään.

- Händ’käpp’d. Älä häärää. Jätkällä räkäpäitä! Näillä näätä mäsänä? Vähänks jäätävää…

- Ääh… ääh… ääh… Nämä säästän, Näsä hämäs tänään…

Pläkä jää härmässä. Märkää räppää. Jää värähtää. Väkä päässä: Kämpällä ämmät mäkättävät, väpättävät säärtä – jäkättäjät, järkkääjät. Tähän täällä väsähtää: ”Äläkä säästä näädän näätää.”

Mä & Pär

2011-01-21T14:08:00.000-08:00

- Väärälä, Dänkkä Väärälä.

- Fält, Pär Fält.

- Pär, säg ”pärl”! Lägg ägg!

- Nää. Växt ärt är Pärs ärr. Där äng, älggräs, älg, ävl...

Hän pälättää. Mällää päällään. Päsmääjä. Päärällääjä. Vähänläntä länkkä näätä.

- Nämä krääsät? Tällä säästät?

- Älä härnää jätkää. Nämä säästän. Vältän äläkät. Päämäärällä, määränpäällä tärvään vähän.

Mä ärähdän: - Käläkälä, näärännäppä. Täällä pärjätään! Tästä tärähtää ässä!

Säväkkä pläts, läts-läts.

Pär älähtää, sähähtää, väsähtää. Häntä närästää. Vääntää, ääntää "ässää".

- Täällä määrään mä, hä? Mä ässä, sä kääkkä, räkätän.

Mänttä

2011-01-21T13:53:00.000-08:00

Ärhäkkä Träns Äm männät mäsänä. Määrättä räkkää.

Hän vääntää rähmällään. Ährää, ährää.

- Äläst, jätkä, älä vänkää. Mänttä män. Älä rääkkää mäntää, tärväät rämäks.

- Jäätävä tähän.

Jääräpää. Ärmäkkä. Ärräpäät!
Sälää, päällä ränttätänttä-hässäkkä.

Jätkä ärähtää. Läpässä särähtää. Väsään vähän ääntä:
- Jätä tää tähän… Äkkääks?

- Jätän tän härän tähän? Älä härnää, hännänkääntäjä.
Näytä jämäkkää säärtä, Kärnän härkä.

- Bää, päkä päkä, Pär. Tättärää!

Pär sähähtää. Päätän sännätä:

- Nähdään Mäntsälässä. Jää sä, mä rällään.

Hän äkäpäänä: - Mälläät, mälläät, jäbä. Jätä jämät äläkä kärähdä. Ähläm sähläm...

Muutama argumentti äitisi puolesta

2011-01-18T12:12:00.000-08:00

1) Äitis organisoi lauseet;

2) Äitis oli laadullinen yksikkö kun sua teki, ei logiikkaa tai argumenttia;

3) Äitis on mittayksikkö, laardi per sentti;

4) Äitiäs väänneltiin niin ettei siitä kukaan ota selvää;

5) Äitis on (a) rajoitettu (b) vahtia sitä pitää;

6) Äitis ensisijainen syllogistinen liike: ei hajuakaan kappaleesta saati laajemmasta totaliteetista;

7) Äitis toissijainen syllogistinen liike: ei hajuakaan kappaleesta saati laajemmasta totaliteetista;

8) Äitis liikkeen rajoittaminen on tätä samaa savuverhoa: pitää huomion tärkeämmissä seikoissa (tissit, viski, life style -blogit) tai hyvin lähellä niitä (New Age, amerikanmonnit, jenkkakahvat), lausetasolla tai jopa alempana.

9) Äitis tappoi luovuuden kun sua teki, isäs tappaa vieläkin.

Lattia

2011-01-16T05:23:00.000-08:00

, kivi pään alla aamulla puoli viisi, unen kohdalla kesuura, sitten kiipeämme. Siinä on poikani eikä minun tarvitse nimetä häntä, sillä hän on poikani, me kiipeämme emmekä näe miten pienat ovat. Öljyä, vääntyvää metallia. Hän on lähtenyt kääntöpuolelta, siitä missä porraskuilu on jyrkin, ei seinän turvaa ja tapahtuu se, minkä kielloista huolimatta on tapahduttava, jotta hän olisi poikani. Hän putoaa. Minun huutoni seuraa putoamisen aukossa. Kuuleeko hän mitä sanon? Hänen päänsä kaivautuu kaksi kerrosta alempana lattiaan ja luuppaa: isku, isku, isku...

Miksi pienat ovat aina väärin, miksi eivät niin että enkelit tulevat ensin vastaan Uzeineen ja tupakoineen ja sitten ovat sivuilla kuin paraati, kun olen taistellut Jumalan kanssa ja onnun ja kivusta pyörtyneenä kierrän takinriekaletta silvottuun kyynärvarteeni?

Minä tahdoin pelastaa hänet. Miksi sitten toin hänet tänne? Hän makaa portaiden juurella kasvot ylöspäin, ja minun huutoni iskee hänen ruumistaan yhä uudestaan.

, hän katsoo poikansa urheilutakkia, joka on jäänyt rantaan. Enkelit ovat kauempana, heidän pyöriensä ääni kuuluu vaimeana savuverhon takaa; kuin hevoset, jotka ovat pakkautuneet ahtaaseen solaan ja saavat sydänkohtauksia toisensa läheisyydestä, panikoituvat ja ryntäävät veteen, jossa vain musta, tuskin erottuva kajo levistä ja teloitusleikkien estrogeeneista,

Nyt uneni on tulossa. Olen mennyt toiselle puolelle, yksin, kahlauspaikan yli ja katson vedestä nousevaa tuulta.

Led-valot tukisukkahousuissa

2011-01-13T22:56:00.000-08:00

Kuinka voitte, minua täällä ei tunne kukaan. Mutta illan teemaan sopii puhua valoilmiöistä. Näin eilen meteorin. Oikeastaan se oli, no, samantekevää, se loisti kuin, tunnustan häpeäkseni etten tunne yhtään tuota alaa, mielessäni käväisi mäyrän tai poron kolo. En nähnyt sellaista tai muutakaan. Olin puhunut tyttäreni kanssa erämaista ja näyistä. Ne kiusaavat Nipsua. Hän tarkoitti, että Nipsu näkee jäätelötötteröitä. Yleensä valo kai nai suoraan silmiin. Tästä minulla on epämääräinen aavistus.

Toivottavasti teillä on ollut hauska päivä. Kerron nyt hieman tarkemmin. Iltasuihkun jälkeen tuo pieni poika oli äitinsä rasvattavana. Sen jälkeen oli isän vuoro viedä hänet vuoteeseen. Iltasadun kestäessä isä kosketteli häntä säännöllisesti ja työnsi kaksi sormeaan hänen suuhunsa. Mitä? Ehkä täällä tosiaan on joku Miia tai Mikko tai Marja. Toivon, että teillä on tänään hauskaa. Miksi muuten naiset alkujaankaan luottavat miehiin, joilla on koiran silmät? Eivätkö he ymmärrä, että ne ovat väärässä päässä?

Mukavalta näyttää. Oletko täällä jonkun kanssa, käytkö useinkin, kirjat ovat varmasti makuusi. Ellet ole jo joku, olet kaiketi ei-kukaan ja sitten... Se mitä valo teki minulle... Tunsin ehkä tuoksun, se oli kauan itkeneen juuston kuolaa. Miten muutoin ylipäänsä voi olla joku?

Jos kukaan täällä ei tunne minua, kuka sinä sitten olet? Jos et aio kertoa miten sinulla pyyhkii, jos et pyydä minua Facebook-kaveriksesi? Voisit kuitenkin kertoa, että sinut tavoittaa sisäpihalta puuhaamasta jotakin, jotakin jännää. Sovittu?

Tiedän, että sinunkin äitisi on kertonut, että sinusta tulee eno, että sinusta tulee täti, riippuu vähän lapsen sukupuolesta. Et arvaa mitä paskaa tuonkin utelun on tarkoitus peittää.

Entä sitten kun aurinko ei enää paista? Mihin kasvit sitten tähtäävät voimansa? Alushameita niillä ei ole, niillä on led-valot tukisukkahousuissa.

Annaali

2011-01-10T11:37:00.000-08:00

Pakottautua alkamaan. Antautua siinä missä on. Ajatella sitä. On toista kirjoittaa se sinisellä kynällä. Sanoa Viisaat mäyräkoirat, vaikka Miisa on mäyräkoira. Ergo: Miisa on mäyräkoira? Antautuen kaikessa tälle tyy-tyy-tyy-dyt-dyt-tä-tä-tä-väl-ly-jen syllogismille… Pakottaa itsensä siihen mistä Miisa alkoi. Mäyräkoirass tai kokonaan ilman sitä. Annus. Kädet kirjoittavat jo. Kiven kyljessä poppeleita, kielekkeitä. Kivennäissylkeä, reunat hikoilevat tuhkaa. Hikka. Tästä se alkaa: näkyä kuin hylje tai muu yhtä näkyvissä oleva. Pilvet puhkeavat myöhäiseen iltapäivään. Myös sen häiseen saumaan. Aloin, mutta ei se ollut oikeaa. Härmä, auma. Harmaan päivän soperteleva huokaus. Keltainen laukaus, kermanväreet huoneessa, sillalla, joessa jokainen lause yritti toisensa selkään. Lauma: En löytänyt itseäni siltä tieltä. Laskin sormiani saadakseni vastauksen; enten tenten teelika menten, enten eller, Wilhelm Teller, tell me what and who and when, mutta niitä oli vain viisi. Tuoli sateen pieksemällä pihamaalla, ei kissaa, omenaa, puuta, mutta rasvaista nokea pitkin kuistia ja sieltä laahausjälki paraatikerrokseen, jos tyhjä tasanne jonne portaat viettävät lasketaan siten. Aivan sama kuu nousee tämän alkamiseen. Putket kurlaavat, ilmassa ammoniakin haju. Vahakannu. Plyysiset verhot. Sen tästä saa, sanat kuivuivat, kaikki sopii fyysiseen. Jokin annaali sinistyy kun sen kylkeen kirjaillaan kultainen naali. Vihdoinkin on taputusten aika.

2010

2011-01-10T02:02:00.000-08:00

Moottorin lämmettyä vaihteet vaihtuvat kauniisti ja voima on tiessä jo pienillä kierroksilla, vesi tulee ruskeana massana jäälohkareiden välissä oikealla ja Vernissatehdas jää ja Tuksu ”En käy koskaan bileissä täällä Suomessa ellei paikalle satu tasoistani seuraa, Snoop Dogg tai Hunksit, veloista on turha jauhaa tässä”, tasaista menoa pienessä ruuhkan jälkeisessä taajamaletkassa, yli raiteiden, rumaa vantaalaista peltoa, tämä osa Jokiniemeä, vain muutama kirkas hetki, kuten metsikkö risteyksen tuolla puolen, yllättävän vähän liikennettä nyt 9:16 siinä missä tie jatkuu Maarinkunnakseen ja käännyn vasemmalle, kohti Hiekkaharjua — Urheilutie — aika ei ole rahaa, aika on elämän mittayksikkö, mutta jollakin sitä on mitattava, kun käsitteelliset alueet sekoittuvat toistuvasti, kun apuraha tänä vuonna menee jollekin toiselle lahjakkaalle kirjoittajalle ja on kuin ei myönnettäisi elämää tällä kertaa tai kuin se evättäisiin, aamun ilo ja kahvin kipu ohimoilla pidän noista funkkistyylisistä keltarapatuista koulurakennuksista ja 70-luvun laatikoista jotka järjestävät iltakurssit, työväenopistot, kun seutu uhkaa täyttyä pitkäaikaistyöttömistä ja pätkätyöläisistä, minkä puoleen he sitten kääntyvät, kuvaamataiteen, runoudenko, luokkaesimerkkeinä heitä itseään onnettomampien ihmisten hengentuotteita, Paleface, Elastinen, Eini pitävät pystyssä tätä sosiaalista kangastusta, ehkä sillä on jokin merkitys, he ostavat mäyräkoiran, suurin osa heistä, tarkoitan juotavaa, aika ei ole rahaa, kun rahaa ei ole, vaikka tuskin osaamme muutoin ajatella sitä, tuhlata, tärvätä, antaa pois, lahjoittaa, säästää sitä niin kuin kaikissa mainoksissa nykyisin, tämä ja tämä säästää, osta kolme maksa kahdesta, mietin kai itsekin tuntitaksaa tälle odotukselle, tälle varkaudelle, osta tämä elämä saat kolme muuta kaupan päälle, ehkä taksi olisi tullut halvemmaksi, minä työskentelen sillä aikaa kun te olette lääkärissä, ajan autoa ja ohjaan ajan ja rahan samoille raiteille ajatusten kanssa, no joutilaisuus ennen euroja, pudota mittausten laidalle ja silti istumme kuin pankkiirit elämämme päällä ja jaamme velkakirjoja; tälläkin hetkellä tämä on suuri ilo, perjantaina istuin Karin kanssa kahvilla Koivukylässä, baarissa vain maahanmuuttajia ja me, hänen valittunsa, kuten sanoin nämä seudut muuttuvat, kuten sanoin, Nalle Wahlroos pitäisi tuoda tänne, tuon kerrostalon kellariin, ajaa viiksekäs kuono muliksi, niin, kun muinoin mursit miehen pään, hän kuoli, ja siinä kaikki, nyt nousee ylös hän, kakskymment' aimo haavaa kallossaan, liikevoitto 16 miljoonaa euroa, (tip) Toveri-lehden vuosikerta 1973 — Talkootie — pudottaa vauhti viidestäkympistä neljäänkymppiin, jarruttaa moottorilla kun ensin on ollut alamäki ja sukellus sillan alikulkuun ja kohta kääntyminen, yrittää olla käyttämättä jarruja edes kaupunkialueella, tässä vauhdissa jos rengas irtoaisi, niitä on näkynyt pitkin talvea penkoissa, eturipustusten irvistäessä, pultit yksinkertaisesti kiristämättä syksyn vaihdon jälkeen, ehkä ne löystyvät vaikka koneella painetaan tai sitten törmäys, kehälläkin ennen Tuusulan ja Helsingin ulosmenoa meluvallissa farkku-BMW ja Laaksotiellä iso C5, ei muuta kuin turvatyyny laukeaa, mutta ikävä olisi jättää auto yöksi, kaikki ikkunat kasassa, stereot viety, ja jos ei muuta niin penkit viillelty, niin kuin Audi Pakkalassa, makasi katollaan liikenteenjakajassa — Talkootie — pieni ostari tai milloin kioskista ja parista kaupasta tulee ostari, tanssipaikka ja se missä kävimme vuoden terapiassa, dieselin vääntö melkein kuin liukuisi, aurinko vielä alhaalta, häikäisevää ja orapihlajia, kukin asukas kaivanut pihatiensä auki kadulle, tuo talo jota kävimme vuosi sitten katsomassa nuokkuu tummana, onneksi jäi, aivan kuin kaikki olisi kuivunut kerran kastuttuaan ja luhistunut, näkymätön pöly, notkuvat lattiat, vanhat laudat irrotettu ja katetuttu nopeasti laminaatilla, sähköt vedetty miten sattuu ja välittäjän mukaan alan ihmisiä, sauna puolitiessä, hiljennän, mutta juuri ennen on käännyttävä takaisin ja toiseen suuntaan, jäteauto talojen edessä tukkona, seuraavasta oikealle — Keltavuokontie — pizzeria, suljettu pyöräliike, näitä on kaikkialla laidoiltaan hapertuvassa infrassa, parhaillakin alueilla, tänne kyllä rakennetaan lisää hyvinvointia, kaksi Jumbon kokoista ostoskeskusta, eivät enää käy edes kauppakeskuksesta, ei se ole mitään kaupankäyntiä, kun ihmiset pakotetaan autoilla kymmenen kilometrin päästä myyntikeskukseen että ostaisivat, eivät ne ole vapaita julkisia tiloja, toreja, katuja, vaikka niitä simuloidaan, viihtymistiloja kuluttajille, mielenosoitus tai kansalaisilmaus olisi mahdoton ja siksi niissä räjähtää, kauniita omakotitaloja liian pienillä tonteilla, kuusia, joku ryteikköinen piha, tuota jos pääsisi muokkaamaan, pääosin puurakentamista, joku harva rapattu talo, tässä voisi viihtyä — Kullerontie — kääntää auto molemmista päistään päättyvän tien risteyksessä, tyhjää tilaa ennen rataa, pelto tai sen tapainen, luminen aukea, johon nimi heittää pysyvästi keltaista, kesällä golfia, uusia radanvarsiasuntoja — Metsätähdentie — kapenee taas, koukattava pihaan, kättä ylös, tuoko niitä uusia Helsinki-konseptin taloja, joista lehdissä oli juttua, mikä seinätyyppi, kaunista leveää hirttä, tämä liike, nopea jarruttaminen vie energiaa, olisi syytä saada kaikki se talteen, juuri koskaan en viitsi pysäyttää moottoria odottelun ajaksi, mieluummin ajan, puoli tuntia, neljäkymmentä minuuttia, kun sohjo alkaa, kytken luistoneston, varsinkin irtolumella, ruskeaa kastiketta muistuttavan kuohun keskellä se on hauskaa ja kun taas ESP:n painaa pois vielä hauskempaa, renkaiden vedon todella tuntee, kuin ilman kondomia, molemmissa etunsa — Valkovuokontie — tässä se talo on, ikkunat oudosti nurkissa ja sitten seinä ettei ikkunaa lainkaan, hinta nostettu melkein kahteensataanneljäänkymmeneen tuhanteen, tonttihan tässä maksaa ja pihakuusi, mistään rakenteista ei voi mennä takuuseen, ruotsalaistyyppinen katto, vesi valunut seinään ja yläkerran huoneissa outo haju, toksinen, kellari, ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, mutta välittäjien ahneus, Habitastakin soittivat perään ”Tässä olisi kiva koti teidän perheelle” — Talkootie — liikenteen nopeasti lisääntyessä kohti Talvikkitietä, minä panee itsensä alttiiksi lääketieteellisissä laitoksissa ihosyövälle verenmuutokselle ja sukuelinten vaurioille, minä panee itsensä alttiiksi ihottumalle nuhalle ja hengenahdistukselle, se kirja on minulle jo ihan vieras, Kari sanoi ja minä että on se vieläkin ajankohtainen, altistuminen on vain toisenlaista viihtymisteollisuuden lyötyä lopullisesti läpi — Läntinen Valkoisenlähteentie — urheilualueet, kupolit ja tikkihallit, ELVIS BURGER, nyt lähtee sellaiset majoneesit että, nyt Viivi siis Viivi Avellan (Jaajo nenä-äänellä), lävähti nimittäin luukusta taas tää meidän viikoittainen juoruraamattu, Sevari, Viivi on ottanut uuden askelen julkisuudessa, etsii koirannaamoja eli ihmisiä, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon jotakin koiraa, esim. lemmikkiään, naapurin lemmikkiä tai mitä hyvänsä koiraa, voi Viivi, Nelosen urheiluankkurista sinne ja tänne, esimerkiksi minä muistutan afgaania hiuksineni tai sinä, Petra, mustaa chihuahuaa suurine mulkosilminesi, anova katse, lautasella minitomaatteja ja purkkimuonaa, sellaista, ja nyt Viivi sitten tietenkin muistuttaa Bikini-Pirkkoa, ettet olisi tuossa jamassa ilman mua etkä jatkaisi mun viitoittamaa tietä ellen olis valinnut sua ja koskaan et tule pääsemään eteenpäin ilman mua, et varmaankaan ikinä etsi reality-sarjassa koirannaamoja, rauha hänen rungolleen — Osmankäämintie — Viertola selvästi epätasaisempaa, paljon 80-lukua, beigeä ja valkoista kahitiiltä, rumia rivitaloja, joita kohtaavat monet ongelmat, katot, sisäilma, luultavasti eristeet ja salaojitus, lumivallit täällä eivät sula pitkiin aikoihin, veikkaan että ollaan toukokuussa, keskellä liljain ja ruusujen, tämä sama tie 15 vuotta sitten, kun mitään tätä ei ollut, ”hänen elämänsä” oli aivan toinen — Peltolantie — pieni puro joka juoksee kuusten välissä omakotitonttien takana, vasemmalla jokin verkkoaidan rajaama logistinen keskus, kontteja ja autoja ja portti, johon rekka kääntyy koukaten kaukaa ajotieltä kuin ajaisi ensin ohi mutta juuri niin perävaunukin ohjautuu sisään, juuri tässä hän on ollut se huvittava kesakkoinen nuori mies, kesän jälkeen valpas ja valmis ruumiilliseen työhön, varastoilmaan ja mitä se vaatiikaan, katsonut poikkikadun ruotsinkielistä nimeä kasteen kylvettämässä elokuun aamussa, Honungsblomstervägen, kulkenut lohjennutta asfalttipiennarta ja puro kaivautunut tien ali, hänellä mukanaan vain vaatteet ja taskussa joku seteli ja kolikko matkaa ja ruokia varten ja John Updiken Juokse, jänis ja joku vuosi siitä, ehkä kolme neljä kun hän on opiskellut ja yksi silloisista tyttöystävistä joutunut Siri Hustvedtin syvällisen kerronnan pauloihin (”kaikki meistä kertovat tarinat on kerrottava menneessä aikamuodossa, ne keriytyvät auki taaksepäin siitä missä me nyt olemme, emme enää tarinan henkilöinä vaan katsojina jotka ovat päättäneet avata suunsa” tms.) voimakkaiden ihailun tunteiden vallassa; riidan alku, hän ei ole päässyt selvyyteen, onko tyttö ihastunut kieleen vai juoneen, hänen mielestään Hustvedt ollut höpöttävä tekotaiteellinen paska (tahditon hyväntahtoisuus, joka ei hetkeksikään ota etäisyyttä hahmoihinsa eikä siten tarkastele heitä rehellisesti; ymmärtää kaiken etukäteen, ennen kuin ensimmäistä sanaa on lausuttu, ymmärtää siksi väärin koko kirjoittamisen idean, myös Hustvedtin on käytävä vessassa, joskus se tapahtuu kesken kauneimman lauseen, niin, jos hän olisi rehellinen, hän myöntäisi, että hänellä on ilmavaivoja, että hän pitää salaateista, joissa on mozzarellaa ja pinjansiemeniä ja pähkinöitä, miksi tämä ei näy hänen proosassaan, kyllä se näkyy, hän kirjoittaa uskomattoman huonoa proosaa ihanteenaan eheyden tendenssi eikä tee sitä yhtään huonommin kuin Patricia Cornwell, joka hän yhtä hyvin voisi olla, miten typerä riita) — Puutarhatie — VW parkkeerattu irti penkasta toista autoa vastapäätä niin, että juuri ja juuri, peili kylkeä hipoen, tie routinut ja kerännyt jäätä, pudotus keskellä ajoväylää, nyky-ihmiset vaihtavat henkisen paratiisin materialismin aavikkoon, sanoo joku radiossa, yhtä-äkkiä katujen ruotsinkieliset nimet, Lövvägen, Blomvägen kuin tiiviit yhden säkeen runot, enemmän niistä saa kuin kuivasta teoriasta, ne ongelmat joita on kuten nonstop nonsex, alakulo seurana haikeuden, sellaiset kuten potentiaalinen ”ruisorakkeen kantaesitys korviketupissani”, muunnos Leinon säkeestä ”Ruislinnun laulu korvissani”, niin, luokassa oli jonkin verran väkeä ja hän esitteli yhtä Oulipon mainioista tekniikoista, S + 7, tekstien manipulointi potentiaalisen kirjallisuuden tuottamiseksi, potentiaalisen seksi, mahdollisen, mahdollisimman potentiaalisen, käytännössä impotentiaalisen intiaanisen, ei elimellisesti vaan muutenkin, ajankäytöllisesti, kiire aina, nukut kun valvon, S + 7 säilyttää tekstin syntaksin ja kirjalliselle diskurssille ominaisen rakenteen, sillä voi raiskata Nocturnen Nykysuomen sanakirjan tai 70 herkkupiirasta reseptikokoelman avulla, juuri muuhun siitä ei olekaan, outo haju, pihassa käyvä moottori ja samalla joku purkaa ja polttaa uunissa leikkimökkiä, miten se menikään ”kaskisavuun laakso verhouu” = ”kaskuriin laaksolainen verhouu”, jotenkin näin, en tässä kohden ymmärrä menetelmän arvoa, pohjateksti on yksinkertaisesti liian kaunis, proseduraalinen itsekin ja sellaisenaan resistentti, pelkästään mitan taidokkuus läpäisee ironian, myös Jumbo läpäisee ironian, okei, mutta Leino tavalla joka koskettaa, loisteliaasti rapattu vihreä kaksikerroksinen, kun jo pihan kaiteista, lampuista ja sypressi-istutuksista näkee että laatuun on panostettu, kuin kukka kaunis suloinen vihreellä nurmella, ällös hento herääkään, keskellä liljain ja ruusujen, takapenkillä, istuimessa, nukkuu, neljän kuukauden lapsi, korjaa hengitystään, kun vauhti hiljenee — Meiramitie — asfaltti vatsa auki, maansiirtokoneita, Jehovan todistajain valtakunta molemmin puolin, tässä olen aina pysähtynyt ihmettelemään, kuinka organisoitua uskonto voi olla, tuollaiset parvekkeelliset asunnot, mitä he tekevät niillä, onko heillä vapaa-aikaa, täriseekö kahvikuppi heidän kädessään pitkän päivän jälkeen, kun kukaan ei ole avannut ovea traktaatin jakajalle, se ahdistus johon ihminen puetaan siististi ja teljetään näyttelemään iloa, kunnollisuus, pelottavia muotoja kaikissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa, samaa keskusjohtoisuutta, formaatin monistamista harrastaa S-ketju, ABC leviää ympäri maata kuin Jehovan tahto, voimakkaammin vain, joka valtatien liittymässä konventtisali, Jehovan alusmailla radio: Mies teipannut 18-vuotiaan tyttärensä kädet ja jalat putkiteipillä, sulkenut kahdeksi tunniksi vessaan, käynyt välillä katsomassa, ettei tyttö ole nukahtanut jotta rangaistus kärsitään varmasti hereillä ja Korkein oikeus kumoaa alemman oikeusasteen päätöksen ja kaikista syytteistä luovutaan, sillä tekotapaan ja –paikkaan ei katsota liittyvän erityisiä uhkatekijöitä, hän vaihtaa kanavaa, jos ylösnousemus, jos syntyisi kuolisi syntyisi kuolisi syntyisi kuolisi Kekkonen Fagerholm Kekkonen Mauno Koivisto syntyisi jälleen syntyisi demokratia kuolisi syntyisi kuolisi jälleen ne reikäiset sukat ja Turun satama ja väitöskirja jätkistä ei enää syntyisi ei olisi vielä syntynyt nyt syntyisi vasta nyt syntyisi ja synnyttäisi kolme lasta ja uudestisyntyisi ei jälleensyntyisi vaan uudestisyntyisi ja kuolisi sanoisi se joka minuun uskoo ei ikinä kuole vaikka olisi kuollut näin kuolisi siinä iankaikkiseen elämään muistaisi sanat kein fehler im system, kein efhler im system, kein Fürer, kein Gott, nämä sloganit Jumalan puolesta ja Jumalaa vastaan, kuten Lottokupongin keksijä on kuollut mutta onneksi kuponki elää, kylmä joka nousee vatsaa ja reisiä pitkin kuin rasvainen veitsi, en tahdo tarkkaa kuvaa tästä elämästä, ikään kuin ongelmana olisi lihansyönnin historia ja ruoansulatus, ongelmanratkaisu kuin vampyyrisaagoissa, käsittämättömiä lähikuvia kasvoista ja kurkuista, oikealla pöpelikössä korjaamaton mansardiunelma, ruostunut rautatelki poikittain ovella, lahot portaat, usein tuollaiset on kuorittu tyhjäksi kuin satakieli, seinälevyjä myöten, lattioilla puruja ja turvonneita keittiökalusteita, lastulevyä, sähköjohtoja, vanhat kytkimetkin viety, ajatus siitä että hänen elämänsä valuu jossakin ja valumisesta jää jälki jota hän ei havaitse, että tuo jokin josta hänellä on vain ajatus pingotetaan taustaksi kaikelle mihin hän ryhtyy; kun hän avaa suunsa näkymätön muste kirjoittaa kaikki sen reitit tummalla valolla hänen kasvoilleen — Läntinen Valkoisenlähteentie — ajoa Tikkurilaan päin, pakolaiset, siis maahanmuuttajat, siis tänne muualta tulleet eivät tunne suomalaisia TV-kanavia omakseen, Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan, vähän niin kuin YLE:n tutkimuksen mukaan viikot kakkosta, viikonloput ykköstä, hehehe… Jaajo! mutta tosissaan 56 haastateltu ja suurin osa epätyytyväisiä, vai mitä Petra, eli siis oma kanava jokaiselle reilulle viidellekymmenelle vastaajalle, huh, ei muuta kuin laitetaan Jani Toivola näyttelemään Reinikaista ja se on hänessä! Teboil, vaalea, pitkäsäärinen tyttö valoissa, autot hidastavat ja kuin rautatieaseman katetun ratapihan alla kaiku voimistuu äkkiä kun askelet kerääntyvät yhteen, kauniit vaaleat hiukset ja saappaat, aivan kuin oma tyttöni, vielä pari tuntia ennen kuin ehdin lähteä kaupunkiin, parkkialueet taatusti tukossa, lunta, jäätä ja päivän aikana sulaneita vesialtaita; tähän sopii pieni oppitunti nalkuttamisesta, jotkut kun sanovat että vaimo aina, no niin, kerronpa nyt kahdesta Lapin miehestä, isästä ja pojasta, heillä on jonkinlainen perheyritys ja pitää tehdä matka Bankokiin, ja siellä kas, he ovat tilanneet juuri baarissa oluet päivän jälkeen ja sitten toiset ja kolmannet ja kohta he huomaavat että tarjolla on muutankin ja koska he ovat kovin kaukana kotoa, nämä Lapin miehet, ja siinä kaksi kuumaa sisarusta ehdottaa jatkoja hotellihuoneessa eikä tämä ole mikään Keminmaa ja hotelli Käpylä ja itävosut, niin he ajattelevat mikäpä ettei, yhteinen ilta ja näin kaukana kotoa, isä ja poika, he nousevat hissiin ja tekevät kauneimman minkä mies voi tehdä, ei vielä hississä vaan hotellihuoneessa mutta ilman kondomia ja kun he matkan jälkeen ovat palaamassa kotiin, alkaa omatunto kaihertaa, no he päättävät hyvitellä asian rouville kotiin päästyään tax free -tuotteilla ja koruilla ja pitkän matkan jälkeisellä yöllä, he eivät puhu sanallakaan tekosistaan, isä ei puhu äidille eikä poika vaimolleen, no äläpäs, pari viikkoa ja sitten aivan yhtä aikaa alkavat oireet, kauhea kirvely, lääkäri ihmeissään kyselee sukulaisuussuhteita, kun ovat varanneet peräkkäiset ajat ja samalle lääkärille ja sukunimi ja tautikin on sama ja sitten he joutuvat myöntämään, että niistä sisaruksistahan tämä on, ja sitä nalkuttamista kotona, kolme kuukautta sekä äiti että vaimo yhtä soittoa, siinäpä oppitunti nalkuttamisesta ja vielä se ettei voi mitenkään puolustautua, sama tauti molemmilla ja siskokset, hahahahahhaa, nyt kysynkin kahta asiaa, onko Viivi 167 cm ja mikä ihme siinä on, ettei Petra saa meisseliä, verratkaapa, sillä näiden kuvien perusteella hän on ihan missitasoa — Jaajo! eli otetaas sitten tähän väliin sanaselitys eli sanari eli saisinko päivän vihjeen, yön jälkeen kaikki vielä kauniisti jäässä, poikkean vasemmalle, en saa selvää kadunnimestä olisiko ollut Harajuurentie, lunta täälläkin valleittain — nyt Minttutie — ehkä 500 x 600 metrin rajatulla alueella hyvin pidettyjä taloja eri vuosikymmeniltä, pääasiassa ennen 90-lukua rakennettuja, jo vakiintunutta seutua, asuntoja vapautuu harvoin, aivan lähellä keskustaa, kapeat tiet, uskomattoman kapeat, paljon lautasantenneja ja Minttukirkko, jonka ohi ajan ja jonka pihaan peruutan madeltuani ensin koko kadunmitan perä edellä takaisin kadun suljetusta päästä, mikä 21-silmäinen ei tarvitse ravintoa lentääkseen? siinäpä pulma, linjat kuumiksi, ottakaas numero ylös, nämäkin ihmiset pelaavat painotetuilla nopilla, ja aina kun on nopanheitto on ihminen, halu, sattuma, niin se on ravintona, katson peileistä, pihassa toisen auton ikkuna heijastaa Golfin koko mustan kyljen, käännän sulassa kohdassa missä joku on pitänyt autoaan päivittäin, maassa on suorakaide pikeä, irtokiviä ja hiekkaa, takaisin, seuraavasta oikealle, vanha mies nostaa kättään kun annan hänen mennä ensin, kohta hän on kasseineen lumikinoksen takana, tässä risteyksessä, kun menen vasemmalle on seuraavaksi ortodoksikirkko, luulin sitä aina vanhaksikin mutta se on 80-luvun lopulta, katto ja torni sen tekevät — Talvikkitie — yleensä tapaan unessa ystäviäni, keskustelemme halki asiat joista valveilla emme puhu, lopputulos harvoin ennakoitavissa, viime yönä puhuin Ismo Alangon kanssa päästyäni olohuoneen sohvalle nukkumaan 01:45, hän esitteli minut parille kaverilleen, tartuimme laulujen sanoituksiin, Suomi putos puusta esimerkiksi, ehdotin että joskus mitta alusta loppuun saakka olisi poikaa, no, hän sanoi laskeneensa paikat hengitykselle, tauot, oliko hän ajatellut niitä siihen tapaan kuin Hellaakoski jambia ja anapestiä, ”Yön lamppu, katso,” (0 +0 + 0) / ”olen kulkeilla taas,” (00 + 00 +) / ”ikikulkuri, vanhaa,” (00 + 00 + 0) / ”kysy tuttavaas.” (00 + 0 +), hän ei ollut kuulevinaan kun selitin, taustassa kaikki oli epäselvää, vanha kaupunki, jossa outoja portaita ja yhdellä tasanteella kilo naudanlihaa, sen tuottamiseen vaadittu sama määrä energiaa kuin kuluu 250 kilometrin autoiluun, karkeasti arvioiden, niin, ajan kyllä mieluummin tuon kilometrimäärän autolla kuin syön kilon nautaa, aivan sama mistä kohtaa se on leikattu, sitä tosin söisi arkiviikon parikin ihmistä, en laittaisi ruoaksi vaikka sitä ei olisi tuotu lentokoneella Brasiliasta, laivalla Saksasta, vaikka se olisi lähitilalta, mainoksen maalaisemäntä (nuori kaunis kaupunkilainen esiliina päälle, liekö edes pikkuhousuja) leikkaa kotinsa keittiössä mureita viipaleita, siirtyvät lihatiskille yhtä nopeasti kuin hän nostaa ne keittiönsä pöytään, Atria maksaa tämän mainoksen, mutta autoilu, mittarissa on tuskin 20 kilometriä ja olen kätellyt kymmentä maailman merkittävintä asiaa ja monia vähemmän merkittäviä, ja naudanlihan vaihtaminen sianlihaan, en tarkoita tappamista, vaan rasvamäärää ja sen vaikutusta ruoansulatukseen, ihmisten ajattelua ohjaavat nykyisin tällaiset realiteetit, annan olla, pitäydyn yksityisautoilussa, pidän tyhjällä autolla ajamisesta taajamassa, ajattelemisesta kun ajan, sitä tunnetta ei voita kuin kävely sateessa, mutta silloin stimulaatio on toisenlaista, maisema ei vaihdu samaan tahtiin, eksyy helposti liian luonteviin muotoihin, lähelle, omaan lihaksistoon, on kuin neuloisi, tatuoisi itseään, kun ajaessa taas voi katsella, nähdä, tagata ilman ja lumipenkat, tiedän että jos minulla olisi kaksi tuntia aikaa päivässä ajatteluun, varmasti yhden lehmän arvoista, kymmenen lehmän arvoista, jos voin pelastaa edes yhden suomalaisen, minä autoileva länsimainen subjekti, joka tahtoisi, lyödäänkö vetoa ettei se onnistu, on selvää, että ei, lehmän hengitys, luonto ei kestäisi, jos kaikki matelisivat taajamissa, lähiöissä kuunnellen puolella korvalla radiota, tarkaten puolella silmällä liikennettä, mutta siitä ei ole pelkoa, kaikki on nykyisin niin ensyklopedista ettei mitään, no mutta tässähän ei ole mitään ensyklopedista, tämä ei pysy kasassa, ei Odysseuksen tarinaa, ei Orfeusta, reitti, sitä minä rakastan, muistan sen päässäni kuin olisin muistisairauden yksikössä hoitajana, en vain saa esiin onko tämä draamallinen vai dramaattinen preesens kun kerron ja aikamuoto vaihtuu äkkiä menneestä tähän ja näin pitkäksi aikaa ja persoona vaihtuu, näillä seuduilla on välillä hiukan kuuma, korsolaisessa yksityisasunnossa MDPV:tä, paloittelun jälkeen mies jätesäkkeihin ja säkit pakettiautoon pulkalla joka on varastettu päiväkodin pihasta, maanantaiaamu, pakettiauto poltetaan myöhemmin Korsontien ja Saviontien risteyksessä, he ovat matkalla Saviolle, tekemään mitä, hakemaan ”lisää kaljaa Alepasta” — Unikkotie — olen länsimainen autoileva subjekti, hieman huolestunut luonnosta ja irrallaan kaikesta ja samalla hieman modernistinen tajunnanvirtamainen subjekti ja suomalaiskansallinen autoileva juntti, vakava metaeettinen älykkö, jolla ei ole yhteiskuntanäkemystä, ja sitten joku toinen subjekti on työntyä risteyksessä alle, no haa tämä ei olekaan mikä tahansa, vaan etninen uusrikas joka: En ole tavallinen turisti vaan venäläinen ja kuitenkin olen turisti, minulla on oikeus ottaa valokuvia ja kävellä päin punaisia, niin paljon kuin nämä kadut kuuluvat teille ne kuuluvat myös minulle, en siedä että minua diskriminoidaan vain siksi että liikun liaanilla, minulla on täysi oikeus olla turisti kun minulla kerran on kamerakin, eikä ainoastaan kameraa, vaan myös vyölaukku ja rahapussi, voin hyppiä autojenne eteen miten tahdon, minulla on tämä liaani ja huomattavan kokoinen hauislihas, vartaloni on kaikin puolin jäntevä, takareiteni ovat terästä ja housuni korostavat tuota ominaisuutta, toisinaan minun tekisi mieli huutaa teille, että olen Teräsmies, väistäkää minua, haen kohta kuusilitraisen Q7-Audini Pietarista, 1 000 newtonmetrin vääntövoima, ja sekin on vain kolmoskärry, työjuhta, mutta en tee sitä, koska se herättäisi liikaa huomiota ja kateutta ja minä tahdon kateutenne toisin, tahdon liikkua vapaasti liaanillani kaupungissa, johon perustan kohta kylpylän, päivä päivältä se muistuttaa enemmän viidakkoa — mikä tie tämä onkaan, Kielotie, tietty, jo tässä vasemmalle, tuolla haalistunut Shellin merkki katolla, tällä venäläisellä, tällä valistuneella valtiaalla ja oligarkilla tai nousukasporvarilla on sama visio kuin Pekka Himasella, rikas monikulttuurinen elämä, humanismin ja taiteen kukoistuksen arvokas vuosikymmen, kulttuurielämän tuottaja-managerirakenteet, Koivukylän kohtalosta voit kysyä Erä-koiralta, miten elämä tulee näihin liikkeisiin, automatkan ajaksi, kun olen yksin, rannan kuuset tihkuu kuusamaa, oireiden taustalla vahvat solumyrkyt, joita vapautuu myös sisäilmaan, etsin kunnes löydän sut, miten rauhaton oon yhä vain, jotain multa puuttunee, tätä humppaa Vantaa on, kuin Radio Suomipop pehmeimmillään, blob blob, hajanaisia epätäydellisiä tahroja, vain sarja peräkkäisiä kuvia, ei edes välähdyksiä ja nekin epätarkasti nähtynä, mutta siinähän on kaikki, pelkkää epämääräisyyttä täynnä aukkoja, sanoo Simon, tyhjiä kohtia, olen levännyt niissä usein, osmoosi-ilmiö, sitä opetetaan jo alaluokilla, miten kaikki vetää sisään, kuin hengitys, keskustelen siitä poikani kanssa alinomaa, en usko että historia voi koskaan olla täysin katkonainen sarja päivämääriä, nytkin Beckhamit ovat poistuneet Suomesta ja maata kohtaa suru, missä Orava nukkuu, Orava nukkuu puussa, missä Tulikoura, mieti nyt, jos he tekisivät kauneimman siellä, voisi tuloksena olla Åbo Beckham, akillesjänne poikki ja makaat Suomen persereiässä, lohdutonta, puhelin etutaskussa, ai te olette jo valmiita, oletteko alakerrassa, siinä edessä, parkkiksen kulmilla, selvä juttu, tulen, Urpo oli kaikkeni, sanoo Ana, enkä epäile sitä lainkaan, tasa-arvon päivä, Minna Canthin, kumpi teillä määrää kaapin paikan, Minna vai sinä, lööpit jättävät kylmäksi, Beckhamit nukkuvat eri huoneissa, bye bye Beckman, huikkaa jopa Iltalehden tyttö, miksi tapahtuman todenmukaisuus pitäisi kieltää, ei nuolemalla elä, tässä, seisotte jo sisäpihan puoleisella jalkakäytävällä, hymyilette, kaiken alla tumma liike, juuri nyt kuolemansairaus valaisee mustimmankin auringon

Näin lupaan

2011-01-02T05:14:00.000-08:00

Lisään henkilökohtaista liikuntaa, jotta saan potkua työhön ja perheenisänä olemiseen.

Pudotan painoa 3 kiloa hiihtämällä ja pyöräilemällä 1000 kilometriä.

Pidän tipatonta tammikuuta ja rökitän poikani sekä golfissa että tenniksessä.

Annan vaimolleni tiukempia orgasmeja, sillä niiden teeskentely vaivaa minua toisinaan.

Jätän tiuskimisen vähemmälle ja keskityn hampaisiin.

Miksen pudottaisi painoa saman tien 5 kiloa! Juoksen Suomen tyvestä päähän, kilometrejä vähintään 1300!

Jatkan työtä koti, uskonto ja isänmaa –linjalla Jumalaani palvellen.

Huhtikuun puolenvälin jälkeen raivaan enemmän tilaa äidilleni ja apua tarvitseville ystävättärilleni.

Uuden junayhteyden myötä laajennan avustustoimintaani Venäjälle.

Näen enemmän valoa ja kirkkaammin.

Perustan suvaitsevaisuuskampanjani sille uskolle, että asiat ovat todellakin menneet parempaan suuntaan itäisessä naapurissamme.

Harjoitan maan edun mukaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kamppailen ihmisoikeuksien puolesta.

Luon suomalaisille liikkumatilaa EU:ssa.

Parannan öljy-yhtiöiden eettisiä toimintamahdollisuuksia.

Autan ihmisiä näkemään, miten riisuttua hyvinvointiyhteiskuntaa oikeistopuolueet tavoittelevat.

Näytän, mitä on elää köyhänä ja ahdistuneena hyvinvointiyhteiskunnassamme.

Vältän niitä, jotka eivät sovi kylmään, pitkien etäisyyksien maahamme.

Edistän suomalaista saunakulttuuria.

Pidän lasten ja nuorten puolia. Terveiset vaan täältä Pattayan "mökiltä"!

Annan kaiken tukeni perussuomalaisten Vaasan vaalipiirin ehdokkaille ja vähennän lihansyöntiä entisestään.

Teen kaikkeni suomalaisten eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi ja edistän jatkossakin uusiutuvan energian käyttöä.

Annan populisteille ja menneisyyteen takertujille täyden vastuksen.

Keskityn pätkätyöläisten ja työttömien asioiden korjaamiseen kirjoittamalla novellin, jonka rekkakuskitkin ymmärtävät.

Lopetan MTV 3:n uutisten katsomisen ja jätän muunkin hömpän vähemmälle (tämä lupaus ei koske True Bloodin uusia jaksoja mutta Kallen lukeminen saa vihdoin jäädä).

En anna minkäänlaisia lausuntoja kaltaisillenne roskaviestimille!

Periaatteeni on tehdä aina parasta ja olla lausumatta yhtään turhaa lupausta. Juuri siksi mietiskelenkin lupauksiani täällä blogini hiljaisuudessa.

Jos olen täysin rehellinen, tuleva vuosi nousee eteeni kuin vuori. Jonkun toisen nämä haasteet kaataisivat, mutta eivät minua.

Toivon saavani teiltä kaiken mahdollisen tuen.

Ehkäpä vuoden päästä katsomme yhdessä taaksemme ja riemuitsemme niistä vaikeuksista, jotka ovat muuttuneet kanssamme ylitetyksi todellisuudeksi.

Välillä II

2010-12-13T11:38:00.000-08:00

Välillä olen kutsuttujen pöydässä. Välillä olen tunnesyistä. Välillä tuote on suljettava, kun ne itkevät (City Dealiin), eteivat saa tehty kaiki sita erikooshalal sita tahti, mite o näite sopimuste laita? Jos kaikkea ei lasketa, eksyin kommareiden juhliin. Aluksi luulin että tämä on se kiva potretti Muumipapasta jonka mumisit luokkakokouksen loppuun. Banaalia nyt? Ei kai barbapapoillakaan ollut kuin kuusi lasta? Kaikki ne murhattiin, ja niitä muodonmuutoksia pitäisi saada lisää. Sanot sanasen Hodorkovskista, kävit kai myös papa-kokeessa ennen kuin muunsit aineen hengeksi ja annoit sen pisaroida pulloon?

Vuonna 2005

2010-12-09T01:15:00.000-08:00

Vuosi 2005 oli aurinkoinen. Menetin munuaiseni kuin toisen ominaisuuteni, kuin omaisuuden kaukaisen omaisen matkaan. Katosin kauniissa huhtikuussa, mutta siitäkin on kuusi vuotta. Nyt he tanssivat, ja odotan, että kieltäjä olisi kieltoa vahvempi. Murre kulkee taitse kuin se olisi piirretty yksityiskohdaksi ohittaviin juniin. Kun he kaatuvat näemme heidän juurensa.

Änkytys. Miten nauroin ensin kuultuani heidän huoneistaan ja nyt lumesta, mutta jälleen kuin wickedtude, moukareiksi yllytetty, joulupukin omat pojat naughty-listalla, soittolistan viikon putoajat, pelkääjän paikalla, minunkin lahkeessani päivää ennen kesää. Jos olisin voinut kirjoittaa astraaliruumiit toiselle rannalle, olisin tehnyt niin.

Hauvan kolme rakkautta

2010-11-24T09:09:00.000-08:00

jossakin sateli hautaamalla / ja jossakin mateli sanelemalla / ja jostakin keksin hauvan olon / ja hautausmaitakin syvemmän kolon: / he sanoivat aina on eletty näin / ja aina vain hunnuin ja haavoin ja haluin / ja yhteen oloon maailmat / ja toiseen moloon satsumat // niin haarniska lenteli yhdessä haaskassa / ja yksi yli ja toinen pois / ja poksis ja moksis ja niinpä niin: // kun toinen lävisti toisensa / ja toinen nitisti loisensa / jo toista kivisti: // vaan mitä me pienistä nisteistä / kun ministerit on / ja mitä me näistäkään vitseistä / kun kanisterit on // ei muuta kuin iiik-iiik!-paniikki / ja onneton ponneton kaniikki / jok' aukoi suutaan ja otti luusi / ja lantionpohjat löysinä huusi / rakkaus, hauvan hakkaus / ja halvin kortsupakkaus / ja viel' - tään kaiken lennon sakkaus

Doggying

2010-11-16T04:47:00.000-08:00

The State of California executed Caryl Chessman.
That the Hooters shot made me sick.
After the shooting of the great native hunter
I became glad: Ronald ate a hamburger and George
ate a dog. Gorgeous George, georgeous Ronald.
I gave that bitch a gas can, said Jimmy Lee Gray.

Tapahtuma

2010-11-16T04:37:00.000-08:00

On syksy. Mirtti nukkuu.
Omena putoaa. Möttönen tyrmää Lötjösen.
Meeri opiskelee vankilassa.
Tenho oppii sanomaan peltilehmä.
Tenho on mustalaisen nimi. Herätkää!
huutaa yläpunkan todistaja.

Den sista kistan

2010-11-10T12:15:00.000-08:00

i (de) a (kta)

ford / ta / fort / da

Glöw

2010-11-09T03:18:00.000-08:00

Oi Polly mik' pelu mik' melu

Oi pöly oi kauhea pölly

tän tökötin lisäks sun ökötin

voin sanoa vain mä jökötin

mun jötkötin, sun sötkötin

ja tytisevä ötkötin kuin nötkötin

hutina Ah tutina Ah glow ja sutina

Ah mow Ah now mut mut mut mun wow

ja jutina ja glowly glowing glitter flow

Unikehrät

2010-11-04T01:05:00.000-07:00

Eivätkä hetket ole veljiä
enkä minä itseni muinainen veli

en puoliveli veriveli isoveli
ainoana tehtävänään etsiä ja korvata

aneu logou, puolittain
järkytetty näätä

josta unikehrät ovat kadonneet
äänivallit mukanaan

Urkertomus: Likaisen paluu

2010-11-03T05:38:00.000-07:00

PASI PALASI RUSINALINNAAN.
SIRU OLI LINNAN LIKAISILLA KADUILLA.

PASI MENI RUSINALINNAAN JA KARJUI
"RUSSIANS, URUSIAN URINAES,

RETENTIO" RAJU SIRU SIRUINA,
LIKAINEN SIVELLIN KADUITTA.

- Featuring Iida ja Veera

Yöllinen aforismi

2010-11-01T14:47:00.001-07:00

veri on sekoittunut yritys olla täydellisesti
millainen tahansa malja
missä veri on ensyklopedisen mahdotonta

ajatuskyvytön muttei johdattelukyvytön
muunneltavissa
kuin puolustuskyvytön siili

Kirjoituspiiri

2010-10-29T02:57:00.001-07:00

Kymmenvuotias Joonatan-poikani oli eilen sairaana, ja pyysin häntä kirjoittamaan jotakin ajankuluksi. Tässä kertomus nimeltä "Karhun metsästys".

KARHUN METSÄSTYS (HED SHOT!!)

Metsästysaseet:

1. Pistol 2. Bazzooka 3. Sniper
4. Mini gun 5. Shoot Gun 6. Mashine Gun

Karhu ammutaa SINGOLLA jos karhullaon PENTUJA pitää ampua EMOKARHU olin kerran karhu
metsällä näin KARHU.UROKSEN onneksi minulla oli KRANAATTI mukana heitin karhua
KRANAATILLA. karhu räjähti. näin toisen karhun se oli syömässä minun marjojani otin
repusta minigunin ja utzin ja ammuin karhun näin mörkölauman ammuin niitä utzilla ne
kaikki kuolivat menin telttaan yöllä menin ulos otin 2 utzia ja konsan näin jätti mörön menin sen luo ja sanoin tulen rauhassa ja amuin mörköa 10 minuuttia. sitten mörkö hyökkäsi kimppuuni otin karate miekan ja viipaloin mörön paskaksi sitten menin takaisin nukkumaan. Loppu

Äänenavaus

2010-10-20T23:38:00.000-07:00

Se mitä odotan tai mitä ne toistaiseksi

Ostaripiirros ehkä en jaksa seurata ehkä
se säilöö parsaa tms. hilloaa

anyway tiiviys vs. laveus
sanomisen tarve vs. saunomisen puute

runous vs. apurahatavara
kiitos vs. kiitos

kuolleen muodon saatanallisen nerokas
ts. avararytminen ”olen omena olen omena"

Vessassa yritän pinnistää kaikkeni
teen niin useaan otteeseen

minun jokseenkin typerä narsismini
vs. minun tahdottu autismini

helpointa vs. toiseksi helpointa
kampaus vs. jakaus

peruukki vs. mukavuusalue
yksinlaulu vs. kuoro

5 x kuollut tyttö
joessa, maassa, maan alla, kojussa, puussa

no mutta toisaalta
jos liha on auki vs. jos piikki on auki

jos Takla Makan pinta
kylpee kuivana but oh so kiiltävänä

jos hauki on auki ain / oi tomahauki /
ja longotellen laulaa lain

ja miksaa Kalevalaa ja syvää kuvastoo

C5

2010-10-08T00:14:00.000-07:00

Harrylle

Tuusulanväylä. Andrei Tarkovskin Solariksessa on kohtaus, jossa sade... Niin kuin kun kaksi autoa kiihdyttää kolmikaistaista tietä, jossa kuva toistuu. Siellä mihin tämä ei näy on rauhallista, juhlallista, mutta tämä toistuu sattumanvaraisesti ja sataa ja autot kiihdyttävät tunneliin, johon kamera ei seuraa, ja dialogi on musertava.

Jotain heijastuu myös tänne. Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Tarkovskilla on kohtaus, jossa piinallinen, täydellinen ja... Toinen autoista on Renault, se kytkee vilkut, kolme nopeaa jarrutusta, pysähtyy pientareelle ja — kiihdyttää jälleen aukkoon, joka täyttyy valolla.

Joko puhe kiertää ympäri sen sanan missä tämä kerran on ollut ja autot ja? Täytyy olla niin, että joka kerta kun sana lausutaan, syntyy hiljaisuus. Käyt siihen yksin omantuntosi kanssa, pimeässä, omantuntosi kanssa ja käyt siihen käsiksi ja sateessa yksinpuhelu ottaa keskustelun muodon... Stereoissa Eminem tai niin kuin Tarkovski, mutta nimi on yhdentekevä, Tikkurila, Ruskeasanta, ja toinen autoista...

Tämän salaisuuden on säilyttävä, se kiertää ympyrää ja palaa jälleen siihen missä on ensin ollut ja on ollut toistamiseen, Sainte-Genevièva-des-Bois, mutta se ei voi olla Citroën C5, ei sitä ollut siellä ja... Taivaansininen kuva...

Olisi humaania puhua tästä elokuvasta ja hautuumaista ja suuresta ohjaajasta ja apinasta, joka ilmestyy lentokentille, mutta sana puhkeaa ja kertoo ihmisistä, jotka juuttuvat pimeään ja ikään kuin katoavat teille, joilla sataa lakkaamatta, katoavat ahdistuneina mutta onnellisina, pettyneinä mutta kiitollisina ja ymmärtävät, että Tarkovski on hirvittävän banaali ja että lopulta nyrkki puhkaisee seinän, aivan kuin tuo vetinen ilmestys hokisi sitä heille ja niin edelleen... Niin kuin äkkiä Rihanna. Jokin kiitollisuus toistuu tässä ja jokin ahdistus, tuo toisto, ehkä se on sana, jolla tarkoitetaan, että jokaisella on sateensa, josta ei pääse pois, Solaris ja metallia ja niin edelleen, jossa sitten kiitollisna ja sitten onnellisna ja niin edelleen... Tämän salaisuuden täytyy säilyä ahdistuksessa ja lasissa, koska pinttymä ja räppärin sielu...

Dialogi omantunnon kanssa on musertava.

Basis

2010-09-30T13:50:00.000-07:00

mikä tähän tunkeutuisi liikennekö tuntematon aukio Rehellisesti: on kyse juuri siitä pasaasista, ottomaanien keltaista kiveä, tinakannuja, joista tinkaat kuin pyytäisit ettei basaari jättäisi häntä yksin. Tämä huojuu. Läheisessä korttelissa on salakäytävä. Vuorovesi on jättänyt sen vuosituhat sitten. Joskus suunnittelit palaavasi, mutta maa nousi. Et saanut ajettua pois ajatusta: lopultakin olisi komero, ilmatasku, jotakin missä ei ole mitään elämää, edes ehdotusta siitä, happikin on näennäistä. tulevatko ottomaanit kulkevatko lävitse vailla sen suurempaa sisältöä antavatko kadut vihdoinkin myöten

Arpi

2010-09-23T06:48:00.000-07:00

Minun vesirokkoni. En puhuisi sairastelusta. Olen monesti imenyt sinua, oi peilikuva. Akne ei ole merkki hivenaineiden puutteesta. Kuvaile typerin ukko kenen kanssa olet käynyt treffeillä ja kerro se kuudella.

Arpisuinen, laihat ja tummat hiukset ja täysin yksinkertaisesti römpsän perään. Mies löytyi kylpyammeesta, vaahtoa yli laitojen, kiljahteli kuin säikähtänyt ämmä ja kesken jonkin lauseen lopetti puhumisen ja laittoi kouransa olkapäilleni ja vannoi hiljaa: "Sulla on avain mun sydämeen."

Oltiin ehkä toisilla treffeillä, kun mentiin pizzalle. Jaksoin syödä koko Suomi-Specialin, mutta se veti vain puolet Margareetastaan. Kyllä tunsin itseni norsuksi. Kiinnostus loppui mun osalta siihen. Samassa huomasin: Jätkällä on aivan järkyttän pitkät naisen kynnet! Sit se halus hampurilaiselle, kun oli vielä niin kova nälkä. Ajettiin Mäkkärin draivinniin. Onneksi mä en ottanut enää mitään. Oksetti pelkkä ajatuskin, kun se söi elmacoaan. Sillä oli kynsien aluset täynnä sitä majoneesia. Elämäni karmeimmat treffit.

Sit se kyseli, josko hän voisi muuttaa Suomeen ja suunnitteli suunnilleen häitä. Katsoin ulos. Autot humisivat ohi. Koko kottero heilui ilmavirrassa. Ei vielä mitään, myöhemmin illalla bensa loppui keskellä risteystä! Se yritti tulla mun syliin ja reppuselkään ja vei mut treffeille työpaikalleen. Oli töissä yhden kauppakeskuksen pullonpalautuksessa. Se oli saanut päähänsä, että nyt loppuu kiltti ja puritaaninen elämä. Oli aikonut päästä neitsyydestään JUST SINÄ YÖNÄ. (Mä olin sitä vuotta vanhempi ja "kokenut" yhden lapsen yh). Se kävi joka kulmalla kimppuun ja koetti jyystää ja leipoo mua joka näyteikkunaa vasten. Lopulta annoin periksi.

Myöhemmin menimme baariin, ja kun tarjoilija kaatoi miehelle viiniä, se kiekui naisellisella äänellään: "Kukkainen, kukkainen."

Sellaista on peilin edessä. Vähennä siitä.

Reunamerkintöjä Saareen (Haavikko-kirja)

2010-09-22T02:42:00.000-07:00

He istuvat kuistilla keskustelemassa Nobelista,
jota kumpikaan ei saa. Neustadtkin oli farssi. Viiniä kuluu.

Hän saa soperrettua, että harrasti jousiammuntaa jo ennen
kuin haukka repi hänen vasemman kätensä hansikkaan.

Kirja kuin kääntelisi urheiluhattua. Musta kapteeni
mustalla merellä, jota tikku pudotessaan raapaisee.

Kaksi hullua: kun jäljellä on vuosikymmen,
he alkavat kutsua sitä todella kuolemaksi.

Reunamerkintöjä Hölderliniin (Brot und Wein)

2010-09-16T05:30:00.000-07:00

Kieli, kirkas isä.
Hölmösti ja hyvin koskettaa.

Missään ei saa loistaa valo,
joutoyritykset eivät sovi.

Suurempana liian suureksi, läheisempänä vielä.
Ja ne jotka täällä kerran olivat.

Parempi nukkua, sano,
sillä olemme varjottomia.

Kateellinen Kerberos itse:
juo ja nukkuu.

- Tällä tavoin voisi kirjoittaa teoksen (ja näinhän esimerkiksi Carpelan juuri nyt teki), mukaan vaan 7 päivää ja Mauno Saaren Haavikko-elämäkerta: kuolemattomia säkeitä.

Orgaanisesti

2010-09-15T02:30:00.000-07:00

I
tässä kuumuudessa joetkin
kuin torakat

nämä suunnat alaspäin

kuin yksi
villisti sulava latvus

tässä juuressa
hän nousee kuin nelisäe

ihon saalis
mustat hyasintit

II

hyönteiset laskevat hakkunsa

kuolleiden kasvot puhuvat

hyvästi! näiden työntöjen virta

jo muinoin vuorien keihäs

Tranströmer

2010-09-07T00:15:00.000-07:00

ALKAISKT

En skog i maj. Här spökar mitt hela liv:
det osynliga flyttlasset. Fågelsång.
I tysta gölar smygglarvernas
ursinnigt dansande frågetecken.

Jag flyr till samma platser och samma ord.
Kall bris från havet, isdraken slickar mig
i nacken medan solen gassar.
Flyttlasset brinner med svala lågor.

- Tomas Tranströmer, För levande och döda, 1989

ALKAIOLAISITTAIN

Metsä toukokuussa. Täällä kummittelee koko elämäni:
näkymätön muuttokuorma. Linnunlaulu.
Tyynissä lammissa sääskentoukkien
vimmassa tanssivat kysymysmerkit.

Pakenen samoihin paikkoihin ja samoihin sanoihin.
Mereltä kylmä viima, jäälouhikäärme nuolee
niskaani auringon paahtaessa.
Muuttokuorma palaa viilein liekein.

Dialogi

2010-09-05T14:00:00.001-07:00

- Tiedätkö mikä tämä on? Maggie pyysi näyttämään tätä sinulle.
- Hetkinen. Väitätkö siis että jokainen heistä on Maria Lopez?
- Jokainen tänne laivattu... Itse asiassa he kaikki merkitsevät murhaa. Hänellä oli suuri suu, jollakin toisella taas... He ovat kuin oliivit: Mistä purkista tahdot omasi?
- Mutta eikö hänkin tehnyt ravintolakeikkaa?
- Bien, eh, täytyy sanoa...
- Akvaviittia?
- Hermostutat minua. Eikö äitisi opettanut ettei poliisia kannata hakkailla?

Ro-ro

2010-09-05T13:40:00.000-07:00

Kaadan kahvin, piirrän
siihen elämänviivoja, viemärin. Näin kaikki

alkaa toiselta. Ai-ro, A-ro, Aa-ro,
kuin ensimmäisen luokan

kranaattihyökkäys.

Viisi mustaa elegiaa

2010-09-05T13:18:00.000-07:00

1
Elämäni paras ilta, elegioita syyllisyydestä,
terapeutin vakavat kasvot TV:ssä, miten
hän tarttuu syöpäsairaan käsiin, näin
kirjoittavat vangit. Jään istumaan paperille.
Tyhjää, paitsi pari kameramiestä kuin pari pilveä horisontissa.

2
Jos heidänkin varjonsa antautuu kuin graffiti,
jos heistäkin jää vain katakreesi haudankaivajan silmään,
elämä alla kuin goottien kulta. Antautuisitko
tälle kuin turha catering?

3
Meidät on vapautettu taakasta, musta penis liukuu
valkeiden pakaroiden väliin, jossakin, tälläkin hetkellä,
kun ensimmäiset supistukset laiduntavasta, yorkshireläinen.

4
Unessa kerään aina samat sienet hyvin rakennetulta tieltä.
Ennen unikin oli enne. Joskus nimeni oli Tony Soprano.
Peltokuviot eivät toistuneet.

5
Mustaa maitoa. Katso: he kylpevät, he ulottuvat kaatojen yli, varis
on vaihtunut ja hän, säihkyy kuin vanha, ennustamaton juna.

Teema ja sen kehittely

2010-08-31T06:09:00.000-07:00

"Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa.

Ja lisää virtaa moottoriin pojat."
- Antero Mertaranta: Ihanaa, Leijonat, ihanaa

"Kokoelmaa lukiessa putoaa helposti kyydistä,
mutta se ei haittaa.

Pääasiahan on, että liike jatkuu..."
- Jukka Koskelainen, "Sattuman tyllihame ja kuhilaat" (pari kehystävää väitelausetta Koskelaisen arvioidessa Katariina Vuorisen kokoelmaa Rouvien ja lintujen talo, 2010, HS 31.8.)

Banaali arvostelma erästä kirja-arvostelua lukiessa

2010-08-30T08:34:00.000-07:00

Nykyisin luen kirja-arviot niin kuin romaanit: lopusta alkuun. Jännite katoaa viimeistään keskikohdan jaaritteluihin. Lohista mahtaa tuntua samalta kun ne työntävät päätään Vantaankosken muurinluukusta lotisevaan paskaan. Yläjuoksun huolimattomat ohijuoksutukset tuovat sitä väistämättä. Alun kiivas tempo (omalla kohdallani lopetus, lohien kohdalla ensimmäinen nousu ohi Tekniikan museon ja parin pikku kosken) antaa kuvan haasteesta, mutta kuten sanoin, puoliväliin, viimeistään puoliväliin mennesssä, on osattava valmistautua mustelmiin, oman mädäntyvän lihan hajuun, jota tämäkin Siljo-pastissi, ikävä kyllä huomaan sanojeni kääntyneen sellaiseksi, surkeasti heijastelee.

Odotan korppien paluuta

2010-08-26T01:03:00.000-07:00

Odotan iltaa ja korppien paluuta. Ja. Ja nyt tulemme lähemmäs aistimustasoa. Keskustelu voi edetä asiallisesti ilman propagandakeinoja. Ensimmäinen aistimus: Pentametri on heksametri, joka jää vajaaksi kolmannessa ja kuudennessa metrumissa, niin että sulka nykäistään irti... Oh, siis jo antiikki tunsi Derridan ajatukset keskuksesta - korpit nokkimassa Eliaa, korppikotkat ruokkimansa maksan kimpussa... Ehkä, ehkäpä, mutta juuri siksi Hans Castorpin paskantamisesta ei puhuta mitään, ei edes hienovaraista viitettä piereskelyyn vaikka ruumiintoimintoja eritellään kiitettävästi, sekin tapaus kananliha, tukka pystyssä... Hyvä on, hyvä on... Hänen kohdallaan väite siitä, että True Bloodissa olisi liikaa naiskentelua ja liian vähän mässäilyä verellä, osoittaa kuitenkin vain, että paljasta pintaa saisi joka tapauksessa olla enemmän... Rouva Chatchau, tarkoitan Chauchat... Tuo ääni, joka lausuu kokonaisen runon tietyssä tilanteessa, kun päänsärky on lähempänä kokemustasoa kuin maksan tuska. Olen niin iloinen. Pisarat, märät rakennukset, kokonainen vuoristo paalutettuja torppia, pien valuuta. Saarelle unohdettu terska. Näin saamme kuvan sateesta pienistä yksityiskohdista huolimatta.

Täyttä ainetta

2010-08-24T02:41:00.000-07:00

– me jotka olemme täyttä ainetta
ja tyhjän henkäys?
- Lassi Nummi, "Resitatiivi", Matkalla niityn yli (1986)

Ja silti olen täyttä ainetta, alaston hermosolujen kemia simputtaa ruumista, sen poukkoilevaa mieltä.
- Helena Sinervo, "Äänekäs kuori", Täyttä ainetta (2007)

katsojien osa on hankala sillä he edustavat molempia maailmoja

modernin kurtisaanin ja kiltin tytön valtataistelu saa yhä uusia muotoja
- Harry Salmenniemi, Texas, sakset (2009)

Epigrammi ja modulaatio

2010-08-24T00:24:00.001-07:00

Green arsenic smeared on an egg-white cloth,
Crushed strawberries! Come, let us feast our eyes.
- Ezra Pound, L'Art, 1910

Mustavalkoisia hiiriä mäsätty luuvitosella
luontoystävälliselle kartongille!
Tule, annetaan silmien vielä herkutella.
- Kari Aronpuro, Hiiripiirustus, 1990

Kaksi eri lintua

2010-08-23T01:22:00.000-07:00

Kuolema: ei luontojen muuttumista eikä sekoittumista. Ei varsinaista välimatkaa. Kaksi eri lintua, eri kauloin. Energia penetroi. Tämä mahtava unio, Deepwater Horizon. Laivat. Kuuntelemme. Tahtoisin tuon ti-ti-tyyn, tahtoisin kyytiin, tahtoisin sukeltaa samaan myyttiin, joka niin hankalasti kääntyy ja jota on vaikea mainostaa, joka vaikuttaa myyntiin, kun maininki kerrostaa sulat syliin.

Metsäkuva

2010-08-18T01:27:00.000-07:00

Metsäkuva on ironian takainen viileä metsänranta, ylipäätään ajatus kuolemanjälkeisestä, kun metsurit saapuvat sinne missä maa-ampiaiset pitävät majojaan korsikossa, tähtitieteelliset hinnat vuodenaikojen niminä. Plakkarissa sekä omena että kokemus elämästä, onaniasta onaniana. Yksi: "Täysiarvoinen alkaa kun ymmärrät että juuri sinun on kuoltava." Jättimäinen teräskynsi, kaksi kuusta sen nivusissa kuin eivät vielä olisi kuulleet jakautumisesta, savusta, eivät tietäisi tästä, tästä kaksikymmentä kilometriä toiseen suuntaan pelkkää kuivaa karsikkoa. Toinen: "Se suunta on nyt tässä..." -- Mitään tämän feodaalisempaa en ole aikoihin tavannut.

Helikopteri II

2010-08-17T05:14:00.000-07:00

Nämä saamiset; sai ilta, kuolevaisuudet kuolemattomuudessa, paradokseja doggy-asennossa, ja hän käski välttää ironiaa, sillä hedelmätkin kypsyvät penkkien saksalaisessa kuumuudessa. Kovaa, lakattua tammea ja pähkinäpuuta. Viivakirjoituksen loppu, kirkollisuuden loppu, luuvitosella, kuin Monetkin olisi mässäilty näihin säkeisiin, joukossa aina munanvalkoista, vanhimpia tisleitä.

Helikopteri

2010-08-17T01:33:00.000-07:00

Sinä hetkenä sain sen kuin risaisen suun josta loisti yksi ainoa hammas: tasaisesti ongittu merivuokko. Puhun erityisesti omasta kuolemastani. Pahinta on kuin katsoisi. En tiedä mihin katsoa. Tuijotan jalkoihin, joita ei ole. Näen selvästi juuri tämän, ennalta. Kuin en nyt näkisi lainkaan eteeni tai taakseni vaan päiden sisään missä sahat ovat. Älä katso minne puhut, ne sanovat. Nämä sanat. Ehkä kuolema on kuivumista. Kaakaota ja seesamia, kaakaota ja vaniljatankoa, nainen joka nostaa jalkansa ja avaa helikopterin.

Snappertuna

2010-08-13T03:11:00.001-07:00

ajan syvyydessä me olemme ikivanhoja lapsia.

majan hyvyydessä me olemme hikirankoja, hapsia.
vajan tylyydessä olemme liki vanhoja japseja.

japsilapsen hapset kuin hiki.
rangat kuni hiilet. alan lapsia. rajan, pajan syvyydessä.

hujan, hajan. Jii-Hai! Ji-Haa!

älä läpsi, ala lampsia.
ajan syvyydessä me olemme majan hyvyyden ikivankka napsija.

41

2010-08-12T05:06:00.000-07:00

41 Famous Hollywood Celebrity Smokers.
41 Celebrity Cougars.
41 Celebrity Milfs and Others.
41 Celebrities Who are Who.

"Jokainen tekee mitä osaa.
Niin kai teemme mekin, vaikka hitaammin."

41 Celebrity Mennonites.
41 Celebrity Scientologists.
41 Celebrity Kabbalists.

41 Celebrity Dogs.
41 Celebrity Cocks.
41 Celebrity Sluts.

"Tänä päivänä, hitaasti, hitaasti,
jumalkukka täyttyy."

41 Celebrity Mammals Talking Smack.
41 Celerities Who Suck.

41 Hot Celebrity Couples.
41 Cold Celebrity Drinks.
41 Hot Celebrity Triples.
41 Cold Celebrity Beds.

"Se ei ole sinun äänesi. Se ei ole vieras ääni."

41 Ice Metal Celebrities.
41 Celebrities Who Got Their Lungs Cut Off.
41 Celebrities From Outer Space, From Whale Ships.

"Ja muuan vielä hupsumpi
sydän kurkussa jäljessä samoaa."

41 Celebrity Body Combats.
41 Celebrity Piercings.
41 Irrelevant Celebrity Toes.

41 Celebrities Who Died.

"Tyhjä talo, kevyt sulkea, luovuttaa
elämä tyhjiin eletty."

"Koirat palaavat oksennukselleen."

H-hetki

2010-08-05T11:29:00.000-07:00

Jos uusia tekstejä on ylipäänsä oltava, voidaan ne kirjoittaa kuin Shehab ja Johanna. Nyt Shehab Ahmed Fanta on matkalla Kotkan linja-autoasemalle. On Shehabin hetki, on hänen vointinsa hetki. Johanna tulee Karhulan hoviin. Häneltä pääsee itku. Hengessään hän ahertaa kaasojen kera takahuoneessa ja ajattelee sulhastaan ja vampyyreitä, jotka veren sijaan nauttivat ihmispaskaa, hädän tullen myös koirien jätöksiä, punasolujen sijaan kuollutta solukkoa, valkoisia kuituja. Ne väijyvät hyyskien kulmilla huuliaan maiskutellen, ruskeita hampaitaan nuollen. Niistä on mahdoton tehdä rakastettavia TV-sarjoja. Johanna tietää, että jopa viesteihin vastatessaan hänen tulisi tuntea rakastelu tropiikissa kultansa sylissä teksasilaisten punaniskojen jahdatessa typeriä alligaattoreitaan.

Johanna aavistaa toisen hetken näidän hädän hetkien takana. Kaikkihan apinan tuntevat, vaikkei apina tunne ketään. No lajitoverinsa, näin hän sen ajattelee, ja näin hän sen kokee, tahtoo palata vain kotiinsa ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, puhua kerrankin Fantalle sanoilla paisuvaiskudos, verisuonet, erektiohäiriöt, mulkku. Nimenomaan. Tuo viimeinen hänen miehensä, hänen tuleva miehensä on, päästä kalju, punehtuva, usein rypyillä, kaula suonikas, varsi lysyssä ja ranka hieman kiero. Paisuvaiskudos ja verisuonet ja erektiohäiriöt saisivat kuulua hänen puolestaan tunneille, joilla hän kärsivällisesti opettaa nuorisolle anatomiaa ja terveystietoa, mutta nyt nuokin termit on otettava esille asioiden selvittämiseksi.

Mulkku ja mies. Metafora vai pikemminkin metaftonymia? Osa kokonaisuutena, ei sittenkään; paljon, paljon siinä on myös konkreettista: vetelä mies, vaikka vetävänä esiintyy. Kesy ja kesyyntynyt, vaikka se osa hänessä olisi pitänyt pysyä vetreänä kaiken kasvatuksen keskellä. Johanna kärsii. Mikä rooli vaimoksi tulevalla voi olla tällaisessa leikissä? Kaikkesi teet jalostaaksesi, tuodaksesi miehessä parhaan esiin ja odotat, että saat palkinnon, henkisesti tyydyttävän palkinnon, kasvun näkymän mutta myös intiimimmän ja intohimoisemman, josta muut vain kadehtien kuiskivat… Niinpä, mutta jos kaikki tuntevat apinan, ehkä he tuntevat myös hänet tai pikemminkin juuri hänet, miehensä narriksi tekemän. Näkyykö tyydyttämättömyys hänessä niin selvästi hääpäivän aattona?

Apina ei tunne ketään. Hän pelkää, että on alkanut tarkkailla viime päivinä, tai ollakseen täysin rehellinen, jo viime kuukausina, saattaa olla että jopa edellisen vuoden ajan yhä vääristyneemmin ihmisten reaktioita paikoissa, joissa he ovat olleet yhdessä, kutsuilla, tapaamisissa. Jokainen apina on omalla tavallaan onneton, ja hänen onnettomuutensa liittyy tuohon mieheen, Fantaan, ja omaantuntoon.

Ei maksa vaivaa, vaikka maksa vaivaa, hän tuumiskelee avatessaan oven ja tuuskahtaessaan hermostuneena eteiseen. Kaikenlainen kategorisointi on ihmiselle myötäsyntyistä ja osittain jopa hermostomme rakenteeseen perustuvaa. Se mulkku! Taas se on jättänyt jälkiä yhteisen kodin parkettiin lähtiessään ovista! Kotkaan, kaikista paikoista juuri Kotkaan! Edes tänä aamuna yksikään sen sanoista ei ole ottanut riittävästi huomioon hänen naisenruumiinsa erityisyyttä: että rasvaa ja rakosia on aivan eri suhteessa kuin miehen ruumiissa, jopa sen veltossa osasessa.

Sillä välin Shehab on hoitanut asiansa linja-autoasemalla ja vetäytynyt nokosille. Aivan yhtä luontevasti hän on herännyt morsiamensa isän luota ja lähtenyt parturiin suoristamaan niskahiuksiaan. Fanta, hän sanoo. Partureiden kanssa asiat on näet puhuttava alusta saakka halki kaikilla tasoilla. Muutoin he tuskin huomaavat, miten kommunikointi tuottaa ongelmia ja ratkaisee kaiken heidän edukseen kun H-hetki koittaa. Silloin on enää turha valittaa miten vinoon karvat on leikattu.

Havainto

2010-07-22T11:28:00.000-07:00

Tämäkin on kuolinvuode, ruumis on läsnä. Kuin anishumalainen torakka se unohtaa sammuneen kylän. Entä henki? Se muistaa pöydälle keinahtaneen kääpiön aivan kuin kunnia olisi siinä. Joskus ne uskovat jättäneensä reunamerkinnän tai varjon, suuren sylkikuplan, joka valuu hitaasti tahmaisen lasin pintaa.

Kauneimmat mietelauseet

2010-06-23T03:40:00.001-07:00

Vesa-Matti Loiri on Suomen Eput.

WSOY on Suomen Turkki, tulevaisuuden Kerava.

Jyväskylä on Suomen Martina Aitolehti.

Ala-Malmi on Suomen kuulemista.

Ironia on tiedotteita, työehtosopimusten lisälehtiä.

Syöpä on kauneuden näkemistä

valtiotieteen tohtoreissa.

Anita Hirvonen on Suomen Kajaani.

Jos mieleesi tulee nimi Werner Aspenström,

unohda se mahdollisimman pian.

Jos kätesi upottautuvat kiehuvaan veteen,

anna niille kunnon opetus.

Ennen kaikkea meidän on varusteltava Jeesus

tämän nerouden varalle.

Kaikkein siveellisintä on antaa Nalle Wahlroosin inkarnoitua.

Toisia kolmansia

2010-06-23T03:16:00.000-07:00

sallia
rakkauden
sammakko

valtuutus
etäälle
disko-

mainos
palkkien
vaa'at

karttaa
rakkauden
kanalaa

tervetuloa
kotiin
Nutschit

Nämä sanat löytyivät paperista jonka siivosin roskakoriin pöydältäni. Näin kevyesti voisi kuvitellakin runoilevansa.

Kesän kolmansia

2010-06-23T03:11:00.000-07:00

kukinto
kokilla
siksi

lapuissa
siintää
luusto

minäkään
kasalla
uskalla

oveluus
rukiilla
valittu

kalju
pullollaan
hypyssä

hoivaaja
huipulla
aavistaa

velvollisuus
kaapit
kierros

täältä
ilmainen
tuulensuoja

hänen
kukkeiden
kasvojensa

ilme
miellyttää
häntä

Aforioo

2010-06-21T05:40:00.000-07:00

Näppituntuma on antanut odottaa itseään.
Jo kauan tilanne on sanonut saman kuin äiti

: he ovat löytäneet minut kuin hyeenankilit, hullukaalit.

:: hänen kasvatuksensa suolahappo josta kevlar haroi

::: olen tämä kiduskasvuinen aarre, jossa kuivat maaherrat vaeltavat.

Tauko

2010-03-17T00:51:00.000-07:00

Kuten on selvää sanomattakin Kevättauko: kiireet, henkilökohtaisempi kirjoittamisen jakso, perästä päin kuuluu - kiitos kaikille jotka olette käyneet lukemassa ja kommentoimassa!

2 merkintää 25.1.

2010-01-25T01:00:00.000-08:00

Joku kuolee, en minä ja minä todistan sen, jo miljoonas voiton kirjaus, itsessäni olen kokonainen osa tätä repeilevää kartografiaa. Älä kiirehdi, hän lähettää koneet, hitaasti ne ohittavat merkkimme ja hymyilevät: Et vielä. Joskus hän sanoo, ettei ihmisen ole oltava koko maailma sen alustojen paljoudessa, eihän kukaan selviä tuosta kieltämisestä. Kirjoita nopeammin, sinussa on jotakin, ehkä lihaksissa, ne eivät kaipaa tätä hallintaa.

*

Hänen onnettomuutensa on heidän tärkein argumenttinsa, ja siksi kaikki on heille itsestään selvää. Hän jättää maailman ja ihmiset - tuota velkakirjaa he pitävät arvossa. Turhaan. Vuosia sitten hän istui eräässä kirjastossa ja katseli raunioita. Linna, tahallaan kesken jätetty, mätänevä vesi haudoissa, sitä ei ollut tarkoitettukaan valmiiksi. Upporikas maaherra oli tahtonut niin kyllästyttyään haukkoihinsa ja viestien nopeuteen. Miksi tiede on niin rikas, ellei siinä ole tilaa tällaisille suhteille? Hän päätti, että tekee niin kuin Diogenes. Sanaakaan sanomatta hän kävelee joitakin kertoja edestakaisin; tämän hän katsoi riittävästi kumoavan heidän jokaisen väitteensä.

Välihuomautus

2010-01-22T22:28:00.000-08:00

hänen historiallisen romaanisarjansa avaus. ajokoirat seuraavat hänen pyöräänsä läpi kartanon maiden irvistellen ja haukkuen koiralaumat piirittävät talvisin hänen potkukelkkansa. menestykset ovat syntyneet luovasta tuhosta. matkalla pyhäkouluun jättikokoinen shäfer yrittää raiskata hänen veljensä. mites täällä pärjätään? alkaa heidän uskonnollinen kasvatuksensa.
he kiusaavat tätiä. hän kirjoittaa salaa tytölle johon rakastuu. hän piirtää kaksi varpusta Disneyn lumikista vihkoonsa ja vastaa pimeydestä tuleviin kysymyksiin rukoillen että Jumala jatkaisi luomistaan ja sulkisi taivaan. ehkä niin on jo käynyt.

miten voi ajatella pistettä joka on jossakin kaukaisuudessa; oli; eihän sitä ole tai ollut. he tutkivat omaa osuuttaan verkkohyökkäyksiin. he istuvat siellä missä pilkkaajat istuvat ja nyt he jo seisovat ja hakkaavat käsiään. koko baari yksi fanfaari: tuo tänne se ilime.

he opiskelevat saksaa Kain Fehler im System
Kein Abel / hän opiskelee venäjää tuo tänne
se ilemostaasi / erehdys / mistaasi

the Satan bug

ennen isää minulla oli suhde ukkomieheen
he ampuivat vain metsoja äiti auttoi
kun aloit lopulta tapailla Davidia

(hän ei halunnutkaan äitiään
muttei tiennyt sitä vielä)

hänen appiukkonsa on seudun viimeinen natsi, Mozartin ooppera jännittävänä TV-versiona, junttiversio Arpinaamasta, ei uima-altaita, hänen umpirakkonsa uppiakkonsa hupiaukkonsa metsän laidassa hänen tyttärensä isä tyttärensä tytär. he kärsivät tyrästä. heillä on aftoja. tapaus näytettiin ensi kertaa Suomessa. hänen hampaansa murenivat. kaksikko uhkasi tappaa MM-turisteja. McDonaldsin entinen työntekijä. hervoton kasa kastiketta. isku Kabuliin sumputti suomalaiset. nyt hän löytää samat sanat täältä.

Huomautus

2010-01-16T12:27:00.000-08:00

Nämä kirjoitukset ovat syntyneet iltaisin, keskellä poeettisia kiireitä ja armomurhia. Ne ovat kirjaimellisesti niin sanottuja välitöitä, ja niillä on yksi ainoa tarkoitus: tuoda esiin kirjoittajan maailma siten kuin hän sen itse ymmärtää paskatöiden välissä.

Jokseenkin masentuneena siitä, etten saanut toistamiseen arvostettuja palkintoja ja kritiikkejä ja ehdokkuuksia, jotka murskaisivat alleen kaiken muun, aloin jälleen. Lukács puolusti kypsässä tuotannossaan suurta realismia - no vitut hänestä. Mutta hänen perusajatuksensa oli hedelmällinen: suuren realismin tunnusmerkki on historianfilosofinen esitystapa. Tässä mielessä edustan epäilyksettä runouden suurta realismia, jälkimodernismin ja jälkimarxilaisuuden jälkeen, tohdinpa sanoa.

Millainen on filosofiani? Se on kieltä, joka ei perusta väitteisiin. Se kielen historiallinen verkko, jonka kysymyksiä pyrin käsittelemään, kuten paljastuu seuraavilla sivuilla. "Toivo" ja "katumus" ovat sanoja, joita voidaan soveltaa vain sellaisiin kirjoittajiin, joilla on kieli. Ajattelemisen kykyä ja kielen käytön hallintaa ei voi erottaa toisistaan. Uskallan sanoa, että olen tällainen kirjailija. Olen edustava kirjailija. Olen tiedostanut asioita, jotka kipeästi koskevat tätä aikaa. Aion pyrkiä Kirjalijaliittoon. Mutta, tässä vaiheessa, vielä pari sanaa suomenruotsalaisuudesta, joka rönsyilee sinne sun tänne...

Amerikkalainen elegia

2010-01-15T23:59:00.000-08:00

kuin härän karvoista, häpyhuulista, kreppipapereista kyhätty naamio hän sanoi: minä olen sinun jumalasi ja sinä olet minun uskontoni, unohda muu. hän istui jalkaani vasten kuin taide iltaan saakka. olipas siinä. tursu ja pursu. kaikki levisi. ajatusten toteuttaminen oli mahdotonta. muistaen New Yorkin valot päädyimme esittämään vampyyreita, jotka eksyivät verenhuuruisille oikeusnäyttämöille Nevadan länsikanjoneissa ja mjuistaen Njevadan

(kuinka julmaa elämä voip olla vallankumouksen ytimessä! mutta hän yliarvioitsi ”vanhan silmän” voimat ja kaatui piiskatykin iskuun, mistä muistinkin sen heti hänen mnenehdyttyään) - joka tapauksessa ihanaa aikaa, silvottu koti, tulppaanit pöydillä, jotenkin norjalaista, miltei arjalaista.

tiesin että klassiset tunteet katkeaisivat, epävireessä kuin elämä olin ne sullonut tämän fiktion sellofaaniin.

kuivakas friktio, räjähtävien nesteiden, siitepölyn, urheiluhallien kiiman, mäskisankojen, kotitungosten ja pesemättömien lentokenttien huuma, kaikki bysanttilaisen, kuperaksi kuvitellun tornin ruuhkauma, vanha yliopistovinjentti, jossa vinsentti laiduntaa selässään enkelin siipi. päällimmäisenä lupausten banaalius, koko uutteran mantereen mainoskoneiston raskas huohotus jalkaani vasten. hus! sitä samaa joulukinkun rasvaa jääkaapin alahyllyn vasemmassa nurkassa.

Runo 4.1.10

2010-01-04T11:19:00.001-08:00

murhaaminen on helppoa

niin kauan kuin ei epäile murhaa

elämän abstraktio

jo muutamassa vuodessa huomaat sanojen komiikan

rihmasto ellei raudanluja ironia suojele

matka etenee pohjoisille vyöhykkeille

merkitysten antaminen

autot jotka saapuvat lehmuskujaa

päätyäkseen tyhjyyden äärelle

liuskeista muurattu takka

infektioille altistunut pussiahma

ilman muuta pääsette terapiaan

monet perheenisät

joiden munia kutittaa

ilman muuta

pieni psyykkinen korjausliike

kuin gyroskooppi gyroslihaa

siirry nyt tai saat tacot naamallesi

tulevien polvien Jacobit vetävät

viime henkäyksensä

alkukantaista huutoa

saman tyhjyyden äärellä

kannustamme yhä parempaan suoritukseen

mehiläistarhurin liikkeissä

messukasukan laskos

kenraali speer veisaamme

ensimmäisen virren

siinäkin ajattelemme itseämme osana

laidaltaan purkautuvan parven refleksiä

onko minun uskottava heihin

sen enempää kuin itseeni kiintotähdissä

hänen jalkansa säksättävät nurmella

jatkuvasti syötävä vaalea leipä

on tukkinut hänet

kenestäkään ei esimerkiksi mainita

että he olisivat tyytyväisiä elämäänsä

että he olisivat tyydyttäneet jonkun

tunnemme kivun sormissa ja mahalaukussa

Après Noël

2009-12-28T10:55:00.000-08:00

Viisi suojapäivää, en avaa konetta, luen lehdistä vain sen mikä on pakko, jätesaaret, sarjakuvat, joulusta jäljellä sianrasvaa, kuusenneulaset, kuvat Matti Nykäsestä kädessään aamutakinnyöri ja veitsi, taas jouluyö, juhlayö laulettiin väärin, oli kova pakkanen. Aforismeja kirsikkasuklaarasiaa tuijottamalla: "Amore Mio - kun elämä lyhenee, sitä vääjäämättä kuvittelee kasvavansa ihmisenä."

Lumisade kuului räminän lomassa, ensimmäiset raketit taivaan nieleminä. Päiväkirjoissa merkintä: Enää yksi yö alennusmyynteihin.

Kuluttanut, kutsunut, kantanut, kasannut, kolissut, luonut.

Scha-fe in himm-licher Ruh_______

Bensa loppui, se on meille arkea.

Jo kolmatta päivää piispan puheilla.

Joruba-boruba-ourobouro-ros!

Tä? Juuri kun hän sai pallit käteensä…

Kauhea kakkahätä!

Päiväkirjan epätäydellisyys

2009-12-18T00:23:00.000-08:00

Tänä aamuna muistan kahvin mausta tulipalot. Jouluaatto, taas huomenna kun ajamme ohi, on siinä vain musta reikä, jäätynyttä rautaa ja hiiltä, tuo ajaminen on kahdenkymmenenviiden vuoden takana ja valuu veden kuljettua paahtuneiden jyvien yli alas vatsaani. Taivas syljetty nokeen, hanget noruvat kauemmaksi, me kaarramme takaisin, joulupöytään, ne maut yhä tässä jauhatuksessa. Ehkä jotakin oli lehdissä, en lukenut jälkeenpäin. Pitkät voimakkaat takajalat ja puoleen selkään yltävä häntä, viisitoista miljoonaa vuotta sitten olisin saattanut tehdä jotakin tuolla tiedolla, nyt kävelen ulos ja otan sängyn paloina varastosta. Kittaan sen tänään, vien osat saunalle. Huomenna hion, ylihuomenna maalaan. Kolot, joita täytän, joskus ilahdun melkein enemmän lommoista kuin niiden kadottamisesta ja kutsun sitä muistamiseksi, sanon että muistan, mutta syytä ei ole. Typerä analogia, typerä lyhyt muisti. Tähän sänkyyn tulee lapsi. Kun avaan koneen, on siellä viesti kaukaisilta mailta kuin olisin seuraava kuningas. Ratsastan materialisoituvaa aasinsiltaa mielikuvituksen paikkoihin kuin Herodes murjaanien kuningasta vastaan:

Greetings,

Please excuse me for all the inconveniences my mail could cause you. I have the pleasure to expose to you my predicaments. Please even if we never knew before, I believe firmly that on the basis of the right of humanitarian assistance that a real confidence and love can arise from our communication. I was told by the doctor few days ago that my liver was damaged beyond control as a result of poisonous food my step mother served me and can only live for some months.

I believe my step mother out of her selfish greed wanted me dead by all means because she did not have a child for my late father and that was why he willed his deposited treasures to me as the only daughter.

Because of her plight, I have decided to donate a reasonable part of this treasure to churches, mosques and charitable organizations. The reason is that my late father never wanted me to live in Africa that was why he instructed them never to release this treasure to me here.

As soon as I receive your response I will explain further and send you my personal documents legalizing the treasures; on the other hand if I don't hear from you within two or three days, I will be left with no option than to look for another person who is willing to execute my wish.

Remain blessed as I wish you accomplish my wish. Pray for me always.

Sincerely,

Janet Cohen

Ha, myrkyttävä äitipuoli! Tällaiset jouluviestit... Ehkäpä tartun tilaisuuteen. Tuo perintö veisi minut kieltämättä itäisten maiden moskeijoihin, kirkkoihin, synagogiin... Paljonkohan vastaaminen maksaisi, pääsisinkö pohjoiseen Afrikkaan lahjoineni... Tahtoisin nähdä kaikki kylät, joiden virrat ovat täynnä abortoituja poikalapsia ja talleihin ammuttuja äitejä ja suolakaivosten liepeillä heitä on lisää...

Nakke

2009-12-16T00:02:00.000-08:00

tänään kaduilla kuin Nakke

- - - - - - - - - 37% tutkituista yhdysvaltalaisista
miehistä oli saavuttanut jonkinasteisen orgasmin
ollessaan kontaktissa toisen aikuisen miehen kanssa*

pakkanen -19 °C, itätuulta 3 m/s

pediatria jonka rukkanen maailma on
maailma jonka kiertopalkinto voittaja on
voittaja jonka rakastama pediatria on

nämä todellisuudennälkäiset vanhukset
jotka ahtaavat sisuksiinsa

Häränlihaa & Maksaa
Kalkkunaa & Kananpoikaa
Riistaa

- Raakarasva 19.1% - Raakavalkuainen 9.6%
- Kosteus 7.5% - Hehkutusjäännös 3%
- Raakakuitu 2.4%

pitäisi juoda enemmän ja huolella

pitäisi pureskella mustikat paremmin

"sä.. sä et vaan kestä totuutta..." Tyttö sopersi lattialta.

Poika kyykistyi, ja löi tyttöä. Uudestaan, ja uudestaan.
Tytön kasvot olivat veriset, ja silmät täynnä kyyeleitä.

Poika meni avaamaan oven, ja raahasi tytön ulos.
Ulkona oli kylmää, ja pimeää.

ON OLLUT MUISTOJA MONIA,
ON LAUSUTTU SANOJA KOVIA.
MUT UUSIA MUISTOJA KEKSITÄÄN ,
JA UUSIA NAPOJA LÖYDETÄÄN.
VAIN NOITA EN UNHOITTAA SAATA ,
KUN YHDESSÄ LAPSUUDEN MAALTA ,
NE KIMPUIKSI POIMIA SAIMME
JA TALLETTAA KANSIOOMME.
NYT HETKELLÄ TÄLLÄ NUORUUDEN,
JA KUKKIMISHETKELLÄ RAKKAUDEN
ON MUISTOT RIKKAITA KIRKKAITA.
JA VANHUUDENPÄIVINÄ,HARMAINA
SÄ NIITÄ MUISTELLA SAATAT.

joskus assonansseista saa syyttää vain itseään

joskus koira on pahempi vaihtoehto kuin katumaasturi

Illalla kun tyttö oli vihdoin menossa nukkumaan, hänen äitinsä avasi oven ja sanoi: "se poika... josta puhuit. Hän on nyt mieli sairaalassa."

Tyttö nyökkäsi, ja nukahti. Kaikki oli nyt paremmin.

ja sit tuntuu tasan et menee peräluukut kiinni eikä mitää enää tuu ulos rojahdat takasin sohvalle kattomaan Voittopottia sit vähän ajan päästä tulee taas olo et on pakko päästä

mutta kuin partateriä ja kaktuksia

*Tutkimustulos osoittautui yleistettävyydessään vääräksi -

Otoksessa oli n. 65% vankeja
ja joukko alaikäisiä tyttöjä

ja Göbel ja Kelju K. Kojootti

myös koiranmuonan jälkeen pitäisi malttaa huuhtoa kurkkunsa

kuin Hansu ja Mikki samassa persoonassa ja Gabriel Van Helsing

bensaa ei voi juoda

Katkelma n:o 1

2009-12-09T12:58:00.000-08:00

saapuminen johonkin kaupunkiin (helsinki / decamerone / vaselin) hän pesi vanhassa vedessä ja meni ulostamaan koivujen viereen pankin eteen kylvetty kiinalainen ollaan kukkia simppeleitä suomalaisia kuin viinanhimoisen lappalaisen periksi ei anneta jumissa jälkilestadiolaiset jouluvalot kahen kilon siikahan se siellä got-kansan mätiä ota siika pois hän oli ylpeä savulohen hajusta housuillaan hän pyyhki lapasella mikä itsenäisyys foxtrot with dogs ei edes yritystä kuin vaijeri jäätyneeseen nurmeen jeah rispaantunut äidin pää varttunut epävarma akhenat'n akhanjati jolla on suuria unelmia jumalan keuhkosta mika waltarin sekundapainos kai hän menestyy tytöt nyt taksi alle mennään kymmenen kaljan kautta turussa on syvä kurkku älkää astuko siihen

Donne 4.12.2009

2009-12-04T03:05:00.000-08:00

ei kukaan ole saari täysi itsessään myös täällä lokit ja tölkit ja huuhdomme rinnettä päin vanhaa vuotta varpaiden ravut jokainen pikku paakku mannerta moreeni kuolemassa arkkipelaago joka tähän puhkesi ajaa veden läpi kallioiden juuri kun luulit tietäväsi kenelle kellot kenen tölkit kun ne avataan ovat rinnoillasi taas ja päivä kuin tulinen laiva ja pascalin miete jossakin syvyydessä ja yhä lukossa hukkuminen ensin ja ne jotka aaltoon palavat

will thou forgive that sin where i

which is my sin done before

will thou forgive that sin

i have want others to

a year or two but wallowed in

for i have more

my last thread i

shall perish

shall shine as shines

and sin heretofore

Nyt n:o 2

2009-11-27T12:12:00.000-08:00

Jos kuolisin tänään ei väliä kuinka yö oli lämmin satoi tuhannet lohikäärmeet jokin kokous ei tärkeä kahvi croissant Valintatalon hyllyt täynnä muovia siellä täällä räjähtäneitä ruoan tähteitä sade ylitin kadut puistossa ajattelin naista "tanskankieliset" keskustelut jumppakopin patjakasassa kun sivuseinä murtui ja ylemmät olennot vuosikymmeniä siellä piilotelleet

te typykät siellä patjoissa näytätte uppoavalta saarelta vuosisatoja loimme lajeja ja planeettoja harjoitellaksemme olemista ja nyt todellakin on niin että Laila Hirvisaaren Laatokka-sarja on parasta mitä tällä laboratoriolla on tarjota ja Panu Rajala esittelee Lailaa Anni Sinnemäelle tuomioksenne saatte kokea mitä on galaksinen viha ja jos yritätte vielä jotakin luemme samat pätkät uudestaan

äkkiä he ovat tavallisen oloisia miehiä avaruusaluksen näköisen baarin vessassa muna kädessä pisuaarin edessä laskeutuessaan alus oli räjäyttänyt valtavan kraatterin esikaupunkeihin tämä tapahtuu yhä jossakin maaseudulla missä Valintatalo on unelmieni ainut kehto

Kasvatus n:o 2

2009-11-26T01:11:00.000-08:00

Kuusi kuulaa tai kuusi aukkoa ja molemmat, kaikki meidän hyönteiselämämme alkeet samalla pinnalla. Ensimmäisen kolmannen ja viidennen ruokailutapahtumat vähittäisinä tunkeutumisina, toinen neljäs ja kuudes liikkeinä, kun aikamme autot, volkswagen kuplat hakkuuaukot ohittaneina, voimalinjat ohittaneina ja kohdikkain tässä lumen kattamassa rinteessä, sivullaan kättään heilauttava I. Mustonen. Kaikki ennustaa lamaa, on vuosi -72 ja meidät syödään suoraan palloistamme, alastomina, aivan samaan aikaan kun kyse on liikenteestä.

Mitä tahdoin sanoa? Täällä kiinnitä huomiosi seinäpaperin kosteuteen, tämä on tarkoitettu nähtäväksi. Kuula numero kolme: Vielä hetken valkosaappainen nainen ruskeassa hihattomassa mekossa kyyristyy, punertavat hiukset ja reidet hymyssä, kuin spanieli haistelen kenkien nahkaa. Hänen kuulansa pintaa jyrsitään jo. Pitääkö nyt edetä vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, ne lentävät kaikkialla missä vaha kelluu, on kuin niiden hihnat jo kuoriutuisivat vaikka marraskuu vasta kohoaa unesta?

Olen katsojan paikalla. Tämä ranskalainen pienatuoli, luonnosmaisesti minut on nostettu ojentuvien käsien ylle ja rajattu niin että perspektiivin voi lukea. He tulevat maasta. He konttaavat. Vuorten vierellä he kumartavat. Heidän kätensä kaartuvat. He ovat lopettaneet puheensa avantgardesta. Ja kahdesta kuulasta nähdään ilottomat hahmot, joku on tukehtua, työntää hartiansa esiin, kehittymätön iho, silmien rävähdys ennen kauhua, taivaan mekaaniikka on muodostanut heille kuusi aukkoa, joilla he kiitävät kuun luista pintaa.

Omakuva 25.11.

2009-11-25T11:17:00.000-08:00

Kun nyöri viimein on uponnut kaulaan, minä virtaan sivulle. Tai hän, oikeammin hän, niin kai voin sanoa tästä ruskeasta hetkestä. En enää kutsu itseäni, ainoastaan tuijotan. Silmälasit luonnollisesti, kaikki muu valahtanut, nöyrtyy vaikka tarkkailee. Huulet melkein naisen, sössöttävän sosiaalinaisen, ruumis epämuotoisia pyörteitä kuin kääntäisi vessaharjaa viraston pöntössä. Käsien sijalla maneetit, kiinteärintaiset meduusat, koska jonkun kliseen oli jäätävä. Nyörin toisessa päässä toinen mies, laseitta, ei nenää, kampelan naama, jalat vatkaavat suoraan hartioista. Ei virtauksia, tämä on ajattomuutta, olemme poikittain vääntyneillä pinnoilla. Koko kolmas hahmo ui päälläni, selvemmin selällään kuin koskaan, joskaan en näe sitä, rustottuneet hampaat kelluvan ihon alla. Ruumiimme kuin suuri parveutunut kives, joka odottaa uutta raekuuroa sisältä.