Tulevat, sanovat: tylsä iäisyys, siinä täytyy olla jotain väärää, niin pitkään mikään ei voi kestää, kaikki arvot hukassa. Sanovat, eivätkä saa kasaan kahden tunnin leffaa, jalka toisessa haudassa.
Juuri sinä päivänä minusta tuli kuolevainen, ajoin autoa, ei tapahtunut mitään, en ajanut kolaria, autoa vain, Tammiston marketit valuivat ohi yksi kerrallaan. Teboilin jälkeen käänsin vilkun vasemmalle. Siinä tajusin minkä pienimmätkin agnostikot: mitään ei voi selittää, tajuta näillä sanoilla. Jos Jumala on häkki, hän yltää tämän maiseman läpi. Jos Jumala on raketti, hän lennättää meidät virvoittavien vesien äärelle, kai sitä on vielä avaruudessa kivikansien alle sitoutuneena, puhdasta vettä, tai radioaktiivista. Ateistit jäävät nuolemaan näppejään, se on niille ihan oikein eli oikeus ja kohtuus, jota tyhmimmät heistä nyt kovaan ääneen vaativat.
En ajattele, että kuolevaisuus olisi voitettavissa. Se on mahdotonta tekniikalle, uskonnolle, sitä ei voi kiistää. Kuolema tulee, myös kristitylle, myös sille joka nyt tahtoo syväjäädyttää itsensä, vaihtaa sitten samalla rasvat, imeä kasvot.
Yhä vahvempi on paradoksi: vihollisista viimeisenä voitetaan kuolema.
Ja kukistettava tulee, osaan pelätä sitä vähän enemmän, pidän tästä ruumiista ja siitä että se näkee: tuolla jossakin jylisee jo.
Jos on ikuisuus, kuolevaisuus on ainutlaatuisinta tässä universumissa. Että tajuamme sen tapahtuvan meille. Kuka kurottaa sitä kohden, on nähnyt luomistyön ja pienen virheen, joka joskus tapahtui. Oliko sekin suunniteltu osaksi myyttiä, jotta näkisimme? Emme tarvitse älykkään suunnittelun ideaa - kuka takaa, että Jumala on puhdasta älyä, järjestystä. Ehkä maailmaa pitää yhtä lailla kasassa olemisen väljyys kuin sääntö.
Jos saisin päättää, olisi Jumala Mustang, joka ajaa Nickyn hautajaisten jälkeen pennsylvanialaiskylän raittia Ciminon Kauriinmetsästäjässä ja kääntyy baarin pihaan. Hän on puhtaat, nurinkäännetyt lasit baaritiskillä ja munakaskulho, joka jää pöydälle, ja meidät pelastetaan näyteltyyn suruun, siihen joka ohjattiin 1978 tai aikaisemmin, ei väliä ajoista.
Se mikä valossa on pimeää, en taio sitä pois.
Se kasvaa kyynärpäissä, jotk' baarin pöytään nojaa,
ja katso: saappain mustin se harppoo pitkin ojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti