torstai 14. toukokuuta 2009

He

He tuskin aavistavat mitään tästä kaltaisuudesta. Siksi he tyrmistyvät nähdessään kaduilla kasvoja: perheenäidit poskipäät viilleltyinä, nekin jotka olivat heidän naapureitaan, hoippuvat ohi tuntematta, jalan liikkeissä puumuurein suojattuja kyliä, juoksuhautoja, maorivarjoja. Vielä talojen revetessä kuin suurten akvaarioiden laidat he etsivät samaa läsnäoloa. He tunsivat sen sunnuntairetkillään maanalaisissa tunneleissa: Ohilipuvan hain kylki, kun sen pyrstö kaartui potkuun, iski yhä syvemmälle vihreään veteen.

Ei kommentteja: