Martin Buber ajattelee, että kielellinen puhe tulee ensin sanoiksi ihmisen aivoissa ja muovautuu sitten hänen kurkustaan purkautuviksi ääniksi – eikä tässä mitään, näin ajattelee moni muukin. Buber kuitenkin jatkaa, että molemmat ovat toden tapahtuman esiin murtautumisia. Tämä kehys antaa kielelle (kommunikaatiolle ja autokommunikaatiolla) painavamman sfäärin.
Evankelista Johannes kirjoittaa: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt” (Joh. 3: 8).
Mitä olisi inspiraatio toden tapahtuman esiin murtautumisena?
Inspiroitunut kirjoittaminen voisi olla tätä, ainakin tänään se on: yrittäessäni artikuloida kurkullani tai kirjallisella kädelläni aivoissani tai muualla ruumiissani tapahtuvaa, tulee jokin ja puhaltaa minua voimalla suuhun, niin etten saa henkeä enkä äännä sitä mitä tarkoitin. Minä kakistelen; tulee jokin joka sotkee sormieni liikkeen.
Inspiraatio: Tuo ystävä, sattuma, mikä hyvänsä ilkeä puhelinsoitto, joka auttaa minut iloisesti tasapainosta, enkä enää tiedä mistä tulen ja minne menen, en siedä sitä mitä olin tekemässä. Niin jokin yllättävä odottaa seuraavaa nytkähdystä. Siinä myös olentoa ilmaiseva mykkyys. Siinä koko olemisen toiminnan täytyy lähestyä passiivisuutta, repaleista kuvaa, jota en olisi itse voinut mitenkään saada aikaan.
3 kommenttia:
Tähän liittyy mielestäni mielenkiintoisesti Wittgensteinin (ja aiemminkin toki esitetty) ajatus siitä, että tahdonvapaus on siinä että en tiedä tulevia tekojamme. W ei siis puhu tässä valinnasta tai valinnanvapaudesta vaan siitä että emme yksinkertaisesti tiedä - nimittäin on merkillistä että inspiraatiota ei missään mielessä voi valita, vaan sen nimenomaan vaan se vain tapahtuu mutta ennelta-arvaamatta, yllätyksenä.
Ei valintaa vaan vapautta, jotenkin näin ajattelen tätä paradoksia. Ehkä tämä sopii kolmen huonon aforismin joukkoon; oikeastaan kolme huonoa aforismia jo nimenä vaatii myös neljänne huonon aforismin, joka ei tarkoita mitään:
"Ei valintaa, vaan vapautta."
Oho, teinpä monta kirjoitusvirhettä. Ei pitäisi koskaan kirjoittaa mitään. Sitä tekee kuitenkin virheitä.
Harska, kuten varmasti huomasit, jatkoin aforismia; nyt se on baljoon barembi.
Lähetä kommentti