Elämälle, kuten runollekaan, ei ole symbolisanakirjaa. Se mitä kutsumme tulkinnaksi, ei päde tässä;
idioottimaiset päähänpistot, niiden parissa vietämme päivämme ja kutsumme sitä ajatteluksi. Samaan aikaan jokainen lihas vaatii pakkomiellettä, jolle uhrautua, jonka kuiluun heittäytyä;
pimeys kertautuu, niin kuin alhaalla;
"Ei valintaa, vaan vapautta." Sitä kutsumme neljänneksi tekijäksi,
se täydellistää onnettomuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti