Hän ei kajoa ruumiiseensa, sillä se on hyvä. Hän punehtuu, kun ajattelee, miten kallisarvoiseksi se on tullut ja kuinka etuoikeutetussa asemassa hän on. Hän punehtuisi, jos tietäisi mitä se on. Näin he kaikki ovat täällä.
Hän kampaa häpykarvansa. Ensin hän on rasvannut jokaisen lihaksensa, kiillottanut rinnan, kyljet, vatsan ja pakarat. Tarkastettuaan peniksensä kiillon, hän suihkuttaa päälle öljyn, joko erektionhoidon tai puudutteen, tilanteen mukaan. Herkimmät kohdat hän suojaa saksalaisella satularasvalla. Sen mehiläisvahapohja antaa luotettavan tunteen jatkuvuudesta.
Toimistoon saavuttuaan hän ottaa rohkeisevasti kouraansa sihteerinsä paljaiksi ajellut pallit ja puristaa hienotunteisesti. Hän näykkii sormillaan tämän rintoja. Miten harvinaislaatuinen sihteeri! Liikeneuvotteluissa ja muissa virallisissa tilanteissa on tapana työntää nivel tai pari kumppanin anukseen, sukupuolesta ja asemasta riippuen, vulvaan myös, mutta jos ei olla aivan tuttuja ja tarkkoja protokollasta, riittää polvistuminen ja nuolaisu herkimmistä paikoista. Lähimpiä ystäviään hän halaa.
Joskus, vahingossa, kun hän on kyllästynyt leikkimään varttaan korostavalla koristusleikkauksella, hän vie kätensä kasvoilleen, jotka on hunnutettu. Hän muistuttaa itselleen, että he ovat keskittyneet kaupankäyntiin, että onnistuneen vuosineljänneksen päätteeksi he ottavat klitorisrenkaan tai penislävistyksen ja että tatuoinneista on luovuttu liiallisen katsomisen välttämiseksi. Mutta nyt hän on yksin. On koettelemuksen hetki. Hän vihaa ajatustensa mekaanisuutta, sitä miten ne kulkevat tässä yritysvideossa.
Yksityistä kosketusta ei ole varsinaisesti kielletty, sillä heitä jokaista kaitseva muovisiirrännäinen vähentää kasvojen aistimuksia. Ja hän on turta, sillä hän on juuri palannut kotiinsa tilikauden huipentaneesta imutusriehasta, jota varten johto on tilannut mitä mielikuvituksellisimpia välineitä pitkin vuotta.
Hän tahtoisi olla yksin ja muistaa jotakin, mistä ei puhuta. Juuri siitä on päästävä pois. Hän ei tarkoita huhupuheita vaatetetuista barbaareista, jotka kulkevat kasvot vapaina, yhä muinaistapojensa orjina. Päin vastoin. Nuo tännekin kiertävät väitteet silmiin katsomisesta ja hymyistä vain lisäävät hänen arvokkuuttaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka halunsa täyttääkseen katkaisevat häveliäisyydeltä kaulan. Mutta hänellä, heillä, ei ole kuin tämä ansaitsematon arvokkuus ja he tahtovat säilyttää sen. Päästyään tähän hän ei ajattele muuta, hän tietää olevansa turvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti