Miten kuolema tulee, mitä ensin tapahtuu? Vieläkö ajattelen niin kuin kerran suuressa tenttisalissa, kun päätin vastaukseni modernista ihmisestä seuraavaan huipentumaan: "Minä on aina ollut enemmän kuin yksi, se on moninainen, se pystyy olemaan kaikki ne, jotka se kulloinkin tahtoo olla, ryhmä joka toimii yhdessä." Suora lainaus Hélène Cixous'lta, kun sitä odotettiin.
Mutta kuolema... Mikä sillä hetkellä olen, laskettelenko saman litanian, niin että teen kokeen todella itselleni: "Minä olen aina ollut enemmän kuin yksi, minä olen moninainen, minä pystyn olemaan kaikki ne, jotka minä kulloinkin tahdon olla, ryhmä joka toimii yhdessä."
Silloin minä puhun näin ensimmäistä kertaa ja epäilen. Kuolema tuskin hyväksyy sanojani matkalipuksi, edes päiväyksestä pureskelluksi. Käsi joka ojensi modernisuuteni nähtäväksi on pois, ei ole ryhmää, kulkuneuvoja, on aika puhua välttämättömyyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti