Eräänlainen raskaus

Kuinka monta ihmistä minun sisälläni on, hän kysyy. Toisinaan hän itkee ja änkyttää kärsittämättömästi. Tämä on hänen päivittäinen raskaudentilansa, josta emme pääse selvyyteen. Ja sitten hän vääntelehtii kuin tuntisi lähestyvät supistukset ja nimittää meitä syntymättömiksi lapsikseen. Hän sanoo, että kadut ovat aamuisin haavoilla ja että puistossa asuu palava mies. Tänään hän puhuu putoamiskiihtyvyydestä. Vaikka emme ymmärrä siitä kaikkea, vetää maa meitä puoleensa, hän jatkaa, se on kaikkien massallisten kappaleiden kohtalo. Montako kappaletta minussa on, mitkä voimat? Taas hän nyyhkyttää. He sanovat, että olen tahtonut myös toiselle puolen, teidän puolellenne, mutta tahto ei riitä, he sanovat painavansa yhä minua enemmän, enkä ole koskaan kyllin kaukana, kyllin kevyt, sitä lakia ei muuta mikään, se on tämän raskauden luonne.