Siam

Sinä olet nyt tuo, hän sanoo ja työntää kyntensä kalvon alle ja repäisee. Piikkimatto räjähtää pitkin hänen kylkeään.

En sietänyt koskaan hajua, jonka saimme yhdessä aikaan, hän kähisee ja menettää tajuntansa.

Et tee tätä minulle yhtään helpommaksi hukkaamalla toistuvasti saksia, hän sanoo ja raastaa ihoa hien ja veren liukastaessa sormet. Katkenneet kynnet, minun on käytettävä hampaita.

Hän näkee veljensä kauhistuneen ilmeen ja sylkee inhosta. Tahdotko, että ruhjon kasvosikin, hän sanoo. Me olemme nyt tässä, sinun on autettava minua...

Pöydälle asetellut vuokot, sushilajitelmat, kiviastiat. Hänen veljensä tyytyväiset huokaukset pitkin hänen ruumistaan. Joko aloitamme, kuuluu ääni, kiusallisen läheltä kuten aina, ja hän vastaa: Hetki vain, siistin hieman käsiäni, aivan pian.