- Täällä nyt ei asu kukaan.
- Kyllä tontti on juuri täällä, tällä tiellä.
- Tämäkö tie? Mikä erottaa tämän kujan tuohon kuusikkoon tallatuista poluista, joiden yllä roikkuu runkkaavia huuhkajia. Kääntöpaikat täynnä öljytonkkia.
- Seljastontie, niin tässä lukee. Katso nyt, maa on vankkaa, tässä kelpaa rakentaa. Tuonne kauniit viheralueet ja porrastetut rinteet, lammet. Juuri tuollaista maisemaa rakentaja kauppaa.
- Niinpä, talot on juntattava puolittain suohon, ruskeaa tulvavettä riittää. Nuo ojat ja pato, ennen pitkää notko levättää tiilet, kiduttaa nurmea; laidoilta kostea, maksainen, sortunut, keskeltä karrella, miehet kylvävät syys- ja kesäkalkkia... Pelkkää puuterointia. Muistatko sen naisen, joka yritti saada meidät ostamaan talonsa, johon tulvavesi nousi keväisin?
- Niin, mitä tarkoitat?
- Surkeita julkisivuja, peltikattoja, viemäröintejä, lykättyjä vuosikorjaussuunnitelmia. Riitoja rahoituksesta. Sen tästä saa. Viisitoista vuotta ja tämä - tämä paikka on haljennut. Kuka täällä sitten asuu?
- Sinä, maalaat aitaa ja sokkelia kanssani, haaveilet keittiöremontista ja kylmäullakon muuttamisesta asuintiloiksi. Aika on tuonut meihin hirviömäisyytensä, niin sietämättömät piirteet, että tuskin kestämme katsoa toisiamme, mutta on aivan liian myöhäistä kääntyä takaisin.
- Tuollaisenako sinä näet tulevaisuutemme?
- Ajattelepa - viisitoista vuotta. Ei, näen vain sen, mikä meissä jo nyt on. Mutta vasta silloin ymmärrät, miten surullista asuminen on. Paratiisi, sanot silloin, kun tähän kaavaillaan poikittaisväylää kahden moottoritien väliin. Hetki aiemmin olet alkanut käsittää, ettei meistä ollut enempään.
- Mitä oikein puhut?
- Silloin meidät voidaan karkottaa millä hetkellä hyvänsä, olemme jälleen alasti...
- Et kai ottanut itseesi, mitä sanoin tästä...
- Et näköjään vieläkään tunnusta, että asuminen on yksi kuolemansairauden muoto.
5 kommenttia:
Toimii tällaisena dialogina paljon paremmin kuin alkuperäisenä pelkkänä proosapätkänä. Hyvä suunta. Nyt vain joitakin non sequitureita tuohon keskusteluun, jotta avautuu entisestään. Antaisin alitajunnan tuottaa aika paljon villimpääkin tavaraa, jos vain tulee; villit leikkaukset tekisivät tälle hyvää.
Meillä ei muuten olekaan keskiviikkona peliä, joten olenkin koko päivän vapaana jos vain satutte tänne päin. Tere tulemast, ilmoittelehan!
Moi, kiitti, tämä kehittyy tästä kyllä, vielä pitää toki vetää vähän villimmäksi ja tuohon suuntaan mihin vinkkaat.
Tässä tuli nyt jälleen kerran mutkia matkaan ja me joudutaan ampumaan suoraan Kajaaniin keskiviikkona - ääh! Olisi ollut paljon mukavampi tulla J-kylään sua ja K-nia moikkaamaan. Viitsitkö lähettää sen kässärin heti kun saat aikaan seuraavaan osoitteeseen:
Huhtakatu 14
87150 Kajaani, mun nimi päälle.
Soitellaan tässä kun paketti on tullut. Kävin muuten jo pikalukemassa uusia sivuja; aika hyvällä prosentilla tykität noita juttuja. Joissakin huomasi, missä nuo leikatut ydinlauseet olivat, joten ehkä pitää vielä häivyttää maastoa eli muokata omaa juttua. Mutta joka tapauksessa loistokamaa pääosin ja hyvin valitut alkukamat.
Moi,
harmi ettette pääse tänne! Mutta tulkaa myöhemmin.
Tykitän sulle käsiksen keskiviikkona, joten torstainahan sen pitäisi olla jo sulla. Soittele vaikka sitten kun saat sen, niin annan lukuohjeet etc.
Ajattelin että nyt lopetan tämä on:sivun kirjoittamisen, koska pian materiaalia kertyy niin paljon ettei siihen enää jaksa palata. Yritän tulostaa pätkät ja katsoa, mistä saisi hyvää tekstiä... Pika-arvio on, että hyviä tekstejä on noin 20; se tarkoittaa, että joka viides osuu maaliin päin, mikä on yllättävän paljon.
Näyttää siltä että sulla on täällä versoissa paljon parempi osumisprosentti - näistä saat varmasti kerrytettyä mukavan kirjan.
Minusta lyhyproosa on sympaattinen laji, tehdään siis lyhytproosakirjat!
Nyt alan jälleen hioa Texas, saksia kuntoon, jeah, todella tylsää hommaa... mutta mukava tietää että luet sen.
Moi,
olisi ollut tosiaan kiva tulla J-kylään, tulen myöhemmin sitten tapaamaan sua Teksasin tiimoilta; mielihyvin luen kirjan. Tuli vaan taas kaikkea yllättävää, äh, en jaksa edes selittää...
MItä mä olen lukenut sun proosakirjaas (ja vielä jos toimitetaan sitä vähän), niin uskon, että noista sun pätkistäs on pelastettavissa huomattavasti isompi prosentti, sanoisin 55-65 ainakin. Toki kirja vaatii sitten karsintaa ja kaikkea muuta duunaamista toisiin kohtiin, mutta se on ihan mahdollinen ja paljon parempi kuin moni muu mitä on julkaistu proosana. Kuten tiedät, tämä nyt ei merkitse vielä mitään näissä oloissa, mutta todellakin sympaattinen, hieno taidepläjäys siitä tulee.
Jep, odottelen torstaille tuota käsistäsi. Taidetaan olla silloin mökillä jo, mutta kyllä noudan luukusta sitten myöhemmin ja luen mieluusti.
Mun aivot on tällä hetkellä tiltissä, mikä tarkoittaa sitä, että voisin kirjoittaa lähinnä kaunoa, joten taidankin tehdä niin ja laiminlyödä kaiken muun. Olen nyt toukokuun 15. päivän tienoilta rehkinyt joka armon ilta näiden muuttojuttujen kanssa, joten alan olla aika kypsänä tähän. Toki paikat alkavat olla kunnossakin, mutta meikä on aivan pahvia. Täytyy pistää tähän joku breikki nyt. Voi hyvin! Soitellaan sitten käsiksen tiimoilta.
Moi!
Pysyyhän Jyväskylä paikallaan, joten tule tosiaan joskus myöhemmin. Tietäähän sen että perheen kanssa tulee muutoksia. Sitten kun tarvitset laatuaikaa miesporukassa, niin minä ja Kristian olemme täällä härskine Mallarme-juttuinemme - se on niin kuin menisi kalaan kahden kirjastotädin kanssa, sopii sulle ystäväiseni.
Mahtavaa tosiaan kun luet Texasin. Olenpa sitäkin jo kauan tehnyt, kyllä sen täytyy joskus tulla valmiiksi! Sitten kun Texasista on pölisty, yritetään palailla myös Kuoleman maahan etc.
Tulostin eilen Tämä on sivun tyhjäksi. Nyt mulla on 235 liuskaa proosaa (t)yöpöydällä. Mitä aloitin lukea niin vaikutti siltä että korjailtuna / rankasti editoituna on mahdollisuus pelastaa noin 2/5, mikä on jo tarpeeksi käyttötarpeisiini. Mulla on mielessäni pieni konkreettista proosaa / kokeellista proosaa oleva kertomuskokoelma, jossa on myös perinteisiä suorempia juttuja visuaalisten ja käsitteellisten lisäpainona. Ehkä siitä tulee jotakin. Konkreettinen proosa on jotakin mitä kyllä pitäisi tehdä, samoin minimalistinen proosa. Yritän risteyttää niitä, siis sitten sadan vuoden päästä kun Texas on poissa käsistä.
Sen jälkeen lopetan kirjoittamisen ja alan pitää hauskaa.
Kivaa loman alkua! Viinin avulla saat varmaankin rytmistä kiinni.
Lähetä kommentti