perjantai 19. kesäkuuta 2009

Impressio eräästä lapsuudesta

Koko lapsuutensa hän katsoi sotadokumentteja. Isä osti hänelle kiväärin, kun hän oli kuusivuotias, ja vei hänet mökille ampumaan ryssänkuvia, joita oli naulattu maastoon hyyskän taakse. He kaivoivat juoksuhautaa ja tappoivat kaikki harakat ja haukat, joita siinä metsässä lensi. Isä hakkasi äidin, kun tuli suukopua. Perunoita oli keitetty liikaa, voi oli härskiä. Isä heitti pihvin seinään ja sanoi, ettei tätä paskaa syö pirukaan. Äiti laski haarukan lautaselle ja hyppäsi pyörän selkään. Pihvit olivat loppuneet kylältä, äiti toi makkaraa. Psykiatri sanoi, että hänen elämänsä edellytykset oli tuhottu jo varhaisessa nuoruudessa. Sitä kallonkutistajan ei olisi pitänyt tehdä. Hän lähti vyörytykseen, kuristi sen pöytänsä luo ja sanoi kädet rusentuneella henkitorvella, ettei kukaan häpäise hänen isänsä tai isoisänsä tai Asumaniemen muistoa. Pian hänen kasvoillaan oli taas tuo hieman lapsellinen ihmettelevä ilme, samanlainen kuin silloin kun hän juoksi elävä räkätti kourissaan naapurin rastasverkolta ja paiskasi linnun kallionkoloon sytyttämäänsä nuotioon.

3 kommenttia:

Erkka Mykkänen kirjoitti...

herkullisen tyly, suora, selittelemätön, musta, hauska. näin kai juuri kliseitä on hyödynnettävä.

muutosehdotus: tuossa lopussa kun mainitaan "nainen", ensimmäinen mielikuva ei ollut, että puhe oli edelleen psykiatrista, vaan pikemminkin miehen puolisosta tjms. sitä voisi ehkä selkeyttää.

Vesa Haapala kirjoitti...

Moi Erkka,

on vähän tällainen pakkomielle kirjoittaa joka päivä jotakin ja nyt tuli tällainen - kiitos korjausehdotuksesta, tuunasin tätä vähän.

En ole tähän mitenkään erityisen tyytyväinen; tulee näin jälkikäteen mieleen, että tässä Tamminen ja Liksom lyövät päitään yhteen, mutta ehkä tässä on ainesta, kliseitähän tässä kierrätetään juhannuksen kunniaksi.

Rauhallista jussia sulle ja kirjoitusintoja!

Harry Salmenniemi kirjoitti...

Moi!

Mullekin tuli Tamminen mieleen, Elämäkerrat, vai Elämiäkö ne ovat, ja myös Finnhitsi. Mutta siisti tämä on, diggailen etenkin eläinten ampumisia! Tosi tiheätä, herkullista tekstiä; jos tähän saisi jotakin vielä vähän sairaampaa mukaan, niin sitten suomiproosan jälki katoaisi.