Unessa II

Siinä unessa haen apua psykiatrilta ja sanon, etten osaa olla poikani kanssa niin kuin pitää. Mutta hänkään ei osaa ja siksi hän kysyy minulta. Hän osaa kysyä. Se ei ole dihaireettinen taito, johon mieluummin turvautuisin, ja hyvä niin. En odota sitä häneltä niin kauan kuin hän ei koske lääkepurkkeihin, jotka seisovat valkoisina pöydän kirjoitusalustalla reseptien ja hänen punaiseksi lakattujen kynsiensä välissä. Kummallista kyllä, hän on kääntänyt lääkemääräykset minuun päin niin että näen kenelle ne on laadittu. Muutama vuosi ja ongelmani eivät ole yhtä ilmeisiä. Olen muuttanut käytöstäni, olen oppinut joustamaan, osaan asettaa turvallisesti rajoja, kaikki soveliaaseen kasvatukseen kuuluvat keinot ovat käytössäni. Tämä tulee ikään kuin esittelyvideolta.

Sitten uni julistaa, että valehtelen yhtä kaikki ja näyttää vastaväitteeksi psykiatrini. Hän on aivotraumapsykiatri, saan tietää sen ensi kertaa. Hän istuu tuolissaan, hänen kasvojaan peittää home ja jokin verkko ja tuskin kuulen, kun hän kurkku pingoittuneena muotoilee sanoja: "Unen nimi on S..." "S", kysyn. "Shekhina", "Shemeikka", "Shakira", jotakin tällaista hän kähähtää. Oletan että se on erisnimi, niin suurin ponnistuksin ja samalla kauhuissaan hän sen lausuu. Mistä psykiatrini tietää, että kyseessä on uni? Kun kysyn sitä, hänen paitansa alkaa murentua rintojen kohdalta. Nyt siinä kasvaa jotakin kumuluspilvien kaltaista, joka peittää huoneen ja häviää pehmeästi poksahtaen. Näen hänen kyntensä, saksiravun aseet. Jostakin syystä tilanne huvittaa minua suunnattomasti. Sama deus ex machina, samat haamut jotka Hamlet ja Macbeth näkevät - ne saavat minut aina yskimään kiusaantuneesti ja epätyydyttyneesti, sillä ne on tulkittavissa omantunnonvaivoiksi tai himoksi tai oikeudenmukaisuudeksi, eikä mikään niistä kuvasta asioiden tolaa eikä miellytä minua edes osana suuria tragedioita.

Herään. Tämä uni tunkee poskestani ikivanhan eläimen tavoin. Sanon poski ja eläin, koska en keksi parempaa ilmaisua tilanteelle. Kun uni kertoo minusta totuuden, koko lihani vapisee. Äly asettuu turhaan poikkiteloin verukkeineen. Kaikki pahuus, jota en edes tiennyt tekeväni, se oli eristettynä mukaan tuon unen nimeen... Jumalan kirkkaus, jonka vuoksi Ben Azzai kuoli, ilmestys jonka vuoksi Ben Zoma tuli hulluksi, rabbi Aher leikkasi oksia, vain rabbi Akiba palasi vahingoittumattomana; olen ehkä jättänyt kertomatta, että psykiatrini on ukrainanjuutalainen. Mutta nimi: Shemeikka, eroottinen arkkityyppi ja peuravirsien laulaja; Shakira, kolumbialainen lanteen vatkaaja, jonka käheää ääntä kutsutaan joskus musiikiksi - mitä tuo psykiatrini tarkoitti hajoamisensa hetkellä? Naurettava tilanne: kallotohtori vastaa, ei kysy... Pitikö uni sittenkin arvoisan ammattikunnan edustajaa pilkkanaan?

Istun harmaantuneena aamun jättömaalla ja ihmettelen mihin elämäni katosi juuri tämän yön vuoksi. Miksi epäonneni ilmoitettiin minulle näin, ikään kuin minut olisi pieksetty kotini olohuoneessa ja potkittu nurkkaan. Päästäkseni eroon painostavasta tunnelmasta ajattelen niin rohkeasti kuin uskallan: Vain paatuneimmat nukkuvat yönsä hyvin. Mutta sekään ei lohduta minua.